Toukokuun vauvat 2010

[Emma77]

Kiitos onnitteluista

Mullakin duha tuntuis olevan lopuillaan, tosin heräsin päänsärkyyn. Toivottavasti ei tuu takasin parasetamolin vaikutuksen jälkeen.

Ostin äitiyshousut lauantaina, nyt kun voin taas suunnitella tätä raskautta. Ihan samannäköset kuin yhet housuni, jotka nyt ei mahdu kiinni, oli ainoot tarpeeks pienet kaupassa. Vyön lainasin mieheltä, kun omassa ei oo tarpeeksi reikiä

Esikkoa odottaessani oli uusi kokemus se kun alkoi olla niin iso, että kadulla kävellessä tunsi olonsa huomiotaherättäväksi. Vähän häkellyttävää joo. Jotkut on täällä kirjottanu uusista naisellisista muodoistaan, mulla lähinnä tulee itsestäni mieleen sana meijerituotanto

Kyllä sitä masua sitten kaipaa, ainakin mulla kävi niin laitoksella esikon syntymän jälkeen, vaikka ensin alkaakin jo kaivata littanampaa vatsaa siinä rantapallovaiheessa varsinkin. Tietty asiaan vaikutti se, että esikko oli kaks vuorokautta ensin tarkkailussa, eli en saanut häntä heti viereeni. Olin tottunu jutteleen vauvalle mahassa, että "äiti sitä äiti tätä" ja sit olinkin yht'äkkiä yksin huoneessa.

Kyllä mä vieläkin olen vähän varovainen sen takia, että alapäätä supistelee päivittäin. Mutta lääkärini ja helistin.fi:n mukaan se todennäkösesti ei oo vaarallista, joten en mahdottomasti asiasta panikoi.

Mieleen on muistunu vauvaunia, joita oon nähny - yks näytti kovasti kaverin vauvalta, toinen samanlainen vaalee poika, jollaisesta näin unta esikkoa odottaessani. Oon unissa ihmetelly, että nytkö se jo synty, vauva on putkahtanut kovin helposti ja kävelly heti Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä unessa olin jättäny vauvan sairaalaan ja aioin muutaman päivän päästä vasta hakea hänet. Ajattelin, että siinä meni täysimetyksen alku mönkään, kun korvikkeen antaminen kuulemma aiheuttaa muutoksia vauvan suolistossa. Tämän tiedon kuulin tutulta, ei pelkkää unihouretta. Näin mä samana yönä Enkelit ja Demonit-kirjan vaikutteisen unenkin, muttei siitä nyt enempää

Mullakin on ollu yöheräämistä, mutta viime yö tais mennä putkeen. Ehkä oon pääsemässä takas rytmiin. Esikon takia joutuu tietty kans heräileen.

 

[Danzee83]

Mukavaa kuulla hyviä uutisia toisilta..

Täällä eilen tunsin ensimmäistä kertaa sikiön liikkeet niin, ettei asiasta ollut epäilystäkään. Kun onhan mulla jo viikon tai kaksi ollut jos minkälaisia hetkellisiä tuntemuksia/liikahduksia, mutta ne ovat olleet sellaisia, etten ole voinut olla varma, johtuvatko sikiöstä vai jostain muusta.. Eilen illalla kuitenkin tunsin sellaista selkeää pitkään kestänyttä "myllerrystä", että kyllä se oli uskottava, että kyllä siellä liikutaan.

Mukava juttu sinänsäkin, että saa jotain merkkiä siitä että kyllä tässä raskaana ollaan edelleen, vaikkei se näy selkeänä vatsana tai tunnu pahoinvointina. Huomenna neuvola, jos vaikka saisi ne sydänäänet kuuluviin ensimmäisen kerran, kun viimeksihän se ei rv.13 onnistunut.

Vatsa on alkanut tulla esiin hieman, mutta ei ole edelleenkään sellainen että olisi kukaan tuttu sen perusteella kysynyt olenko raskaana. Veljeni tyttöystävällä, jolla raskaus on noin 3,5 viikkoa pidemmällä kuin minulla on ollut jo pitkään hyvin selkeä pyöreä vatsa. Mutta toisaalta hän oli todella hoikka ennen raskaaksi tuloa (bmi hänellä n.19,3 alussa, minulla 21,4) ja yksilöllisiä hommiahan nämä on.

Nyt työpäivän pariin.

-Danzee83 + Itiö rv.17+6-

 

[jo-jo76]

Kiva kuulla että täällä on hyviä uutisia paljonkin. Itselläni niin tasaista, en juuri tajua olevani raskaana vaikka mahakin on jo alkanut näkymään. Niin ainakin pomoni sanoi tuossa yksi päivä, ja joku muukin oli kuulemma miettinyt että onkohan muttei ollut sitten viitsinyt sanoa kunnes kuuli uutiset. Käytän vielä ihan normaaleja vaatteita, minulla on yhdet mustat pillifarkut joiden vyötärö on jostain syystä tosi väljä ja joustava, olen käyttänyt pääasiassa niitä ja ne tulee menemään varmaan vielä suht pitkään.

Rokotuksen otin tosiaan jo joitain aikoja sitten eikä käden kipeytymisen lisäksi muuta sivuoiretta ilmaantunut. Olen ollut sen jälkeen terve kuin pukki. Mahavaivat tosin selvisivät, minulla todettiin laktoosi-intoleranssi. Se ehkä on sitten voimistunut nyt raskauden aikana, tai siis sen oireet, ja saivat minut viimein selvittämään asian. Hyvä niin, nyt täällä yritetään totutella laktoosittomaan elämään. Voi lasta jos perii vanhemmiltaan sekä keliakian ja laktoosi-intoleranssin, kummatkin löytyy...
Muutimme hiljattain ja juuri muuttoa ennen oli kummia kipuja, ihan alavatsaa viilsi parin päivän ajan hyvinkin voimakkaasti. Hetken aikaa olin jo varma että se oli sitten siinä, mutta kivut menivät itsekseen ohi eikä mitään ole enää ollut. Ehkä kehoni reagoi muuton aiheuttamaan stressiin ja fyysiseen rasitukseen tuolla tavalla, en tiedä?

Uneni ovat normaalistikin tosi vilkkaita ja niin ovat olleet nytkin. Näin kanssa yhtä vauvaunta, olin siinä sairaalassa isossa huoneessa missä oli paljon sänkyjä, minut siirrettiin toiseen pieneen huoneeseen ja yhtäkkiä minulla oli vauva. Yritin selvittää miten kestovaipat laitetaan ja ihmettelin missä ohjeet. Nousin lähteäkseni ja muistin yhtäkkiä että apua, missä vauva. Olin jättänyt sen niin että se oli tippunut lattialle ja olikin yhtäkkiä nukke. Katsoin että se on epäkunnossa mutta sen sai korjattua nappia painamalla. Että tällainen unimaailma täällä... Vaikken juuri mieti tai osaa miettiä vauvan tuloa valvemaailmassa niin alitajunta selkeästikin työstää asiaa!

Seuraava neuvola on 17.12 ja ultra 28.12. Aiotaan selvittää sukupuoli jos vaan vauva suostuu sen paljastamaan joten jännityksellä odotellaan. Sitten ehkä uskallan alkaa katselemaan vauvanvaatteita. Vaikka oli tyttö tai poika niin luultavasti musta ja valkoinen tulevat olemaan päävärit sen kaverin pukeutumisessa.

 

[Birdie]

Seuraava neuvola on 17.12 ja ultra 28.12. Aiotaan selvittää sukupuoli jos vaan vauva suostuu sen paljastamaan joten jännityksellä odotellaan. Sitten ehkä uskallan alkaa katselemaan vauvanvaatteita. Vaikka oli tyttö tai poika niin luultavasti musta ja valkoinen tulevat olemaan päävärit sen kaverin pukeutumisessa.

Hei, hassua, mulla on päinvastoin eli rakenneultra 17.12 ja neuvola 28.12. Ajattelin samoin että selvitämme sukupuolen (np-ultra tuotti jo arvauksen mutta siihen en luota) ja sitten pyhien jälkeisen alennusmyyntien aikaan uskaltaudun jo tarvikeostoksiin. Pakko niitä on jo nyt aloittaa ettei tarvitse kaikkea sitten kerralla ostaa, ja vielä kun vatsa on pieni ja jaksaa liikkua. Vähän pelkää että joudun vuodelepoon tai ennenaikaseen synntykseenkin, mutta en nyt siitä hirveästi stressaa.

Jos ovat poikia mulla on kuopuksen jäljiltä joitain vaatteita (vaikka kyllä käyttäisin niitä tytöillekin) mutta yhtikääs vauvantarviketta en ole säilyttänyt 8 vuotta! Mitä tulee väriskaalaan, mua miellyttää aika luonnonläheiset värit, kaupassa vaan törmää siihen että jossain ihan neutraalin värisessä vaatteessa on sitten pakko olla jokin kuorma-auton tai keijun kuva. Vaikka ovat söpöjä, siinä vaiheessa tuntuu tyhmältä olettaa mistä vauva pitäisi isompana ja jotenkin ohjata pukeutumista sen mukaan. Itse esim. pidin lapsena yhtä paljon tai enemmän autoista kuin nukeista.

Sitähän kyllä pukee vauvoille sitä mitä äitiä miellyttää ja on mukava päällä, niiin kauan kun vielä voi itse määrätä lapsen pukeutumista (koska sekin loppuu lyhyeen!) Meillä toisella lapsella on jo gootti-vaihe päällä, mutta toinen pani jo uhma-iässä hirveästi vastaan sitä mitä puettiin, mikä ei ollut hauskaa jos jokin uusi vaate jäi käyttämättä

Sukupuolen haluan selvittää lähinnä nimien takia, meille se tuottaa aina niin paljon päänvaivaa, saatikka nyt kun pitäisi tehdä se kertaa kaksi!

T. Birdie

 

[kamomillla]

...huominen rakenneultra. Olen omasta mielestäni ollut hyvinkin rauhallinen odottaja ja suhtautunut koko raskausaikaan tyynesti, koska mitä vaan voi tapahtua ja tulla eteen. Miksi mua nyt sitten jännittää ja pelottaa?

Kävin kurkkimassa huhtikuun vauvojen ketjua ja siellä joku oli juuri saanut rakenneultrasta huonoja uutisia.

Apua, mielessä vaan vilahtelee kaikki pahimmatkin mahdollisuudet... VAIKKA tiedänkin, että omaa lastaan rakastaa ehdoitta ja varauksetta joka tapauksessa.

Periaatteessa mitään syytä huoleen ei kai ole. Koko raskausaika on mennyt hyvin ja olen viimeisten viiden päivän aikana alkanut tuntemaan oikein kunnolla pikkuisen liikkeitä.

Kun vain jaksaisi odottaa tämän päivän, niin huomenna selviää, miten masussa mennään

Terkkuja kanssaodottajille.
T. Kamomilla rv 19+4

 

[HMM83]

Onnea matkaan Kamomillalle huomiseen rakenneultraan.. Peukut pystyssä että kaikki olisi hyvin..
Mie ite kanssa kammoan rakenneultraa jo nyt, vaikka sinne on vielä 1,5 viikkoa aikaa.. Ja mitä lähemmäs tulee, sen enemmän pelottaa..

Tänään meillä oli neuvola aika ja taas saatiin kuulla sydänäänet. Tirriäinen ei tapansa mukaan toimenpiteestä pitänyt, vaan hetken kuuntelun jälkeen tuntui mahassa napakka potku ja sitten hävisi äänet.. Löytyivät sitten uudelleen jostain taka-alalta. Eloisa kaveri siis tuntuu olevan, joka tuntuu myös kasvavan hyvin..

-HMM83 ja tiitiäinen 19+0-

 

[Hilma77]

Toivottavasti Kamomillan rakenneultra menee hyvin.

HMM83, hauska tirriäinen teillä. Hyvin itsetietoinen

Olen tehnyt pieniä myönnytyksiä liikuntaharrastuksiini eli pyrin pitämään sykkeet kurissa. Teen sitten pidempiä suorituksia, että saa jotain tuntumaakin.

Minusta ei vielä huomaa raskautta, mutta kyllä tuohon alavatsalle alkaa selvästi muodostua pinkeä kumpu. Nyt sen tuntee jo seisoessaankin Toisaalta - joulun jälkeen minullekin tulee jo raskauden puoliväli. Niin se aika kuluu.

Säätiedotuksen mukaan eteläänkin uhkaa tulla talvi! Tai ainakin pakkasta.

rv 15+6

 

[-S--]

Huomenta kaikille!

Tsemppiä Kamomillalle rakenneultraan, tulethan kertomaan miten meni.

Mulla itsellä oli neuvola toissapäivänä, ja kaikki hyvin, sydänäänet kuuluivat hienosti. Syke oli 152-157. Hemoglobiini oli normaali.
Kuitenkin jäi hieman kaivelemaan koko käynti, mun oma terkka on joutunut sairaslomalle ja paikalla oli sijainen jolla tuntui olevan vaan hirveä kiire saada minut ulos huoneesta. Oman terkkarin kanssa oli aiemmin puhetta että katsotaan hiukan ruokavaliohommaa, koska paino on laskenut jo alle sen painon mitä painoin eka neuvolassa. Tämän terkkarin mielestä oli vaan hienoa että paino tippuu, hieman ristiriitaista.
Lisäksi hän ei kertaakaan kysynyt kuinka olen voinut tms, ja sitten kun itse kysyin supistuksista joita on tullut jonkin verran ja hervottomasta väsymyksestä joka on tehnyt paluun, hän kuittasi vaan kaiken ihan normaalina

Perhevalmennukset alkavat kuulema joskus alkuvuodesta ja 29.12 on ensimmäinen fysioterapeutin luento, jonka tarkoitus jäi kyllä mulle vähän hämärän peittoon.

Seuraavalla neuvolakäynnillä täytelläänkin kuulema jo sit äitiysloma lappusia. Tuntuu että alkuraskaudesta aika mateli ja nyt se suorastaan kiitää.

Jouluvalmistelut alkaa onneksi olla aikalailla valmiina

-S--+pikku-pupu rv 18+5

 

[Danzee83]

Hammaslääkärillä tuli käytyä ja hyvillä mielin sai lähteä pois. Minullahan on ollut on-off-bulimiaa viimeiset kolmisen vuotta, välillä hyvin rajunakin ja pelkäsin, että miten se on vaikuttanut hampaisiini. Tietty olen koittanut pitää tuonkin takia oikein erityisen hyvää huolta hampaistani, mutta pelotti vähän tuo lääkäri silti. Kun edellisestä kerrasta on kulunut nelisen vuotta. Hammaslääkäri kehui ikenet, kiilteen ja hampaat ylipäätään. Sanoi, että on varsin esimerkillinen suu. Reikiä edelleen nolla.

Itse en ole osannut olla huolissani varsin olemattomasta painonnoususta ja olenkin tyytyväinen, ettei kiloja ole tullut kuin se 1,5 syyskuun alun plussaamisen jälkeen. Ensimmäisestä neuvolasta eiliseen neuvolaan paino oli noussut 500g, eikä neuvolan täti ottanut asiaa puheeksi suuntaan tai toiseen. Oli edellisimmästä neuvolasta paino laskenutkin vajaan kilon. Tietty riippuu alkutilanteen painoindeksistä se, miten painon nousu "saisi tapahtua" (jos paino vain laskee, vaikka on jo hyvin hoikka ennestään), mutta itseäni ei tämä huoleta. Raskauden alussa painoindeksi oli 21,5, eikä nyt siis juuri isompi.

Liikehdintää on alkanut tuntua selvemmin ja useammin. Harmi vain, kun ei tässä työpäivän aikana kerkeä alkaa asiaa tarkemmin kuulostelemaan, kun on niin paljon tekemistä.

-Danzee + Itiö rv.18+1-

 

[Sintti.]

Moi,

kuulostaa tutulta nuo yöheräilyjutut. Tai siis pikemminkin yövalvomiset. Mähän heräilen aina öisin, en ole varmaa aikuisiälläni yhtään yötä heräämättä nukkunut. Mutta nyt pukkaa juuri sitä, että kun herää, niin sitten valvotaankin. Sitäkin mulla on kyllä stressikausina työn puolesta (ja nyt jos koska on stressikausi töissä), mutta tuntuu, että tämä raskauskin vaikuttaa: välillä valvoo, vaikkei edes työasiat pyörisi päässä. Erityisen hankala on esikoisen vessatus yöllä. Kyllähän sitä itse puoliunessa vessaan hoippuu ja takaisin ilman, että suuremmin herää, mutta kun esikko on käytettävä kerran yössä vessassa, niin siinä herää jo huomattavasti tehokkaammin. Täytyy nyt joululomalla yrittää opettaa poikaa siihen, että heräisi itse vessaan, eikä tarvitsisi sängystä riipiä.

Mä ihmettelin pitkään, kun painoa oli tullut niin vähän, vaikka olen syönyt aika huolettomasti (tuntuu, että koko ajan on nälkä, vaikkei raskauden pitäisi vaikuttaa kuin sen yhden voileivän verran päivässä). Nyt on kuitenkin tullut nopeammin viime aikoina: viikossa kilon verran ja yhteensä sellainen 3,5 kiloa. Tosin neuvolan vaa'alle kun menee, niin sanovat luultavasti vielä kilon enemmän. Mun lähtöpaino kun on kotipunnituksen mukaan merkitty, ja kotona käyn aina aamuisin pelkässä yöpaidassa vaa'alla. Sitten kun käy neuvolassa iltapäivällä kaikki vaatteet päällä, niin se näyttää kilon-puolitoista enemmän.

Painon myötä mahakin näkyy ja viimeisetkin normaalihousut alkaa olla tiukat. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kysellyt. Töissä yritän pitää mahaa vielä piilossa: pomolle olen kertonut, eikä työkavereilta tarvitsisi salailla, mutta oppilaille ja vanhemmille tahtoisin kertoa vasta joululoman jälkeen, kun rakenneultrasta on selvitty (toivottavasti puhtain paperein). Vielä reilun viikon pitää siis harrastaa säkkipukeutumista.

Molemmille isovanhemmille nyt kuitenkin kerrottiin, joten se on onneksi ohi. En tykkää noista kertomishetkistä yhtään.

Tsemppiä kaikille joulukiireisiin. Ja ultriin yms.

Sintti

 

[Emma77]

Moi!

Joo yleensä en ihan helpolla saa unen päästä kiinni herättyäni. Lapsi tuo katkonaisuutta nukkumiseen, oon kyllä muuten hyväuninen. Toi vessatus nimenomaan - tosin nyt esikko on alkanut käydä itse vessassa, kun oon niin nihkeä nousemaan. Turhan usein kuitenkin herään siihen, että sänky on märkä Tyty nimittäin tulee lähes joka yö meidän sänkyyn. Tähän sitten vielä vauva. Kunpa esikko kävis useimmin päivällä tarpeilla, niin ei tarttis unissaan pissiä.

Minä tuon istukkanäytteen jälkeen en ollenkaan ole osannut eilistä ennen huolehtia rakenneultrasta. Piti toimittaa vuotuinen lääkärintarkastus töihin, ja siinä tietty luki, että raskaana. Kerroin sitten esimiehelleni samalla, ja muutenkin olen keskustellessa kertoillut vasemmalle ja oikealla tilastani. Kyllähän sen päälle jo näkeekin, jos yhtään tarkemmin katsoo. Noh, kävi miten kävi, vauva sieltä on tuloillaan. Sitä paitsi olen ajatellut, että riittäähän noita mahdollisia murehtimisen aiheita maailmassa, joten miksi rajoittaa niitä tähän raskauteen, jos huolehtimaan alkaa. Ja eihän sellasen ryppyotsaisuus ole mistään kotoisin. Nojoo, onhan se luonnollista, että juuri nimenomaan tätä raskauttaan miettii.

Esikolle olen kertonut, ja ajattelin ottaa hänet rakenneultraan mukaan. Eipä oikein ole paikkaakaan hänelle sen ajaksi.

Kamomillan kuulumisia odottelen. Kaikille mitä parhainta joulukuuta!

 

[Emma77]

Niin mun rakenneultra on 23.12. Pitää vaan koittaa valmistella joulua pää kylmänä siihen saakka, ja jotenkin suunnitella, miten suhtautua, jos jotain ikävää vaikka ilmenisi. Esikkoa odottaessa mä olin huoleton kuin taivaan lintu, kaikki suju hyvin ja olin liian kiireinen tai vaan muutenkin sain ihan loppuraskautta lukuunottamatta kokonaan pysyttyä poissa tämmösiltä keskustelupalstoilta.

 

[kamomillla]

Heihoi!

Ensimmäiseksi tärkeimmät asiat: rakenneultrassa kaikki hyvin ja vatsassa kölli tomera pieni piipero.
***
Jännitys yltyi ihan käsittämättömiin mittoihin eilen työpäivän aikana enkä oikein saanut mitään aikaiseksi, kun odotin vain miestä hakemaan kohti sairaalaa.

Ultrassa aikataulut olivat myöhässä ja jouduttiin odottelemaan omaa vuoroamme jännityksessä melkein puoli tuntia, mutta odotus oli kyllä sen arvoinen. Ultraaja oli maailman ihanin kätilö, jolla ei ollut mitään kiirettä tutkimuksen kanssa, vaan antoi tulevien vanhempien katsella rauhassa vatsassa asuvaa ihmettä. Ultrauksen päätyttyä jäätiin vielä juttelemaan kätilön kanssa, joka kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti vastaili meidän kysymyksiin ja kertoili muutenkin sikiön tulevista kehitysvaiheista.

Pikkuisella oli pituutta noin 19 cm, sormet ja varpaat näkyivät, samoin sydämen syke. Unohdin tutkimuksen aikana tyystin, että sukupuoli saattaisi selvitä, kun olin niin helpottunut siitä, että kaikki oli hyvin. No, siellähän se kuitenkin kätilönkin mielestä ilmeisen selvästi näkyi, eli pientä pikkuruista poikaa odotellaan toukokuussa saapuvaksi.

Nyt meikäläinen vetää syvään henkeä, unohtaa kaiken maailman hermoilut ja yrittää keskittyä odotuksen onnellisiin hetkiin. Kiitokset kaikille taas tsemppauksesta, tästä palstasta on tullut kyllä tärkeä vertaistukiryhmä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
T. Kamomilla ja asukki rv 19+6

 

[Birdie]

Kamomillalle oikein paljon onnea! Ihanan kuuloinen kokemus, toivottavasti saamme pian kuulla lisää samanlaisia. Hyvää ja rauhallista joulunodostusta.

T. Birdie

 

[HMM83]

Onnea paljon Kamomillalle hyvistä uutisista! =)
Uskon että on helpottunut olo!
Täällä jäädään omaa tulevaa ultraa odottelemaan..

Hilma: Tuntuu olevan pienellä kyllä ihan omat kuvionsa ja mielipiteensä..

-HMM83 ja tiitiäinen 19+2-

 

[-S--]

Ihan älyttömän paljon onnea Kamomillalle myös tältä suunnalta!!
Pieni poika, ihanaa

-S-- + pikku-pupu rv 18+6

 

[-S--]

Pakkasaamua kaikille!

Meillä mittari huitelee -18astetta...

Minä näin unta viime yönä rakenneultrasta, siellä näkyi kuvassa selkeästi pikkuinen tyttö jolla oli tumma tukka Ihana uni, eihän siellä näe sitten kuin harmaan hahmon.
Alkaa visiin jo hieman jännittää se reilun viikon päästä oleva ultraus...

ja sitten palatakseni tähän "ihanaan" pakkaseen, havaitsin eilen toppavaatteita sovitellessani että ainutkaan toppatakki ei mahdu päälle. Kuljen työmatkani kävellen joten lämmintä kampetta pitäisi olla, villakangas takilla ei ihan tarkene tuossa kelissä. Onneksi haalin lokakuulla Haltin alesta itselle vähän reilumman kokoiset kuorihousut joilla pitäisi ainakin jonkin aikaa pärjätä.

Kampetta niskaan jä töihin!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

-S--+ pikku-pupu rv19+2

 

[jo-jo76]

Minunkin pitää kai nyt tilata äitiysvaatteita, maha on kasvanut sen verran. Tänään oli toinen neuvolakäynti! Kaikki arvot olivat kohdallaan ja sydänäänet kuuluivat. Niskaturvotusarvot olivat olleet kuulemma sen verran matalalla ettei pitäisi pelätä ainakaan down syndroomaa. Rakenneultra lähestyy ja minua pelottaa, ollaan kuitenkin periaatteessa sitä mieltä että jos löytyy kehityshäiriöitä niin keskeytetään raskaus. Nyt kun on jo melkein puolessa välissä raskautta niin ajatus tuntuukin hurjan raa-alta, mahassa kasvavaan otukseen on kai jo ehtinyt kiintyä jotenkin.

Kyselin neuvolan tädiltä olisiko hänellä ollut tietoa työskentelystä äitiyslomalla mutta sanoi ettei koko uransa aikana ole tullut vastaan että joku haluaisi tehdä töitä lomilla Itse olen vähän suunnitellut että voisin tehdä keikkoja silloin tällöin, muutettiin juuri aivan työpaikkani viereen ja välillä minulla on tehtäviä joita voin tehdä omaan tahtiini, omassa rauhassa sisätiloissa ja silloin tuskin haittaisi vaikka hoitaisin lasta samalla. Samalla saisi vähän vaihtelua vauva-arkeen. Se voi olla että kun todellisuus koittaa, en enää haluakaan Ehkä joku jolla on jo kokemusta äitiydestä voisi valaista että onnistuuko?

 

[Birdie]

Kyselin neuvolan tädiltä olisiko hänellä ollut tietoa työskentelystä äitiyslomalla mutta sanoi ettei koko uransa aikana ole tullut vastaan että joku haluaisi tehdä töitä lomilla Itse olen vähän suunnitellut että voisin tehdä keikkoja silloin tällöin, muutettiin juuri aivan työpaikkani viereen ja välillä minulla on tehtäviä joita voin tehdä omaan tahtiini, omassa rauhassa sisätiloissa ja silloin tuskin haittaisi vaikka hoitaisin lasta samalla. Samalla saisi vähän vaihtelua vauva-arkeen. Se voi olla että kun todellisuus koittaa, en enää haluakaan Ehkä joku jolla on jo kokemusta äitiydestä voisi valaista että onnistuuko?

Hei,

Minulla on kokemusta äitiydestä mutta olen "onnistunut" välttämään Suomen ihanat äitiysvapaat, eli esikoisen sain ulkomailla jolloin pidin taukoa opinnoista ja sivutöistäni ilman mitään tukia, ja vaikka sain kuopuksen Suomessa olimme muuttaneet sinne niin vastikään etten saanut vanhempaintukia silloinkaan. Vähän tyhmää, tiedän, mutta näin elämä vei. Nytkin näiden kaksosten kanssa voin joko pitää max. 12 viikon palkattoman vapaan tai irtisanoutua töistä...

No, mutta se mitä mun piti sanoman on että jos äitiysvapaalla tekee töitä on riskinä se että putoaa minimiäitiysrahalle, eli kannattaa ottaa näistä asioista ensin Kelalta selvää!

Esikoisen kanssa tein töitä jopa lasketun ajan yli aina h-hetkeen saakka koska tiesin että tulot loppuvat heti synnytyksen jälkeen. Jälkeenpäin tein vähän sellaisia hanttihommia mitä nyt vauvan hoidon ohessa pystyi tekemään, ja vaikka se kieltämättä toi vaihtelua oli se tosi rankkaa. Kuopuksen kanssa aloitin jatko-opinnot hänen ollessaan 6kk, siten että kävin pelkästään iltaluennoilla ja käytin pojan nukkuma-ajat lukemiseen (se taas oli antoisaa vaihtelua vaikka oli rankkaa aina olla poissa kun mies oli kotona). Jos olisin ollut rahallisella vanhempainvapaalla olisin myös menettänyt etuisuuksia opintoja suorittaessa, mutta omassa tapauksessani siitä ei siis ollut vaaraa.

Summa summarum, joitain pieniä juttuja voi varmaan tehdä kunhan ensin on sopeutunut vauva-arkeen ja saa hoitoapua, mutta sitä helposti yliarvioi mitä tulee jaksamaan/ehtimään/haluamaan ennen ensimmäisen vauvan syntymää joten en neuvoisi ainakaan etukäteen sitoutumaan mihinkään. Vauvan kanssa eläminen oli mulle alussa niin totaalisen symbioottista, että sitä oli vaikea etukäteen kuvitella. Ja lisäksi vauvatkin ovat niin erilaisia, n.s. helpon vauvan kanssa oleminen on ihan eri juttu kuin jos joutuu valvomaan yöt koliikkivauvan kanssa tai jos vauva ei nuku pitkiä pätkiä.

 

[Danzee83]

Niin se vain joulukuu on mennyt kuin siivillä. Töissä riittää tekemistä ja kiirettä, mutta sehän mulle sopii. Olen aina ollut parhaimmillani toimiessani paineen alla ja energiaakin riittää. Kun nyt oon ollu kaksi kk tässä uudessa työssä ja alkaa päästä asioihin kunnolla sisälle, niin motivoikin ihan eri lailla, kun tuntee pärjäävänsä jo varsin itsenäisesti. Sama tehdä nyt pitempää päivää ja sitten vaikka keväällä ottaa rennommin, jos ei enää energiaa riitäkään.

Mieheni sisko sai pojan toissapäivänä ja jouluaattona tulemme kertomaan myös mieheni perheelle (vanhemmille ja sisaruksille), että kohta voisi olla tulossa vauva meillekin.

Olen NIIIIIIIN onnellinen, että en ole se, joka tämän ensimmäisen lapsenlapsen mieheni sukuun teki, sillä ainahan tuohon liittyy jonkinmoinen lisälataus. Hössötyksen määrä vauvan, äitin ja tuoreen perheen kimpussa jurppii minua suuresti.. Ei siis sillä lailla, että olisin kateellinen vaan siten, että jo nyt ahdistaa jos itse joutuu samanmoisen kohteeksi. Miksi sinne sairaalaan pitää kaikkien sukulaisten heti ravata ja soitella asiaan liittyen kymmeniä kertoja päivässä??? Tuoreen vauvan isälle lapsi on neljäs ja hän on sanonut minulle, miten häntäkin ahdistaa tämä kokoaikainen puhelinten pirinä, ravaus ja hössötys.. En ihmettele en.. Sairaalan sääntöjen mukaan siellä saisi vierailla vain lapsen isä ja lapsen sisarukset ja mielestäni käytäntö on hyvä. Itse en ole sairaalaan mennyt ja olenkin sitä mieltä, että ihan hyvin ehdin nähdä vauvan sitten kun se on kotiutunut kunnolla, vaikkapa joulun jälkeen..

Tästä kaisesta viisastuneena menin eilen anopilleni ja kavereilleni yleismaallisesti ilmoittamaan (kaikki kun eivät raskaudestamme tosiaan vielä tiedä), että sitten kun minä joskus olen samassa tilanteessa laitoksella, niin en todellakaan tahdo sinne ketään muuta vierailemaan kuin mieheni. Muu suku ja ystävät saavat luvan odottaa siksi, kunnes olemme koko porukka kotiutuneet rauhassa. Ja jos tämä ei miellytä, niin vetäkööt herneet nenään, minua ei kiinnosta. Anoppi oli yllättäen minun kanssani samaa mieltä, mutta saas nähdä onko sitten kun on tosi kyseessä..

Mieheni siskon vauva ei ole saanut minussa mitään vauvakuumeilua tai muitakaan tuntemuksia aikaan.. Itseasiassa lapsen syntymä ja siihen liittyvä hössötys sai minut vain jotenkin ahdistumaan. Enkä suoraan sanoen muutenkaan odota innolla vauva-aikaa, jolloin vauva tulee alussa olemaan kiinni vanhemmissaan 24/7.. Mitään ruusuisia kuvia minulla ei asiaan liittyen ole. Välillä mietinkin, että voisin ihan hyvin elää ilman omia lapsiakin ja että haluankohan sittenkään äidiksi, kun se vaatii kuitenkin niin paljon... Mutta toisaalta siskollani on kaksi poikaa (pian 5v ja 3,5v) ja tiedän, ettei tuota vauva-vaihetta, kun lapsi on kuin loinen kestä loppujen lopuksi kovinkaan kauan ja että mukaviahan muksut on.

-Danzee83 + Itiö rv.19+1-

 

[Birdie]

Hei,

Tuleepa nyt aktiivisemmin kirjoitettua, mutta tulin vähän aikaa sitten rakenneultrasta ja olo on taas kuin pilven hattaralla! Eli hyviä uutisia taas saatiin, kaikki näyttää hyvältä ja pojat ovat kasvaneet tasaiseen tahtiin (nyt myös varmistui että ovat poikia). Painoltaan ovat noin 200 gramman luokkaa. Syke oli n. 145 ja kaikki sisäelimet ovat siis kunnossa. Kivasti näyttivät imevän lapsivettä. Tällä kertaa vauva B oli kääntynyt siten että molemmilla on nyt pää alaspäin, eli vieri vieritysten köllötti kaksi päätä.
Nyt menen ultraan kolmen viikon välein seuraamaan tuota kasvua, eli sitä ettei toinen sikiö ala luovuttamaan toiselle verta ja ravintoa. Mutta mitään merkkkejä ei tästä nyt näy.
Mites teillä muilla, kuinka moni on jo käynyt rakenneultrassa?

Asiasta toiseen, keksin eilen hyvän viritelmän äitysvaateongelmiini. Meilläpäin myydään BellaBand-nimistä kangasvyötä joka ei ole tukivyö mutta joka peittää alavatsan jos vaikka haluaa pitää vielä tavallisia housuja nappi-auki systeemillä tai jos paidat käyvät liaan lyhyiksi. Ompelin itselleni sellaisen vanhasta t-paidasta jossa on napakka stretch-kangas. Leikkasin kainalon alta hihat ja yläosan pois ja jäljelle jääneestä suorakaiteesta leikkasin toisen sivusauman auki. Taitoin suorakaiteen pituussunnassa ja ompelin pitkän pään kiinni tuubin muotoon oikea oikeaa vasten. Käänsin tuubin oikealle puolelle, ja ompelin sivusaumat kiinni. Tulos on napakka, kaksinkertaisesta kankaasta tehty "vyö" jonka avulla voin vielä pitää paitoja jotka nousee vähän alavatsalta tai matalalantiohousuja jotka mahtuu "mahan alle". Vyö myös auttaa estämään äitiyshousujani valahtamasta jatkuvasti alas, tämä vaivaa mua vielä pienemmän vatsan kanssa vaikka ostin ihan oman kokoiseni housut. Ihan kivasti antaa myös kevyttä tukea, vaikka jossain vaiheessa pitää varmaan se tukivyökin ostaa. Ompelin kaksi tuubia mustasta ja valkoisesta t-paidasta joten ne sopii kaikkiin vaatteisiin ja näyttää ihan kerrospukeutumiselta.

T. Birdie
rv. 17 + 2

 

[Hilma77 ejk]

Onnea Birdie ja Kamomilla! Hienoa, että kaikki on kunnossa.

Mulla on ensi viikolla taas neuvola, jossa varmaan kerrotaan rakenneultrasta - lähinnä koska mennään. Voipi olla, että joulun ja uudenvuoden takia menee tammikuun puolelle.

Hyvä idea, Birdie, tuo itse tehty tuubi. Pitänee hieman katsella omaakin vaatekaappia sillä silmällä.

Mulla on oikeastaan viimeisen viikon aikana vatsa pullahtanut selvemmin esille. Eipä sitä vieläkään vaatteet päällä huomaa, mutta itse huomaan eron

Hyvää viikonloppua!

rv 17+0

 

[kamomillla]

Heippa kaikille!

Tänään olisi sitten perjantai ja jouluvalmisteluiden täyteinen viikonloppu edessä!

Birdie: Hienoa, että ultrassa oli kaikki hyvin. Varmaan mieletöntä nähdä kaksi pikkuista vierekkäin köllöttelemässä. Hieno homma myös, että pääset ultraan noin usein tervehtimään pikkuisia.

Jo-jo76: Olen itsekin miettinyt, että voisin tehdä jotain freelancer töitä äitiyslomalla, mutta täytyy toki käydä läpi tarkemmin asiaa Kelan kanssa läpi. Saan Kelan paperit neuvolasta heti joulun jälkeen, mutta ei kyllä suoraan sanottuna huvita yhtään alkaa kahlata tuloja ja menoja yms. asioita läpi. Minulla on tuoreessa muistissa kaikki se paperisota, jota opintotuen saaminen vaati...

Joku tuttu juuri kyseli, onko energinen keskiraskausvaiheeni jo alkanut. Tiedä tuosta sitten, mutta olo on kyllä kaikin puolin hyvä. Enää ei väsytä / kuvota samalla tavalla kuin alussa ja huoliakin tuntuisi olevan vähemmän. Välillä ihan unohtaa, että on raskaana.

Joitain raskausoireita sentään on
- Rinnoista tihkuu jotain (maitoa?) välillä aika paljonkin. Pitäisi varmaan ostaa liivinsuojia tms.
- Vatsan kasvu. Ennustan, että minulle kasvaa jättiläismaha. Tämä on nyt jo kohtalaisen kokoinen ja vasta puolivälissä ollaan. Jos kylmä sää jatkuu pitkään, olen pulassa ainakin takkien kanssa.
- Kuivat limakalvot (voi kyllä johtua kylmyydestäkin)
- Päärynämehuhimo (litra päivässä!)
- Ja tietenkin ne ihanat liikkeet, jotka tuntuvat vahvistuvan. Ehkä mieskin tuntee ne kohta.

Hyvää viikonloppua kaikille!
T. Kamomilla rv 20+6

 

[Joonaella81]

Tässä on taas tovi vierähtänyt, kun en ole ketjuun kirjoitellut, vaikka lueskellu kyllä. Töissä aika kiirettä näin pikkujouluaikaan, kun halutaan meikkauksia, suihkurusketusta, rakennekynsiä jne...omat ajatukset ne vaan tahtovat pyöriä oman masun ympärillä=)

Ihana kuulla monesta suunnasta hyviä ja iloisia uutisia=) Itselläni olo aika mainio, joskus illalla tulee oksennus, mutta se on pientä entiseen verrattuna...

Painonnousu lähinnä huvittaa....meikäläinen paisuu kuin pullataikina..nyt tullut jo 7kg, eikä edes puolessa välissä vielä olla=) No pääasia että piiperöllä on kaikki kunnossa=)

 

[jo-jo76]

Joonaella, minullakin painoa on tullut jo 5-6 kiloa. Tuntuu ihan hurjalta määrältä! Neuvolassa oltiin sitä mieltä että juuri niinkuin pitääkin, pitänee uskoa neuvolan tätiä.

Birdie, työskentelen valokuvaajana ja viimeinen syksy on ollut niin hiljainen että äitiysrahani tulee varmaan muutenkin olemaan lähellä minimiä.. joten pelkoa liiasta tekemisestä äitiyslomalla ei siinä mielessä ole. Suunnittelin itseasiassa työskenteleväni niin että vauva on mukana. Sitä lähinnä mietin, että voiko onnistua.

Liikkeitä on tuntunut nyt kahden päivän ajan, ihan hurjaa meininkiä, tuntuu siltä että pikkuotus vetää kauheeta rallia kokoajan. Äitini on kertonut että minä olin vatsassa todella hiljainen, jopa niin että äiti huolestui että onko kaikki hyvin. Hoitaja oli sanonut hänelle että kun vauva nukkuu vatsassa noin paljon, tulee se varmasti jatkamaan sitä synnyttyäänkin. Ja niinpä niin, hyvät unenlahjat minulla on aina ollut...

Danzee, omille vanhemmilleni tämä lapsi tulee olemaan kuudes lapsenlapsi joten ainakaan sieltä puolelta tuskin tulee kovin suurta hössötystä mutta mieheni vanhemmille tämä on ensimmäinen.