Toukomurut 2014 ~ Tammikuussa

Pitää vielä kommentoida muitakin asioota =)

imetys asiasta. mun mielipide on se että se ei tee kenestäkään sen huonompaa kun parempaakaan äitiä imetti viikon tai 15 viikkoa. turhaa sitä on itteänsä ja vauvaakaan "huudattaa" jos maitoa ei tule niin sitä ei sitten tule. ja se voi heittää samalla äidillä useamman lapsen välillä ihan miten sattuu. itsellä esim. ensimmäästä imetin 8kk ja toista 3 kk ja tätä nuorimmaista vuoden, jännä nähdä kuinka nyt sitten menee. mutta sen käytännön vinkin kyllä annan teille jotka ensimmäistä odotatte, varatkaa aikaa siihen niin yöllä kuin päivällä vauva imee sen mitä se tarttee ja sitten kun tulee se hetki että tuntuu että se on koko ajan tissillä niin se "tilaa itselleen lisää maitoa" silloin kannattaa juoda juoda ja juoda itsekkin sekä rentoutua. ja sellainen kuin "imetyskori" on loistava keksintö johon kannattaa sitten varata, esim. vesipullo puhelin? paperia tissin suojia, maidonkerääjä? mutta jokainen tyylillään ja tavallaan. itse tykkään esim ihan sängyllä imettää niin saa itsekkin samalla vähän levätä ja rentoutua. mutta kuten olen ennenkin sanonut että jokainen tyylillään ja tavallaan, KUKAAN, ei edes se mummo, ole sanomaan että mikä on oikein =)

kestoilusta piti sanomani että nostan hattua niille jotka jaksaa ja viittii mä oon niin mukavuuden haluinen että menen kertiksillä se on vaan niin kätevä kun esim. aluuksi niitä vaippoja menee jopa sen 15 vuorokaudessa että rullalle vaan ja roskikseen. ja muuten ei ole mitään vaippa roskista eikä tuu. ihan tavan roskikseen heitän joka menee sekajätteeseen niin menee haisut nopeammin pihalle se muuten haisee äärettömän pahalle kun niitä paska vaippoja on sen 30 siellä vaipparoskiksessa.. ;P

Uusille terwetuloa joukkoon :flower: rohkeasti vaan mukaan! meillä on ihanan aktiivinen keskustelu täällä ja toivottavasti jatkuukin =)

mutta nyt mä meen sohvan nurkkaan hetkeksi ja jos pääsisi hyvissä ajoin maaten. huomenna saan rakkaan kaverin vieraaksi lapsineen ja lähdetään kirppari kierrokselle

Saspa ja Tirriäinen 23+1 (!!!jo!!!)

 

Kiitos kela-myötätunnosta ja vinkeistä. Tänään oon veivannut paperit kuntoon. Lukuisten selvittelyjen (neukku, kelan lapsiperhepuhelin, koulusihteeri ja palkanlaskija) jälkeen :attn: Vanhempainrahakausi on aloitettava suoraan äitiyspäivärahan jälkeen. Pöh. Olisin kikkaillut ja pitänyt taktisen tauon, mutta ei onnistu. Opettajilla Laskennalliselta kesälomalta maksetaan palkkaa ja päälle saa kelan päivärahan. Kökköä kyllä, se ei siinä kohtaa ole ansiosidonnaista, vaan tippuu minimipäivarahalle. Kelan papereihin piti laittaa juuri ne päivämäärät mitä laskuri sanoo, työnantajan ilmoitukseen piti laittaa ne päivät, jolloin todellisuudessa olen pois töistä, eli toisessa lukee että kausi alkaa 8.8. ja toisessa että 11.8. Silti kaikki loppuu mulla sitte sopivasti ystävänpäivänä ensi vuonna. Jos mieheni olisi töissä Suomessa täkäläisillä työsopimuksilla, niin toki venkslattaisi, mutta kun on ulkolaisen firman palveluksessa, niin ei paljon perhevapaita tunneta. No pääasia, että selvisi, ei oo pokkaa ruikuttaa, kun täällä tosiaan on edes tällainen systeemi, ettei tarvii irtisanoa itseään, kuten monessa maassa...

Imetyksestä mäkin sanon jotain, meidän jätkä oli vain 2,7 kg ja sitä kannustettiin herättää viim kolmen tunnein välein syömään. Ensikertalaisena uskoin: seurauksena lapselle opetettu että öiden kuuluu olla katkonaisia ja itselläni järkyt suihkutissit. Imetys julkisella paikalla kunnon taistelu, kun maitoa tursusi joka paikkaan. Aloitin 6kk jälkeen tavalliset e-pillerit ja ne sai maidontulon samalla aisoihin. No sitten se loppuikin kyl parin kk jälkeen... Kun ipana heräili monesti öisin (miksiköhän!!!), niin me kokeiltiin antaa iltaa vasten tissien lisäksi maissivelliä. Me saatiin sillä pitkitettyä ekaa syöttöväliä, eli minusta se oli ok. Neuvolassa en ees kertonut, se oli meidän valinta ja kokeilisin uudestaankin. Tosin nyt todellakin antaisin sen lapsen ekan viikon jälkeen nukkua, jos yöllä nukuttaa!!!

Hyvää viikonvaihdetta ja tervetuloa uusille :wave:

 

Meilläkin oli esikoisen kanssa, että piti syöttää 3h välein - mutta se johtui myös annettavasta lääkkeestä joka meni 3h välein...raskasta oli, mutta samalla kun lääkettä sai vähentää niin sai imetystäkin muuttaa "lapsentahtiseksi". Jos lapsi nyt ihan meinaa nukkua 10h putkeen niin kannataa pyytää vaikka neuvolatätiä mittaamaan verensokeria, sillä pienillä se voi laskea alas, jos ruokailuväli on hyvin pitkä. Jos tämä seuraava on ei tartte mitään erikoista ja haluaa nukkua vaikka 6h niin en ala huolestua, mutta jos meinaa jo vauvana nukkua pitkiä unia niin ainakin kysyisin tuosta verensokerin laskun mahdollisuudesta.

Minä tykkäsin imettää tuolilla, sängyssä ei oikein saanut hyvää asentoa. Imetystyyny ja mukava nojatuoli, kaukosäädin, kirja, ehkä jotain pientä purtavaa, rinnansuojat, maidonkerääjä, harsoja... näitä nyt ainakin voisi tarvita "imetyskoriin" Tosin tällä kertaa olen ajatellut, että tuoli voisi olla tuolla esikoisen huoneessa ja kokeillaan siellä, että jos samalla pystyn valvomaan esikoisen leikkejä ja imettämään.

Eikä siitä minunkaan mielestäni pidä syyllistyä, jos imetys ei suju tai ei tahdo. Kummastelen vaan sitä, jos ei tahdo, koska on se vaan niin kätevää Korvikkeetkin on ihan hyviä ja niitä on monenlaisia.

 

Mä oo kans vähän kauhistellut noita korvikkeita kun olen lukenut että mitä ne sisältää. Ja myös sitä hintaa. Se on vain kätevä kyllä kun se on aina mukana sopivan lämpöisenä kun imettää. Ja se onnistuu niin autossa kuin kotona sekä kylässä ja kaupungilla. Imetys on maailman luonnollisi asia, mutta en todellakaa itse kulje tissit paljaana esim kahvilassa :-D mukava ottaa joku nurkka pöytä perältä niin ei häiritse muita asiakkaita.

Toi naposteltava oli muuten hyvä idea tuonne imetyskoriin täytyypä yrittää muistaa kun taas kasaa sen sitte kun rupean laittamaan kaiken valmiiksi.

Mukavaa viikonloppua mammat! Ihanaa kun on pakkasta ja lunta leijailee rupeaa mielikin varmasti kirkastamaan kaikilla

 

Onpas ollut kiivasta imetyskeskustelu, kukin tyylillään sanon minä. Yhtä monta "oikeeta tapaa" kuin vauvoja ja äitejä maailmassa. Minusta hyvä mennä sillä, mikä itselleen tuntuu luonnolliselta ja olla asettamatta turhaa stressiä tai "täydellisen äitiyden odotuksia" itselle. Korvike on toki kalliimpaa, mutta ihan terveitä lapsia silläkin kasvaa niinkuin äidinmaidollakin. Eikä varsinkaan kannata sitä imetystä väkisin ylläpitää jonkun muun esim. oman äidin, anopin tai neuvolatädin takia, vaan omasta halusta.

Itse täysimetin ensimmäisen, imetystä kesti kokonaisuudessaan 7kk, kunnes tyttö lopetti itse ja voin sanoa, että ei sekään nyt ihan kivaa, helppoa ja mukavaa kokoaikaa ole vaikka onnistuessaan helppoa, terveellistä ja hyvää ravintoa lapselle. Toki ei tarvii sählätä pullojen kanssa, mut kokoajan paita märkänä ku tulee valumisvuotoja, nänninpäät arat, rinnat pakkautuu ja tulehtuu, kivut, hampaiden tullessa nänneistä meille ainakin tuli purulelut ja sit oltiinkin tissit verillä. Lisäksi meilläkin kun tyttö teki täysstopin, eikä yhtäkkiä enää rinnalle suostunutkaan niin kesti aikaa ennenkuin omat rinnat tajus muutoksen. Siinä sitä oltiin sit pari viikkoa tissit turvoksissa, kipeenä ja pakko oli omatoimisesti tyhjennellä kun kipu oli kova..

Meillä ei tyttö oppinut pullolle ollenkaan ja siksi oli vaikeaa jättää pidemmäksi ajaksi hoitoon tai itki kokoajan. Max. tunnin reissuja pääsin tekemään kun meillä ainakin rintaa tarjottiin lapsentahtisesti eli aina lapset pyytäessä ja varsinkin aamulla ja illalla se oli vähintään tunnin välein..

Meille jää ikäeroa n. 1v8kk ja voin sanoa, että "imetyskorit" ja rauhassa kyljelleen imetykset voi unohtaa ton yhden touhutaaran kanssa. Kiipeilee pöydille ja kaapeille minkä kerkeää ja koheltaa menemään miten sattuu niin ei kyl tuu pitkistä imetyssessioista mitään. Ensimmäisen kohdalla toki kuulostaa ihanalta laatuajalta nuo rauhassa imetykset. =)

Lisäksi itselläni on viimeisiä opintoja kesällä vielä ja pitää muutamia kertoja lapsi jättää isänsä hoiviin pidemmäksi aikaa päivällä niin kakkosen on vaan pakko oppia osittain myös pullolle. Omat nännini ilmeisesti ovat jotain sekundalaatua, kun pumppaamalla en oo saanu ku ihan muutamiakymmeniä millejä kerrallaan talteen, että sen minkä saa pullosta mun ollessa poissa tms niin saa kyl korviketta - siihen pumppausmaratoniin en kyl enää ikinä lähde.

Olipas perusnegatiivinen, mutta toivon mukaan jollekin hyödykäskin kokemus imetyksestä... Taas puolikas romaani näköjään tuli kirjoitettua

Wasabi 23+1

 

Ultrakuulumisia täältäkin Kaikki pitäisi olla hyvin ja poika siellä mahassa kuulemma köllötteli! Jotenkin mulla olikin ihan poikaolo. Ainoa asia, mitä kätilö kommentoi, oli että reisiluun pituus oli ihan alarajalla. Mutta on vielä rajalla ja ainoa pieni asia, kun kaikki muu ok, joten ei pitäisi olla mitään aihetta huoleen eikä aiheuta jatkotutkimuksia. Ehkä se vauva on yhtä pieni kuin äitinsä syntyessään, itse asiassa ollaan miehen kans molemmat oltu alle/noin kolmikiloisia. Painoa oli nyt 330g ja vastasi vähän pienempää kuin virallisten viikkojen mukaan (21+2). Aika pieni poika tosiaan verrattuna monen muun mittoihin!

Mukava lukea vilkasta keskustelua imetyksestä! Mä haluaisin ottaa tuon imetyksen ja muutkin asiat mahdollisimman rennosti - imetän jos pystyn, käytän kestovaippoja jos onnistuu/jaksaa ja muutenkin hoidetaan vauvaa parhaamme mukaan muiden opeista stressaamatta. Mut saa nähdä onko tämä helpommin sanottu kuin tehty! Nämä äitiysasiat taitaa olla sellaisia, että teet mitä vaan niin se on jonkun mielestä väärin, joten ei passaa liikaa stressata muiden sanomisista.

Mielihaluja ei ole oikeastaan ollut. Ainoa juttu oli, että jossain vaiheessa halutti hirveesti pureskellä kalkkitabletteja! Ehkä se oli merkki kalsiumin puutoksesta ja onkin hellittänyt sen jälkeen kun oikeesti aloin joka päivä syömään niitä tabletteja.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

aoko 21+4

 

Imetyksestä ja vanhempien lasten vahtimisesta sen verran, että mulla oli viimeksi esikoiselle varattuna jotain erityistä tekemistä siksi aikaa kun imetin kuopusta. Eli niitä erityisiä juttuja tehtiin vaan imetysten ajan, niin josku jopa onnistuin imettämään niin, ettei esikoinen ihan täysin pistänyt taloa mullin mallin vaikka äärimmäisen ehtiväinen tapaus olikin. Itse imetin usein sohvalla, johon olin varannut läppärin, et pääsin samalla selailemaan keskustelupalstoja ja facea -ä-lomalaisen henkireikiä

Mielihaluista täällä pinnalla mandariinit, niitä tulee syötyä järkyttäviä määriä. Ihme ettei lähikaupan kassa jo kysy, et mihin mä ne kaikki kannan

Mukavaa viikonloppua!

 

Mama Verde: Laitoin sulle yv

Itse imetin esikoista vaan n. 2kk ja meidän 2v sai tissimaitoa 4kk, tosin imetin vaan ehkä 3kk... molempien kanssa alku on ollut jotenkin raskas. Esikoisesta olin yksinhuoltaja kun hän syntyi ja kaikki oli outoa ja uutta. Sain myös tulehduksen synnytyksessä tulleihin tikkiin heti melkein synnytyksen jälkeen ja olin kovassa kuumeessa syöden vahvaa lääkekuuria pari ekaa viikkoa. En saanut nukuttua joten stressitaso nousi huippuunsa. Maito suihkusi alussa kunnolla mutta väheni sitten hyvin nopeesti, kunnes 2kk jälkeen ei tullut yhtään. Mun mielenterveys olisi tuhoutunut kokonaan jos olisin yrittänyt jatkaa imetystä, korvikkeet oli siis meidän juttu.

Nuorimmaisella tulehtui napatynkä - edes lääkäri ei saanut sitä puhdistettua. Onneksi Tayssissa oli näppärä labrantäti joka siinä onnistui. Tyttärelle laitettiin kuitenkin viikon ikäisenä kanyyli ja sai parikin lääkekuuria sitä kautta. Mä olin aivan hermoraunio ton ajan ja oltiin tayssissa pari yötä, jona aikana en nukkunut yhtään. Tayssin tarkkailuosasto on todella ahdistava paikka!! just synnyttäneenä ei tod halua nähdä vauvoja hengityskoneessa yms... Ko. aikaan maito pakkautu jotenkin klöntiksi rintoihin, eikä imetys lähtenyt sujumaan nukkumisenkaan jälkeen. Maitoa tuli jatkuvasti vaan liian vähän ja meidän likka hermostui kun ei tunninkaan imemisen jälkeen saanut nälkää kuriin. Pakko oli antaa korviketta ja nopeasti se tuttipullo olikin hittijuttu eikä rintaa enää halunnut. Yritän ja toivon että tän kolmosen kanssa imetys lähtis rullaan paremmin mutta en ota stressiä jos niin ei käy.

Mielihaluista, mulle kans maistuu noi mandariinit! Niitä on mennyt jo monta kiloa Onneksi kilon pussit klementtiinejä on nyt citymarketissa tarajouksessa 1,99e

 

Imetyksestä vielä....
Mä ajattelin kokeilla imettää kantoliinassa tätä että sais edes toisen käden vapaaksi, joka sitte kaitsee esikoista saa nähdä miten onnistuu

 

Moi moi!

Uusillekin tervetuloa!

Täällä oli rakenneultra viime torstaina. Kaikki ok ja poika selvästi tulossa. Vähän reilu 400 g oli painoarvio ja koko vastasi ihan viikkoja.
Kolmas poika siis mulle Miehelle ensimmäinen lapsi.
Isoja poikia olen synnyttäny aiemminkin, molemmat n. 4200g ja 51cm. Eiköhän tuostakin tule aika potra

Olen taas lueskellut kuulumisianne, mutta olen niiiiin huono kirjoittamaan.

Imetyskeskusteluun vain pakko kommentoida omaakin kokemusta.
Ensimmäisen synnyttyä ei imetyksestä ollut mitään hajua. Sairaalassa yrittivät toki opettaa, mutta oli se vaikeeta ja tuskaista.
Poika ei millään saanut tissistä otetta, joten ainakin kolme viikkoa venytin ja vanutin tissejä joka suuntaan, jotta poika saisi otteen. Maitokaan ei koskaan noussut kunnolla.
En osannut imettää kuin makuulla, istualtaan en saanut minkäänlaista hyvää asentoa. Tai siis poika ei saanut.
Poika oli tissillä lähes 24/7 (hyvä kun ehdin suihkussa käydä, kun huusi jo suoraa huutoa) enkä halunnut/uskaltanut antaa pulloa ettei hylkäisi tissiä kokonaan. Tissit tuntuivat koko ajan tyhjiltä, missään välissä ei maito ehtinyt kertyä tisseihin. Näin jälkiviisaana olisi varmasti pitänyt tarjota pulloa, mutta neuvolan punnituksissa poika kasvoi kuitenkin tasaisesti, joten sai kasvuun tarpeeksi energiaa, mutta ei nukkumiseen. Poika ei nukkunut edes tunnin pätkiä yhtä menoon (eka 1kk) ellei tissi ollut koko ajan suussa. Vaunuissakin alkoi huutaa hetken nukuttuaan.

Pitää itsekin kysyä ihan, että miks mä en antanut lisämaitoa?! Mutta ekan kanssa oli niin varovainen, ihmeissään ja piti imetystä hypertärkeenä.
Olin itse aivan rikkipoikki, kun en saanut nukuttua missään välissä. Rinnoistani ei myöskään irronnut mitään pumpulla, joten mieskään ei voinut silloin auttaa yösyötöissä.
No, tuota jatkuvaa tisseilyä jatkui lähes koko ensimmäinen vuosi. Pisimmät unet tais olla päivällä rattaissa kun työnteli, niin 3 h putkeen.
Tuttikaan ei sitten yllättäen enää kelvannut lukuisista eri tuteista ja yrityksistä huolimatta, kun oli tottunut tissiä pitämään lopulta tuttina.

Tämä vähän niin kuin varoituksen sanoina ekaa odottaville, että ei kannata itseään rikkoa tuon imetyksen kanssa!!
Ja maitoa ei todellakaan kaikilla suihkua... mä oikeesti ihmettelin, että mihin ihmeeseen liivin suojuksia tarvitaan kun ei maitoa mistään tule
Mä oisin varmaan kiitollisena ottanut neuvoja vastaan, mutta ei ollut neuvojia. Neuvolan näkökulmasta kaikki oli hyvin, kun poika kasvoi.

Toisen kanssa imetys onnistui sitten jo hieman paremmin, tais nukkua sentään parin tunnin pätkiä. Tutti tai tuttipullo ei tosin kelvannut hällekään enkä edelleenkään saanut pumpattua mitään. Toinenkin piti tissiä tuttina ja nukkui vielä 2-vuotiaanakin, ei tissi suussa, mutta käsi tississä kiinni Perhepedissä siis nukuttu meillä. Toisen kanssa mä sitten sain itsekin jo nukuttua, kun osasi hieman rentoutua vaikka lapsi nukkui vieressä.

Oih, kyllä noi kokemukset vaan kasvattaa ja opettaa Silloin ei kyllä hymyilyttänyt.

Näin täällä. Nyt mennään viikolla 21+5, hui että aika menee nopeesti.
Vieläkin on välillä äklöä oloa. Ruokahalu on kuitenkin aika moinen. Olen varmasti 10 kg kerännyt jo lähtöpainoon... Joulukin joo oli välissä

Nyt pitää hakea mandariinia

Hannele ja nellikalle, josta tuli nyt siitten "kalle" (ko. nimi ei ole tulossa pojalle oikeasti kuitenkaan)

 

No itse olen sitä mieltä, että mitään liian tarkkaa ei kannata etukäteen päättää ja suunnitella, koska koskaan ei tiedä mitä eteen tulee.

Mun ystävä oli suunnitellut kaikki valmiiksi ja kaikille asiasta etukäteen kertoikin; täysimetystä vähintään suositusten mukaisesti, kestovaippailua ja sitten itsetehtyjä luomusoseita jne.. Oli oikein hyvin perehtynyt asioihin etukäteen, mutta ennen aikainen ja vaikea synnytys, imetys ei keskosen kanssa käyntiin lähtenyt, kestovaippailla ei jaksanut, yllättävät muun elämän ongelmat jne. johti siihen, että kaveri sai tosi pahan masennuksen. Lapsen ollessa 5 kk:n ikäinen minulle itki, kun ei ollut onnistunut niin imetys tai kestovaippailukaan. Leimasi itsensä huonoksi äidiksi. Minä taas olin sitä mieltä, että lapsi kasvoi hyvin, sai ravintoa tarpeeksi (vaikkakin korviketta), sai valtavasti rakkautta ja kuivan kertisvaipan alleen aina kun piti. Kaveri ei ollut kuulemma ajatellut siltä kannalta vaan keskittynyt vain "epäonnistumiseensa"; Tosiasia kun oli, että lapsihan voi siinä vaiheessa oikein hyvin ja mainiosti. Siinä vaiheessa todellakin itse päätin, että tilanteiden mukaan menen.

Esim. kestovaippailu tai perhepeti ei itselleni ensisijaisesti tunnu sellaiselta, mitä haluaisin kokeilla. Mutta jos lapsen iho ei kertisvaippoja kestä ja meidän sängyn "sivuvaunussa" nukkuminen vauvalta ei onnistu, niin pitänee katsoa tilannetta uudestaan. Ollaan vaan miehen kanssa esim. niin liikkuvaiset nukkujat, että litistymisen vaara olisi varmasti melkoinen pienellä vauvalla, jos viereen otettaisiin nukkumaan.

 

Imetys on tosiaan hieman hankala asia, josta ei kannata etukäteen tehdä liian radikaaleja suunnitelmia. Itsellä kesti kolme viikkoa ennen kuin sain homman käyntiin. Menetin synnyksessä sen verran verta, ettei ekaan viikkoon tullut maitoa ja lapsi opetettiin korvikkeelle. Kuitenkin sitkeästi kokeilin joitakin kertoja päivässä ja homma alkoi toimimaan ja saatiin siirrettyä pikkuhiljaa lapsi tissimaidolle. Itse en missään vaiheessa erityisesti nauttinut imetyksestä, vaikka täysimetinkin 4 kk ja osittain 1v. ikään asti. (4kk jälkeen testailtiin kiinteitä, josko olisivat auttaneet yöheräilyyn. Eivät auttaneet...)

Varsinkin alussa sitä mietti, olisiko korvike vaan niin paljon helpompaa. Syöttäminen oli nopeampaa, vauva sai tutista helposti kiinni ja mieskin pystyi sen tekemään eikä itsellä sattunut mihinkään. Jossain vaiheessa se toisaalta oli todella kätevää esim. kaupunkireissuilla ettei tarvinnut raahata eväitä erikseen mukana ja etsiä mikroja vaan riitti että etsi lähimmän sovituskopin. Opin myös imettämään öisin vieressä parin tunnin välein nälkäänsä huutavan lapsen lähes heräämättä.

Jos koette imetyksen tärkeäksi, kannattaa selvittää lähialueen imetystukihenkilöt. Heistä voi olla apua, jos imetyksen kokee stressaavaksi tai on ongelmia.

Kestovaipoista: Meillä osittaiskestoiltiin ekat 8 kk, mutta sitten yksi riittävän pitkä kyläilyreissu romutti motivaation. Seuraavan kanssa olisi taas tarkoitus kokeilla, josko jaksaisi ja viitsisi.

 

kiitos kaikille ei-esikoistaan odottaville hyvistä vinkeistä!!
vaunujen ja aika monien muidenkin hankintojen suhteen meillä ollaan tilanteessa, että lähipiirissä on käytettyjä myynnissä ja lahjoituksessa. Säästetään siis ehkä aikaa, vaivaa ja rahaa kun luotetaan heidän hyviin päätöksiinsä ja ostetaan käytettyinä.
imetyskori ei olisi ikinä tullut mulla mieleenikään, todella hyvä idea. Kiitos siis siitäkin! imetystä olen ajatellut, mutta jos ei onnistu, niin sitten ei. Toivottavasti pystyn hormonimyrkyssä vielä ajattelemaan samoin
Luulen, että yrittäisin kanssa kantoliinan käyttöä. Se kuullostaa kätevältä eikä ehkä rasittais niin paljon hartioita kuin lapsen kantaminen käsissä.

Poca 21+3

Muoks viikko liian vähän

 

Jees, tosi ihanaa lukea kokeneempien neuvoja, kun ainakin itse olen vielä ihan totaalisen kuutamolla kaikesta.=)

Meillä on ollut sellainen ajatus, että vauvalla olisi alusta saakka oma huone, ja siellä olisi sitten toinen sänky imetystä ja yöheräilyjen aikaista hoitamista varten. Mua kuitenkin arveluttaa nukkua vauvan vieressä (vaikka tuo unessa imettäminen kuulostaa kyllä todella toimivalta ratkaisulta jos vauva heräilee monta kertaa yössä). Pelkään siis että kierähdän unessa vauvan päälle tms.

Vaunut luulisin nyt nettiselailun perusteella valinneeni, mutta nyt pohdinnassa onkin turvakaukalo. Mitä mieltä olette, riittäkö jos kaukalon käyttöikä on kymmeneen kiloon saakka, vai pitäisikö olla enemmän? Minkä ikäisenä vauva painaa kymmenen kiloa?

Mua ei niin mandariinit viehätä - mutta appelsiineja voisin vetää ihan miten paljon vaan...

 

imetys onnistui itselläni hyvin, ja jatkoinkin kunnes poika 2v.
Alkuun en kyllä oppinut imettämään makuullaan, ainoastaan istuen, tyyny pojan alla ja poika kainalossa. Sain yhdeltä hoitajalta sairaalassa hyvää imetusohjausta.

Poika ei oikein koskaan oppinut tuttipulloon, sitten tarvittaessa hörppi pienestä kupista. Ostettiin varmaan viisi erilaista pulloa, medelan se uusi alma-pullo, mistä tuli rinnan tyyliin maitoa oli paras ja siitä joi jopa pari kertaa.

Aika raskasta kyllä alkuun ,kun ei pullo kelvannut. Ei paljoa alkuun voinut käydä missään ilman vauvaa. Korvike ei pahemmin muutenkaan maistunut. Parhaiten sain pumpattua samalla, kun vauva oli toisella rinnalla. Nyt yritän,jos kakkoselle kelpaisi pullo tarvittaessa niin isäkin voin silloin tällöin syöttää.

Imetys liinassa onnistui pienen harjoittelun jälkeen, toivottavasti saan myös kakkosen kanssa onnistumaan. Nyt on tärkeämpää saada kädet vapaaksi =)

 

Turvakaukaloon riittää se 10 kg:n raja, 9 kg:ta lähtien voi laittaa jo turvaistuimeen. Ja se tietty riippuu monesta asiasta koska se kymmenen kiloa tulee täyteen... Me vaihdettiin esikoinen turvaistuimeen noin 9 kk iässä.

 

Hei vaan pitkästä aikaa! Itselläkin tulee tosiaan luettua palstaa lähes päivittäin, mutta vähän huonosti saa aikaiseksi kirjoitella tänne. Mielenkiinnolla lueskelen kokeneempien ajatuksia ja kokemuksia. Kaikki vinkit on kyllä tervetulleita näin ensimmäistä lasta odotellessa

Omista kuulumisista sen verran, että keskiviikkona (viikot silloin 21+5) oli rakenneultra. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja ihan miehekkään kokonen poika näyttäisi olevan tulossa. Painoa kaverille oli kertynyt jo 500 grammaa :O

Vähän ollaan jo tehty hankintoja. Vaunut on tilattu (Emmaljungan city crossit), sitteri ostettu ja vaatetta jonkin verran. Kauhistuneena luin joskus aiemmin, kun joillakin on jo kaikki valmiina. Että onko sitä jotenkin "jälkijunassa" tulossa näissä asioissa, mutta onhan tässä vielä tätä aikaa tehdä hankintoja...

Onko teillä ollu minkälaiset olotilat/voinnit? Itsellä on yleensä ihan hyvä olo tuonne jonnekin alkuiltaan asti. Sitten alkaa maha turpoamaan ja tulee semmoinen kireä olo. Siis mahaan, heh. Iskiaskin on vaivannut, mutta nyt olen ollut saikulla ja olo on paljon parempi. Töissä kahdeksan tunnin seisominen ei tehnyt nimittäin hyvää :|

Hyviä vointeja kaikille toivottelee Myyliini 22+2 ja Pulla

 

Minttumaari*: ei meilläkään perhepetiä suunniteltu vaan siihen ajauduttiin. Kaukalossa kannattaa panostaa keveyteen. Niin kauan kun lasta haluaa kanniskella kaukalossa se on kätevä. Voin kertoa, että et halua raahata 11kg lasta kaukalossa mihinkään, joten et todennäköisesti tarvitse kovin suurta painorajaa. Ennemmin tulee yleensä vastaan se, että jalat tulee sieltä kaukalosta ulos. Jos liikkuu paljon autolla, isofix on loistava. Meillä on Maxi Cosi Cabriofix. Lapsi oli siinä n. 10 ikään ja sen jälkeen siirryttiin toiseen istuimeen, josta näki paremmin ulos.

 

Wasabi, esikoinen teki täsmälleen samallalailla 7kk imemisen jälkeen kerrasta poikki, ei ollut kivaa mulle...Yritin saada oman maidon kelpaamaan edes jotenkin, mutta ei niin ei...

srz Sanoisin enemmän, että just synnyttäneenä ei todennäköisesti halua synnyttäneiden osastolla nähdä muiden onnellisia ilmeitä ja täydellisiä vauvoja, kun oma vastasyntynyt on teholla keskoskaapissa. Esikoinen oli TAYS:n teholla 2 viikkoa ja ei siinä ajattele kyllä niitä muita vauvoja , kun oman lapsen puolesta taistelee ainakin henkisesti. Kai aika kultaa muistot, enköhän minä ollut pari ensimmäistä päivää yhtä stressantunut kun kuljin muutenkin ihan tokkurassa kaikesta tapahtuneesta - nykyään ei kanyyli päässä, kädessä tai jalassa ole enää ollenkaan niin kamala asia. Ja toisaalta jonkinlaista "vertaistukea" sekin kai on, että näkee toisia vanhempia samassa tilanteessa.

Vauvan nukkumapaikka Meillä nukkuu samassa huoneessa, mutta omassa sängyssä tai laatikossa.

imetyksestä vielä minä muuten lypsin käsin, pumpuilla ei saanut ollenkaan niin hyvin, paitsi tays:sta lainassa olleella rautaisella pumppukoneella - sen jälkeen ei oikein pelkkä hellävarainen avent mitään antanut.

21+6 (?)

 

päivittelen taas kohta listaa - jotenkin hektistä nyt kun työt puskee päälle... (Ei voi näprätä konetta samalla ko neuloo pikana XD)

 

Hupsista, oon näemmä melko hidas päivittelemään... Rakenneultra oli vuoden viimeisenä päivänä (21+2), ja harmittaa vieläkin kun mies ei töiden vuoksi päässyt mukaan. Olin ihan hämmästynyt kuinka valmiin näköinen pieni ihminen mahasta löytyikään! Painoarvio oli 450g ja kuuleman mukaan vastasi hyvin viikkoja. Taisi olla vain päivän edellä arvioitua. La pysyy siis edelleen samana. Mun oma arvaus sukupuolesta meni mönkään, kivekset ja pippeli näkyi kätilön mukaan niin selvästi että ei epäilystäkään, meille tulee siis poika! Sain mukaan yhden 4d-kasvokuvan vauvasta ? ultra oli muuten perinteinen 2d.

Me ei olla tehty juuri mitään hankintoja, sillä veljelläni on kahden kuukauden ikäinen pieni poika ja saadaan heiltä vaatteita. Vaunut saan siskoltani ja kaukalo ostettiin halvalla miehen siskolta. Onni on lisääntyneet sukulaiset! nykyinen asuntomme on ollut jo tovin myytävänä eikä sen vuoksi olla vielä haalittu vauvatavaraa, kun ylimääräistä tilaa ei kertakaikkiaan ole. Omaa taloa ja säilytystilaa odotellessa...

Hirveästi ollut keskustelua imettämisestä. Ensikertalaisena olen ihan pihalla aiheesta enkä ole juurikaan tullut koko asiaa ajatelleeksi. Mitäpä sitä turhaan stressaamaan etukäteen, sen verran tiedän että lapsesta tulee varmasti terve vaikkei imettäminen onnistuisikaan.

Vähän kyllä alkaa jännittää se, miten osaan suhtautua näihin neuvoja jakeleviin sukulaisiin. Meinasin menettää jo hermoni, kun suorapuheinen mummoni antoi mulle ohjeita miten lasta pidetään sylissä hoitaessani veljeni vauvaa... Voi olla että sitten jos/kun omani kohdalla saan kuulla vastaavaa niin saavat kommentoijat tuntea raivoni nahoissaan

Esvt ja Poikanen (jonka nöpönenä oli kadonnut ensimmäisen ultran jälkeen) 23+0

 

Nyt tuntuu jotenkin hölmöltä, mutta esikoista odottaessa en ollut ollenkaan tullut ajatelleeksi sitä, että se syö myös öisin.Eli varautukaa esikoisen odottajat siihenkin, ettei lapsoset välttämättä nuku öitä

 

rakenne ultrassa tuli täälläkin käytyä viikolla 20+3 ja paino arvio oli 376g ja poika masussa köllötteli

viikkoja nyt 21+6

 

Onko kukaan mittaillu omatoimisesti verensokeria raskauden aikana? Mun verensokeria on ihmetelty jo nuoruudesta lähtien, se on kuulemma aina jotenkin epätavallisen matala. Ei sitä kuitenkaan sen enempää ole tutkittu, kun kait se mieluummin matala on kuin korkea. Oikeastaan ainoa haittapuoli tuntuu olevan se, että muutaman kerran vuodessa herään aamuyöstä siihen, että verensokeri on romahtanut liian alas ja olen jonkinmoisessa shokkitilassa. Eli olo tuntuu siltä että nousisi yhtäkkiä todella korkea kuume, liikkumaan pystyy vain konttaamalla jos sitäkään ja olo helpottaa lopulta, kun oksentaa. Sykkeet ja verenpaineet huitelee ties missä.

Olen huvikseni siis mittaillut edellisellä viikolla verensokeria. Se on aamuisin ollut siinä 4.1 ja 4.5 välillä, mikä on hyvin tyypillistä mulle. Mutta sitten tänään muistin ensimmäisen kerran mitata n. tunnin aterian jälkeen ja verensokerit näyttivät mittarin mukaan enää 3.7.. Toki siinä vaiheessa oli sellainen olo että on jo niin nälkä, että oksettaa ja heikottaa. Voikohan mittari näyttää oikein, vai onko siitä kalibrointi mennyt sekaisin?

Tänään on ollut armottomat kivut oikean lonkan ja kylkiluitten välissä. Olen näyttänyt enemmänkin Notre Damen kellonsoittajalta kävellessäni

21+0

 

Nienji, Oletko tutustunut tähän http://www.lastenendokrinologit.fi/@Bin/171202/synnynnainen_hyperinsulinismi.pdf Voihan verensokeri olla joillakin matalampi ihan vaan lievästi runsaamman insuliinin erityksen vuoksi eikä se oo välttämättä vakavaa, mutta kuulostaa aika hurjalta jos olo on tuollainen. Siihen vois ehkä auttaa ihan tiuhempi syöminen tai kuten diabeetikoiden hypoglykemian kohdalla, jotain sokeripitoista limakalvoille, kuten hunajaa.. En oo itse mittailut mutta oon huomannut kyllä olossa, että pitää muistaa säännöllisesti syödä, ikinä mulla ei ole korkeat sokeriarvot olleet, silloin jos on jostain syystä mitattu.