Nikunaku: Ihan ku toi teksti noista raskausvaivoista ois ollu mun kirjottamaa. Jalat onku elefantilla ja tosiaan vielä pahemmat ku odotusaikana. Hetken ku on jalkojen päällä ni heti turvottaa. Koskakohan sekin helpottaa? Häpyliitos taas tuntuu ihan irtonaiselta. Eteenpäin ei voi kumartaa kun tuntuu et lantio antaa periks ja jakautuu kahtia
Niin ja sit toi tositoimiin pääsyn odottaminen. Kopsaan tohon alapuolelle tonne toiseen ketjuun kirjottamani synnytyskertomuksen, mut tosiaan odottavan aika on pitkä ku varsinki kuulee viereisestä salista kantautuvat vauvojen parkaisut.
Tässä tuo toisesta pinosta kopsattu teksti:
Jospa hieman rustailisin tänne lyhyttä kertomusta tuosta synnytyksen kulusta. Elikkäs torstai-iltapäivänä istuskelin kaikessa rauhassa tässä koneella ja etsin netistä mahdollisia ennakoivia merkkejä synnytyksestä. Olo oli ihan vetämätön ja turhautunut kunnes yhtäkkiä tunsin, että jotain lämmintä olis tulossa. Nousin ylös ja kappas lapsivettähän se alko lorottelemaan ja kunnolla. Kello tais olla jotain 14.10.
Kadonneen puhelimen löydyttyä sain soitettua miehelle, joka oli 3 tunnin ajomatkan päässä, joten seuraava soitto menikin siskolle, joka onneks oli jo kesälomalla. Synnärille päästiin 15.50, jolloin ei kauhiasti vielä supistuksia piirtynyt käyrälle. Enkä kyllä ollut kuin vasta väljästi sormelle auki ja kaulaakin oli vielä jälkejjä 1,5-2 cm. Tässä vaiheessa miettivät minne ne mut työntää, mutta salista löysin itseni hetken päästä. Suppareita tuli 5-6 minuutin välein.
Tästä se odottelu sitten alkoi, illalla ennen vuoron vaihtoa kanavaa oli vielä jäljellä n. sentti ja enkä ollut kuin väljästi 2 sormelle auki. Tässä vaihessa suppareita tuli enää n. 10 min välein, joten yritin saada unta nuppiin, mut eipä siinä tullu nukuttua ku maksimissaan 2-3 tuntia.
Aamulla n. klo 7.40 kanavaa jäljellä 1,5 cm ja auki olin 3-4 cm eli supparit tosiaan laimeni. Tässä vaiheessa sainkin sitten tipan vauhdittamaan synnytystä. Tippaa nostettiin tasasin annoksin aina 45 min välein. Muutoksia ei oiekin tapahtunut kuin vasta klo 15 olin noin 5 senttiä auki. Kahden aikoihin pyysin saada jyväpussin kun alko supparit tuntumaan sen verta ilkeiltä. Noh, eipä se kauaa auttanut kun kolmen aikaa pyysin jo saada epiduraalin. Hetken odottelun ja ilokaasu kokeilun jälkeen sain sen vihdoin 15.40 ja melkein heti aukeni taivas.
Kuuden aikoihin taas käytiin tutkastelemassa tilannetta ja olin jopa 8 senttiä auki. Tosin supparit tuntu jo aikasta ikävästi paineentunteena häpyluun päällä eikä niinkään takapuolessa. Noh, hetken päästä kätilöt kun kätilöt olivat poistuneet huoneesta, oli pakko soittaa kelloa kun tuli pakonomainen tarve ponnistaa. Taisin siinä huutaa kätilöille, että nyt se tulee. No, ei tullut ihan vielä siinä vaiheessa. Olin auki 9,5 cm ja sain pudenduspuudutteen 18.15 ja 5 min päästä olinkin jo täysin auki.
Hetki piti odotella kun taapero ei ollut laskeutunut tarpeeksi alas, sain toki kevyesti ähistä ja puhista suppareiden tahtiin. Tässä vaiheessa supparit alko tuntumaan ikävästi oikeessa nivusessa. Kipu oli ihan sanoin kuvaamaton, mutta minkäs sille teet. Klo 19.15 sain luvan alkaa ponnistamaan. Aloitin ponnistamisen kyljeltään kun se tuntui parhaalta siinä vaiheessa tuon nivusen kanssa. Klo 19.50 siirryttiin puoli-istuvaan kun en saanut tarpeeksi voimaa työntöihin. Tämä olikin suht tehokas ja poika syntyikin 20.01. Onneks en tiennyt etukäteen kokoa, ois muuten voinu jäädä tulematta alakautta.
Tämmönen kokemus täällä... Niin ja kuumemittari näytti tuon urakan jälkeen lämpöä 38,6 eli olo oli kuin maantiejyrän alle jäänyt. Silti suht hyvöt muistot jo nyt, joten ei voi kuin nauttia tuosta suloisesta taaperosta. Ikää kuvassa noin 1,5 vrk.
Fox ja poitsu 3,5 vrk