:wave: kaikille! Kiitos teille kaikille ihanille palstalaisille lohdutuksen sanoista ja tsempityksestä!
On todella lohduttavaa kun voi tänne edes tulla purkamaan fiiliksiä.Miksi niitä pitäisi peitellä?
En oikein ymmärtänyt tuota Not too worried kommenttia, tai ymmärsin sen pointin että stressistä ei ainakaan ole mitään hyötyä näissä lapsettomuushoidoissa, jokainenhan me se tiedetään. Mutta hei, eikös me kaikki olla kuitenkin vain ihmisiä ja kaikki tunteet on sallittuja.
On epäreilua lähteä piikittelemään, jos ei tunne toisen taustoja lainkaan. En minäkään vielä parin vuoden jälkeen stressannut ja surrut niinkuin nyt. Ja vaikka olisinkin, sehän on ihan normaalia! Tähän 5 vuoden lapsettomuus putkeen mahtuu mulla ainakin koko tunteiden kirjo. Olen haaveillut omasta perheestä ja lapsesta varmaan 2-kymppisestä asti. Olin mielestäni valmis äidiksi jo silloin. Elämässä mentiin vaan eteenpäin, ja lasta ruvettiin yrittämään sitten vasta vuosia jälkeenpäin (jota kadun vieläkin).
Kului vuosi.Ei hätää.Vauva tulee kun on tullakseen. Kului toinenkin vuosi, edelleen asia taustalla vaikka kuitenkin toiveissa. Annoimme toisillemme aikaa, matkustimme, juhlimme, nautimme.Saimmekin kuulla niitä niin tyypillisiä hyvää tarkoittavia kommentteja " jos vaan nyt yrität unohtaa koko asian, tulet varmast raskaaksi." Vasta kolmen vuoden jälkeen kolahti: meille EI vaan plussaa tule, luomuna ainakaan. Testit ja tutkimukset tehtiin. Stressiä ja piinailua ei kyllä voi syyttää. Kun ei natsaa, ei vaan natsaa.
Viimeiseen vuoteen mahtuu paljon surua ja kyyneleitä. Mutta silti haluan pysyä vahvana, ja positiivisena, ja uskon edelleen että vielä jonain päivänä se kultaakin kalliimpi nyytti tuhisee sylissämme. Siihen asti minä saan surra, ja kaivata, pettyä ja taas toivoa.
Tulipa nyt taas vuodatettua....
Tänään on kuitenkin jo parempi päivä. Aamulla oli lekurin kanssa palaveri jatkosta, ja niin kävi että lähdemme nyt suoraapäätä IVF:ään!
Apteekin kautta kotiin.Tänään jo ensimmäinen Puregon pistos. Niillä piikitellään nyt 5 päivää 300 IU päivä annoksilla ja ensi viikolla ultraan. Punktioon siis varmaan päästään jo parin viikon sisällä. Vatsassa kihelmöi ja mieliala on nyt taas paljon parempi ja toiveikkaampi.
Niin, kyllä me naiset ollaan aika ihmeellisiä, ja hämmästyttävän vahvoja!
Kaikille teille valtavasti onnea ja plussa säteitä! Mä taidan pompata tonne IVF puolelle