TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 SYYSKUUSSA

Marmotta, olipa tosi kiva kun saatiin aikaseks nähdä =)

Kävin poitsun kanssa elokuvissa kattomassa walle-elokuvan ja voi jestas kun oli tyhmä |O Järkyttävä väsymys ja ihan varmana olis lähdetty kesken pois, jos vaan oltais kehdattu.

Kuinka moni meinaa ottaa äitiyspakkauksen toppapuvun talveksi käyttöön? Mä kyllä otan jos vaan sopii enää sitten. Ei näistä talvista tiedä, että millon sitä ees tarvii. Ja kun käytössä on 74 ja isommatkin vaatteet, niin epäilen että on kohta pieni jo.

 

Marimint: Meilläkin maisteltu nyt pari viikkoa. Pari uutta ainesta viikossa on tullut eli ollaan kokeiltu bataattia, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja kukkakaalia ja näiden erilaisia sekoituksia sitä mukaa kun oon todennu et ko. ruoka-aine sopii. Niin ja luumua annan välipalaksi joka päivä, et vatsa toimis. Ja sehän on alkanut toimia! Herraisä sentään Kyllä luumu näyttää tepsivän Aiemmin väli oli 3 päivää, nyt tulee harva se päivä ja välillä useamman kerran! Annoskoko oli alkuun 1tl (2krt päivässä ) ja tällä hetkellä on 3 jääpalakuutiota eli olisko se noin 3 ruokalusikallista (2krt päivässä). Luumu on ainoa, jota annan valmiina ja sitä menee 1/3 purkkia kerralla. Olen nostanut annoskokoa seuraavaan ruokailuun, kun poika on selkeästi jääny suu ammolleen odottamaan lisää Huomisesta lähtee viikonlopun ajaksi kokeiluun maissi ja peruna.

 

Meil ei oo lainkaan tuota äitiyspakkausta ja pähkäilenkin nyt et pitäskö kuitenkin joku toppahaalari käydä pojalle ostamassa, kun niitä vielä on tarjolla. Ei se rassukka noihin fleeceihin ja villahaalareihin koko talvea mahdu eikä kyl tarkenekaan. Mut minkä kokoinen?? Kiva ostaa haalari (ja oman makuni tuntien kallis sellainen... ) jos onkin kylmien tullessa jo pieni Ehkä 74 tai 80cm..? Mites te kenellä on jo lapsia, eikös meidän ikäiset vauvat jo voi talvella istua pulkassa tai vipeltää maassa? Et pitäskö sen puvun olla sit sellanen joka pitäis vettä?

 

Kiinteisiin lisäkysymys vielä Imetättekö ennen soseateriaa vai vasta sen jälkeen? Itse olen ensin imettänyt ja vasta sitten tarjonnut muuta ruokaa.

Äitiyspakkauksen toppapuku Otetaan varmaan käyttöön mikäli mahtuu päälle. Ei se tosin mikään maailman kaunein ole (mun mielestä ) , mutta olisi se hienoa, jos tulisi edes sellainen talvi, että ko. pukua ylipäänsä tarvitsisi. Mies nauroi, että Jessi näyttää ihan sieneltä äitiyspakkauksen toppapukuun kuuluva hattu päässä, kun kokeilin sitä tytölle .

 

Meillä kiinteitä on maisteltu myös reilut kaksi viikkoa. Olemme maistelleet perunaa, maissia, kukkakaalia, porkkanaa, päärynää ja nyt viimeisimpänä luumua. Vatsan toimintaan on auttanut tuo luumusose. Eilen aloitimme syömään luumua ja nyt on jo tullut kolme kakkaa, ei varmaan voi olla sattumaa.

 

Naukuri:
Esikoinen on syntyny kesäkuun alussa ja istui talvella vauvapulkassa ja oli välillä lumessakin istumassa jne. Kokoa onkin hurjan vaikea arvioida...sitten kun ei tosiaan tiedä millon vasta ne kylmät tulee vai tuleeko ollenkaan. Ostan ite vasta sitten kun on pakko, niin on ainakin sopiva. 74cm tais olla esikoisella talvihaalari ekana talvena ja oli iso kokoinen poika. Ne on aika reiluja kokoja yleensä.

 

Toppahaalareita meiltä löytyy jokaista kokoa Esikoisen jäljiltä (syntynyt marraskuussa) hänen ekaksi talveksi koot 50 ja 62. Toiseksi talveksi kun jo käveli meillä oli/on 74cm reimatecin puku. Nyt kaveri toi vielä lainaksi 68cm reimatecin et pukuja on joka lähtöön Mun mielestä kannataa hankkia kosteutta pitävä puku niin voi temmeltää lumessa/loskassa mielin määrin. Liian suurta ei kannata hankkia niin et liikkuminen olis helpompaa.

Äippäpakkauksen pukua käytin esikoisella varapukuna kun hän oli reilu 1-v. Meni hyvin vaunuissa nukkuessa. Töppösiä ja tumppuja tuli käytettyä paljon pukua enemmän. Hattua en muista koskaan käyttäneni...

Meillä pikkuinen tulee ens maanataina 4kk ja silloin ajattelin aloittaa bataatilla. Jännittää jo nyt mitä tuleman pitää

 

marimint: soseita oon tehnyt itse jääpalamuotteihin.. tänään sulatin pakkasesta 1palan parsaa+1palan porkkanaa+1palan bataattia ja tyttö joi maitoa vielä 90ml päälle/ illasta söi kasvissosetta vielä 1pala kukkakaalia+1pala porkkanaa ja joi maitoa 120ml, enemmänkin siis sais antaa mut olen vielä jättänyt tilaa maidolle,sit välipalaks sulatin 2palaa päärynää ja joi 90ml maitoa päälle, tämä oli tän päivän ruokatarjonta kyllä noista määristä varmaan se ½ pilttipurkillista tulee..
annoin aina uutta ruokalajia jotain kolmisen päivää ja jos ei tullut oireita niin sit uutta tarjolle
meillä ollaan maisteltu bataattia, perunaa, porkkanaa, parsaa, kukkakaalia, omenaa, päärynää, persikkaa, perunakokeilun jätin 3 päivän jälkeen kun tytön masu ei oikein sietänyt niitä..nuo muut maut on sopineet hyvin, kukkakaalin aloitin tänään ja näyttäs sekin sopineen..4vkoa ollaan nyt soseita maisteltu.
auttaiskohan luumusose pehmentämään jessin masua?!

kriisi: onpas sulla ollu huonoo tuuria matkassa.. :hug:

majj: kyllähän tuollainen säikäyttää pahasti, onneksi kuitenkin kaikki kääntyi parhain päin :hug:

mä taidan kohta kömpii tonne petiin, päätä vähän jomottaa..

 

kriisi kyllä sullekin tapahtuu. :hug:

Naukuri eipä meillä ainakaan esikoinen paljon pulkassa istunut. paitsi sillon kun lähdettiin Lappiin. Silloin ostin kunnon puvun ja super suuren ajatellen seuraava talvea. Must tuntuu et kannattaa ostaa vast kun talvi tuleetai sit ostat 80cm niin menee varmasti koko talven. Remun puvuis on sellanen pyllylämmitin aikast kiva ihan taaperollakin kun istuu paljon.

toppapuvut äitiyspakkausta en ottanut. Mulla esikoisen jäljiltä 80cm puku et sillä mennään. Mut ehkä sorrun johonkin jos kivan löydän.

akku loppuu pitänee lopetella ja mennä nukkuu. öitä :wave:

 

Toppahaalari, kyllä mä meinaan tota äippäpakkauksen haalaria käyttää, enkä aalellu hommata mitään muuta haalaria talven varalle. Keväälle sitten jotain vettäpitävää vk-haalari, sillon toi jo varmaan haluu rattaista hiekkalaatikolle ja lätäköihin...

Vai haaveilee naukuri pulkkakyydistä... noh, katellaan tuleeko tänne etelään ees lunta et kandeis kaivaa pulkat esiin

Ootteks te jotka ootte käyttäny jääpalamuotteja ruokiin hajottanu niitä muotteja ruokaa niistä ottaessanne? Mä meinaan oon vissiin kolme jo pistäny vähintään kahteen osaan

Me ollaan kanssa parisen viikkoa maisteltu hitaalla tahdilla. Bataatti, porkkana ja kukkakaali ovat tulleet tutuksi. Tänään aloin antaa persikkaa. Mutta onpa mulla yksi ongelma tässä syömisessä:
MEIDÄN NEITI TOSIN BOIKOTOI SYÖMISTÄ -> HUULET TIUKASTI YHDESSÄ KU LUSIKKA LÄHESTYY. Ei auta posken kutitus tai ilveilyt että saisi nauramaan... Ideoita? Olis luullu jo tässä vaiheessa jo tajunneen lusikan funkkarin, mut ei....

Huomenna aattelin soseuttaa maissia ja kesäkurpitsaa.

 

Huomenia!
Jenni :hug: Älä vähättele omia ongelmia. Jokaisella meistä on jotakin, eikä siun paha olo ole mitenkään pieni asia. Olet kuitenkin ite huomannu oman masennuksesi ja se on ensimmäinen askel parempaan huomiseen. Siun pitää puhua asiasta neuvolassa. :hug: Ja pura tännekin niin paljon kuin vaan jaksat, jos se helpottaa, ajattelematta että muilla olisi jotenkin isompia asioita käsiteltävänä. Jokaiselle ne omat pienetkin asiat voi olla hirmu suuria. Voimia!
Äp:n toppahaalari aiotaan ottaa käyttöön, kuitenkin vielä melkein nukkuu vaunutellessakin, niin ei tarvii mitään hienompaa/kestävämpää. Ja pietään niin kauan kuin mahtuu.. Keväällä jo sitten tarvihee sään/joka paikan kestävää pukua..
Meillä saahaan tänään alkaa kokeilemaan riisiä JEEEEEE!!!!! Ja pitäkää peukkuja, että sopisi!

 

toppahaalari Ajjon ostaa tai siis miehen äiti on luvannut ostaa ( ja sanoi että ei osta mitään halppista, että kuulemma kunnon merkkiä täytyy olla ) , ensiksi ajattelin tuota ä-p toppapukua mutta jos toinen lupaa ostaa mikäs siinä cittarisissa näinkin eilen söpönvaalean punaisen toppahaalarin, oisko ollu just reiman 59e jos nyt oikeen muistan.
Itse oon sitä mieltä että ei noin pieni välttämättä tarvi vielä niin arvokasta mutta....

Koskahan meillä saataisiin nukkua kunnolla! Viime yön pisin aika mitä nukuin oli 3½ h ( sekin vellin jälkeen ) jos tyttö ei tissillä ollut sai koko ajan laittaa tuttia ja silitellä toista pyllystä :/ Tuntuu että tyttö on levoton öisin ja kääntää koko ajan päätä patjaan päin jolloin myös tutti tippuu ja alkaa kitiseminen. Tuntuu joskus että saakohan J itsekkään kunnolla öisin nukutuks.

 

äp:n toppapuku: esikoinen on syntynyt kesäkuun alussa ja varmaan ekana talvena käytin ehkä 5x tota kun nukutin vaunuis kovemmilla pakkasilla mut sit seuraavana talvena kun poika oli sen 1,5 vuotta tuli käytettyä enemmän varapukuna..tallessa tuo puku on vielä joten ehkä mä tän talven vielä käytän tytölläkin sitä..sitä hattua ei tullut käytettyä kun varmaan kaks kertaa mut töppöset ja tumput oli kovas käytös ja niit pörrösukkia tuli kans paljon käytettyy..

edla-mamma: jep muutamat muotit oon kans poikkassu kahtia, niis on paljon eroja..sellaset silikoniset on mielestäni parhaimpia ja sellaset mis muotit on kolmiomallisia niin niist irtoo palat parhaiten nyt oonkin suosiolla veittellä kaivanu palat irti niist mist ei muuten helpol lähe..ja auttasko tos syöttämises se että söisit jotain samalla itse? meil tyttö alkaa maiskuttaa suutansa, naureskelee ja aukoo suutansa kun huomaa että äitikin syö, näyttää vissiin niin hauskalta puuhalta..

 

Piti muuten varoittaa vielä uudesta Ohosta.. Älkää lukeko.. Mie luin.. 2 tarinaa kätkyt kuolemasta.. :'( Enkä nuku enää..

 

summer, se mäki tuli niiiin paljon vahdikkaammin alas kyllä. Vaikka ne ipanat roikkui matkalla taas mun lahkeessa ja juoksi isoa tietä kohti ihan päättömästi. Pitää nähdä taas kun tänne tullaan.

Toppahaalareita (kevyesti topattuja vaan, kun en tiedä onko muulle tarvetta) olen ostanut jo 4, ainakin 3 niistä liian pieniä. Arvioin, että kyllä Eeva on talvella sen 68cm, ostin sitä kokoa siis. En tajunnut, että talvi meille tulee myöhemmin. Sehän on nyt jo 65cm ja aika monet käytössä olevista vaatteista 68cm.. surettaa, kun ostin ihanan nallehaalarinkin eikä se varmaan mahdu. Suurin haalari on 74cm, se ehkä menee sitten kun aika on.

Mua vähän hirvittää, kun Eeva lähtee ryömimään ihan kohta. Se nostaa käsillä itsensä napaan asti ylös, laittaa polvet koukkuun pyllyn alle ja potkaisee eteenpäin. Toista kättä se ei vaan osaa siirtää potkaistessaan, tuiskahtaa useimmiten nenälleen. Ei se ole vielä edes neljää kuukautta vanha, ei tarvis vielä edes ajatella liikkumista noin. Eihän sillä ole järkeä päässä sen vertaa että väistäis tielle osuvia esineitä. Sitä on siis pidettävä silmällä ihan joka sekunti, uskalla jättää yhtään yksin. Ja joku kypärä päähän, niin ei satu jos vahinko käy.

Edla-Mamma, meillä on joskus vähän samaa ongelmaa. Toinen ei aina vaan halua syödä, ilmeisesti. Varsinkaan parsaa, kukkakaalia tms. Päärynä-omenaa se odottaa suu ammollaan maiskutellen. Ja jutustelee kovasti syödessään, sellaista hyvin tyytyväistä mutinaa. Jos ei mene lusikka suuhun, en edes yritä millään. Kokeillaan vaan uudestaan parin tunnin päästä. Ja sitten annan periksi ja kaivelen päärynä-omenat esiin..

Yö meni muuten hiukan paremmin, Eeva taisi herätä syömään 4 kertaa ja ähisemään ja itkeskelemään pierua pari kertaa. Se ei kyllä kauaa kestänyt, muutama minuutti ja oltiin unessa taas. Heräsin itse ihan liian aikaisin, väsyttää hurjasti. Hyvä ehkä näin, huomenna aamulla 4 pintaan lähtö kentälle, pitää saada nukuttua ajoissa tänään. Tosin Eevahan ei suosiolla ennen yhtä nukahda.. voi olla väsynyttä tyttöä huomenna.

 

Huomenta,

jenni kuulostat ihan siltä et olisit masentunut(masentumassa) -mut toisaalta voipi olla et myös tää uus pikkunen imee sust voimat -mut eiks jouluun mennes pitäs senkin jo helpottaa(alkuväsymykset ja pahoinvoinnit ohi). Voipi olla et koet Vilman kanssa samoja juttuja kun hänelläkin on ollut keskonen. Hyvä kun tunnistat olo tilasi -toisaalta jos se kipu mihin saat apuu onkin syynnä ei tiedä. Juttele asiasta neuvolassa -koska on tosi surullisen kuulosta kun kerroit et itkette molemmat tytön kanssa yhdessä. Halaus sinne. Jokaisella meillä on omat ongelmamme eikä niitä voi verrata keskenään -rohkeasti vaan kerrot tuntemuksistasi olivatpa ne mitä hyvänsä.

mut nyt meillä huudetaan -molemmat tytöt heräs tänään 8.00 oon ihan ihmeissäni -pitänee lähtee ulos vaunuttelee. :wave:

 

Huomenta taas muutaman hiljaisemman päivän jälkeen.

Ollut päivät täynnä kaikenlaista härdelliä. Ensin niiden omenoiden kanssa ja sit on tota kuljetusrumpaa ja mies ollut päivät jaloissa, kun on tällä viikolla iltavuorossa. Illat olen puuhastellut lasten kanssa ja aika mennyt hurahtamalla (ilman konetta), jonka jälkeen olenkin kaatunut sänkyyn. Onneksi pikkumies on olut hyvä uninen eikä olla taas heräilty kuin yhden kerran yössä. Nytkin nukkuu tuhisee isänsä kainalossa.

Toppapuvusta: En ottanut äippäpakkausta. Isompien jäljiltä löytyy montaa kokoa ja esikon aikaisen pakkauksen puku on vielä hyväkuntoinen, mutta eipä näillä meidänkään leveysasteilla taida enään mitään oikeata talvea tulla. Viime talvenakaan ei kertaakaan tarvittu aurausta meidän tiellä. Lapset saivat jouluksi potkukelkan aivan turhaan

Vielä olis omenoita odottamassa käsittely, mutta jotenkin on tänään ollut veto poissa eikä millään iske tarttua niihin.

Jossu & K kohta 4kk

 

Jenni: Kannattaa ehkä puhua tuosta asiasta myös neuvolassa... synnytyksen jälkeinen masennus ei ole mikään harvinainen juttu... jaksamista :hug:

Hyppykiikku löytyypi kaapista, mutta meidän neitokainen ei onneksi vielä laita mamman käsivarsia koville hyppimällä...

Kiinteitä ei meillä vielä maistella, kun täysimetyksellä mennään...ja hyvin tyttö kasvaa ehtii myöhemminkin...

mutta nyt pitänee lähteä sutimaan vähän väriä naamariin, tämä äippä lähtee kampaajalle :wave:

 

Kiitos kaikille lämpimistä ja kannustavista sanoista. Olen käynnyt jo jonkin aikaa ammattilaisen luona puhumassa tästä ahdistuksesta mutta jotenkin vaan tuntuu että en pääse puusta pitkälle. Nuo jylläävät hormoonit ei taatusti auta asiaa yhtään, saati jatkuvat kivut. Monen asian summa siis. Ehkä vielä jonain päivänä herään aamulla niin että en toivo että olisi jo ilta että pääsisin takaisin nukkumaan. Kovasti mä yritän repiä itseäni niskasta jo Neean vuoksi, yritän vaan pysyä "elämän syrjässä kiinni". Vaan kun se ei ole helppoa. Ympärillä on kaikki syyt olla onnellinen - miksi mä en sitä vaan pysty tuntemaan?

Nyt Neea on lakannut liki täysin syömästä kiinteitä. En saa sitten millään meneen edes mitään herkkua. Hirveä huutoa vaan kun yritetään syödä. Maitoa suostuu sentäs imemään. Olen kokeillut kaiken maailman kikat, syöttää heti kun tyttö herää väsyneenä ei suostu avaan suutaan. Jos jättää syömisen siihen asti kun Neea "pyytää" ruokaa ei mene kiinteä vain maito...Yrittänyt antaa maitoa ennen kiinteitä, tai lusikka kiinteää ja heti maitoa...Ei onnistu. Ei syö sylissä, ei sitterissä, ei syöttötuolissa. Aina vaan huutoa. Ja kun Neean pitää jo syödä säännöllisesti kiinteämpääkin, tähänkin asti on nippa nappa pysytty oikeassa kasvutahdissa, viimeks neuvolassa tää alkoi jo näkyä painossa jonka kehitys on hidstunut selvästi. Ohjeet oli lisätä kiinteitä. Niin miten??? Kun tyttö ei syö. VilmaOnko sulla keskosvauvan äitinä kokemuksia syömisongelmista?

 

Hei pitkästä aikaa :wave:

Meillä alkaa olla niin paljon harrastuksia Nean kanssa, että ei ehdi äiti enää lainkaan koneelle Ja niinä päivinä kun ei ole harrastuksia niin kyllä ainakin yhtä kaveria vauvansa kanssa nähdään. Vaan mikäs sen kivempaa kuin aktiivinen seuraelämä näin äitiyslomallakin

jenni Hyvä ystäväni sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja mitä olen häneltä kuullut niin aika paljon samanlaisia ajatuksia hänelläkin oli silloin.. Puhu pahasta olostasi rohkeasti neuvolassa niin saat apua! Jaksamista :hug:

Kiinteiden maistelusta olette puhuneet paljon.. Mekin saimme "luvan" alkaa maistelemaan kiinteitä, mutta muutaman kysymyksen varmistaisin teiltä:

- Kuinka monta päivää putkeen maistatatte yhtä makua?
- Entä jos aloitan maistatuksen perunalla ja annan sitä esim. kolme päivää peräkkäin niin entä sitten toinen laji esim. porkkana: annetaanko uutta makua taas YKSIN seuraavat esim. kolme päivää vai voiko antaa sitten jo sekaisin perunaa ja porkkanaa?
- Sekoitatteko kiinteiden joukkoon maitoa vai vain vettä?

Entä onko joku aloittanut nokkamukikokeilun? Minä päätin ostaa nyt sellaisen, jos se vaikka kelpaisi, kun pullolla emme pääse yhtään eteenpäin :/ Mitä merkkiä suosittelette?

Palaan asiaan paremmalla ajalla!

Carmen ja Nirppu 4kk 1vko

PS. Meillä oli edellispäivänä 4kk neuvola ja neidin mitat olivat 64cm ja 6,6kg. Sai myös rotan 2. erän ja on pulautellut aika lailla siitä saakka...

 

Carmen: Voit antaa esim. viikon yhtä makua, eihän vauva vielä kaipaa suurta vaihtelua... mutta kun olet antanut nyt vaikka sitä perunaa ja todennut että se sopii vauvalle, niin voit sekoittaa sen uuden maun siihen jo käytettyyn perunaan..

 

Heips!

Pikainen visiitti,sit lähen nopeesti vaunulenkille ennenkuin poika herää...

Äp toppis...saas nähä mahtuuko vielä kun sellaset kelit puskee että voi toppista käyttää.Haluaisin kyllä mahtuvan kun minusta aika nätti puku =)

Keittelin eilen parsakaalit soseeksi, tai höyrytin. nyt pitäs sit muutakin ruveta duunaamaan,kuten porkkanaa.

poika nukku taas melko huonosti,jotain sentään saatiin nukuttua kuitenkin... Se on vaan ollut tosi väsy koko aamun ja jo tokilla unilla ollut tovin aikaa. Saas nähä miten tässä käy kun nukkuu noita päkäreit aina vaan aikasemmin... eilenkin meni yöunille jo 18.30 Tytyy vähän koittaa entrailla tota rytmiä ettei tarvi niitä neljänsiä päkäreitä ruveta taistelemaan |O

Nyt pitää mennä :wave:

 

carmen: mä olen antanut uusia makuja porkkanan seas kun se on tytön herkkua niin on helppo ujuttaa uutta makua tuon porkkanan seassa..hed.soseissa annan uutta makua yksikseen. mut jos teillä uppoaa peruna hyvin niin sekoita vaan uutta makua joukkoon, maistuu varmasti paremmin kun pohjalla on jo yhtä tuttua makua ja kuten äippä tos totesikin niin ei vauva kaipaa suurta vaihtelua joten samaa makua voi antaa pidempääkin.

meillä ei olla vielä annettu nokkiksesta mut ajatuksissa jo on kokeilumielessä, meilt löytyy mamin kovanokkasia taikamukeja ( ainakin esikoinen tykkäs juoda noista ) ja yks pehmeänokkanen ( josta esikoinen ei osannut juoda lainkaan, ei saanut sieltä imuutettua mitään ) ja sit on noihin tubbereihin niit nokkapäitä joista en tykännyt laisinkaan, aivan liian suuret reiät ja jotenkin hassun muotoisia, joten näistä voin suositella tota mamin taikamukia

viime yö tyttö nukkui hyvin, otti illalla vielä viidennet ½h päikkärit 18:45-> pelkäsin jo että jäi jo noin aikaste yöunilleen mutta onneks heräs viel tankkaamaan ja nukahti sit 20:45 yöunille ja heräs syömään vasta 3:30 ja aamu aloitettiin 7:20. meil on se hyvä että vaikka tyttö nukkuukin 4-5 päikyt päivän aikana niin nukahtaa niille ilman itkua helposti joten kaipa hän vain tarvii unta sen 1,5h välein tasaisesti kunnes pimenee huone niin tajuaa yön tulleen...

nyt on nukkumas ulkona toisia uniaan, on nukkunut jo pari tuntia..

tänään täytyy leipoo täytekakku kun huomen mä täytän vuosia, saa hyvällä omallatunnolla syyä kakkua, viis laihdutuksista

 

Jenni hyvä kun oot hakenut apua ja käynyt juttelees. Onko auttanut yhtään? Käytkö sä Neean kanssa jossain äiti kerhossa yms. Se vois piristää kun saat vaan aikaseksi lähtee -toki nyt se voi olla liikaa vaadittu kun tuo raskaus vie voimat. Mut sit kun helpottaa -se piristää kummasti mieltä kun saa vain olla ja jutella muiden kanssa. :hug:

Edla-mamma jääpalarasiat -mä annan hetken sulaa ja sit koukkaan palan juuresveitsel. Ei oo viel menny rikki rasiat.

Mut nyt pitänee mennä neiti heräilee ja meillä alkaa minikerho perhekeskuksessa. :wave:

 

Merika: En ehkä koe että olisin niin kovasti apua saannut puhumisesta. Mutta eipä ihme kun olen tosi lukossa. Jotenkin vaan kaikki langan päät on karannut niin pahasti käsistä. Sinällään kovin omituista että en pysty puhumaan, normaalisti mä olen luonteeltani hyvin avoin ja olen aina kyennyt puhumaan vaikeistakin asioista. Kai se kykenemättömyys puhua johtuu siitä kun palaset on niin järjettömän leveällään ettei oikein tiedä mistä aloittaa. Ehkä ajan kanssa tuo terapia alkaa auttaa, kun aikansa puhuu "sekavia" niin sieltä jostain sit löytyy se oikea langanpääkin. Mamma kavereita olen pikkuhiljaa alkanut saada kun ollaan käyty just tuollaisissa äiti-lapsi tapaamisissa. Ja ihaninta on että meidän mielenterveystoimisto järkää nyt tuollaisia tapaamisia meille "kahjoille" äideillä Kullakin omanlaisensa ongelmat takana, sillä ei välttämättä ole niin väliä. Mutta kokemus kuitenkin siitä että on henkisten asioiden vuoksi joutunut kääntymään ammattilaisen apuu. Valitettavasti kaikki ihmiset ei vieläkää ymmärrä sitä että henkiset ongelmat ovat ihan yhtä "hyväksyttäviä" kuin tavalliset sairaudetkin. Tarkoitan siis että näitäkin ihmisiä vielä löytyy jotka pitävät mielenterveystoimiston asiakaita enempi tai vähempi hulluina. Ihan tavallisia ihmisiä me vaan ollaan, jouduttu vaan umpikujaan pääkopan kanssa.

Kiva kyllä kun tänne voi kirjoittaa, se tosiaan helpottaa. Eikä sillä oikeastaan ole niin väliä edes lukisko kukaan näitä ajatuksia, mut jotenkin helpompi kirjoittaa "yleisölle" kuin pitää omaa päiväkirjaa. Tänä aamuna summasin mun viime vuosien tapahtumia taas kerran ja kun sitä listaa katsoin niin tajusin että ei kai liene omituista että vähän on lamaannusta ilmassa, takaperoisesti nyt kun asiat on hyvin... Kaikki alkoi joulun alla 2004. Äiti meinasi kuolla rutiinileikkauksen jälkeen sairaalabakteerin aihuttamaan tulehdukseen; 2005 keväällä isän alkoholismi otti otteen ja lopuksi hän yritti itsemurhaa;2005 syksyllä ex-miehen kanssa alkoi mennä asiat päin mäntyä ja lähdimme lomalle Balille puimaan asioita ja kappas vaan jouduimme siellä pommi-iskuun; 2005 joulun alla läheinen tätini, vara-äitini sai aivoverenvuodon ja henki oli karvan varassa, joku ihme pelasti hänet;2005 joulu laitettiin miehen kanssa avioero paprut meneen, hyvissä väleissä mutta ero on aina ero;2006 tammikuussa sairastuin masennukseen ja yöunet katosi niin pahasti että edes unilääkeet ei auttanut; 2006 keväällä tapasin sika-miehen (liekkö joku pakko ollut vaan takertua johonkin ihmiseen) joka kohteli mua kaikin tavoin huonosti, kaiken huipuksi tuli raskaaksi hänelle ehkäisystä huolimatta ja kun hän siitä kuuli katosi hän taivaan tuuliin. Raskaus päätyi kuitenkin keskenmenoon, olin tosi aikeissa tehdä abortin; Tuon jälkeen alkoi hillitön "juhlimisvaihe"touhusin kaikkea tyhmää ja tein h***vetisti töitä, kokoajan menossa maailmalla. En tahtonut olla kotona kun siel ei ollut mitään. 2007 vuoden alussa viimein tapasin nykyisen aviomieheni joka oli taivaan lahja mulle. Tarttui kunnolla kiinni ja toi mut takas elämään ja antoi suunnan. Kaiken piti olla hyvin kunnes äitini yritti tappaa itsensä, jee!! Onneks oli mies rinnalla ja jaksoin tuonkin ajan ylitse ja sitten aloikin odottaa Neea ja elämä rauhoittui...Niinhän sitä sanotaan että hankalien kokemusten jälkiaalto lyö vielä silloinkin kun elämä on jo muuten asettunut uomiinsa. Ehkä tämä on sitä+ kaikki nää hormooniheitot jotka tekee pienstäkin kärpäsestä helposti härkäsen. No olipahan ruikutuslista mutta helpotti saada asiaa paperille. Ehkä tää ei ole se oikein palsta näitä kirjoittaa kun kuiteskin keskityttään täällä enemmän noiden jälkikasvujen asiaan...Mutta kun te olette niin tuttuja ja turvallisia kuuntelijoita.