Toukokuiset 2020

Mimmistina, onpa hauskaa et samana päivänä laskettu! kätevä kun poksuu maanantaisin nii helppo pysyy perässä.
Mä oon vähä mietiskelly äitiysloman alotusaikaa, varhennetulle tekis mieli mut sit se on pois kesän rahoista. Kyllä, olen pihi mietin jo et antaiskoha pomo pitää 2vko vuosilomia ennen äippälomaa, niin ei tarvis huhtikuussa enää töihin raahautua

 

Mullakin alkaa varhennettu 23.3 . Mulla on virka ja työsopimuksen mukaisesti sairasloma on 100% palkallista 2kk asti ja sen jälkeen laskee 70%:n. Viimeinen tarkastelujakso Kelakertun esimerkissä, jos äitiysloma alkaa 15.3, on tammikuu. Oletan, että sama pätee, joten jään tammikuun lopussa pois töistä. Se palkallinen sairaslomakin pitäisi äitiysrahan samansuuruisena, mutta jos saikku kestää pidempään kuin 2kk, häviän rahallisesti.

 

Just luin jostai raskausoppaasta että vkon 30 jälkeen pitäs välttää seisomatyötä. Ja mun työssähän ollaan jalkeilla koko ajan! Kyykitään, kurotellaan, työnnetään koneita jne. Et saas nähä. Kysyn neuvolassa 2vkon päästä et miten tekisi, mikä olis fiksuinta. Kiva ois kuulla ammattilaisen mielipide asiaan, eka lapsi kun kyseessä niin oon ihan kuutamolla näistä

 

@VihreeTee Mua varmaan vähiten tällä kertaa jotenkin tuo synnytys ahistelee. Oon siis oikeesti viimeksikin vielä laskettunapäivänä sanonu, etten muuten sitte synnytä, en suostu, en halua, ei, ei ja ei.

Esikoisen synnytys oli ihan kauhee, sunnuntaina aamuyöllä neljältä alko kipeesti supistelemaan ja poika synty tiistaina keskipäivällä. Sinänsä mitään kamalaa ei tapahtunut, mutta itelle otti koville tietty kipujen (ja väsymyksen, enhän mä nukkunu ollenkaan) lisäksi (vaikka sainkin eiduraalia ihan varmaan koko kylälle loppuviimein ) se ettei mulla ollut mitään kontrollia siihen tapahtumaan.
Tokan synnytys oli helpompi, alko kaheltatoista yöllä supistelee, pystyin silti nukkuu johonkin neljään, kuudelta lähettiin sairaalaan japoika synty yhdeltätoista. Epiduraalin sain tässäkin ja oli ihan lepposa synnytellä, miehen kengät pilasin lapsivedellä
Kolmannesta kätilö kirjotti papereihin "Kaunis synnytys". Se menikin ihan sutjakkaasti. Sain migreenin ja menin päikkäreille, heräsin viideltä kun tuli sellanen olo et on kiirus vessaan maha tyhjentää Se ku oli suoritettu soitinkin sit jo miehelle, et viepäs mukulat mammalle ja sassiin. Ehdittiin vissiin kuudeks tyksiin, sain heti käyrien jälkeen spinaalin ja poika synty kahdeksalta.
Nyt luotan et menee suht nopeesti, toivon et ehdin saamaan taas spinaalin (vaiks olinkin viikon turvoksissa sen jälkeen viimeks) ja paikat on jo niin junahalli-mallia et hän vaan tulee sen enempää työskentelyä vaatimatta. Toivossa on hyvä elää

Nyt kyllä pelottaa se mahdollisuus et jos joutuu tän radin takia lääkkeille, et sit käynnistelisivät.

@Mymmeli27 Kuulostaa samalta kun mun työ. Mä jäin joskus rv 30 saikulle, kun selkä oli niin kipee, et töissä vaan itketti. Esikoisen laskettu oli 20.5 ja jäin sit jo helmikuussa pois, muistaakseni.

 

Mä olin jo 10pv sairaslomalla kun iskias kipuili nii maan peesti! Nyt on vähän helpottanut mut katotaa sit ku alkaa normaali arkirytmi ja oon 5pv viikossa töissä. Ei kyllä oikein hotsita mitkään lenkit kun kotiin pääsee, oottaa vaan sitä et pääsee hetkeksi lepäämään. Tokihan se on saikulle jäätävä jos alkaa siltä tuntumaan, tärkeintä on vauvan hyvinvointi, uskon ettei tee vauvallekaan hyvää jos väkisin töissä tuskissaan pakertaa!

 

@Mimmistina eh, kiva etta on kohtalon tovereita... ma olen ollut kummallakin kerralla kylla silla mielella etta en ma kylla synnyttamaan ala Nytkin on vahan sellanen fiilis, mutta ihan tarpeeksi olen kai jo aikuinen etta tajuan todellisuuden ekalla kerralla nimittain olin ihan etta haistakaa nyt kaikki... mahan en mihinkaan rupee!!

Mulla ei ole aavistustakaan aitiyslomasta ja paivarahoista ja muista... ekaa kertaa taalla voisin saadakin jotain (kun kakkonen syntyi en ollut virallisesti toissa, tein vain keikkatoita). Ei mitenkaan Suomeen verrattavat killingit tai kuukaudet, en tieda alanko edes ottamaan selvaa.

 

@VihreeTee Sanos muuta, on se hyvä et on joku toinenki "vastarannan kiiski" . Jotenkin viimiset viikot menny aikasimmissa vähän paineessa, kun vertaispalstoilla muut on odottaneet tyyliin 8 viikkoa jo et vauva syntyis ja ite on silleen, et toivottavasti menee 3 vuotta yli

 

@VihreeTee Sanos muuta, on se hyvä et on joku toinenki "vastarannan kiiski" . Jotenkin viimiset viikot menny aikasimmissa vähän paineessa, kun vertaispalstoilla muut on odottaneet tyyliin 8 viikkoa jo et vauva syntyis ja ite on silleen, et toivottavasti menee 3 vuotta yli

tiedan tunteen... en ole yksi niista jotka miettii etukateen kuinka mahtavan voimaannuttavaa ja meditatiivista synnyttaminen onkaan. Se on verta hikea ja kyynelia ja perskulinmoinen tyo. Toisaalta kakkosta synnyttaessa olin ihan sfaareissa ja tiesin just miten kroppa toimii ja pystyin ottamaan kipuaallot vastaan ja tekemaan tyota vartalon kanssa oikeaan aikaan. Mutta vaikka se olikin hyva kokemus, ei se takaa mitaan tulevalle.

 

Mulla edelleen tulee välillä kovakin paine alavatsaan jollon on pakko itteään suoristaa ja odotella että menee ohi.. ja taas on palannut takaisin noi ihan alavatsalla olevat viiltävät ja nipistävät kivut. Kertokaa te kokeneemmat, onko nää nyt vielkin ok?

22+2

 

@addison kuulostaa vahan samalta kuin mun vaivat viime ajoilta. Mulla on kanssa viiltavia ja pistavia kipuja alavatsalla, ja itse tulkitsen ne hapyliitoksen kivuiksi. Alavatsan paineesta en ole itse ihan varma mista se johtuu, mutta sita on ollut mulla myos kaikissa raskauksissa ja on nytkin taas. Tulee aina valilla, joskus ihan otan ja oikasen itseni levahtamaan sen takia. En ehka kutsuisi suppariksi koska se tuntuu just enemman alavatsalla. Koko kohdun alueella taas sitten valilla kay harjotus suppareita.

 

@VihreeTee kiitos! mä en tiedä vieläkään mitä on harkkasupparit enkä tiedä onko mulla sellasia

 

Taas kahden päivän paikalla olo suoritettu ja toipumisetäpäivä menossa. Huomaa että tahti on hidastunut. Hierontapöydällekään ei voi enää mennä vatsalleen.

Mulla ei ole ollut harjoitussuppareita, mutta hyvä niin. Ei ole kyllä oikeastaan kipujakaan, vaikka vatsan kasvun voikin melkein nähdä . Asento on entistä latinomaisempi. Kun väsyttää lepään sohvalla ja mies hieroo jalanpohjia . Sain myytyä asian vau-kirjasen avulla, jossa sanottiin, että äidin saaman kosketuksen aiheuttama hyvänolontunne siirtyy suoraan vauvoihin . Meni kuin väärä raha . Palkinnoksi olen ollut koko ajan hyvällä tuulella ja leivon pullaa ja leipää.

 

@Eloveera-79 oletpas hyvin kouluttanu miehes! Luin ihan saman jutun mielihyva hormooneista. Mulla onkin valilla kova halipula. Tekee vaan mieli halailla
Minakaan en voi enaa potkottaa mahallaan! Nyt on etsinnassa sellanen makkaratyyny jonka kanssa vois nukkua myos. Yot ei ole viela hankalia, mutta tiedan etta pian se tasta saattaa vahan muuttua levottomammaksi. Maha on kylla nyt isoin mita ikina tassa vaiheessa.
Lauantaina on laakari, saas nahda tuleeko satikutia, en usko etta olen nyt laihtunut, on ollut niin monet pirskeet etta parit suklaakonvehdit ja synttarikakun palaset on kylla tullut syotya...

 

Tuli sitten ostettua n. 600 eurolla vauvanvaatteita alennusmyynneistä -70-80% ale, mutta silti.. Rakenneultra on maanantaina, joten ptin vähän varaslähtöä .

@VihreeTee

Tuo tyynyidea on hyvä. Olen itsekin miettinyt apuvälineitä. Muutamana yönä on tuntunut, että oma sydän tykyttää ja että vatsassa melskataan ja en ole nukkunut kunnolla. Yleensä ei ole ollut univaikeuksia.

Mies on aina halunnut lapsia, mutta käytännössä kumppaneiksi on valikoitunut liian iäkkäitä naisia. Olen ensimmäinen moneen vuoteen, joka oli alle 40v tavatessa. Lapsien saanti on hänen tapauksessa hänen omien sanojensa mukaan lottovoitto ja hänen suurin saavutus. Sen takia varmaan saan sitä jalkahierontaakin .

 

Rv 22+4, bongasin äsken ilmeisesti ekat maitotipat nännistä. Oli kyllä kirkasta nestettä, mutta luin että se voi olla sellaistakin.

Torstaina alkoi yhtäkkiä hirveä räkätauti, poskionteloista valuu paksua ruskeanvihreää tavaraa, kurkku, pää ja posket ovat niin kipeät ja nenä tukossa etten oo saanut kolmeen yöhön kunnolla nukutuksi, yskä on alkanut pikkuhiljaa pahentua ja silmätulehduskin näyttäisi olevan uusimpana vaivana. Kuumetta ei ole niin kuin mulla ei yleensäkään nouse lämpö, ja tässä jahkailen, että kehtaanko olla töistä pois ilman kuumetta. Enhän mä kyllä työkuntoinen ole kun vointi on tosi kehno, se on fakta. Viimeksi marraskuussa kun oli flunssa ja sinuiitti, niin sain lääkäriltä palautetta kun en ollut mennyt aiemmin näytille. Ehkä mä tällä kertaa oon fiksumpi ja jään heti saikulle, enkä yritä liian pitkään sinnitellä. Onko teille helppoa jäädä sairauslomalle vai koetteko että se on jotenkin "väärin" saikuttaa? Mä en tiiä miten saisin oman ajatusmallini muutettua, että kyllä mulla on yhtäläinen oikeus jäädä kotiin sairastamaan kuin kaikilla muillakin. Koen herkästi lusmuilevani jos jään kotiin, vaikka yhtään turhaa saikkua en olekaan ottanut.

 

Raskauden aikana olen ollut yhden päivän saikulla tähän asti, mutta en aio tuntea huonoa omaatuntoa, kun aloitan mun 2kk saikun ennen äitiyslomaa. Terveys ennen töitä ehdottomasti !

 

Huomenna, huomenna, huomenna! Rakenneultra siis. Jotenkin taas on semmonen synkkä pilvi pään päällä, ettei mennä soitellen sotaan. Toivotaan et on turha pilvi ! Kauheen nopsaan menny aika kun en oo odottanu ens viikkoa yhtään, joka päivälle jotain stressattavaa. Onneks aamulla sain nukkua kymppiin asti, ni onpahan levätty, ens yönä voi vähän hermostuttaa ja jäädä unet vähiin.

Muutenkin pari yötä viikossa menee ihan plörinäksi, herään vaan jostain syystä x. kolmelta, enkä saa enää unta. Toisinaan lonkat kipuilee myös niin et tarvii nukkuu tyyny polvien välissä (ja toinen mahan alla), mutta kun kääntyilen koko ajan niin vähän ne tyynyt vaikeuttaa nukkumista...

Harjotussuppareita on alkanu olee tosi tosi usein, vatsa ihan kovana, välillä oikeen kirveleekin alamahalla supistusmaisesti. Liitoskivut läsnä myös, eilen meinasin ihan nopsaan vaan äkkiä juosta autosta sisään ja tuntu ku repeis koko häpyluu kahtia. Note to self: älä juokse.

Apustaja kysy saikuista. Mulla ollu hirveen helppo saikkuilla kun oon muilla töissä, oon sosiaalisesti helposti kuormittuva ja välillä joku kuume ollu ihan luojan lykky, kun oon ollu muutenkin jo valmiiks poikki, niin on saanu jäädä kotiin. Mut omissa hommissa ei oikeen toimi, kun ei oo ketään joka tulis sijaistamaan, niin sitte mennään pää kolmantena jalkana vaan. Viimeks olin 40 asteen kuumeessa ja angiinassa joulumyyjäisissä ulkona myymässä tavaraa. Toki nyt jos joku yrjötauti on niin en tietty ketään halua tahallaan tartuttaa, mut koitan kyllä viimiseen asti hoitaa sovitun.

Mut tervehtymisiä sinne, toivottavasti tauti lähtee pian !

 

Ilman muuta huoletta pois töistä vaikkei kuumetta olisikaan. Raskaana tietenki pitää viel herkemmin jäädä pois kun muuten. Lepäillään ja kerätään voimia, tehdään sen verran kun jaksetaan. Se on parasta meille ja vauvoille
Myönnän että itellekkin on vaikea olla pois töistä, mut sitkun se seinä tulee vastaan niin sit täytyy vaan ajatella että näin on paras, ja ne pärjää töissä hyvin ilman minuakin.

 

Mullakin huomenna ultra!! Pelottaa ihan kamalasti! Eilinen ilta ja tää aamu meni kaikenkukkuraksi voidessa tosi pahoin, niin en voi ku toivoa että saan ensi yönä nukutuksi ja huomenna ei olisi pahoinvointia.
Pelkään ultrassa ihan kaikkea! Mies on taas rennolla "kaikki on hyvin" asenteella ja minä panikoin. En tiiä miten pärjään huomiseen iltapäivään asti kun stressaan, oon itkeä tihrustanutkin pitkin päivää joka asialle.

Mä oon aina ollut huono saikuttaa, max 3 sairaspäivää per vuosi. Mutta olen niin kyrpiintynyt työpaikkaani ja siihen firmaan, että olen jäänyt pois jos yhtään siltä tuntuu, koska en sen kirkkaampaa kruunua saa vaikka olisin aina töissä. Äitiyslomalle olisin valmis vaikka heti että pääsisin vain pois tuolta

 

Tsemppiä muille ultraanmenijöille tähän päivään !

En muuten sitte nukkunu hyvin, mut johtu lapsista. En tiiä mikä ihmeen ylhäällä keikkumisyö oikeen oli. Jokainen tuli vuoron perään valittamaan ettei saa enää unta. Eka kolmelta, joo, joutu takas sänkyyn ja esikoinen kuudelta. Sen passitin jo alas. Niin ja kuopus pomppi vaan unissaan istumaan ja huutamaan ainakin kolme kertaa. Mut eipä täs mitään, hyvin on vauvavuoteen valmistauduttu, kun jo kohta 9 vuotta saakeli herätty monta kertaa yössä

Ny kaffetta koneeseen ja sit lapsia ripottelemaan ympäri kuntaa. Ultra on 10.15

 

Täälläkin herätty jo vapaapäivään ja samalla ultrapäivään . Hyvin nukuttu yö. Sain eilen sitten mieheltä lahjaksi uuden kännykän, että saan kuvattua ultran paremmin . Olen siitä toki puhunut jo ennen joulua, mutta olin silti yllättynyt.

Kiitos kaikille neuvoista sitterien ja kaukaloiden suhteen sekä kaksosten äidille neuvoista. Noita Babybjörnejä on Tori täynnä ja kaukaloitakin löytyy sieltä hyvin. Tuo sitterin ja kaukalon yhdistäminen kyllä kiinnostaisi aika kovin, kun kolme rivissä kaikkea vähän jopa jännittää. Miten saan kaiken mahtumaan? Miten saan kaiken hankituksi?

Tsemppiä ultraan meille kaikille!

 

Ultrassa käyty. Ujo miekkonen löytyi, ei meinattu kasvoja nähdä ollenkaan eikä toista kättä, kauan ultrasi. Kaikki hyvin. Painoa oli nyt arviolta 447g. Kuvia ei saatu kun yks ihan kökkönen koska piilotteli, mut mitäs niillä sit niin tekiskään.

No mitäs nyt sitte odotetaan, kun rakenneultrakin meni? Synnytystä en suostu oottamaan

 

Sen jälkeen seuraava vaihe onki raskauskyllästyminen

 

Ultrassa käyty. Molempia sukupuolia tulossa .

 

Mut jos on tämmönen hupsoho-raskaus, niin se on vähän niinku ollukki koko ajan