Toukokuiset 2020

Täällä päivät vaihtelee. Toiset päivät on huonoja jo aamusta lähtien ja toiset sellasia ku tänään, ollu virtaa eikä mitään kipuja.
Eilinen olikin asia erikseen. Menkkamaisia jomotuksia alaselässä ja alavatsalla, myös inhottavia viiltoja. Ei kuitenkaan jatkuvia tai kovenevia niin seurailin kotona. Sen seuraks sain vielä harkkasupistuksia illalla oikeen urakalla, 10-30min välein kestoltaan 1,5 - 2min. Osa oli jo kivuliaita, mut hyvin paikallisesti, tyyliin pitkittäin alavatsalla tai sitten alaselällä yhdessä kohtaa. Mietin että noinkohan tulee lähtö yöllä. Vähän ennen nukkumaanmenoa kuitenki rauhottu ja yö meni hyvin, ja tänään tosiaan energiaa eikä kipuja. Vähän jännittää mitä kohdunkaulalla tapahtuu, viimeksi oli jäljellä 2cm.

Niin ja onko meillä @VihreeTee 33+4 menossa?

 

@addison auts, jopas sulla on ollut jo varsin aktiivinen paiva valissa! Tarkoitan suppareiden ja kipujen kanssa. Mulla tulee pari kipeeta supistusta paivassa, muuten harjoitussuppareita joka paiva huomattavasti ahkerampaan. Jos vaikka kavelen rivakasti (kun jotenkin kanssani elavat ihmiset eivat aina muista etta olen raskaana ja viipottavat nopsaan) niin heti alkaa menna kohtu kovaksi. Mulla oli viimeksi ultran mukaan kohdunkaulaa jaljella lahes 4cm, mutta ilmeisesti kohtu oli sormelle auki. Se nyt ei todennakoisesti paljoa merkkaa kun kuitenkin kolmosen odotus menossa. En kertakaikkiaan toivo aikaista synnytysta, elan toivossa etta synnareille saisi toukokuun alusta vaikka jo saada puolison mukaan synnytykseen. Toisaalta sellainen parin viikon yliaika mita kummatkin veljet on harrastaneet ei ole sekaan herkkua.

Mun mielesta poitsu on ollut aika hiljainen nyt paivan tai pari. Valilla tulee mojova potku kylkiluihin ja sitten taas hiljasempaa meininkia. Mietin eilen etta pitaisko liikelaskea, mutta se jai ajatuksen tasolle, kun oli niin kiiretta. Toisaalta ruuan jalkeen aina jonkin ajan paasta han kylla alkaa zumbata aina joksikin ajaksi.

33+5

 

Hui mitä maratonmigreenejä @VihreeTee Toivottavasti nekin tajuis loppua jo loppua kohdin...

@addison in kipuilut ja supistukset kuulostaa inhottavilta Toivotaan et helppaavat ja saat vielä rauhassa muutaman viikon odotella vauvaa

Mä jännittelen täällä kun serkku on synnyttelemässä. Jotenkin sitä alkaa tajuumaan tätä karua totuutta et itselläkin se on edessä. Jotenkin tää helpottaa mun epätietouden sietämistä kun tiiän et kaikilla on yhtä sekava fiilis tässä maailmantilanteessa ton koronan takia. Että eikun porskutellaan vaan etiäpäin.

Mulla on alkanu olee aika raskas fiilis. Kaikki enempi tekeminen painaa ja sattuu ja tuntuu kun ois jaloissa ja mahassa painot. Tää se on sitä raskautta oikeen kirjaimellisesti.

Meinasin et perun neuvolat kun sinne ei saa lapsia viedä tän koronasysteemin takia. Anteeks nyt vaan mut mhinköhän lapseni laitan siks aikaa, en mihinkään. Joten en sitte tuu.

 

@Mimmistina juuh, taalla samoilla tunnoilla... jossain 20 viikkojen loppupuolella alkoi raskaus tuntua raskaudelle, ja sita se on edelleenkin. Eikohan sinne hamaan loppuun asti. Valilla ei vain paa toimi, valilla kroppa vaan junnaa. Joka toinen yo voi nukkua, joka toinen ei. Ja ymparoiva maailmantilanne... se ei nosta fiiliksia. Me nyt saatetaan olla jumissa synnytykseen asti ilman huonekaluja (tai kuinka kauan tata tilannetta nyt jatkuukaan). Onneksi on sangyt ja keittio olemassa, seka valttamattomimmat tekniset laitteet. Muuten kaikki muu saattaa jaada laatikoihin. Ei oikein netista voi kaikkea ostaa kun on kyseessa tosiaan huonekalut. Vauvalle kylla nyt on ihan pakko ostaa sanky ja vermeita- nekin nakematta tai kokeilematta tai hiplailematta. Ovelle vaan kotiinkuljetuksena ja silla selva.

Vahan rassaa se synnytyksen ajatteleminen kanssa ilman miesta, tai se etta jos itse sairastuukin ja on sairaana synnyttamassa... sitten joidenkin avaruusolioiden keskella puskee vauvaa maailmaan. Pitaa koittaa nyt vaan pitaa paan kylmana. Lapset, vaikka isoja onkin, ei ihan tajua miksi me nyt miehen kanssa ollaan niin tarkkoja ja hygieenisia. Noh, kuis he tajuaiskaan.

Mites jakselette mahalaiset?

34!!

 

Kävin kuitenkin siel neuvolassa, kun mies ei voinu mennä lumisateen takia töihin. Nyt ultrattiin ja sain sen lähetteen äitiyspolille. Huh, kivi vierähti sydämeltä. Nyt oli lähtöpaino saavutettu, alkaa ahistelee kun ei sais paljon mennä sen yli, kun on muutenkin elopainoa riittävästi. No mut kuiteskin neuvolan mukaan 32+0 et aika hyvin menny kun ei oo viel kiloakaan tullu. Verenpaine oli hyvä ja kaikki muutkin.

Mun serkku sai viime viikolla vauvan ja juttelin eilen sen kans puhelimessa ja kuulin taustalta niin suloista yninää, etten kestä <3 Ihan hassua et muutama hassu viikko ja sitten on itelläkin se pikkanen rinnalla ynisemässä. Toki hän ei varmaan oo niin pikkanen ja meikäläisen kantoajoilla viikkojakin on enemmän kun muutama, mut kuitenkin

 

@Mimmistina ihan hyvallehan nuo neuvola meiningit sulla kuulostaa! Mulla on lahtopainosta tullut 2kg, nyt tosin on sellanen olo etta nailla viikoilla on hyvat mahdollisuudet parantaa ja saada ihan naurettavia lisalukemia. Karanteeni ei auta yhtaan asiaa, liikkumisen mahdollisuudet on hyvin vahaiset. Stepperin ajattelin valjastaa kayttoon...

Onko kellaan koskaan kaynyt niin etta loppuraskautta kohden verensokerit on alkaneet parantua? Mulla on nyt vikat kaksi viikkoa ollut ihan naurettavan hyvat verensokerit, aamulla aina jotain 4.1, sitten kun syon niin vielakin alle viisi!! Ensin mietin etta onkohan tama nyt vaarin tai huonoa, mutta hoksasin myos etta ehkapa stressi alkaa nyt laimentua kun ollaan muutettu ja kaikkea. Vai mikahan tan vois selittaa?
Seuraavan kerran diabetes laakari on viikon tai parin paasta, etta en paase nyt heti kysymaan.

Tekemista onneksi on taalla kotonakin, miljoona laatikkoa purkamatta, vauvanjutut ostamatta. Olen hiljakseen tehnyt ostoslistaa ja miettinyt mitka on olleet mulle ihan must juttuja kahden edellisen kanssa. Ja kun nyt ei ole ketaan vauvallista lahipiirissa, kaikki pitaa ostaa!

Jos jotain kiinnostaa, olen tuumaillut jotain tallaista-

-sitteri
-hoitolaukku ja sinne vaipanvaihtoalusta
-turvakaukalo
-vaunut
-kantoreppu ja liina (olen kayttanyt kumpaakin todella paljon vanhempien lasten kanssa aikoinaan)
-pari tuttipulloa varalle
-kylpyamme
-lamminvesi mittari
-pienia pyyhkeita pepunpesuun ja pukluille tms
-pari kylpypyyhetta
-sinkkivoide
-kylpy- ja hierontaoljya (olen hieronut lapsiani parit ekat vuodet paivittain, tekee hyvaa keskushermostolle)
-kestoliivinsuojia
-rintapumppu
-lanoliinivoidetta
-mahd yksi tutti kokeiluun (isot sisarukset eivat koskaan kayttaneet tutteja mita hankittiin)
-sanky ja patja plus liinavaatteita ja sangyn pehmusteet
-2-3 peittoa
-muovitettu lakana
-pari pussilakanaa
-unipussi
-kynsisakset
-pehmea hiusharja
-vanupuikkoja ja lappuja
-talkkia tai jotain vastaavaa (perunajauhoa!)
-vaippoja (jonkunverran kestoja kokeiluun etta vois aloittaa taas kestoilu)
-suolatippoja
-nenaimuri
-mahd pieni koppa jonka voi laittaa meidan sangyn keskelle (kun vauva kuitenkin nukkuu mun vieressa ekat kuukaudet)

vaatteita;
-5-10 bodya
-5 potkarit
-3-5 housut
-5yoppia
-2-3 neulepuseroa ja neuletakki
-2-4 ohutta myssya
-1-2 paksumpi myssy
-sukkia
-kuolalappuja ja harsoja
-ohkasia lapasia
-kevyt vanupuku

MIltas kuulostaa? MItas vois lisata? On tosi vaikea arvioida vaatteiden maaraa kun olen saanut ihan jarjettoman maaran vaatteita kaytettyina isojen sisarusten kohdalla vauva-aikana. Aina on ollut puhdasta mita laittaa paalle. En ihan tieda onkohan nuo mun maara arviot ihan pielessa. Ja tosiaan Suomessa asuvat saa sen ihanan aitiyspakkauksen niin ei tartte miettia tosi monia noita juttuja mitka olen listannut.

34+4

 

@VihreeTee
Ainakin stressi tosiaan vaikuttaa verensokereihin, liikkuminen ja sit infektiot. Kuulemma flunssatkin nostaa verensokeria.. ja myös että siihen vaikuttaa "monet" asiat mut noi niitä mitä mulle on kerrottu mulla on melko aaltoilevaa, välillä ok lukemat ja välillä taas ei...

 

@VihreeTee Mulla on parantuneet aina synnytystä kohti, hyvin mahdollista siis (Y)

Itsellä on ihan mahdottomat sokerit tällä hetkellä (tuttua sekin tälle ajankohdalle). Noh, nyt ilmeisesti johtuen tästä korona tilanteessta ovatkin nyt määräämässä mulle lääkkeitä pelkän puhelinsoiton perusteella, ilman mitään kokoarvioita tai ultria. Soittivat päivällä ja oon niin ahdistunut pelkästä ajatuksesta että oon itkua tihrustanut jo monta tuntia. Mun pakko saada nää sokerit nyt ens viikkoon mennessä kuntoon. Mä en halua lääkkeitä. Ei oo totta jos sekin vielä on tässä poikkiteloin, tuntuu et tää raskaus on oikeen kauhujen koitos. Mielenterveys lähtee...Noh tarvii toivoa et pitkäsokeri ois kunnossa ja saisin tän viikon aikana paastot kuriin. Täytyy koittaa kaikki vippaskonstit. Ja silti pelottaa et vauva on suuri ja synnytys menee pieleen sen takia. On tääkin kun ei saa ees omaa äitiä nähde ja sille puhua näitä ahdistuksia. Mä inhoon tätä kevättä, tätäö tilannetta ja ihan kaikkea.


Tavaroihin täytyy sanoa, et on luojan lykky et kaikki on jo hankittu. Aikalailla samanlainen lista täälläkin varmaan hankittuna, jotain pieniä eroja lukuunottamatta.

 

@Mimmistina

Voiei mä ymmärrän! Mulle oli ensin koko diagnoosi kauhistus ja suretti tosi paljon, olin pettyny itteeni ja kaikkeen. Sit sokerit alko heittelemään, ja otin niistä hirveetä stressiä ja lopulta lääkityksen alotus helpotti ja rauhotti, vei stressiä pois. En halunnu alottaa tablettia, koska siinä niin paljon haittavaikutuksia, alotin insuliinit. Ylilääkärin kanssa sillon juteltiin hyvissä tunnelmissa asiasta puhelimessa ja musta oli tosi hyvä että sain ite vaikuttaa millä alotan. Lääkäri sano että insuliinissa ei periaatteessa muuta haittavaikutusta kun se pistäminen. Alkuun pistäminen inhotti, sit se suju tosi hyvin ja nyt se on taas alkanu vähän tökkimään, olevinaan pistopaikkaa on vaikea löytää. Mut ei enää kauaa.... luulen että muutenki ärsyynnyn oireista ja muusta helpommin kun väkisinkin tietää ja tuntee että tää raskaus päättyy pian.

 

@Mimmistina suuret halit!! Ymmarran kiukun ja turhautumisen ja kaiken...!! Insuliinejako sulle nyt koitetaan ilman nakemista laittaa tulemaan? Paljon tsemppia arvojen kohdalleen saantiin. Mulla nakojaan kaikkein parasta on olla hyvin vahahiilihydraattinen, sitten ei sokrut nouse. Nyt olen kylla ollut hieman tottelematon kun ne luvut onkin olleet hyvat. Soin jopa pari keksia eilen, ja tanaan suklaata!! Mittaan kuitenkin taas huomenna ja koitan pitaa itteni kurissa jotenkin. Raudat on nyt aika alhaalla niin vasy saa makeanhimon kukkaansa.

Makin odotan mielenkiinnolla miten paasen seuraaviin laakari kaynteihin ja tuleeko tasta loppuraskaudesta vaan puhelimen paassa todettava asia. Taalla on nyt sen verran kova karanteeni ja mulla ei ole toistaiseki mitaan kirjallista todistusta laakariajasta, ihan vaan ittelle muistiin kirjoitettu.

Mulla on valilla tunteet kayneet myos reippaan epatoivon puolella. Tama on kylla naista kaikista odotuksista ollut ehdottomasti vaiherikkain. On ollut asunnon osto, remppa, muutto... ja muutto tuli ihan viime tippaan monessa mielessa. Nyt taas taman maailmantilanteen takia kaikki on ihan tuhannen epavarmaa, ja tama kaikki uusi hienous mita elamassa on, on ihan vaakalaudalla. Ihan itsekkaana jossain vaiheessa kiukuttelin etta haluan vain odottaa vauvaa ja lillua jossain pilvessa, nuuhkia pienia vaatteita ja sisustaa. Mutta ei se nyt niin mene. Pitaa partsilla kayda stepperilla "ulkoilemassa", diilailla noiden kotikoululaisten kanssa jotta kukaan ei mene hulluksi, ja koittaa rohkaista miesta tyomaailman epavarmuuden edessa. Jos tasta kaikesta jotenkin kokonaisena selvitaan niin hienoa. Nyt en enaa osaa edes itkea sen peraan etta on hyvin todennakoista etta synnytan yksin. Pidan sita jopa hienona vaihtoehtona, koska olisi tietenkin mahdollista etta sairastun ja sitten pitaisi synnyttaa taysin eristyksiksissa ja siihen liittyy kaikkea inhottavaa. Kavereita ei voi nahda eika ketaan kutsua uuteen kotiin- eika myoskaan ostaa huonekaluja etta ei elettaisi laatikoiden keskella. Toisaalta me kaikki tunnutaan just nyt olevan suht terveita, ja poitsu potkii niin aktiivisesti etta kunnolla sattuu. Ja kylla taa maailma tasta jonnekin suuntaan. Eikos niin.

 

Kiitos Addison ja Vihreetee <3

Ilmeisesti metformiineja mitä tuosta puhelusta nyt sain selvän. Pitäis mennä labraan (en ees tiiä minne, meidän labra on suljettu) ja pitkäsokerin ja jonkun munuais(?)arvon vissiin ottavat. En tiiä oon niin vastaan kumpaakin lääkettä. Tänään oli 5,4 aamupaasto, et sain nyt ees yhen arvon viikon aikana rajan oikeelle puolen, mut saa nyt nähdä. Koitan syödä ihan kellon mukaan ja vähentää kaikki ylimääräset hiilarit, syödä hulluna kasviksia ja iltapalalle vehnäleseitä viel kourakaupalla. Saa nähä.

Ihan uskomattomat paineet oon jotenkin itelleni asettanu et radista pitää selviytyä ilman lääkkeitä. Ihan samalla lailla oon parkunu kun sillon kun kuopus syntyi ja joutui teholle ja ne sieltä koitti et annettaisko vauvalle lisämaitoa. Jotenkin oon omassa päässä maalaillu et mun lapsi juo vaan omaa mämmää ja sit kun joku muu ehdottaa jotain siihen vastaan niin mun maailma tyyliin hajoaa. Ihan tyhmää, tiiän sen, mut jotenkin näköjään on kynnyskysymyksiä jossain mun äitiydessä ja saan hullun identiteettikriisin kun joku ees ehdottelee jotain mun ajatusten vastaista. Tänään oli pakko pistää somekin tauolle kun alko sieltäkin tulla jo kaikki koronat korvista. Tuntuu et ihan liikaa kaikkea.

Jos tää tästä jossain vaiheessa <3

32+1

 

Metformiinissa se, että kuulemma suurinosa joutuu sen lisäks ottaan kuitenki vielä insuliinin ja näinkin lähellä synnytystä en ainakaan ite haluais alottaa sitä, koska on niin tunnettu siitä että aiheuttaa pahoinvointia ja ripulia, maha heittää ihan kärrynpyörää

 

QQQQQQ

Metformiinissa se, että kuulemma suurinosa joutuu sen lisäks ottaan kuitenki vielä insuliinin ja näinkin lähellä synnytystä en ainakaan ite haluais alottaa sitä, koska on niin tunnettu siitä että aiheuttaa pahoinvointia ja ripulia, maha heittää ihan kärrynpyörää

Joo, mun iskällä on metformiinit ollu jo kauan (sil on 2. db) ja ne ei ees toimi sillä. Ei oo mikään arvo pienenny koko aikana, on vaan poaha olo koko ajan. Et sinänsä en usko et mullakaan ois mikään ideaali. Ja sit taas, jos tää mun radi johtuu insuliiniresistenssistä, niin eikö sillä saa kropan vaan aivan sekasin et truutataan ylimäärästä insua lisää, kun sen puute tuskin on. En tiiä, en suostu jos nää paastot nyt tällä sotilaallisella kurilla saa ok:si. En toisaalta ees tajua, et mitä haittaa voi olla korkeesta paastoarvosta, jos se ei oo koko yötä korkeella. Eilen mittasin 12 aikaan yöllä ja oli 5,2 ja aamulla se oli 5,4. Jos ruuan jälkeen saa olla pari tuntia vaikka 7,7 ja se on ok, niin miten joku 5,5 hiukan aikaa aamulla esim. haittais, kun taas ruuan jälkeen se on ihan optimaalinen. Ymmärtäisin, jos sokerit pomppis jossa kympissä joka toinen tunti, mut jos mun sokerien keskiarvo on joku 5,7 niin aika tasaselta vaikuttaa. Tässä jos aletaan sitten rinklaamaan tätä sokeriaineenvaihduntaa, joka on myös ei-raskaana samanlainen (mulla oli viimeks paasto 5,7 kun kävin siinä vuosi raskauden jälkeen tsekkauksessa, ja ei raskaanahan se on ok) niin voiko se oikeesti ees olla vaarallinen vauvalle, jos se on mulle luontainen. Ja mitä se tekee mun terveydelle tulevaisuudessa, jos ruvetaan ruiskimaan keinotekoista insuliinia jonkun ideaaliarvojen toivoissa ? Ei niin yksinkertaisia asioita minusta. Varsinkaan kun me ei tiedetä justiin et johtuuko tää aamunkoittoilmiöstä eli maksan toiminnasta vai insuliiniresistenssistä vai oonko mä vaan niin armottoman lihava ja rikki et haima sanoo pum.

 

Aivan. Jos yöllä heräät niin mittaile ihmeessä sillonki?? Ja voit näyttää ne arvot lääkärille ja esittää sen asian just noin. Kuulostaa kovinki järkeenkäypältä. Ja joo, mä en suostuis metformiinia alottamaan. Siitä on tutkimustietoa tullu vähän vanhemmilta lapsilta, joiden äidit on raskausaikana sitä käyttäny.
Kannattaa kyseenalaistaa haitta-hyöty suhde. Tsemppiä!

 

@Mimmistina ei nuo sun mittaukset ja keskiarvot kylla mitenkaan rajuille kuulosta! Toivottavasti asia nyt tassa pian ratkeaa etta sun ei tarvitsisi stressata siita. Tuo laake ei kuulosta houkuttelevalle ollenkaan mista mainitsit. Makin mietin naissa rd-jutuissa jo monen monta kertaa, etta missa menee normaaliuden raja oikeasti, vai onko tama hataily jotenkin laakarikohtaista. Mun laakari-katilo menee aina ihan palasiksi kaikista mun lukemista (just yksi paiva paivitteli kuinka 5.1 on ihan liian korkea), ja diabetes-laakari taas on aina ihan hirvean tyytyvainen. Mun lahtopaino oli 25-26bmi valilla ja siitakin kaikki laakarit on olleet ihan eri mielta, kuinka halyttavaa tai hirveaa se on. Yksi lohdutti mua etta "no onhan sulla ainakin kauniit kasvot" vaikka muuten oletkin tuollainen

34 ja jotain

 

@Mimmistina Mun lahtopaino oli 25-26bmi valilla ja siitakin kaikki laakarit on olleet ihan eri mielta, kuinka halyttavaa tai hirveaa se on. Yksi lohdutti mua etta "no onhan sulla ainakin kauniit kasvot" vaikka muuten oletkin tuollainen

34 ja jotain

Härregyyd !! Kuinka törkeä lause ! Ärsyttää tää bmin tuijottaminen muutenkin, ihan normaalivartaloiset naiset on mukamas ylipainosia. Mä käytän ihan samankokosia vaatteita olin normaalipainon tai ylipainon puolella, enkä kyllä hirveesti muutenkaan vartalossani eroa nää vaikka paino vaihtelee 10 kg sisällä. Mikään tikkulaiha teinix en enää edes pyri olemaan, saati halua sellanen olla. Johan jo tässä iässä ryppyvarastot moninkertaistuu jos kaikki naamaläskit lähtee

 

Väsyttääks teitä jotenkin hirveen paljon ? Mä oon tänäänkin ehtiny nukkuu jo päikkärit, vaiks kello ei oo vielä yhtä. Tuntuu vois nukkua kellon ympäri.

 

Mullaki toista päivää sellanen väsymys että tekee mieli vaan pötkötellä

 

Mä mietin johtuuko tämä jäätävä jatkuva nälkä siitä että on tylsää kotona, vai siitä että energiantarve olisi oikeasti lisääntynyt nyt viimeisille viikoille - veikkaan ensimmäistä
Voisin aivan jatkuvaan olla syömässä jotain, toki eniten tekisi mieli vain herkkuja kuten suklaata, jätskiä, keksiä jne. Eilen oli toinen neuvolalääkäriaika jossa myös ultra ja painoarvio vauvasta. Käsikopelolla mahan päältä lääkäri arveli vauvan olevan n. 2,8kg, ultralla sai 2,5kg painoarvioksi. Normaalikäyrillä/hieman alle siis mennään.
Ei ole enää kauaa laskettuun aikaan! Kotonakin nyt kaikki oikeastaan viittä vaille valmista vauvan tuloa varten, rattaatkin saapuivat eilen (hieno suunnitelmamme lähteä pääsiäisenä hakemaan rattaita ystäväperheeltä Helsingistä kaatui nyt tähän poikkeustilanteeseen, mutta onneksi matkahuolto vielä pelittää!).

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Rv 35+2

 

Verensokeriväliaikatietoja: 5,3 , 4,9, 5,1 ja 5,4 Jee ! Mä oon kyllä syöny tyyliin kaaliraastetta ja jauhelihaa nyt neljä päivää. Niin ja rahkaa vehnäleseillä (ja mehukeittoa). Mut hitto, näillä mennään jos sokerit pysyy kurissa Ei yhtään tekis mieli mitään suklaamunia tai rahkapiirakkaa tai pääsiäiskarkkeja tai tai...ei yhtään...

Te keillä isompia lapsia - mites meinaatte handlata virpomiset tänä vuonna ?

 

Jee MImmistina, hienoa!! Kylla se siita. Kerrassaan herkulliselta kuulostaa tuo sun menu Ma olen talla viikolla syonyt jopa leitpaa paivittain, pitaa varmaan ens viikolla pihistella ja laittaa joku kaalidietti kayntiin etta laakari ei pokerry mun kiloista. Sitten kun on viela tays karanteeni paalla niin liikuntakin on varsin vaikeaa. En tieda miten tan lopun painonnousu voi pitaa hallinnassa. En yhtaan!!

Ja kylla, vasyttaa!! Joka toinen paiva tuntuu olevan energiaa, ja joka toinen paiva sitten taas otan paikkareita varmaan kolmet. Yot menee vaihtelevasti, valilla kutittaa liikaa tuota ylavatsaa (oliko se maksan toimintaan liittyva juttu raskaana ollessa??) etta en saa nukuttua. Valilla taas tuo etatyomies sanoo mulle yhtakkia jotain kello kolme aamulla, heraan, enka saa pariin tuntiin unta. Aamulla taas heraan aikaisin koska ei ole verhoja ikkunoissa- eika niita voi nyt ostaa...

Kuis olette muuten miettineet ja suhtautuneet noihin HUSin synnareiden linjauksiin? Etta mies voi olla vain synnytyksen ajan ja sitten heti kotiin? Mua korpes ihan valtavasti etta en saa miesta ollenkaan synnytykseen. Nyt olen vaan odottavalla mallilla. Paani on miettinyt myos outoja vaihtoehtoja kuten etta haa, synnytampas jonakin pikasynnytyksena ihan vaan vahingossa kotiin (buahhahha, kuka on tulossa hulluksi). EIlen aloin etsia netista etta onkohan kotisynnytykset nyt sallittuja, voiskohan karanteeni aikaan loytya sellanen tiimi? Mies on tosin taysin kotisynnytyksia vastaan. Toisaalta mietin etta enta jos just nyt kotona onkin turvallisempaa synnyttaa, vahemman mahdollisuuksia kontakteihin kuin sairaalassa. Ei ole kylla kovin kauan aikaa miettia naita juttuja nyt enaa...

35+1

 

Jee MImmistina, hienoa!! Kylla se siita. Kerrassaan herkulliselta kuulostaa tuo sun menu Ma olen talla viikolla syonyt jopa leitpaa paivittain, pitaa varmaan ens viikolla pihistella ja laittaa joku kaalidietti kayntiin etta laakari ei pokerry mun kiloista. Sitten kun on viela tays karanteeni paalla niin liikuntakin on varsin vaikeaa. En tieda miten tan lopun painonnousu voi pitaa hallinnassa. En yhtaan!!

Ja kylla, vasyttaa!! Joka toinen paiva tuntuu olevan energiaa, ja joka toinen paiva sitten taas otan paikkareita varmaan kolmet. Yot menee vaihtelevasti, valilla kutittaa liikaa tuota ylavatsaa (oliko se maksan toimintaan liittyva juttu raskaana ollessa??) etta en saa nukuttua. Valilla taas tuo etatyomies sanoo mulle yhtakkia jotain kello kolme aamulla, heraan, enka saa pariin tuntiin unta. Aamulla taas heraan aikaisin koska ei ole verhoja ikkunoissa- eika niita voi nyt ostaa...

Kuis olette muuten miettineet ja suhtautuneet noihin HUSin synnareiden linjauksiin? Etta mies voi olla vain synnytyksen ajan ja sitten heti kotiin? Mua korpes ihan valtavasti etta en saa miesta ollenkaan synnytykseen. Nyt olen vaan odottavalla mallilla. Paani on miettinyt myos outoja vaihtoehtoja kuten etta haa, synnytampas jonakin pikasynnytyksena ihan vaan vahingossa kotiin (buahhahha, kuka on tulossa hulluksi). EIlen aloin etsia netista etta onkohan kotisynnytykset nyt sallittuja, voiskohan karanteeni aikaan loytya sellanen tiimi? Mies on tosin taysin kotisynnytyksia vastaan. Toisaalta mietin etta enta jos just nyt kotona onkin turvallisempaa synnyttaa, vahemman mahdollisuuksia kontakteihin kuin sairaalassa. Ei ole kylla kovin kauan aikaa miettia naita juttuja nyt enaa...

35+1

No siis tuo on joo voimassa tyksissäkin ylihuomisesta lähtien. Niillä itseasiassa oli jo pari viikkoa sitten toi linjaus paripäivää ja sitten pyörsivät sen ja ehin sillon jo suurimmat kiukut puhista, kun joutuu ihan yksin kökkiä siel osastolla (2 päivää nyt ainakin vauvan sokereiden takia). Et ei nyt niin suuria tuntoja enää herättäny. Hyvä jos ees pääsee mies synnytykseen, vaan voihan ne senkin vielä perua. Tässä melkeen 2 kk vielä kuitenkin varmaan omaan synnytykseen niin ei tiiä yhtään mitä ehtii tapahtua. Mut jos yksin joutuu synnyttää niin koitan aatella et oma äitikin siitä selvinny. Ja mamma. Ja mummo.

Kotisynnytystä nyt en muutenkaan vois ees aatella, koska minä haluan kipulääkkeet, meil on lapset kotona, enkä haluis et ne näkis kun mä jossain nakuna ujellan ja sit viel se et ton radin takiahan sen on mahdotonta koska lasketaan riskiraskaudeksi ja noita vauvan sokereita pitää tarkkailla.

Saas nähdä miten käy. Toivottavasti en saa sillon synnyttäessä jotain paniikkikohtausta.

 

@Mimmistina juuh, en makaan varmaan radin takia sais synnyttaa kotona... empas ajatellut sita. Muutakuin vahingossa Mun kaveri on synnyttanyt kotiin muuten vahingossa, ei ehtinyt ambulanssikaan paikalle. En tieda haluanko sellasta kokemusta... Mutta joo, mietin kanssa lapsia, synnyttaminen on sellasta ulinaa ja kohkausta etta en tieda haluisinko etta nuo isommat on samassa paikassa kun se tapahtuu. Kun kakkosen synnytys lahti kayntiin ja otin kotona viela supistuksia vastaan ja ulisin menemaan, oli tuo nyt niin ihanan iso teini todella todella huolissaan, ja roikkui mussa kiinni. Ja kukaan paikallaolija ei saanut jonkintakia kolmivuotiasta pidettya musta kaukana (kolme aikuista...). Se oli rassaavaa.

Mutta mulla on kanssa vahan nyt ollut samat mietteet kanssa. Mun mummo on synnyttanyt saunassa ja joka kerta ei ole edes katilo paassyt paikalle... Etta enkohan ma parjaa ihan yksinkin. Mun sisaruksista vain nuorimmaisen synnytyksessa on mun isani ollut mukana, sita ennen ei tainnut saada viela olla.

Ok, paiva jatkuu...

 

Voi hitto, oon unohtanu mennä sinne verikokeeseen. Koitin äsken varata aikoja niin ei ollu kun perjantaille ja mul on torstaina jo se puhelinaika. Pakko varmaan mennä jonottaa sinne. Toivottavasti siel ei ois hirvee jono. Lapset saa oottaa sit autossa. Että mä rakastan tätä hiton korona-aikaa, helvatin helppoa kaikkille yksinhuoltajille ja heihin verrattaville ihmisille.

Pitäis varmaan keksii jottain tekemistä tälle päivää ettei ihan kyllästy. Jos vaikka nyt vihdoin ja viimein järjestäis ne vaatteet niin ettei osa oo työhuoneen pöydällä ja osa laatikoissa. Vaik esimerkiks. Tai jotain hyödyllistä. Pitäs kyl ikkunatkin pestä ja sutii maalii vähän sinne ja tänne, mut varsinkin toi maalaaminen on niin hasardia ettei muksujen kans viitti ja ikkunanpesu toisaalta aivan turhaa. Se on yks sade ja ne on taas saman näköset ja sisäpuolelta täynnä kissojen ja koirien nenän jälkiä ja muksujen käden jälkiä. Toisaalta, onpahan sit taas uudestaan tekemistä

33+0

 

Uh, sanoppas muuta!! Taa ei ole nyt erityisen helppo aika varmaan kellekaan, mutta yksinhuoltajat ja ne jotka puolisot jotka joutuu olemaan yksin lasten kanssa nyt kokoajan, ei paase helpolla... ja aanista paatellen ei paase meidan naapuritkaan, taaperot tuntuu menevan hulluksi neljan seinan sisalla- ja myoskin heidan isansa. Meilla naa vahan isommat koululaiset kylla kestaa olla kotona kokoajan, mutta onhan se hiton tylsaa. Enka ole mikaan sirkuspelle ja viihdytys automaatti. Varsinkaan tan mahan kanssa...

Nakkailen tassa jo pari tuntia ostoskoriin vauvajuttuja. Tuhottoman hidasta touhua kun pitaa valita ja lukea tuotteiden laadustakin jne, varsinkin mita vaatteisiin tulee. Asken tuli hetkittainen pieni pakokauhu kun valitsin itselleni niita aina niin muodikkaita synnytyksen jalkeisia verkkoalkkareita ja siteita, ja ei niin pienet takaumat tuli mieleen siita kaikesta kivusta, vuodosta, vessakayntien tuskasta... veresta ja hiesta ja maidosta... uh. Etta se on pian edessa ja ihan vapaaehtoisesti tahan tilanteeseen itseni taas saatoin. Sen takia oikeasti tulin nyt tanne pakoon sita ostoskoria... On se kylla hurjaa. Synnytys ja elaman alku. Ja se parantumisaika. Se vasta jotain onkin.

Ulkona paistaa aurinko. Viikonloppuna olis taas laakari ja alkaa olla sen verran pitkalla taa raskaus etta samalla pitaa tehda synnytyksesta soppari siella sairaalassa kaydessa. Enka tosiaan ole paassyt tutustumaan koko synnari puoleen siella, eika siella saa nyt kayda mitaan katsomassakaan...! Etta sokkona mennaan. Toisaalta yksi kaverini on siella synnyttanyt, ja toinen ollut hoidoissa ja kummatkin oli tyytyvaisia. Pitaa nyt silla luotolla menna. Ei voi mitenkaan olla huonompi ainakaan kuin edellisen synnytyksen kohdalla, se olikin aika villi paikka. Mutta tuhannen hyvat katilot. Se onkin oikeastaan tarkeampaa kuin mikaan muu.

Mites jakselette ihmiset?

35+4