TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 LOKAKUUSSA

Huomenta

kurpitsa :hug: voi sinua. täälläkin mennään kahvin voimalla. meillä toki ei herätty niin aikasin -mut alkuyö oli yhtä hulinaa ja aamuyö myös. Miehen kans vaihdettiin sänkyjä yms. Mä en oo alottanut viel kiinteit -mut kun tuntuu et kaikil on hulinaa öisin niin liekö se nälkää. meillä opittu just kääntyy et se voi johtuu siitäkin. Onneks kahvi on keksitty.

Carmen kuulostaa hyvälle toi pikku kakkonen -antaa tulla kun tullakseen. Ei terkkarin olis pitänyt mitään kommentoida -outoo.

Heinuli voi sinua -mulla toinen lapsi, joten tekemistä riittää -mut välillä pikästyn, kaipaan töihin ja on jotenkin tyhjä olo. Mut mä oon löytänyt perhekeskuksen ja käydään siel 2xvko. saa rupatella muiden kanssa ja ventovieraista alkaa pikku hiljaa tulla tuttuja. Mulla ystävät asuu eripaikkakunnalla ja nähdään harvoin. Onko siellä mitään kerhoja? seurakunnan perhekerhotkin on aikast kivoja jos ei oo perhekeskusta, MLL järjestää myös erilaisia juttuja. Tuskin sun kaverit on sua hylännyt -mutta uskon et siltä voi tuntua kun vauvan kanssa oot yksin kotona. :hug:

Voinko antaa riisivelliä kun maissista voi tulla noita mahapuruja -ainakin eilen kakkas kolme kertaa ja peppu paukku yölläkin. Enpä tiedä. ikää olis nyt se 4,5kk -peruna-porkkanaa ei varmaan kannata ennen antaa kun on kokeillut niitä yksinään vai onko joku antanut suoraan velliä?

mut nyt meen tekee ruokaa. Mukavaa päivää kaikille ja :hug: niille jotka sitä tarvitsevat. :wave:

 

Pahalle vaan tosiaan tuntuu,ku jotenki olen nykyään se yhteyden ottaja...ois kiva kun joskus ystävät kaipailisivat muakin,eikä mun tarvis aina soittaa tai laittaa viestiä ensin.
Ja toi kylään tulo...joo...minä se aina liikun sinne päin,vaikka olen ehdottanu,et tapailtas välillä meilläkin!
Täytyy tosiaan lähteä johonki kerhoon.Muuten hajoaa pää ja alan olemaan pojallekin "huono äiti"!
Onneksi tänään hieroja ja huomenna kampaaja,niin pääsen pois täältä kotikulmilta =)

 

Marmotta&Carmen olen hieman eri linjalla noiden särkylääkkeiden kanssa. En toki anna turhan päiten lääkettä jos mitään syytä ei ole, mutta kun Neea on ollut selvästi itkuisempi noiden hampaiden kanssa en ole kauaa sitä katsonut vaan antanut panadolia. Kysyin tätä lääke juttua meidän neuvolassa ja sain sellaisen vastauksen että pienenpi paha on antaa silloin tällöin lääke jos siltä tuntuu kuin antaa lapsen olla kivussa. Pieni lapsi kun ei tuota kipua ymmärrä niin kuin me aikuiset, että se menee kyllä jossain kohdin ohi vaikka ei lääkettä ottaskaan. Ääh, en nyt osaa oikein pukea sanoiks mitä ajattelen.

Voihan tuo olla että mulla on liiankin alhainen kynnys noiden lääkkeiden suhteen, mutta sen taustalla piilee mun lapsuudessa sairastama migreeni. Mulla tuo migreeni todettiin 2-vuotiaana ja siitä lähtien kärsin kohtauksista (jotka toisinaan veivät jopa jalat alta) kerran kaksi viikossa aina tonne teini-ikään asti. Olen siis elänyt aika paljon kivun kanssa ja jotenkin se on aiheuttanut sellaiset "traumat" että mulla tuon särkylääkeen otto kynnys ei tosiaan ole korkea. Ja jotenkin karmii ajatus että Neea joutus kokemaan kovaa kipua... Mutta tottahan on se että kivun aiheuttaja pitää aina selvittää ja sen mukaan toimia. Kipuhan voi vaatia muitakin toimenpiteitä kuin pelkän lääkkeen. Se vaan on noilla vauvoilla niin hankala havaita mihin sattuu, useimmitenhan se on oletus kun eivät he pysty aina kertomaan. En tarkoita mitään pahaa tällä kirjoituksella, olen vaan perehtynyt tuohon kipuun aika paljon kun sen kanssa olen lapsuuteni "pilannut"(kamala sanoa noin, mutta niin monet kivat tapahtumat, synttäri,lomamatkat jne. meni pilalle kun päätä särki. Kevät talven hangista en voinnut nauttia ollenkaan, kun muut kaverit lähti pulkkamäkeen tai lasketteleen jäin mä kotiin verhojen taakse. Voi kuinka paljon tuota silloin itki, äitini sanoi että oli tosi lohdutonta katseltavaa...) Aikusena on sitten tosiaan tullut tuosta kivusta luettua jonkun verran ja siitä miten siihen pitäisi reagoida.

Menipsä taa syvälliseksi.

 

Naukuri, mites muuten sun shoppailut meni? Pysyitkö erossa lastenvaatteista?

Jossu, miten sulla sujuu nuo viennit ja hakemiset? Onko vauva usein just sillon unilla vai onko teillä jo rytmit sellaset että on hereillä? Meillä kun ei päivisin ole vielä oikein mitään rytmiä, niin usein nukkuu just sillon. Tai sitten koitat pitää väkisin hereillä, kun tiiät että tunnin päästä pitää lähteä hakemaan. Aika rasittavaa. Onneks on hoidossa vaan ma-ke ja tää viikko kotona. Pojan ittensä takia oon vieny, että saa leikkiä ja touhuta siellä. Ens vuonna pääseekin eskariin taksilla ja mun ei tarvi viedä. Toivottavasti pystyn olemaan rahallisesti kotona vielä sillon.

 

hej vain kaikille, pitkästä aikaa :heart:

Meillä ollaan oltu jotensakin alamaissa ja jotenkin sen verta loppu, ettei tänne oo tullut kirjoiteltua. Oon kyllä välillä käynyt lueskelemassa... Nyt alkaa asiat selviämään, toivottavasti ainakin ja tilateet helpottamaan

Koitan alkaa täällä hengailemaan enempi, tekisi hyvää saada vähön jakaa näitä äitien juttuja jollekin ja sahan täältä aina tuhottomasti hyviä vinkkejä

Ketkäs kaikki ovat jo uutta vauvaa saaneet alulle?? B)

 

Jenni, mä olen samoilla linjoilla sun kans noista lääkkeistä, olen aina antanut lapsille kipuun kipulääkettä...kyllä sen huomaa milloin lapsella on kipuja, joten lääkkeet kehiin...aion antaa myös Edithille, jos potee hampaitaan...nyt olen itse joutunut syömään buranaa päivittäiseen pääkipuun...eipä todellakaan tulisi päivistä mitään muuten...olisin tosi kireä ja kiukkunen ....( mulla on niskat jumissa )...pitää tilata hieroja....

 

Hei Mymmelis, pitkästä aikaa =) !!!

 

Hemuli79 Minulla on aika samat fiilikset. Kenestäkään ei kuulu mitään jos ei itse lähettele meilejä, viestejä tai soittele. Muutettiin kolme vuotta sitten uudelle paikkakunnalle mutta en ole löytänyt täältä yhtään ystävää. Moikkaus tuttuja oli leikkipuistossa esikoisen aikaa mutta nyt on ihan uudet naamat. Tänä syksynä on tähän lähelle tullut perhe kerho mut en ole saanut itsestäni niskasta kiinni ja lähdettyä sinne :ashamed: Olen tosi huono aloittamaan keskutelua ja ystävystymään.

Jossu&summer meillä kans esikoinen tarhassa ti,ke ja to. Mies vie pojan aamulla ja minä haen iltapäivällä. Meillä on onneksi tarhaan kävelymatka. Meillä ei ole vauvalla mitään tasaista päivärytmiä mut olen yleensä yrittänyt jättää hänet ulos nukkumaan kun teidän et isoveli täytyy kohta hakea tai sit olen vaan yrittänyt nostaa varovasti pukuun ja vaunuun. Joskus toimii ja joskus ei. Onneksi meillä aika mukautuva vauva eikä pahemmin vastustele muutoksia

Tänä syksynä on taas ollu rankempaa kun miehellä on ihan liikaa duunia. Ymmärränhän minä että joskus menee pitkään mut kun sitä vaan jatkuu ja jatkuu. Onneksi ei nyt ihan yötämyöten tee hommia ( on sitäkin nähty viime syksynä ) ja ehtii kotiin yleensä aina vähintään esikoisen iltapalalle. Valitan varmasti turhasta mutta välillä olen niin kateellinen hänen kiireilleen. Tuntuu että mun elämä on vain (niinkuin onkin) lastenhoitoa ja siivousta |O

Huomenna olis tarkoitus lähteä esikoisen kanssa uimaan. Perjantain perheuinti peruuntui kakkavahinkoon just edellisten vuorolla. Oltiin jo uikkarit päällä menossa altaalle kun saatiin tieto et nyt oli käyny vahinko :/ Olisko ketään (itä-) Helsinkiläistä paikalla? Kannattaako 4-v:n kanssa joka ei osaa uida mennä Vuosaaren, Kontulan vai Itäkeskuksen uimahalliin?

 

Mymmelis :wave: :wave: :wave: :wave: :wave: moi pitkästä aikaa ja kiva et olet piristymään päin

 

carmen Ärsyttäviä tuollaiset terkat! Vähä niinkun meidän äitiysneuvolan sijainen joka ns. pakotti mut ottamaan minipillerit että ei vaan pääse käymään vahinkoa!!!

mymmelis Oonkin miettiny että susta ei oo hetkeen kuulunut, nyt mukaan vaan taas :wave:

Meillä herättiin taas 2 ktr koko yön aikana vain syömään! Mikä siis on hyvä! Luulen että osuutta asiaan on tua kun syödään 2 sosetta / päivä ( hedelmä ja kasvis ). Meillä muuten on helppo lapsi syötettävä, kaikki mitä äiti antaa toinen syö hienosti, oli kyse sitten kasvis- tai hedelmä soseesta kaikki käy Avaa suutaan kuin pieni linnunpoikanen, ei siis tarvitse huijjata toista!

Mulla on tänään laiska-päivä, olis 101 asiaa mitä pitäis tehdä, mutta kun ei huvita ! |O

naukuri Onko muuten tee tepsinyt, vienyt siis nälän tunnetta pois ?

Koska muuten vauvan saa ottaa esim. suihkuun mukaan? Ei sillä että olis tarve viedä, mielenkiinnosta kyselen

 

majj me ollaan käyty pojan kanssa suihkussa 2-3kk iästä. Perheuinnissa kun käydään niin suihkussa pestään poika aina ennen ja jälkeen uimisen.

 

Moi Mymmelis! =)

Majj, meilläkin on aina uponnu kaikki soseet tosi hyvin. Puurot tökki pahasti eka, mutta nyt nekin menee ihan hyvin. Pitää vaan tehdä laihaa, jos on paksua niin ei mene vaan yökkii. Ostin tollasta kalasosetta kaupasta ja sekotin sitä porkkana-perunaan, niin yökkimään laitto. Se on karkeempaa se kalasose, ei ollenkaan sellasta silkkistä niinku muut ja se pisti yökkimään.

Jalat on in meillä =) Kintut pystyssä koko ajan ja kädet niissä kiinni. Tai sitten varpaat suussa

 

Mymmelis ihana kuulla susta pitkästä aikaa! :hug: Tänne kuule nyt vaan mukaan joukkoon tummaan ja ajatuksia purkamaan. Ollaan täällä just keskusteltu siitä millainen henki reikä tää palsta on kun saa jakaa kokemuksia ja tuntoja toisten kanssa, vaavin kanssa kotona kun seinät välillä kyllä meinaa kaatua. Tämä on niin ihana pinokin kun täällä voi kirjoittaa ilman että tarttis pelätä et saa kamalasti kakkaa niskaan, toisin kun monella muulla palstalla. Ja mähän tosiaan olen se tämän pinon keulia kun poksahdin meistä ensimmäisenä ja olen se joka ensimmäisen alkoi uutta odottaakin. RV16+6 menossa, kääk, puoliväli jo lähenee!

Tuosta kivusta& lääkkeistä vielä (?miten niin muka olen traumatisoitunut? ) että kipuhan on äärimmäisen kova rasitus kropalle. Vaikuttaa vähän kaikkeen, kuten nyt vaikka esimerkiksi verenpaineeseen. Normitilanteessa mulla on nyt paineet luokkaa 135/85 ja kun migreeni on päällä puhutaan arvoista 180/115. Silloin tosiaan on paljon pienepi paha ottaa lääke kipuun. Vähän samalla tavalla ajattelen Neean kohdalla, kokonaisvaltaisesti, että kipu vaikuttaa hänessäkin koko kroppaan. Jos yksi lääke helpottaa hänen oloaan niin tuskin se on pahasta vaikka olisi hieman"turhan helposti" annettu. ÄH, Miksköhän mä nyt kirjoitan kun en tunnu saavan oikeita sanoja paperille. Toki jos pystyisi kivun muuten helpottaa kuin antamalla lääkettä niin se teksin. Mutta kun ei noista vauvoista tosiaan aina tiedä mihin sattuu taikka mikä auttaa kun eivät oikein vielä osaa kertoa. Niin ja jos kipu ei mene lääkeellä ohi niin kyllähän sitä tarvitsee alkaa tarkemmin tutkia mikä vaivaa. Mut nää on näitä mun patoutuneita ajatuksia... Kiinnostunut olisin tietään kyllä kivun muistakin hoito mahdollisuuksista kuin peruslääketiede (esim. akupunktio, homeopatia jne) mutta jotenkin ei ole tullut otettua selvää. Siinä olen kyllä mennyt aidan yli sieltä mistä se on matalin... Joo, soittakaa valkotakkiset paikalle hakemaan mut pehmustettuu huoneeseen jossa vaoin purkaa nää mun kaikki mahd. patoumat kipua kohtaa

 

Mymmelis sitä piti sanomani et tänne vaan kirjoittelet ja purat tuntojasi.. Määkin aina vaivaan näitä kirjoittelijoita omilla ongelmillani..Mulla kun tuo mieli välillä on ollut tosi maassa..kaikkee mahollista ollut. olikin ikävä monta kertaa mietin missä olet :heart:

 

moikka!

Ja iso kiitos kaikille tsempityksestä tohon imetykseen liittyen!!! Tuli toosi tarpeeseen.. Miehen kanssa on jotain kriisiä menossa ja se ei mun tuntoja kuuntele. Jauhan kuulemma aina samaa.. Mutta. Yritän päästä imetysasiasta yli ja ens kerralla sitten paremmalla onnella.

Heinuli kirjoitteli yksinäisyydestä. Sama juttu mulla. Tuntuu että ei oo ketään kenelle puhua omista tunnoista. Mies ei jaksa kuunnella ja kaverit asuu 400km päässä. sähköpostit kyllä kulkee, mutta jotenkin en niissä viitti omaa arkea valittaa. Kun kaikki on päällisin puolin okei. Mä oon kanssa käyny mammakerhoissa ja jumpissa. Vähän auttaa kyllä. Mutta silti kaipaisin semmosta ns. henkiystävää (niitä mitä oli joskus koulussa).. Yksinäisyyttä pukkaa vaikka vauva-arki onki ihanaa.

Soseista. Meille ei kelpaa näköjään mitkään lihasoseet!!!! onks kellään muulla ollu ongelmia??+ Naama menee heti mutrulle ku koitan tarjota broileria tai palapaistia! Onko kellään mitään vinkkejä antaa????

kipuilu poika önisee enemminkin sillai tyytymättömästi.. Taitaa olla jotain sylinkipeyttä.. Kun tuntuu että noi hampaat vaan tekee ja tekee sitä tuloaan.. Eli valkonen läntti on kuultanu jo pari viikkoa alhaalla..

nyt pukemaan ja meikkaamaan jotta päästään mammakerhoon

birdie


PS: iso kiitos vielä kaikille kun jaksatte tsempata mua. :hug:

 

KipulääkkeistäLääkkeet on kehitetty kipuun ja kyllä ilman muuta niitä käytetään meilläkin jos tarvetta on. Koululaisille annan heti buranaa jos esim pääkipu, mahakipu, jalkakipu ja ilman muuta maijakin saa suppoa mikäli pienintäkin tarvetta tulisi. Annoin muutaman kerran suppoja masukipuihin maijan ollessa 1 kk. Auttoi heti. Ja äidilläkin oli helpottunut mieli. Jenni nyt et ota mitään tuskia lääkityksestä - mullakin oli raskauden aikana toi sama yhdistelmä ja täysin turvallinen on. Ei niitä anneta jos olisi pieninkin riski olemassa. Toi Panacod antaa sulle kivan pilvi hiprakan ainaski mulle tuli vähän kevyenlainen olo

SuihkuOllaan suihkuteltu ihan newborn ajoista asti, meillä tykätään kovasti olla suihkussa. Ollaan hela familjen saunassa ja suihkussa, tosin saunaan M ei pääse vielä pitkään aikaan.

MieskriisiMeilläkin ollu pientä kriisin poikasta, mikä sitten laukesi eilen aivan totaalisesti. Kriisin aiheuttaja on mun väsymys - mun mielestä ei ollu su reilua lähtee kiekkoileen ja jättää mut tänne, olisin mieluusti pitänyt totaalisapatin vauvan hoidosta. Eilen sitten itkin ja purkauduin oikein kunnolla ja niin maailma taas parani kummasti. Me äidit touhutaan niin paljon kaikkea sellaista mitä ehkä toinen ei oo tullu ajatelleeksi. Välillä sitä uupuu ja kaipaa pientä huilia.

Vielä Jennille yks juttu; käsittääkseni migreeni on hoidettu erinomaisin tuloksin ainaskin akupunkiolla, homeopatiakin ok mutta ee oo varma, hermoratahieroja on varmaan kans aika hyvä.

 

Väli rapsa hiiristäPesukoneeseen oli yksi uponnut pussilakanan sisässä ja saanut täydellisen pesun. Alkuun tämä hiiruainen oli reiittäny pussilakanan (saamari Gantin pussari) ja sitten päässyt pesuun. Noh, roskiin meni sekin sitten. Muuten homma on saatu hyvin hallintaan - elektroniset vempaimet toimii loistavasti =)

 

Hoi!

Heinuli+muut yksinäiset: suosittelen kans lämpimästi tuota mamma-kerhoa, jos vaan sellainen siellä lähellä on. Itse menin ehkä vähän ennakkoluuloisena, mutta täytyy sanoa, et olin kyllä ihan hakoteillä epäilyineni. Tosi mukavia, samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä on ainakin meidän "kerhossa".

Suihkussa ja saunassa ollaan käyty molemmissa ja hyvin on mennyt! Tänään ajattelin kokeilla hyppykeinua tytölle, saas nähdä miten innostuu. Muuten tuo liikkuminen on meillä aika vähäistä: ei ole kääntynyt kertaakaan selältä mahalleen... liekö aihetta huoleen?

Ihanaa, että teillä on pikku-kakkosia tekeillä! :heart: Luitteko muuten Iltiksestä siitä yksivuotiaasta tytöstä, joka löytyi rattaissa hylättynä Tallinnassa? Ihan itku tuli kun näin pienen kuvan lehdessä. Voi järkky et voi olla ihan kohtuutonta tuollainen pienelle :'(

Viime yönä täälläkin valvottiin. Mikä ihme ikäkausi taas onkaan meneillään kun tuntuu et tyttö heräilee tavallista enemmän yöllä. Vai olisko ne ne hampaat: näkyy nimittäin jo kuultavan valkoisena alaleuassa. Kohta varmaan puhkeaa.

Jep, taidan keittää viel kaffet kun tytsy nukkuu pihalla. Adjö!

eeti+tinttuliini 5,5kk :heart:

 

Heippa!

Poika meni ihan yliväsyks äsken kun meni pitkäks unille laitto :ashamed: ,mutta nyt on rauha maassa ja ipana pihalla

Yö meni taas hiukan levottomasti,mutta tähän on totuttu. Mahtaa olla outo fiilis kun toi lapsonen joskus nukkuu kunnolla.

Kauan voi noi ilmavaivat kestää!!! Alkaa menemään usko että loppuu ikinä. Eihää Kasper niitä kummosemmin enää valita,mutta kyllä ne edelleen häiritsee esim.nukahtamista :kieh:

Naukuri: Tosiaan,teillähäön ne hampit ilmesty huomaamatta...saas nähä olisko sit sitä kuitenkin..

Majj: Meillä käyty suihkussa jo ennen kylpemistä,eli muutaman päivän ikäisenä =)

Mymmelis,kiva lukea sinustakin pitkästä aikaa,hyvä että näyttää valoisemmalta =)

Kipulääkkeistä: Kerran oon jo antanut,kun pojalla oli niitä pahoja mahakipukohtauksia. Nukku ainakin parituntia levollisesti sen jälkeen. Mut en tiiä johtuko lääkkeestä vai oliko niin väsy siinä kohtaa. En arastele antamista,vaikka itse en syö juuri ikinä,kun ei oo tarvinnut. Poika on pienen elonsa aikana syönyt niin paljon jo lääkkeitä kun oli ne pissitulehdukset yms,että toi särkylääke on kesyimmästä päästä =)

hemuli: Mulla on sama fiilis...vanha kaveriporukka ei pidä juurikaan yhteyttä. Tää alko jo raskausaikana.Ei sitä enää tuu itekkään soiteltua kovin aktiivisesti. Mulla vielä sellanen tilanne että ainoastaan yhdellä kaverilla lapsia, vaikka kolmekymppisiä ollaan ja muutama ystävä jo lähempänä neljääkymmentä. Sen yhden ystävän kanssa oon tekemisissä jonkin verran,kellä nää lapset on,mutta siihenkin oon tutustunut vasta nyt paremmin ja toinen kamu kuka pitää muhun aktiivisesti yhteyttä lukeutuu kanssa näihin uudempiin tuttavuuksiin. Mutta kaikki lapsuuden aikaset ,ennen niin rakkaat kaverit ,on kaikonneet lähipiiristä ja se kyllä kieltämättä surettaa.
Oon hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin ja saan kyllä kavereita,mutta harmittaa vanhojen ystävyssuhteiden kuihtuminen :ashamed:

Matamimimmi: Missä avoimessa päiväkerhossa (vai mikä se nyt oli) käyt? Onko muualla kuin karkkarissa ja miten se systeemi toimii? Oon meinaan miettinyt josko sitä jossain vaiheessa rupeis käymään.

Ens syksynä viimeistään mennään johonkin vanhempi lapsi-ryhmään,kun Kasperkin pysyy kauemmin hyväntuulisena ja hereillä =)

Mies: Meillä aika-ajoin "keskustelua" aiheesta menot :kieh: Kun hällä soittokeikkoja usein viikonloppuisin ja sitten treenit viikolla ja töitäkin pitää tehdä ynnä muut siihen päälle. Välillä ilmottaa vaan kun on sitä ja tätä ja meikähän ei sitä sulata|O Mun mielestä toi lapsi on molempien ja minä en oo yksinhuoltaja. Kun ite pyrin jonnekkin käymään niin saa järjestellä sata vuotta että mahtuu sinne herran kalenteriin....Tykkää kyllä olla pojan kanssa,mutta kaikki ns. likaset hommat (nukuttaminen ja kiukkusen lapsen lepyttely jne. ) tuntuu jäävän mulle. Tietty nukuttamiseen olennaisesti kuuluu tissimaito,niin vaikeehan sitä miehen on imettää,mutta silloin kun kestänyt toi prosessi 2h niin on jo apuja kaivannut.

Niin ja täällä edelleen kitinää...viihtyypi just herränneenä ja syöneenä ehkä 10 min matolla ja sit alkaa se käninä Ei meinaa viihdytyskään tepsiä,vaan syliin täytys ottaa. Sylissä sit viihtyy ilman kummempia tekemisiä,juttelee itekseen jne Vaipanvaihto on kivaa,mut ei sitäkään kokoaikaa viittis.
Kipuiselta ei edelleenkään vaikuta, vaan nimenomaan tylsistyneeltä,mut tiedä häntä.
Yritä tässä saada mitään aikaseks kun toinen vaatii kantelua koko ajan. Ja sit onkin pakko huilata kun saa pojan unille

Mut nyt täytyy kai yrittää jotain tehdä....

 

Lasten teosta vielä... Oon niin väsy ettein vois kuvitellakkaan nyt tekeväni toista. En pystyis antamaan millään enempää itestäni,kaikki huomio menee nyt pojalle =) Mutta silti ajatus kutkuttaa...kunhan ensin aika kuultaa muistot näistä valvotuista öistä

Carmenille tärppionnea jos nyt meinaatte tosissaan ruveta kakkosen teko puuhiin!!!!

 

:heart: IHANAA, ONNEA JENNI!!!!! :heart: Mun ei pitäis näitä uusia vauva uutisia saada korviini ollenkaan, niin kovin tahtoisin toisaalta jo itsekin olla massu pystyssä:x Mies ei vaan tyydy ideaan, mun pitäis koulut käydä ja pla pla...Selkäkin alkaa hajoamaan uudestaa, oisihan se hyvä treenata ees vähän parempaan kuntoon, raskauden jälkeen huomaa kyllä eron. Pläh.

Kaamee patoutumien purku alkaa nyt, hypätkää yli, keitä ei kiinnosta lukea ajatusmyrskyä

Vähän on juu mieli ollut maassa, miehen kanssa hankalaa ja muutenkin ihme pelkotiloja alkanut ilmenemään... liekö normaalia, että kuolema pyörii mielessä jatkuvasti, erinäisillä tavoilla. Joku ihmeen menettämisen pelko Kerran heräsin katselemasta lasten arkkuja, ihan tajutonta:ashamed: Ei mua silleen masenna, oon siis kahteen otteeseen sairastanut masennuksen, tiedän, mitä on olla syvästi masentuut...En vaan tajua, mikä mull aon. Eikä ymmärrä kukaan muukaan, ihmettelevät vain, miksi pitää itseään kiusata moisilla ajatuksila, mullahan on kaikki hyvin, vauva terve yms...

Juma, aika on mennyt niin mahdottoman nopeasti, meilläkin on poika kohta 5kk!!!!! (27 päivä) Telkkarista ihmettelin siitä vauva ohjelmasta, että onko tosiaan siitä niin kauan, un oma vauva annettiin massusta rinnalle 19 tunnin, (mistä 2 tuntia ponnaamista) vääntämisen jälkeen Ilolla ajattelen synnytystä joka päivä, oikein kihisen innosta, jos telkkarista tulee jotain synnytys ohjelmia Se oli kivaa puuhaa se! Huis hais!

Hitsit, kun olsi rahaa ostaa itku hälyytin, voisi nukuttaa Möhkistä partsilla. Mä en henno itkettää toista siellä, kun ei heti kuule kähinää. Nukkuu nykysin vaunuissa koirien kusetus lenkeillä parit tunnit ja loput sisällä. Yöt menee melllastaessa, viime yö oli kaiken huippu, meinasi herätä yöunilta jo klo 24 Aikaistaa heräämistään koko aika, viime viikolla herättiin jo kolmelta ja neljältä... Meilläkin varmaan hampaita puskee, mitään ei kyllä näy vielä, mutta tavaroiden kalvaminen on ihan tajutonta, ihan omiin sormiin sattui kun tuo alkoi jäystämään.

IHANAA! Muillakin on mieskriisejä, mä en olekaan ainut, kuka on ihan puull apäähän lyöty näiden onkkelmien kanssa!! (tai ei se ol eihanaa, et muutkin kituuttaa )
Meillä sama vika, mies kuvittelee pystyvänsä pelaamaan xboxia entiseen tapaan illat pitkät kavereidensa kanssa ja hoidattaa Möhkistä pelkästään mulla... Jalkapallon mä siltä pokasin jo raskausaikana.Shame on me, mutta mä en halunnut tehdä vain itselleni vauvaa, mies olisi ollut 4 iltaa vkossa poissa koko illan ja toisen päivän viikolopusta. Mä en semmoiseen suostu. Pitkän riitaisan kauden jälkeen mies tajusi kyllä itsekin, etten mä ole semmoinen, kuka moiseen myöntyy :headwall: Nyt silti kitisee siitä, mielii kovin kentälle. Ymmärtäähän sen, kun ikänsä on pelannut :/ Kahtotaan nyt...

Hoitaako teillä työssä käyvät miehet osan yösyötöistä/-heräämisistä, edes jossain määrin?? Meillä ei, ei ole ikinä hoitanut, eikä varmaan tule hoitamaankaan. Kaksi yötä' ollut vauvan kanssa :headwall:

No niin, Pomo heräsi, palaan varmasti jatkamaan purkausta Nyt ette minusta enää pääse, muistin juuri mitä olenkaan menettänyt, kun täällä en käynyt!!!! :wave:

Hei vaan, olette kyllä ihania!!!

 

Heips,

kiitokset luumu ohjeistuksesta. Nyt aamupaiva syotolla meni noin 1 pikkulusikka ja toinen jai viela purkkiin. Ajattelin nyt sitten tosissani antaa myos vetta tytylle, nokkamukista kun ei huoli pulloa minulta :headwall: , isalleen ei kylla akise pulloa vaikka olisin samassa huoneessa. Mahaansa ei valittele, mutta on taas pulautellut... ja pissaakin tullut tosi paljon joten nesteet kylla menee ihan riittavasti.

Kivusta joo pitaa laakita joko laakkeilla, akupunktiolla etc mika on itselle parhainta. Itse otan buranaa tai panadolia silloin kun tartten. Kuten jennilla, minulla myos korkeet verenpaineet, mutta siihen minulla ei auta muu kuin lepaaminen ja saannollinen laakitys. Migreenia en ole koskaan kokenut, mutta tulen kivusta alta aikayksikon pahoinvoivaksi. Panacodja muut kovanlinjan sarkylaakkeet saa mut pahoinvoivasksi joten olin puun ja kuoren valissa nyt synnytyksen kanssa (oksensin ja olin sekava seka kipea). Nyt kylla osaan suhtautua toissa potilaisiin jotka on kipeena leikkauksen jalkeen =) . Freyjalle oon antanut pari kertaa nestemaista panadolia. suppoja oon tuottanut suomesta, mutta ei olla viela kokeiltu.

Heinuli ja muut yksinaiset :wave: Taalla kans olin paivat pitkat yksin tuohon 4kk asti ja sen jalkeen pikkuhiljaa ollaan alettu kaymaan vauvahieronassa ja kaffella mammojen kanssa. Oon hitaasti lampeavaa sorttia joten alku oli hankalaa, mutta nyt jo saan small talkia aikaiseksi.

Raskautumisesta haaveissa on toinen, mutta en ole paassyt viela sille asteelle etta uskaltaisin jattaa ehkaisyn pois. Miehen kanssa ollaan puhuttu, mutta mutta se olen mina jolla kinnaa enka ole saanut asiaa puettua taysin sanoiksi hanelle . Kauvan en voi katsella ja suunnitella kun ika ja tuo verenpaine juttu painaa jo paalle.

Nyt taas huushollin kimppuun. Voi kun ois super siistia sorttia ja jaksais laittaa tavarat heti paikoilleen. Plaah :kieh:

 

Mymmelis Meilla mies hoitaa yosyotot ja heraamiset pe ja la yot ja sitten valittaa vasymysta la ja su ottaen 2-3h paikkareita, nyt oon saanut ohjelmoitua seka tytyn etta iskan paikkarit samaan aikaan, jotta ois miehesta jotain hoitoapua la ja su. Ei kuulemma kasita kuis ma jaksan sanoin etta 5kk kokemuksella.

 

Vilma, ehta aito itä-hkiläinen täällä :wave: . Vuosaaren valitsisin ite. Lapsiystävällinen ja rauhallinen paikka. Miilaikit

Repa ja Mymmelis, juu hermot äijään menee täälläkin. Mä luulen et tää on vaan omaa väsymystä, ku ei nuku kunnolla ja sit on vaan 24/7 "yksinhuoltaja" ->ei kivaa. Ehkäpä tää joku päivä helpottaa.

Hemuli, mä taidan kyllä tietää miltä toi tunne tuntuu. Mun kanssa "sinkku"kaverit on ottanut etäisyyttä ja sit nää kaverit joilla itellään on pikkumuksuja ovat niitä "olensuperäitiimetänlapseniseitsemänvuotiaaksienkäosaamuustapuhuakuinlapsestani"
-mutseja. Joo, niin hermohan sitä täydellisyyttä kattoessa menee. Mä kun osaisin puhua muustakin kuin tästä vaipankuluttajasta. Joten siis lopputulos on se, et vaiks kavereit olis paljonkin niin silti tässä elämänvaiheessa koen olevani tosi yksin. Tähän vielä lisätään et mies on koko ajan duunissa, niin joo, palstailu on loistohomma

Särkylääkkeet, juu sellasia migreenejä poteneena, niin totean et särkikset ovat loistojuttuja. Oikeastaan antibiootit ovat ainoot semmoiset joita en mielelläni käyttäis, mikä johtuu siitä et niihin voi tulla resistenssi. Enkä epäröi Panadolin lapselle antoa, jos tuntuu et tarttis.

Suihku, juu suihkussa käydään useinkin. Saunaan voisin viedä vähän lämmittelemään ilman löylyjä, mut ku viimeks kokeiltiin niin huutohan siitä vaan tuli

 

Yösyöttöihin meillä mies osallisuu siten, että syöttää ns. ekan pullon, joka on noin 23-24 aikoihin. Mies valvoo minua myöhempään, joten on usein arkenakin hereillä vielä noihin aikoihin. Olen kyllä sanonut, että varsinkaan työpäivinä ei tarvitse valvoa tuohon syöttöön asti, syötän kyllä. Toistaiseksi toiminut hyvin näin. Tosin poika on nykyään niin kovaääninen, että herään väistämättä tuohon "pullokutsuun".

Teimme miehen kanssa sopimuksen, että sovimme etukäteen molemmille ns. omia aikoja, jolloin voi tehdä yksin mitä huvittaa ja toinen on silloin lapsen kanssa. Näin on myös jotain omaa aikaa ja mitä odottaa. Siihen voi sitten suunnitella jotain haluamaansa. Nyt minulla onkin suunnitteilla lähteä ensimmäistä kertaa katsastamaan kaupungin yöelämää.

Meillä on opittu kääntymään selältä mahalle tällä viikolla. Ikää pojalla 4 ja ½ kk.

Oletteko antaneet vauvoillenne vettä? Ja jos olette, niin keitättekö veden ensin?

Miten olette aloittaneet saunomisen? Tykkäämme kovasti saunoa ja olisi kiva saada poikakin joskus mukaan.