Hei vaan kaikille!
En ole ikuisuuksiin ehtinyt kirjotella, välillä kyllä lukenut palstaa. Ja ikäviäkin uutisia mahtuu joukkoon
Jaksamista asianomaisille!
Eka neuvola oli tämän viikon alussa. Eipä siellä mitään. Deja vù...samat liput ja laput kuin vuosi sitten. Hb ja verenpaineet ok. Oma terkka olikin kahvihuoneessa, kun erittäin nuori kätilöopiskelija hoiti tapaamisen. Oikein herttainen ja täsmällinen
Lähete verikokeeseen (osa aikaisemmista vauvoista olleet keltaisia) ja ultraan viikolle 11 eli kutakuinkin kolmen viikon päästä
Pahoinvoinnista sen verran, että mulla on semmonen koko päivän kestävä vellominen ja etominen. Ei kiva. Jotkut päivät menee paremmin, mut tänään tekis mieli maata vaan, kun kaikki etoo. Onneksi jaksoin vetästä taas kuopuksen kanssa aamuvaunulenkin, kun tuntuu toi liikunta auttavan (raitis ilma ainakin). Ja onneksi vanhemmat pojat on tänään päiväkodissa, muuten ei ehtis istumaan lainkaan päivän aikana.
Sokerirasituksessa olen käynyt joka raskaudessa, lähinnä painon takia, mutta joka raskaudessa se on myös ollut aina ok. Tekis mieli skipata tällä kertaa, kun tuntuu niin turhalta (ja ällöttävältä) mennä viemään labra-aikaa, järkätä kuopukselle hoitaja ja istua siellä kolmisen tuntia. Mutta terkka oli sitä mieltä, että kannattaa mennä ja vielä ne molemmat kerrat. Ekalla kerralla, vuonna 2005, oli tarjolla kokiksenmakuinen seos, mutta sittemmin kuulemma on alettu säästää ja tarjolla on ollut vain sitä sokerilientä. Kyllähän sen nyt juo, mutta ainakin viime kerralla oksennus oli niin lähellä, että kyyneleet valui, mutta sain pidettyä sisällä. Kysyin labran tätiltä, että mitäs jos ei vaan pysty pitämään sitä sisällä. "No, se juodaan siiten niin monta kertaa kunnes onnistuu". Just.
Mun pitäis jaksaa rykästä yhteishakuun paperit. Meinaan kaikella uhmallakin hakea kouluun, kun on yks tutkinto (amk) pahasti kesken ja luulin lähteväni hoitamaan sen pois, kunnes tuli tämä yllätysraskaus. No, haen kuitenkin. Jos pääsen sisään, niin saanpahan ainakin opinto-oikeutta 5 vuotta lisää, kun edellinen ehti juuri loppumaan, niin joudun uusiin pääsykokeisiin. Valmistumiseen menisi ehkä 1-2 vuotta vain, mutta saa nähdä: äitiysloman, neljän lapsen ja myöhemmin työn ohella opiskelu ei ehkä ole realistista.
Onko täällä muita opintojen ja työn/äitiysloman yhdistäneitä?
Neuvolatäti sai lasketuksiajaksi 2.5., mutta olkoon se 3.5. kunnes pääsen ultraan. Edellinen kun meni niin reippaasti yli, niin eipä noilla arvioilla niin väliä, sen näkee sitten toukokuussa. Tai huhtikuussa, jos tulee etuajassa. No, kesäkuulle ei sentään voi mennä...
Hyvää viikonloppua, muistakaa syödä mikä maistuu ja juoda paljon
Mami & pätkis 8+2 sekä pojat: 9kk, 4v. ja 5v.