Moikka =)
Voi täällä on ollut aktiivista taas =)
onnea ultra kuulumisista jälleen <3 ihanaa kun saatiin tyttöjäkin vielä joukkoon, niin valtaisasti taitaa olla poikia tulossa ellei ihme tapahdu loppu metreillä ja sukupuoli vaihdu
Lunssa tännekkin rantautui _TAAS_ just parisen viikkoa sitten poika parantu ja ollaan oltu kaikki terweenä. nyt itselläni viime yö kierimistä ja pyörimistä kipeän kurkun kanssa :/ aivan on sellainen olo että tuleekohan kuume vielä :S juuri kaveri piirissäni on ollut kiertämässä sekä tarttuvaa ja eij tarttuvaa angiinaa ja toivottavasti ei tule mulle
Liikunnasta ajattelin ottaa esille puheen aihetta =) kuinka liikutte ja kuinka usein niinkun jos ei tuota hyötyliikuntaa oteta huomioon? itse sain ikävikseni todeta että minun osalta tän loppu talven ja kevään osalta niin kauan kun tirriäinen on saapunut maailmaan, on mun pitkän matkan liikunnat liikuttu :ashamed: kävelin eilen iltapäivällä likan eskarista vaunuja työnellen n.3km matkan kotiin ja voi mitä tuskaa oli viimeiset 2 km ja pahentui loppua kohden =( koko illan olin niiin kipeänä tuolta alpäästä. aivan kuin olisi ollut iso keilapallo tuolla joka painoi luita ja lihaksia ja *huoh*! nyt eniten ehkäpä harmittaa kun pitäisi liikkua tuota
painoa ja jaksamista ajatellen. ainoastaan tuo vedessä liikkuminen 2 uimataidottaman kanssa jää ainoaksia vaihdo ehdoksi, joka teietysti on ihanaa sekin mutta kaipaisin enemmän sellaista "hiki" liiikuntaa. olisiko ideoita liikunta muotoihin?
äitiyspakkaus on vieläkin tulossa mulle, mutta odotan nyt että ensiviikolla soitetaan sieltä kelalta niin saan kysyttyä että mitä mä saan ja mihin mä olen oikeutettu kun olen vielä kodinhoidon tuella ja likkaki on lähös syksyllä kouluun että kuinka nää kaikkki menee :S hankalia nämä kaikki kiemurat.
ummetus on rantautunut tännekkin.. ei paljon auta veden juonnit yms.. mietin jo lääketieteellisiä rohtoja tuossa? jossain luin/kuulin jostain VI-siblin tai joku sellainen jota saisi raskaana olelssa käyttää, onko joku kuullut tai tietää jotain tuon turvallisudesta?
Masennuksesta olen ihan samaa mieltä että siitä puhutaan aivan liian vähän ääneen. ja mikä mun mielestä on kauheinta niin siitä luodaan sellaista mielikuvaa että se on kuin olisit huono ihminen. Ihmiset tuuppaa unohtamaan että jokainen meistä on omanlaisensa, toiselle toinen asia on vaikea käsitellä kun toinen ei piittaa mitään ja toiset ovat vahvempia kuin toiset. yksikään meistä ei ole samanlaisia. ei ole häpeä eikä se ole ihmisen "huonoutta" jos myöntää itselleen että tarvitsee apua. voimia kaikille meille, varsinkin näin raskauden tuomien tunnetilojen käsittelyyn :heart:
synnytyksistäkin oli jo puheita täällä =) itse kokemuksena epiduraali pitkän(viikonlopu yli kestäneenä) synnytyksen jälkeen, kun se ei enää viime metreillä edes auttanu, kaikkine piuhoineen ja antureineen ja sängyssä makoiluun loi minulle sellaisen "pelo"tilan ensimmäisestä synnytyksestä että toisen synnytys toiveisiin kirjoitin tikkukirjaimilla että kaikki käy kunhan minua ei sidota piuhoilla sänkyn kiinni. epiduraalin saatuani sain verenpaine mittarin, supistus ja syke anturit, ja vauvan päähän vielä laitettiin piuha, selästä roikkui epiduraalipiuha joka oli tiellä ja painoi sekä kädessä oli tippa. ja nousta ei saanut vaikkei puudutusta enää tuntunutkaan.
Toisen synnytys olikin oma juttunsa
näin jälkeenpäin jo ihan oikeasti naurattaa kaikki tilanteet. olen käynyt 41+2 yliaikaiskontrollissa. päivä oli perjantai, ja kaikki oli hyvin mitä nyt paino arvio oli 3,5 kg joten sovittiin maanantaille siten heti uusi käynti. olin tietysti maani myynyt ja hautauduin mässyjen ja vilttein väliin sohvalle viikonlopuksi. noh, menin maanantaina sitten sovitusti taas polille ja sanoin heti että mä en sitten lähde enää täältä yhtenä kappaleena
lääkäri oli hyvin vaisuna ja näki vissiin naamasta että ei paljon auta hormoni hirviöiselle viimeisillään olevalle väittää vastaan
D siinä sitten ultrattiin taas ja lääkäri oli ihan hiljaa ja vaihtoi kuvakulmia ja kyseli jotain yksittäisiä kysymyksiä sitetn että olenko tuntenut mitään outoa tms. vastailin ja sitten lääkäri sanoi mulle että et sä täältä enää yhtenä kappaleena lähde että mikä mulla on tilanne vauva on kääntynyt perätilaan viikonlopun aikana!! siinä sitten pyörryin siihen ultrapöydälle shokista
. ja no mut talutettiin sairaala sängylle ja supistuksen esto piikit kankkuun. sokeri ja neste tippa käteen ja toimenpide huoneeseen ja tehtiin ulkoinen käännös. ja seuraava yönä 4 mais lähti supistukset tulemaan itte. ja cytotekillä lisää vauhtia 6 ja 9 ja 12,45 oli tyttö maailmassa painoin 4050g. salissa kerkesin olemaan n. tunnin, josta ponnistus oli 10min. kerkesin saamaan kohdunkaulanpuudutuksen ja ilokaasulla menin. olin TOSI tyytyväinen tähän. kävelin itte salista vierihoito osastolle.
viimeisin synnytys meni melkein samalla kaavalla. tosin syntyi 40+3 4045g. käynnistettiin kuten aiemmatkin. kävin 40+1 tarkistuksella kun oli ollut ennnakoivia supistuksia pitkään ja kyseen alaistin kaikki ja kyselin edellisistä synnytyksistä viisastuneena kaikkia ihania kysymyksiä
lääkäriltä ja sen että päästiin sairaalasta ulos niin kätilö soitti perään että pääsisinkö perjantaina uudestaan että luultavasti käynnstellään. oli kuulemma paljon lapsivettä. todellisuudessa sitä ei ollut. mutta tämäkin synnytys meni ilokaasulla ja kohdunkaulan puudutuksella. niin ja käynnistettiin tosiaan.
yhteenvetona sanoisin että mulle ei enää epiduraalia koskaan jos vaihto ehtona on vapaus liikkua ja nopeuttaa synnytystä siten kun se että pitä maata sängys sidottuna ja pitkään makuuhaavojen uhalla
mutta jokainen tyylillään.
tulipas taas romaani
D nooh, nyt mä meen lämmittämään ruokaa ja jso vaikka siivoais vähä =)
ja huomenna poksuu
SAspa ja tirriäinen 24+6