***Toukokuun Toivotut 2011***Lokakuussa***

Voi kauhee, ihan hävettää kun ei ole ehtinyt/viitsinyt/jaksanut käydä täällä :ashamed: Mulla ei ole aikaa vasta kuin illalla käydä täällä ja tämä meidän mokkula toimii niin huonosti, ei sitten riitä ikinä energiat päästä tänne asti :ashamed:

ONNEKSI väsymys ja pahoinvointi alkaa laantumaan, mä jo pelkäsin että se yltyy! Rv11 oli ihan kauhea väsymys kokoajan ja ällötysolo 24/7. Taas sitä palautuu kaikki raskausjutut mieleen pikku hiljaa, kun on pidemmälle päästy, esim. se että haistaa kaiken eikä voi kuvitellakaan syövänsä jotain tiettyä ruoka-ainesta. Mulla oli ekoilla viikoilla himot salaatinlehtiin ja valkosipuliin Nyt pelkkä ajattelu tai näkeminenkin kuvottaa!

Maanantaina olisikin sitten np-ultra Jännittää, tää on ihan eka kerta mulla. Täällä syrjäkylällä kun on tullut nuo ultra-jutut vasta tänävuonna saataville.

Mä en nyt montaa sivua jaksa lukea tätä taakse päin, mut kertokaa jos tästä on jo ennemmin ollut puhetta! Eli miten teillä on paino vaihdellut vai onko pysynyt vielä samana tässä vaiheessa?
Mulle tuli eka +3kg! Mutta nyt olenkin sitten laihtunut 2kg ja tässä on pysynyt paino jo n.viikon verran (luojan kiitos).

Sirppis ja papu 11+6

 

Moi! Turvottaa ja vielä kerran turvottaa! Pahoinvointi on loppunut, suolaisen safkan himo pysynyt ennallaan nt (vai np?)-ultra ois 8.11. Nivusissa on muuten ollut ajoittain ihan kunnolla jomotusta, jostain luin että se on raskauteen kuuluvaa?

Ja voi elämä sitä yöllisten vessakäyntien määrää :headwall: Aion nauttia joka hetkestä, vaikka tämä nyt hieman valitusvirrelle kuullostaakin

Olen pahoillani menetyksen kokeneiden puolesta :hug:

Tikru 9+4

 

Huomenta vaan kaikki.

Pitääpäs itsekin väliin vähän kuulumisia kirjoitella, vaikka eipä ne sen kummempia ole kuin aikaisemminkaan Etova olo on edelleen, oksentaa ei ole tarvinnu nyt moneen päivään. Parin kolmen viikon päästä pitäis alkaa helpottaa, onneksi. Väsymys on menny ohi mutta muuten on sitten niin vetämätön ja laiska olo ettei mitää saa aikaiseksi.

Siinäpä sitä olikin sitten

äiti x4 ja pallero 12+0 ( 13+0 ) poks poks

 

11+0 POKS!

Ja verta vaan vuotaa. Nyt tummempana joten ei helpolla päästä nyt.
Eilen oli kauhea kiukku päivä kaksosilla ja joutui koko ajan pyörittelemään sylissä niin ei tykkää yhtään sellaisesta.

 

Jaksamisia niille joilla vuotaa:hug:

Täällä kans vuodellut taas ruskeaa... hermo menee kun pelkää jokaista vessareissua:'( Maanantaina täytynee soitella neuvolaan josko ultraa ottais? Onko siellä ketään enää edes hengissä. Tiedän että tuhruttelua saattaa olla ja jopa ihan kunnon vuotoakin, mutta kun tällaista ei ole ollut kuin keskenmenossa niin pistää pelottamaan. Toisaalta mietin että voisko olla että vuotelee kohdun suulta kun edellisestä synnytyksestä vasta 11kk? Ikäeroa tulee vain 1,5v.

kaksosraskauksista olitte kirjoitelleet. Minulla isän puolelta kaksosuutta eli isomummollani ollut kahdet kaksoset, vaarini yksi heistä. Nelosen kohdalla etsittiinkin pitkään että onko siellä yksi vaiko kaksi? En tiedä mikä viittasi sellaiseen epäilyyn? Pitkään etsi nt-ultrassa ja minä jo siinä hermostuin onko vauvalla jotain hätänä? Totesi vaan että ei löydy toista vaikka kuinka etsisi. Tässä raskaudessa kyllä masu kasvoi yli käyrien ja oli kooltaan ihan järkyttävä, mutta yksi sieltä tuli Seuraavassa oli pienempi masu kooltaan. Ja nykyisen kohdalla löytyi yhdet sykkeet rv 7+2.

Olo on edelleen hyvä. Viluttaa vaan ihan kauheasti ja järkky nälkä vaivaa. Ei siis muuta.

chira ja rv 8+4

 

Niin, kaksosraskauksista vielä sen verran että jännittäähän se, että onko siellä ultrassa nyt monta niitä vauvoja. Ensiviikon perjantaina seulontaverikokeisiin.

Tänään voi olla ehkä vähän tuskaa, kun menen ystäväni synttäreille ja siellä on paljon porukkaa ja varmaan jotain tarjoilua . Kakkua, pikkusuolasta yms.. Nyt kun on vähän semmonen yökötysolo niin ei välttämättä kauheasti tule nassuun mitään pistettyä...

 

Heippa!
Tässä on ollut vähän juttua siitä, miten parisuhteessa ei mene hyvin. En tiedä onko (varmaan on) raskaushormoneilla osuutta, mutta en tule juttuun miehen kanssa! Hän ei ymmärrä minua laisinkaan ja tuntuu, että olen "yksin" raskaana. Reagoin ehkä liian helposti, mutta osa hänen kommenteistaan on kaikkea muuta kuin tsemppaavia...
Otetaas Gallup: Meneekö parisuhteessa hyvin, huonosti, hyvin huonosti, kaikkea sillä välillä vai ihan ok? Saa perustella.

Eilen sain ekaa kertaa kuulumaan vauvan sydänäänet kotidopplerilla, ainakin joku syke kävi väh. 2 krt. sekunnissa. :heart:

Töissä mahani kerää kysyviä katseita, ensi viikollapa saavat tietää. Vaikka mietin sitäkin että olisi hauskaa odotella missä vaiheessa uteliaisuus voittaisi ja joku kysyisi. :$

Ruokarytmi on mennyt kummalliseksi. Ruoka maistuu aamun jälkeen, eli töissä ollessa vaikka koko ajan. Sitten kotiin päästyä ei tahdo maistua mikään iltasella. Oon ottanut vitamiinia ja koittanut juoda näitä tehojuomia (jogurtteja), että edes jotain menisi. Jäätee maistuu edelleen ja satunnaisesti omena. Ällötys on edlleen ja jos antaisin itelleni luvan, oksentelisin vähän väliä. Sen saan onneksi pitäytymään yökkäilyssä. Eikös tän pitäny helpottua 12 viikolla.... Välillä on oimat täysn poissa enkä jaksaisi nousta sängystä. En silti vaihtaisi tätä mihinkään, odotan niin kovasti pientä syliini!!

sirpaleina kyselit painon muutoksista. En edes tiedä, kun en ole seurannut. Lähtöpainoa oli vähän enemmän kuin olisin toivonut, mutta tiistaina sen kai näen, vai katotaanko painoa ultran yhteydessä?

valdemaria ja vauva 12+1

 

Hei!

Tuossa galluppia meinattiin.. joten.. meillä parisuhde on voinut ihan hyvin. Tosin plussauksesta saakka ei olla oltu yhtään "lähekkäin" eli reiluun kuukauteen. Ei silleen mitenkään erikoista.. Semmoisia me ollaan . Silti tosi hyvällä tuulella on molemmat, en ole ainakaan tulkinnut toisen fiiliksiä mitenkään negatiivisiksi.

Sirpaleina: Mulla on ekan neuvolakäynnin ja toisen välillä paino pudonnut -400g vaikka oletin sen nousseen Oma vaaka näyttää pienempiä lukemia kuin neuvolan. (oon 161cm, painonmuutos 59,5kg--59,1kg).

Alkaa varsinkin iltaisin olemaan aika pallo tuo vatsa. Vielä vaatii totuttelua olla vetämättä vatsaa sisään kun olen aina pientä pömppöäni piilotellut. Alkaa tekemään jo kipeää enkä halua pienelle aiheuttaa mitään turhaa ahtautta kohdussa. En tiedä voiko noin edes käydä mutta siltä tuntuu

Ihana vapaa viikonloppu ja energiaa tuntuu riittävän kamalasti! Onneksi on paljon siivottavaa niin on jotain mihin purkaa virtaa!

cissus 10+5 (ennen varmentavaa ultraa..)

 

Voi kuulkaa mullakin on tullut eilen tuhrua, mistä tietysti pelästyin ihan hirveäst, kun tää on mun 5. raskaus ja lapsia 0. En käsitä mitä se voi olla, kun 9+4 olleessa ultrassa lääkäri sanoi, että kohdussa ei verta eikä hematoomia. Voisiko olla toinen istukka, joka ehkä alhaalla? Mulla kun siis vauvoilla on molemmilla omat säkit ja istukat....Tänään ei onneksi ole tullut mitään!

Pullottaako teillä jo masu? Mulla on tällä viikolla masu pullahtanut esiin ja pelkään, että kohta näkyy kaikille. Se on semmonen "kaljamaha" nyt. Olen normaalisti tosi pieni ja hoikka eli heti näkyy, jos jostain tursuaa tai puristaa. Osan paidoista olen jättänyt suosiolla kaapin perälle, koska ne on niin tiukkoja ja vartalon mallisia.

Uskaltauduin sitten tänään ostamaan H&M:ltä parit äitiyshousut, vaikka esim. vuosi sitten syksyllä ostamani farkkulegginsit menee edelleen hyvin jalkaan, mutta pelkään, että niistä löystyy se kuminauha. Nyt tosin vähän kaduttaa jo noiden housujen osto, että jos kaikki meneekin pieleen...Mies tilasi kaukomailta käsin kotidopplerin raskauskeiju -sivustolta Se vissiin säälitteli mua niin paljon, kun koko ajan panikoin. Tosin se mietti sitäkin, että jos en saa sykkeitä kuulumaan, niin hypinkö taas seinille. No, keskiviikkona on onneksi se nt-ultra ja sinne joudun menemään yksin , kun siskokin on muualla ja kun olen ollut hiiskumatta tästä raskaudesta muille...

t. Vadelmaunelma rv 11+1

 

Hei kaikki! Olen jo kauan miettinyt, alkaisinko odottaa täällä muiden kanssa. Vielä en ole paljon ehtinyt lueskella teidän tilanteita mutta voisin tässä illan mittaan paneutua.

Meille on tulossa pikkukakkonen (laskettu aika 27.5.) Jotenkin on ollut kaikenlaista murhetta matkan varrella, enemmän kylläkin vaan oman pääni sisällä, joten jospa täältä saisi mukavaa tsemppiä jatko-odotukseen. Kertoilen lisää myöhemmin, kunhan saan luettua ketjua.

Eka lapsi on tyttö 3/09. Ja sairaala tulee olemaan SeKs. Mitäs vielä...

Lauantai-iltoja kaikille!

Riina rv 9+1

 

iltaa kaikille!

pääsin just töistä, mutta ihan kiva päivä oli

äitiysvaatteista: hyviä kirppiksiä pk-seudulla on tuol vantaalla Villa Lyhty, löytyy kun googlaa. Se on lastenvaatekirppis mutta myös äitiysvaatteita löytyy paljon!mutta itse olen kokenut että h&m on ollut aika hyvä kun ne on aika edullisia kuitenkin

kiloja: tullut varmaan 4 ashamed ja ei mitään toivoa että saisi muita kun äitiysvaatteita mahtumaan! mutta toivottavasti ei jatka nousu tälleen..

miehen kanssa: menee periaatteessa hyvin vaikka ei mies osoita mitään sen kummempaa kiinnostusta raskauteen niin tiedän että se tulee vielä pikkuhiljaa onhan se vaikeampaa kun ne ei kanna sitä lasta niin yrittää eläytyä ennen kun edes tuntee mitään potkuja tai muuta! ja hormoonien takia oletan että ainakin joka toinen kerta kun mietin että se on idiootti niin en sano mitään koska luultavimmin olen vaan keksinyt sen jostain ihan turhasta ajattelen aina vaan että miten meillä meni ennen raskautta ja sillon oli asiat hyvin joten luultavasti mies ei yhtäkkiä muutu mutta mulla taas niitä hormooneja riittää eli olen aina miettinyt että ei kannata ikinä erota tai miettiä eroa jos on raskaana koska arvostuskyky ei ole parhaimmillaan sillon. tottakai on miehetkin aika usein sikoja mutta sen verran voi mun mielestä uhrata suhteeseen jos kerran lapsia on ja ei ole mistään pahoinpitelystä tai pettämisestä kyse että odottaa kunnes lapsi on vuoden ikäinen ja on päässyt sen kriisivaiheen ohi ja sitten menee parisuhdeterapiaan.. ja jos sen jälkeen on vielä ongelmia niin sillon erotaan koska lapset on kuitenkin ne jotka kärsis siitä jos huomaiskin että olis tehnyt väärän päätöksen

paniikkihäiriöstä: olen samaa mieltä eli ei kannata lääkkeitä ottaa kun sen ylitsepääsemistä voi kuitenkin harjoitella ja mun tietääkseni ei ole vaarallista lapselle koska se on niin lyhyestä ajasta kiinni se kohtaus ja se tuntuu fyysisesti pahemmalta kun mitä sen vaikutukset oikeasti on. Se joka saa kohtauksen voi tuntee että kuolee mutta oikeasti vaan verenpaine kärsii hetkellisesti.. eli varmasti ei vaikuta vauvaan, ja munkin ystävällä hävis paniikkihäiriö sen jälkeen kun hän sai ensimmäisen lapsensa niin sitähän voi ainaa toivoa mutta itseähän sille parhaiten voi opetella tehdä jotain esim keskittyä hengitykseen jotta se ei pahene ynnä muuta.. varmasti neuvolassakin hyviä ohjeita mitä kannattaa harjoitella vaikka kyllä ne jotka tunnen joilla kyseinen häiriö niin tietää yleensä itse parhaiten miten selviää kohtauksesta kun kaikki kuitenkin oman kehon parhaiten tuntee mutta tsemppiä kaikille jotka sen kanssa elävät kun tiedän että se on inhottava ja vaikuttaa välillä tosi paljon koko elämään..

tuli taas niin paljon tekstiä että ehkä jatkan huomenna kun taas jaksan käydä läpi että mitä piti kommentoida

minä ja masuasukki 12+6

 

Herranjestas, mihin aikaan oon taas hereillä...

mee86: kiitos tuosta kirpparivinkistä! Tuo Villa Lyhty on jopa melko lähellä meitä, ni ei oo paljon matkaakaan.

Gallupia: meillä mennyt miehen kanssa kyllä yllättävän hyvin. Toisaalta tunnutaan sopivan hyvin yhteen ja kumpikaan ei suhtaudu asioihin liian vakavasti. Joskus on nää hormonit sen verran jyllänneet, että oon jostain asiasta suuttunu, mutta silloin oon miettiny, että ne on ne hormonit vaan ja koittanu antaa asian vaan olla. Normaalisti mulla on melko kauhea (voimakas) temperamentti, mut tää mies on tasottanu mua kauheasti! Jotenkin se osaa aina toimia oikein mun kanssa. Tietty vois tuo vähän kiinnostuneempi olla ehkä raskaudesta, mutta sillä tosiaan on ollu samalla pahoinvointia ku mullaki (vähän liianki empaattinen) ja se on ruokkinu mua ja pitäny huolta. Ehkä se sit ultrassa konkretisoituu.

Me ei miehen kanssa olla oltu kauhean kauan vielä yhdessä (vasta vähän yli vuosi) joten mietityttää, tuleeko tilanne muuttumaan tässä jossain vaiheessa (ja varmasti tuleekin). Toivon kuitenki että sujuis mahdollisimman hyvin suhde, ku tän miehen kanssa oon onnellinen! :heart:

lyrae ja esikoinen 9+2

 

gallup: meillä kans vähän miehen kans ongelmia, suurin osa johtuu varmaan siitä ku mies haluis seksiä ja mä en. Oon nyt tässä kaks päivää poruuttanut asian tiimoilta ja muutenki lähes kaikista miehen sanomisista loukkaantunut. Miehellä on nyt perhepiirissäkin kaikenlaisia murheita joten nää mun mielialan vaihtelut eivät ainakaan asiaa auta. Mies jo eilen sanoikin et tää saa sit olla viiminen lapsi, mutta mä olen itse kuitenkin vasta 25v joten jos meille kolmas joskus tulee niin useemman vuoden päästä eikä sitä nyt aleta päättämään ja varsinkaan kun mä olen raskaana. Tää raskaus on ollut aika paha oireinen tai lähinnä tuon oksentelun takia niin miestä pelottaa sitten se että kuinka seuraavan kohdalla, mut jos sellaista tulee niin sit vasta useemman vuoden päästä. En tiä, katsellaan nyt mut eiköhän tää tästä =)

sweetpearl ja pete-vauva 10+4

 

Mies ja tyttö lähtivät leikkipuistoon, joten saan hetken olla ihan rauhassa. Siis rauhassa pyykkien ja petivaatteiden vaihdon kanssa.

Galluppi miehen kanssa menee aikas huonosti. Seksi yksi syy, mutta muutenkin. Jotenkin tuntuu että mun pitäisi koko ajan pitää miehestä huolta ja helliä. Ei vaan jaksaisi just nyt. Tosin mies on ollut hyvin kipeäkin, niin saattaa johtua siitä. Mutta ärsyttää koko mies tällä hetkellä. Ja sen tupakan polttaminen. En valita sille mutta en myöskään halua sitä lähelleni kun haisee tupakalle. ja tätä hänen on vaikea ymmärtää.

Lääkäri soitti viikolla ja kertoi tytön verikoetulokset. Ei onneksi ollutkaan parvorokkoa. Mutta nyt sitten ei tiedä mikä rokko oli. Mutta tämä kuitenkin hyvä juttu.

Ciba rv9+3

 

Heippa kaikki!

Gallup: No, mitähän tuohon sanoisi. Oikeastaan on mennyt juuri niin kuin arvelinkin. Siten, että mies ei ole erityisemmin kiinnostunut ja innostunut mahani sisällöstä, eikä välitä niin aiheesta tässä vaiheessa jutellakaan. Ei myöskään ota erityisesti huomioon mun huonoa oloa, ei esim. kokkaa tai siivoa, jos voin huonosti. Mutta se oli ihan odotettavissa myös, en osaisi edes vaatia. (On hän muuten aktiivinen kotitöissä, mutta vain silloin, kun hälle sopii, mun vointini ei asiaan liity.) En tiedä vielä, saanko ultraan mukaan ensi viikolla (eka reaktio: "Miten mä muka keskellä päivää pystyn töistä lähtemään?"), hyvä olisi, niin hieman konkretisoituisi asia.

Mies ei ole milloinkaan ollut lasten kanssa tekemisissä meidän pientä kummipoikaa lukuun ottamatta. Toisaalta hänen kaa tsemppaa aika mukavastikin, se on ollut kiva nähdä. Mies ei tykkää lapsista, mutta näkee silti lapset asiaan kuuluvana, eli yhteinen päätös tämä on (vaikka vitsillä tai "vitsillä" mies on sanonutkin, että hankitaan vaan vauva, kunhan sinä hoidat sen...). Muutamasti häntä on ahdistanut ajatus yöheräämisistä ja vaippojen vaihtamisesta ja sotkuisista ruokahetkistä ym.. Mutta luulen, että suuri osa on vain sitä, ettei hän tiedä yhtään vielä, mistä on kyse. Olen mä tämän miehen suhteen joutunut käymään läpi sen ajatuskuvion, että onko musta yksinhuoltajaksi, koska oikeasti ei voi tietää mitä sitten tapahtuu. Mies on hyvin voimakasluontoinen ja aika negatiivinen ihminen, joten jos elämästä tulee ihan helvettiä, luulen, että voi olla jopa helpompaa kaksin lapsen kanssa. Eli meillä on vähän sellainen tilanne, että pelkään vauvatulevaisuutta enemmän siltä kannalta, kuinka vaikea miehestä tulee kuin itse vauvaa ja sen vaikeutta. Tästä kaikesta huolimatta olen ihan positiivisella mielellä, koska kaikki on ihan mahdollista, voi jopa mennä hyvinkin, koska toisaalta mies on hirmu hyvä kaikissa extreme-vaikeissa tilanteissa ja saa mut tsempattua aina sellaisten läpi tosi hyvin. Tietty lapsen hoito ei ole niin extremeä (toivottavasti...), vaan normiarkea, joka sitten saattaa käydä rankaksi.

Seksiä meillä ei ole ollut koko aikana, kumpaakaan ei ole oikein huvittanut. Mua alkaa nyt hiljalleen huvittaa, joten katsotaan, tuleeko tästä asiasta ongelmaa.

Tuo gallup-kysymys oli kyllä hyvä ottaa esille, isoista asioista ja muutoksista kuitenkin kyse, joten mukava jakaa samoin kokevien kanssa!

MaiMei + mukula 10+6

 

Heippa:wave:

Galluppiin: Meillä on tässä raskaudessa mennyt miehen kanssa ihmeen hyvin *koputtaa puuta*
Mulla tosin mielialanvaihteluita todella paljon ja olen aikamoinen kiukkuilija, on tolla ukolla mussa kestämistä:ashamed: Seksiä ei mun tehnyt mieli ollenkaan rv 9 asti ja mies ymmärsi täysin, sanoi ettei tarvii stressata yhtään ja että jaksaa odottaa kyllä vaikka raskauden loppuun asti. Meillä tosin oli tiedossa tämä, mulla oli ekassa raskaudessa niin että ekalla kolmanneksella ei tehnyt mieli ollenkaan, toisella sitten senkin edestä ja me luotetaan siihen että halu aina palaa jossain vaiheessa jos asiasta ei ota turhaa stressiä
Ekassa raskaudessa mies ei vielä ollut asennoitunut näin vaan meillä oli paljon riitoja, varmaan juuri siksi että asia oli molemmille uusi eikä mies mielestäni tukenut tarpeeksi.
Meidän kohdalla auttoi se, että puhuimme asiasta paljon rakentavasti ja molemmat puhuivat mieltään askarruttavista asioista. Myös neuvolassa huomioidaan isä ja siellä kannustetaan häntä kestämään äidin mielialanvaihtelut. Se on kuitenkin vain väliaikaista ja äidinkin mieliala varmasti paranee jos isä muistaa välillä hemmotella ja edes yrittää ymmärtää näitä tunnemyrskyjä, onhan se selvä että mieli myllertää kun kropassa kasvaa pieni olento ja hormonitoiminta heittää häränpyllyä!

Btw, monilla miehillä kuulemma raskaus kongretisoituu vasta ultran jälkeen (ainakin meillä oli ekalla kerralla näin) ja omalla ukollani tuolloin meni senkin jälkeen aikaa että alkoi sisäistää asiaa kunnolla.

 

Moi taas :wave:

Suhdegallup Meillä ei nyt kauhean hyvin mene. Seksiasia on tökkiny ties kuinka kauan, miehen puolelta siis. Melkein heti kun aloin ensimmäistä odottamaan, niin mies ei koskenu tikullakaan. Synnytyksen jälkeen meillä on ollut muutama kerta, joista yhdestä sai tämä pieni alkunsa. Oltiin siis jo puhuttu toisesta ja ajattelin, että yritystä ois niinkuin ekastakin. Mutta ehei.. kerran kuussa, ihan max 2 kertaa. Joitain kuukausia välissä ettei mitään.

Meinasin jo luovuttaa ajatuksen toisesta, mutta kuin ihmeen kaupalla olinkin raskaana - ja olen hirmuisen onnellinen, vaikka asiat ei niin satumaisesti mennytkään. Oikeastaan pojan kanssa kahestaan tein testin ja iloitsin.. ei tuo tietty vielä oikein ymmärtänyt. Surullinen olen, kun mieheltä en hellyyttä saa. Mietin joskus, että jos monen vuoden päästä vielä sama, niin onkohan itsekästä erota.. kamala miettiä tollasta, kun toista odotan! Yritän nyt toistaiseksi olla liikaa miettimättä omia haluja ja keskittyä muuten itseeni ja lapsiin.

No on sitten jotain pientä muutakin, esim. sama kun Ciballa.. ärsyttää koko ukko ja se röökin haju. Murr.

Iloisempia ajatuksia vois kohdentaa vaikka tonne jouluun ja läheisten kanssa yhdessäoloon.. ja siihen tunnelmaan! Jouluna jotenkin mieli rauhottuu.. :xmas: Ja tietty siihen, että masussa kaikki kunnossa =) Mulla oli tällä viikolla neuvolakin, mut oli aika pikainen käynti kun siinä oli harjottelijakin mukana. Sydänäänet kuulu kyllä, hemoglobiini 135, paineet taas aika ylhäällä niinkun aina, painoa tullut taas vähän lisää.

Jaksamisia teille kaikille :hug:

- N ja Tessu 13+2

 

Piti vielä lisätä, että mun mies on normaalisti samanlainen kuin nainen raskaushormonipuuskissa, joten... Tää on ny jännä tilanne, kun mä oon yleensä se, jolla pinna kestää ja venyy miekkosen tuittuillessa ja sekoillessa. Hehe! Sanoinkin yks päivä, kun joku ihan random asia raivostutti tulenliekin lailla (mitä ei normisti mulle tapahdu) että nyt taidan ymmärtää, millainen fiilis sulla on aina... :kieh:

 

Voi kun ihanan paljon juttua tullut, munkin on pakko rustaa tänne viel tänään, kunhan saan lapset ja ukkelin uinumaan... ennen ei pysty keskiittyä. (Ellen sitten nukahda ite ennen sitä, tullut oltua viimeyönä kuskaamassa kavereita ja tänään töissä...)

 

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa, uusille tulokkaille erityisesti! :wave:

Gallup: Parisuhde toimii ihan ok. Lienee vaikutusta sillä, et tää on kuitenkin jo toinen kerta. Mies osaa jotenkin säädyllisesti suhtautua mun mielialanvaihteluihin eikä tuu niin paljon riitoja kuin ekasta. Toisaalta osaan hieman itsekin suodattaa ja analysoida tuntemuksia jälkikäteen niin ei tuu patoumia. Toisaalta hitusen kaipaisin sitä, et mies kohtelis mua enemmän kuin kukkaa kämmenellä. Tehdään tällä hetkellä isoa remonttia eikä oo paljon armoa tunnettu. Noh, ittestäänhän sitä pitää pitää aikuisen ihmisen huoli.

(.) Paha olo on vaan jatkunut. Ihmeellisiä mielitekoja tulee ruuan suhteen ja toisia taas ei voi syödä ollenkaan, vaik ois ihan perushuttua (esim. leipä). Paino on pysynyt kyllä samassa, kun ei oo tullu kauheesti syötyäkään. Väsymys yllättää aina välillä.

TUUtikki + PIKKUmyy 8+6

 

Nonni! Nyt alkaa mun sepustus. Koittakaa kestää, kauheen pitkä.

Turvotuksesta joku puhui... mulla on kans ja se on aivan kamalaa. Mitä pidemmälle iltaa mennään, sen kauheempi olo vatsassa on. Hirveä ilmapallo mutta sitä ilmaa ei tule kunnolla edes ulos (tiedän että moni eläisi paremmin ilman tuotakin tietoa). Varsinkin jos satun olemaan päivän töissä, missä on säännöllinen ruokailurytmi asukkaiden takia niin tulee sit itekin syötyä koko ajan, ja illalla on joskus vaikeuksia jopa istua.

Jatkuvasta pissahädästä vilahti tekstiä myös jossain. Mulla on ennen raskauttakin ollut joko mahdottoman pieni rakko tai sitten todella ylivilkas rakko, sellainen että vain hyvällä tuurilla kestän yön pissaamatta. Voi siis kuvitella mitä tää vessassa ravaaminen nyt on sitten niin. Vähintään 3 kertaa yöllä käyn vessassa. Jotenkin on aika kullannut nuita muistoja, en mä odotellut tätä pissarallia alkavaksi näin alkuraskaudesta... oon unohtanut koko homman. Huomaan myös monesti tuohon yövalvomiseen liittyen, että on mullakin tosi vaikea saada vessareissun jälkeen enää nukutuksi. En ole jäänyt hereille kylläkään vaan väkisin olen itseni nukuttanut sitten vaikka saiskin pyöriä jonkun aikaa ennen kuin uni tulee.

Gallupista... Meillä miehen kanssa mennyt nyt suhteellisen hyvin... ollaan kumpikin hyvin itsepäisiä ja tulisieluisia, joten nokkapokkaa saattaa olla useinkin, mutta nyt siis kaikki mahdottoman hyvin. Meillä myös ollut tätä että raskauden alettua ei hirveästi läheisyyttä ole ollut. En tiedä mistä johtuu, välillä on tällaisia kausia ja yleensä siihen on vaikuttanut monet päällekkäiset asiat. Nyt esimerkiksi mun työt ja lasten ja mun menot, tuntuu ettei kalenterissa ole kohtaa jossa olisi vain tyhjä päivä ilman menoja. Kun mä iltavuorosta pääsen, mua kiinnostaa vain yksi asia, ja se on sänkyyn kaatuminen mahdollisimman vähien liikesarjojen kautta Ja on mullakin ollut sitä tunnetta että mä ja mun raskaus, paitsi tänään... sain nimittäin kotidopplerilla vaavin sykkeet kuuluviin ekaa kertaa!! Vaikeaahan se oli ja on tainnut olla käyttäjässä vikaa... piti aika kovaakin painaa dopplerilla vatsaa, kun viikkoja vasta näin vähän, kohtukin muljahtelee alta pois niin sitten ne katoaa ne äänet yhtäkkiä kun ovat löytyneetkin. Kattelin huvikseni youtubesta vaan videoita missä joku mamma kuuntelee oman sikiönsä äänet ja jotenkin kiinnitin huomiota siihen ettei se "sivele" sillä laitteella sitä vatsaa niinkuin mä aijemmin etsiessäni. Sitten koitin painaa jonkin verran enemmän ja kun liikutin anturia karvoituksen hieman yläpuolelta oikealta vasemmalle niin oho.... äkkiä luurit miehelle! Tilanne meni siis niin että miehen kanssa katottiin leffaa ja sanoin vielä että nyt koklaan viel kerran ja jos en saa kuuluviin niin seuraavan kerran koitan viikon päästä. No siinä anturia liikutellessani mies katsoi mua laitteineni aina minuutin välein, kunnes mua alkoi jo häiritsee ja sanoin vihjaavasti että eihän täs oikeastaan mitään jännää ole, kun on tällasta etsimistä... musta oli toisaalta kiva että oli tän raskauden aikana ekaa kertaa aidosti kiinnostunut jostain siihen liittyvästä. Sitten ne löytyikin ne äänet :heart:


Haidih ja... kappas vaan, kello on yli kakstoist, elikkäs rv 9+0 poooooks!

 

Gallup: Miehen kanssa mennyt ihan hyvin. Huolehtii mun voinnista aika paljon, vaikka on arkisin töissä. Välillä sitten taas ihmettelee mun hurjia itkupuuskia ja tunnepurkauksia "ei mistään". Ymmärtää kyllä, että aina ei vaan oo hyvä olo.
Täällä on moni maininnut puolison tupakoinnista, niin sitä sama meillä. Eli itse lopetin, kuin seinään vauvauutisen saatuani, mutta mies ei kykene lopettamaan. Muuten ei hänen polttaminen häiritse, ainoastaan se kammottava haju pistää nenään aika perusteellisesti...

Jonna & Pikku-wellu rv 11+0 POKS! :heart:

 

Nyt jos kerkeis vähän aktiivisemmin täällä käymään, kun on hää-stressi ohi. Mentiin siis viikonloppuna naimisiin ja siellä kerrottiin kaikille sukulaisille tulevasta vauvasta=)

Niin ja viime perjantaina kävin nt-ultrassa ja kaikki oli hyvin. Vaaveli oli 4,5cm pitkä ja turvotusta oli 1,2 eli ihan normi rajojen sisällä vastasi viikkoja 11+2...sydän löi vimmatusti ja kovin se pyöri siellä:heart::heart: Kävin myös siinä veriseulassa ku esikoisestakin kävin...
Joudun myös sokerirasitukseen kun ekassa raskaudessa painoa tuli 30kg ja siitä 10kg jäi muistoksi eli bmi on sen 28:ashamed:
Ja sit ne puhu siel sairaalas et pitää loppuraskaudesta tulla synnytystapa arvioon myös sinne vaik se neuvolassakin tehdään, oli siis imukuppisynnytys tuo edellinen...

Ja lasketun ajan vois muuttaa 11.5

Heissu ja pingu 11+5 (ultrakuvassa miehen mielestä niin terävä nenä et näyttää pingviiniltä=))

 

chira Ei ainakaan mulle ole sanottu mitään että voisi olla syynä edellinen raskaus tuohon vuotoon. Joulukussa 2009 siis sain kaksoset joten mulla on edellisestä synnytyksestä se reilu 10kk.

ON: Täällä vaan vuotaa ja yhä enenevissä määrin. Pitäis vaan saada levätä mutta eipä se oikein näiden pienten kaksosten kanssa onnistu.
Jännitystä siis riittää että mitenkä meidän käy. Ens viikolla on taas ultra.
Tänään koitan ennättää jossain välissä taas kuunnella sydänääniä jos niitä enää onkaan.

Naga Morch 11+2

 

Miehen kanssa menee ihan hyvin oikeastaan. Tosin ollaan mekin aikalailla oltu ilman ns. "peittojen heilutusta" tän raskauden aikana. Mua ei oo jaksanu kiinnostaa, kun on hengitysvaikeuksia, turvotusta ja pahaa oloa. Välillä mies ei oo sitä ymmärtäny ja on siitä naljaillu, kai tuo seksi on sitten miehille niin tärkeetä . Nyt alkaa pikkuhiljaa halut kuitenkin palailemaan.
Joskus on ihan vaikeata edes nukkua mulla kun on hengitysvaikeuksia ja rytmihäiriötä.
Muuten on mies ihan hyvin mukana raskaudessa, tosin ei niin kauheasti tiedä mitä tapahtuu aina jne, kun ei ole hän ikinä hoitanut vauvoja tai jutellut raskaanaolevan kanssa. Minä aina sitten häntä valistan .

Jepujee, se ois perjantaina sitten seulaverikokeet.
Tuosta yöllä pissittämis -jutusta, mä käyn yöllä jotai 2-3 kertaa pissalla, ennen ku nukahdan ja sit pakko käydä aamulla vielä klo 6-7 aikaan. Mulla on kans tosi pieni rakko ja automatkoillakin on tuskaa jos ei pääse pian pissalle kun pissattaa .

Tiia ja toukka 9+4