Toukomurut 2014 ~ Joulukuussa

Hyäkkis, tosi tavallisia noi jutut, tuntuu, että melkein jokaisella lapsen saaneella on samantapaisia tarinoita kerrottavanaan. V******a... Osittain sanoisin, että syypää on suomen nykysysteemi, mutta toisaalta itse olen suuren kansainvälisen pörssiyhtiön palveluksessa, eli kyllä se probleema taitaa olla jossain esimiesten korvien välissä ... ei tosiaan menisi firma konkkaan mun takia :kieh:

Onkos muille muuten jo ilmaantunut masuntaputtelijoita? Jouluna sain itse kokea sitä kummankin mummukandinaatin osalta - ja muutenkin tuntuu, että ympärillä on tosi monta nais-ihmistä, joilla ei tunnu muuta liikkuvan päänupissa kuin tuo meille tulossa oleva vauva! Siis vouhottavat paljon enemmän kuin me itse! Pahinta kaikessa on se, että yksi noista vouhottajista on suunnilleen saman ikäinen sisko

 

Minun mahaani ei taputtele kuin mies ja esikoinen, jos vain asialle mitään voin. Lääkärien jne. työnsä puolesta vatsaa taputtelevien lisäksi siis. Olen AINA ollut hyvin tarkka omasta henkilökohtaisesta reviiristäni "vieraiden" kanssa ja raskaus ei ole poikkeus. En tykkää halailla esim. läksiäisissä työkavereita jne. Koen sellaisenkin jotenkin "inhottavaksi". Se on ihanaa, kun esikoinen haluaa jutella, kutitella tai antaa vauvalle pusun mahaan. En olisi uskonut, että se tuntuu niin kivalta. Ja mieshän saa roplata mahaani minkä jaksaa. Mutta muilla ei ole asiaa mahaani taputtelemaan, jos eivät tosiaan onnistu yllätyshyökkäystä tekemään. Esikoisen kanssa pukkasin korva edellä mahaa lähestyneen anopin hormonihuuruissani niin napakasti pois, että veti nenäänsä sellaiset herneet, että varmasti otti opikseen siitä kerrasta.

Meillä ei onneksi töissä (vaikka naisvaltaista onkin) kukaan jauha koko ajan vauvajuttuja ja omia muisteloitaan / neuvojaan. Aika menee niin paljon muuhun jutteluun ja itselläni on tällä hetkellä todellakin tuo pintaremppaprojekti sellainen, jossa suunnittelua, toteutusta ja juttua riittää. Moni muukin työkaveri on remonttia joko tekemässä, tehnyt tai harkitsemassa, niin siinäkin mielessä aihe kiinnostaa..

Nyt jatkaisi töitä. Selkäjumi on helpottanut paljon eilisestä (jippiiii), mutta vielä ei uskalla innosta hyppiä. Selän lepuuttelut / venyttelyt jatkuu illalla ja esim. esikoisen nostelun jätän täysin väliin, kun mieskin kerran sattuu olemaan nyt kotona.

Skaardie + Pottu 22+0

 

Hyvä skaardie!! Mä odottelen kauhulla vatsantaputtelijoita, sillä mulla on kanssa tuo oma reviiri aika suuri. Toivottavasti sun selkäkivut jatkaa helpottamistaa, eikä enää pahene!

minttumaarille vielä tuosta hempasta: mulla on laskenut hemoglob kahden neuvolakäynnin välillä ensin 20, sitten 10 pinnaa ja nyt reilussa 110:ssä määrättiin lisärautaa. Mainitsemissasi kasviksissa on rautaa, mutta oon ymmärtänyt, että kasvisten ns. ei-hemirauta imeytyy huonommin kuin lihan hemirauta. Punainen liha olisi kai paras lähde. Toivottavasti väsymys helpottaa!

 

Ihan nopsaan omanapaiset ru-kuulumiset perjantailta: kaikki rakenteet ok, tulossa poika (herra esitteli nakkiaan varsin anteliaasti), paino 370 g ja viikot vastaisi kuukautisista laskien eli la olis oikeasti 12.5., mutta ultrannut kätilö sanoi, ettei sitä enää tässä vaiheessa muuteta. Eli mulla on nyt viikkoja joko 21+0 tai 21+5, vaan hälläpä väliä, pääasia, että kaikki oli ok:heart:

Hyviä vointeja kaikille, palaan myöhemmin kommentoimaan -lomalla on ihan kauhia kiirus

 

Kyllä vatsaataputtelijat... Olen töissä naisvaltasella alalla ja muutamalla vanhemmalla työkavereille on oikeus vissii koskea mahaan. Tosin olen työntänyt pois tai siirtynyt sivuun. Mummot tykkää koskea mahaan kysymättä. Itse en pidä halailusta tms. Lapset eriasia.
Mulle on tullut riesaksi yöllisten lonkkakivut.. Kyljellään pystyy hetken olemaan ja sitten alkaa särky joka on jotain sanoinkuvaamatonta. Särky on lonkissa ja reisilihaksissa. Samalla puutuu oikea käsi. No jos kipu on nyt tuollaista pelottaa mitä se on loppuraskaudesta..

 

Mukava on ollut lukea teidän kaikkien kuulumisia. Tässä vähän meidän tämän hetkisiä tunnelmia. Kävin tänään kolmannen kerran neuvolassa ja päällimmäisenä helpotuksen tunne, kun sain kuulla vauvan sydänäänet.

Raskausoireet: Alkuraskauden mahottoman väsymyksen ja jatkuvan etovan olon jälkeen olo tuntuu normaalilta. Kun raskausoireet hävisivät, pelkäsin, että kaikki ei oo kunnossa, mutta onneksi tänään sydänäänet kuului oikein hyvin.

Liikkeet: Olen ollut tuntevinani liikkeitä silloin tällöin muutaman viikon ajan. Välillä on ollut tosi monta päivää, että en ole huomannut mitään. Parina viime päivänä oon tuntenu selviä liikkeitä. Minulla, kuten monella muullakin täällä, liikkeet tuntuu tosi alhaalla. Istukka on kuulemma kohdun etuseinämässä, joten siitä varmaan johtuu, ettei muualla liikkeitä tunnu.

Masun kasvu: Alkuraskaudesta vatsa oli tosi turvoksissa. Nyt turvotus on vähentynyt ja vatsa pienemmän oloinen.

Neuvolakuulumisia:
Paino minulla ei ole noussut vielä oikeastaan ollenkaan. Vatsalaukku luultavasti pieneni alkuraskauden aikana, kun en pystynyt syömään kuin pieniä aterioita.
Hemoglobiini oli ekalla neuvolakerralla 104, joten olen syönyt sen jälkeen koko ajan rautaa. Tänään hemppari oli 116.
Sf-mitta huitelee yläkäyrän yläpuolella, mikä on kuulemma normaalia uudelleensynnyttäjälle.
Sydänäänten kuuntelu oli hauskaa, kun esikoinen 2 ½ vuotta oli kyselemässä terveydenhoitajalta koko ajan mitä tapahtuu. Meidän tyttö on kovin kiinnostunut tulevasta vauvasta ja suunnittelee jo kovasti vauvan hoitoa.
Rakenneultra on parin viikon päästä ja sokerirasitukseen täytyisi tilata aika.

Hannuski + vaavi 18+6

 

Oliko muilla tuntemuksia vauvan sukupuolesta? Miusta tuntuu tällä hetkellä, että meidän vauva olis poika.

 

Täällä on tänään tunnistettu ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet :heart:

Tosiasiassa niitä on varmaan tuntunut jo pitkän aikaa, mutta nyt vasta olin ihan varma, että kyseessä on tosiaan vauvan liikkeet, eikä mikään ilmakupla tms.

Istuin siis tänään paljon paikoillani ja jossain vaiheessa pikkuinen teki pari kuperkeikka ihan perä jälkeen. Pari tuntia sen jälkeen tajusin, että mun sekoilu pissahädän tunnistamisen kanssa johtuukin siitä, että joku naputtaa mun pissirakkoa aina välillä! Ettei vaan olisi ne pikkuiset jalat siellä...

Viikkoja oli siis 18+6 ja eka raskaus.

 

"Panacodin pitkäaikaista käyttöä raskauden aikana ei suositella ja käyttöä on vältettävä viimeisen raskauskolmanneksen ja synnytyksen aikana. Keskustele Panacodin käytöstä lääkärin kanssa."

Mulla on taas toisen kolmanneksen aikaan jäätäviä kolmen päivän migreenejä ja normaalisti käyttämäni yhdistelmä parasetamol + panacod meni läpi neuvolalääkärin seulasta. Ei tosin poista migreeniä kokonaan, mutta lyhentää kestoa ja auttaa kipuun. Ymmärtääkseni panacodin käyttö viimeisellä kolmanneksella ei ole suositeltavaa sen vuoksi, että se on riippuvuutta aiheuttava, joten jos käyttää suuria määriä (itse en edes pysty) niin lapsi saattaa syntyä opiaattiriippuvaisena ja joutuu aika karusti heti vieroituskuurille = vieroitusoireet.

ON:Täällä joulu on ohitse. Raskaus ei vaivaa, paitsi nämä migreenit, joiden vähenemistä kyllä odotan kovasti. Enää kolme viikkoa RU:aan!

 

Hei taas pitkästä aikaa!

Täällä on vihdoin 22+0! Helpottaa kovasti henkisesti, että ollaan yhdenlaisen rajan paremmalla puolen. Viikko vielä toiseen neuvolaan ja 11pv seuraavaan ultraan, jännittää, pysyykö sukupuolet samoina .

Raudan syöminen ehkä auttaa, olo on ollut parempi viime aikoina. Maha on kyllä sen verran iso, että jouduin pyytämään miestä leikkaamaan varpaankynnet, kun itse en enää yllä.

Liikkeistä: poika on tosi vilkas ja potkii paljon, tyttö (?) on selkeästi rauhallisempi ja välillä oon ollut vähän huolestunutkin. Liikkeet tuntuu myös miehen käteen ja näkyvät vatsan päälle, vaikka en laiha olekaan.

Verensokereita olen nyt mittaillut, korkein arvo ennen ateriaa on ollut 5,1 ja tunti ruuan jälkeen 5,6 eli ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Paineetkin pysyneet aika hyvinä. Huimaus ja supistukset vaivaavat silti aina välillä. Onneksi on vielä viikko lomaa ja sit täytyis taas tunnustella, miltä tuntuu olla töissä.

Hyviä vointeja kaikille!

Choco coco & Ihme ja Kumma

 

Hejssan!

Minttumari*, onnea liikkeista!

Mun joulu oli kiireista aikaa. Ehdin vain valilla hatailemaan sita, etta vauva ei enaa liiku. Toisaalta olin koko ajan niin menossa, etten muistanut sita koko ajan tarkkaillakaan. Eilen sitten sankyyn mennessa keskityin mahan tuntemuksiin ja sain palkinnoksi potkun kammeneen. Ihanaa! Ajattelin kuitenkin varata pian laakariajan, etta paasen kuulemaan sydanaanet ja tarkistamaan, etten ole saanut mistaan toksoplasmaa. Olen yrittanyt tarkkailla syomista, mutta taallapain maailmaa herkut on harvassa. Niinpa Yhdysvalloissa ja Suomessa maistelin vahan pehmeita juustoja...

Tama on ehka vahan huuhaata, mutta onko kukaan teista ajatellut soittaa vauvalle jotain biisia? Luin jostain, etta jos vauvalle soittaa toistuvasti samaa kappaletta raskauden loppupuolella, se tunnistaa sen syntyman jalkeen ja usein rauhoittuu kappaleen soidessa. Ajattelin kokeilla tata! Nyt vain pitaisi keksia kappale, jota jaksaa kuunnella seuraavat puoli vuotta.

 

Venyttelystä joku kysyi. Sen verran osaan sanoa, että mulle pilatesohjaaja sanoi, että kannattaa välttää ääriasentoja venyteltäessä, eli ei esim. päästä raajoja ihan lukkoon asti suoriksi jos on sellasia venytyksiä.

Foolihaposta kysyin eilen neuvolassa niin ei tarvi loppuraskautta popsia jos ravinnostakin saa ainakin osan.

Neuvola tosiaan oli eilen. Hemppa noussut rautakuurilla kuukaudessa 105 --> 111. Verenpaineet edelleen laskeneet, mut ei mitkään järkkyalhaiset (en taas muista lukemia). Pissan proteiinit oli taas rajoilla ja lähti labraan analysoitavaksi. Vauvan syke noin 140.

Mulle ei olla puhuttu mitään siitä sokerirasituksesta ja unohdin eilen kysyä siitä. Eikö se nykyään pitäis tehdä melkein kaikille? Jäin vaan miettiin kun kaveri sai vähän aikaa sitten 4,8 kg vauvan ja se siitä puhui kun ei oltu hänelle rasituskoetta tehty että liekö osittain sokereiden syytä. Aikasempi ollut kuitenkin pari kiloa pienempi.

Oon nukkunut jotenkin huonommin viime aikoina ainakin loppuyöt josain kahdesta kolmesta eteenpäin. Jotenkin pinnallisempaa unta josta heräilee helpommin ja kauheesti kummia unia olen nähnyt. Kai sekin väsyttää.

Tänään tipahdin ekan kerran ihan kunnolla. Nousin aamulla vasta yhdeksältä ja söin sen jälkeen rauhallisen aamiaisen. Lähdin koirien kanssa lenkille 11.30. eikä ollut vielä yhtään nälkäinen olo. Tein kolmen vartin lenkin ja hyvä että selvisin loppumatkan kotiin kun meni voimat ihan totaalisesti, verensokeri ainakin tippui ihan kunnolla. Kotiin päästyä oli pakko ottaa pari palaa suklaata että sai koirien tassut putsattua ja oman ruuan lautaselle. Huh, ei mulla noin nopsaan ole ikinä verensokerit tipahtaneet. Täytyy tässä kai alkaa jo lenkkitakin taskussakin pitää välipalapatukkaa Onko teillä muilla ollut vastaavaa?

Taas piti jotain muutakin kommentoida kuin tota venyttelyä, mutta miten tää muisti voi olla tällainen..? On kyllä ihanaa kun ne vauvelin liikkeet alkaa tuntua selvemmin.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

 

Heipsan

Omaa napaa heti alkuun, eli ultrakuulumisia tältä päivältä!
Ensi-intuitio piti paikkaansa ja meille on tulossa toinen tyttö Saatiin oikein kuva haaroista mukaan. Nauroin, että oikein tarkoituksella otti.
Kaikki muutenkin hyvin, painoa n. 400g, eikä rakenteissa mitään huomautettavaa. Hirveen touhukas tyyppi tuntui olevan. Tuntuu taas todellisemmalta ajatus siitä, että toukokuussa meitä on yksi lisää <3

Samalla kun tyttölupaus päivitetään, niin minun LA on 9.5 muuttui jo silloin nt-ultrassa siis.

Perjantaina tuleekin 22+0 täyteen ja on kela-neuvola. Ehdin onneksi saamaan vielä "lomalle" ton ajan, kun sit meidän esikoinen aloittaa 7.pv päiväkodin ja itse lähden kiireellä suorittamaan opintoja loppuun niin en haluaisi heti olla hirveästi poissa työharjoittelusta, kun kuitenkin tulee noita neuvoloita ja sokerirasitus yms menoja niin ainakin yksi vähemmän

Lisäksi pitäisi varata sokerirasitukseen aikaa, muistaakseni n. rv 24-28?

Onnellinen Wasabi 21+4

 

Toukomurut 2014 ~ Tammikuussa

TAMMIKUUNKETJU!!!