Nelli, sinäkin siis vielä yhtenä kappaleena. Mä en itse asiassa tiedä kauheesti mun äidin synnytyksistä (2 kpl), muuta kuin sen että mä olin komeat 3 viikkoa myöhässä ennen kuin suostuivat käynnistämään synnytyksen! Äiti oli päiväkausia kärsinyt suppareista, ja kun kalvot vihdoin puhkaistiin niin synnyin sitten rytinällä. Jalat ja kädet oli jo siniset - tosin niin oli meidän pojallakin vaikka "vaan" 11 pv yliaikaisena syntyi. Mun veli meni vissiin 3 pv yli. Samoin miehen puolella on menneet usein raskaudet yliaikaisiksi, ja vauvat on molemmissa suvuissa isohkoja, että siinä mielessä mennään samoilla raiteilla.
Alessandra, mä oon nyt ottanut saman asenteen - tulee kun on tullakseen. Mulla kans 2-vuotias jahdattavana ja oppari viimeisteltävänä, että ei tässä aika käy pitkäksi! Ja kun on niin superhyvä olokin niin kaipa tässä voi vielä jonkin aikaa ootella. Tosin tän viikonlopun jälkeen sais vapaasti tulla, kun saadaan yhdet häät ohi. Kunhan ei kovasti menis kesäkuun puolelle, olis tarkotus tavata mun perhe Nykissä loppukuusta, vaan minä ja pojat mentäis, enkä kovin pienen vauvan kanssa viitsis lähteä...
Puheluita ei oo tullut vielä yhtäkään! Tosin kaikki sukulaiset asuu Suomessa, samoin suurin osa kavereista. Mut ei oo kyllä FB:ssäkään liiemmin onneksi kyselty, päivitän kyllä melkein joka päivä statusta niin näkevät siitä että ei oo tilanne muuttunut. Muutenkin oon tehnyt selväksi, että tää saattaa hyvin todennäköisesti mennä yli, ja monelle sanon muutenkin että laskettu on kesäkuun alussa, just nimenomaan siksi että esikoisen kanssa meni totaalisesti hermot kun alettiin kysellä kaks viikkoa ennen laskettua... Sen sijaan mua risoo aivan suunnattomasti tuntemattomat ihmiset, jotka kokee asiakseen kysellä ja ihmetellä mun olotilaa jatkuvasti! Onneks eivät sentään käsiksi käy, huitoisin kyllä korville silloin! Tänäänkin salilla oikeasti joku 10 ihmistä kysyi ne samat saakelin kysymykset ja laukoi nää "vauvahan loikkaa sitten kohdusta suoraan treenaamaan" ja "oot kyllä aikamoinen kun vielä jaksat treenata" -fraasit. Voi elämän kevät, mä käyn salilla että saisin olla yksin ja rauhassa! Muutenkin mua ärsyttää se, ettei ihmiset tunnu käsittävän sitä, että mä osaan puhua myös muista asioista. Mä olen nykyään vaan maha enkä ajatteleva ihminen. Nojoo, pienet on ongelmat mulla.
(.) Kätilö tavattu, ja kaikki on esimerkillisen hyvin. Ihanaa kun koko ajan vaan kehutaan! Painoa nyt tulee näköjään se 450 g (eli 1 pauna) viikossa mut tulkoon, syön kuitenkin sen verran terveellisesti että eiköhän jokainen kilo oo sitten vauvan kannalta tarpeellinen. Imetys kuitenkin vaatii sitä rasvakerrosta. Ei turvotusta, verenpaineet kunnossa, samoin vauvan sykkeet (piti sen verran sanoa vielä Alessandralle, että tähän asti ollut 150+, tänään 140+ mutta aina on mitattu makuulla eli en tiedä onko vaikutusta. Luulen että tänään nukkui sykkeitä kuunnellessa, siksi matalammat.). Sf-mitta 37 cm eli sentin vähemmän kuin viime viikolla, eli vauva on vissiin vielä vähän alempana kuin viimeksi. Kovasti toivotteli kätilö jo synnyttämään, katotaan jääkö ensi viikon aika voimaan vai miten käy.
Luomis 38+3
Alessandra, mä oon nyt ottanut saman asenteen - tulee kun on tullakseen. Mulla kans 2-vuotias jahdattavana ja oppari viimeisteltävänä, että ei tässä aika käy pitkäksi! Ja kun on niin superhyvä olokin niin kaipa tässä voi vielä jonkin aikaa ootella. Tosin tän viikonlopun jälkeen sais vapaasti tulla, kun saadaan yhdet häät ohi. Kunhan ei kovasti menis kesäkuun puolelle, olis tarkotus tavata mun perhe Nykissä loppukuusta, vaan minä ja pojat mentäis, enkä kovin pienen vauvan kanssa viitsis lähteä...
Puheluita ei oo tullut vielä yhtäkään! Tosin kaikki sukulaiset asuu Suomessa, samoin suurin osa kavereista. Mut ei oo kyllä FB:ssäkään liiemmin onneksi kyselty, päivitän kyllä melkein joka päivä statusta niin näkevät siitä että ei oo tilanne muuttunut. Muutenkin oon tehnyt selväksi, että tää saattaa hyvin todennäköisesti mennä yli, ja monelle sanon muutenkin että laskettu on kesäkuun alussa, just nimenomaan siksi että esikoisen kanssa meni totaalisesti hermot kun alettiin kysellä kaks viikkoa ennen laskettua... Sen sijaan mua risoo aivan suunnattomasti tuntemattomat ihmiset, jotka kokee asiakseen kysellä ja ihmetellä mun olotilaa jatkuvasti! Onneks eivät sentään käsiksi käy, huitoisin kyllä korville silloin! Tänäänkin salilla oikeasti joku 10 ihmistä kysyi ne samat saakelin kysymykset ja laukoi nää "vauvahan loikkaa sitten kohdusta suoraan treenaamaan" ja "oot kyllä aikamoinen kun vielä jaksat treenata" -fraasit. Voi elämän kevät, mä käyn salilla että saisin olla yksin ja rauhassa! Muutenkin mua ärsyttää se, ettei ihmiset tunnu käsittävän sitä, että mä osaan puhua myös muista asioista. Mä olen nykyään vaan maha enkä ajatteleva ihminen. Nojoo, pienet on ongelmat mulla.
(.) Kätilö tavattu, ja kaikki on esimerkillisen hyvin. Ihanaa kun koko ajan vaan kehutaan! Painoa nyt tulee näköjään se 450 g (eli 1 pauna) viikossa mut tulkoon, syön kuitenkin sen verran terveellisesti että eiköhän jokainen kilo oo sitten vauvan kannalta tarpeellinen. Imetys kuitenkin vaatii sitä rasvakerrosta. Ei turvotusta, verenpaineet kunnossa, samoin vauvan sykkeet (piti sen verran sanoa vielä Alessandralle, että tähän asti ollut 150+, tänään 140+ mutta aina on mitattu makuulla eli en tiedä onko vaikutusta. Luulen että tänään nukkui sykkeitä kuunnellessa, siksi matalammat.). Sf-mitta 37 cm eli sentin vähemmän kuin viime viikolla, eli vauva on vissiin vielä vähän alempana kuin viimeksi. Kovasti toivotteli kätilö jo synnyttämään, katotaan jääkö ensi viikon aika voimaan vai miten käy.
Luomis 38+3