Totuudenmukaisesti: onko äitiys todella ihanaa?

[Data]

Äitiydestä en osaa sanoa, mutta isyys on ainakin erinomaista.

 

[Mommy dearest]

On se. Tietystikin sitä on äitinäkin se ihminen kuin ennenkin - hyvässä ja pahassa - mutta kyllä mulla ainakin onnellisuus ihan arkisiin asioihin kasvoi lapsensaannin myötä, ja arkeahan se ihmisen elämä enimmäkseen on. Myös huolen määrä kasvoi, mutta ei se huolehtiminen varsinaisesti onnettomaksi tee.

 

[FreezeCat]

Onhan se, todella ihanaa - tässä on takana ja edessä semmoinen matka, mitä ei mikään kyllä päihitä. Paljon olen äitiydessäni rikastunut, ihmisenä kasvanut ja kehittynyt ... Hankala olisi muuta enää kuvitellakaan.

Mutta. Jos vaikka lääkärini ennuste olisikin toteutunut, niin olisi se elämäni silloinkin ihanaa. Erilaista toki, mutta varmasti ihanaa, itsellenihän tässä tätäkin elämää olen elämässä ja rakentamassa . Ihmiset, tilanteet ja asiat olisivat vain toisin.

 

[Lilith Le Mort]

Ei se mitään herkkua. Osittain kaduttaa lapsen tekeminen. Kaikenlaista ikävää tapahtunut.

 

[waninka]

En jaksanut ketjua lukea, mutta uskon että tämä voi olla totta jos lapsia ei edes halua, sen sijaan tahattomasti lapseton on varmasti suurella todennäköisyydella onnettomampi kuin lapsellinen. En usko että se lapsi mikään autuaaksi tekevä asia on, mutta jos en olisi tullut hoidoista raskaaksi, luulen että useampi vuosi olisi mennyt siihen että olisin tullut sinuiksi asian kanssa, ja silti olisin joutunut elämäni elämään lapsettomuuden kipeän muiston kanssa ja kokemaan sen uudestaan esim. siinä vaiheessa kun ikäiseni alkavat saada lapsenlapsia. Minusta on ihan normaaliakin, että kuvitelmat vauva ajasta ovat vähän vaaleanpunaisia, kunhan on realismia riittävästi mukana.

 

[Hiekkalaatikon reunalta]

Olen samaa mieltä, kun muutamat aiemmat, että noita kahta asiaa, lapsettomuutta ja "lapsellisuutta" ei oikeen pitäis verrata yhteismitallisina keskenään. Kun tämä elämä on niin helevatan erilaista nyt, kun on lapsia. Noiden rinnakkainasettelu on vähän, kun kysyisi, kumpi on parempi, omena vai villapaita. Tai kummasta tykkäät enemmän, tiistaista vai toukokuun kuudennesta.

Kiinnostataiskin tietää, MILLÄ mittareilla tuota onnellisuutta on mitattu noissa ap:n mainitsemissa tutkimuksissa. Jos vaikka kysytään vapaa-ajan määrää, rahan kulutusta ja yöunien pituutta, ja noista lasketaan onnellisuusindeksi, niin tulos on yhdenlainen. Jos taas kysymykset koskevat vaikkapa rakkauden määrää sydämessä, tarpeellisuuden ja tärkeyden tuntoja tai päivän aikana saatujen pusujen ja halien määrää, niin saadaan aika erilaisia tuloksia...

 

[Myry vaan]

Vaikka äitiys on rankkaa, olen ollut paljon onnellisempi pojan kanssa kotona kuin työelämän paahteessa. Lapsi tuo niin valtavasti iloa, yhdyn aije,paan kommentoijaan joka sanoi että lapset antavat enemmän kuin ottavat, vaikka ottavat paljon. On ihanaa rakastaa niin vilpittömästi jotakuta!

 

[Myry vaan]

Olen samaa mieltä, kun muutamat aiemmat, että noita kahta asiaa, lapsettomuutta ja "lapsellisuutta" ei oikeen pitäis verrata yhteismitallisina keskenään. Kun tämä elämä on niin helevatan erilaista nyt, kun on lapsia. Noiden rinnakkainasettelu on vähän, kun kysyisi, kumpi on parempi, omena vai villapaita. Tai kummasta tykkäät enemmän, tiistaista vai toukokuun kuudennesta.

Kiinnostataiskin tietää, MILLÄ mittareilla tuota onnellisuutta on mitattu noissa ap:n mainitsemissa tutkimuksissa. Jos vaikka kysytään vapaa-ajan määrää, rahan kulutusta ja yöunien pituutta, ja noista lasketaan onnellisuusindeksi, niin tulos on yhdenlainen. Jos taas kysymykset koskevat vaikkapa rakkauden määrää sydämessä, tarpeellisuuden ja tärkeyden tuntoja tai päivän aikana saatujen pusujen ja halien määrää, niin saadaan aika erilaisia tuloksia...

EIMEN! Täydellinen kiteytys

 

["Piika-äiti"]

Äitiys on ihanaakin, ja lisäksi paljon muutakin. Mielesätäni "ihana" on aika lattea sana kuvaamaan äitiyttä tai sitä miten sen kokee.

 

["vieras"]

Ei äitiys ole koko ajan ihanaa, mutta silti minusta on ihanaa, että olen äiti. Hermot on monesti koetuksella, mutta toisaalta minulla ei koskaan mitään ruusunpunaisia kuvitelmia ollutkaan. Joskus mietin haikeana "entistä" elämääni, mutta olin silloin nuori ja vapaa, enkä kuitenkaan ollut silloinkaan koko ajan onnellinen. Nyt kun ajattelen elämistä mieheni kanssa kahdestaan tai sitten aikaa, jolloin olen ollut äiti, kyllä tämä jälkimmäinen paljon onnellisempi jakso on ollut. Rakkaus omaa lasta/lapsia kohtaan on jotain sellaista, jota en täysin käsittänyt ennen kuin tulin äidiksi, pystyin vain arvailemaan. Ja kyllä sydämeni paljon tyhjempi olisi ilman tätä tunnetta.

 

["vieras"]

Totuudenmukaisesti...en oikein osaa sanoa.

Toisin kuin olin aina kuvitellut, minua ei ehkä ollutkaan tarkoitettu äidiksi. Olen joutunut toteamaan olevani niin erilainen äiti kuin kuvittelin, ankara ja lyhytpinnainen. Monesti olen miettinyt, olisinko ryhtynyt tähän, jos olisin tiennyt kuinka huono äiti minusta tulee. Luulen että en.

Vaikeaa on ollut sisäistää sekin tosiasia, että minulla ei enää ole periaatteellista oikeutta päättää omaa elämääni, vaan lapsen vuoksi on jaksettava, joka hetki ja jokainen päivä.

Ja hyväksyä se, että elämä voi nyt todellakin ensimmäistä kertaa satuttaa minua, jos se niin päättää, satuttamalla lastani.

Mutta toisaalta, jos en tähän olisi ryhtynyt, olisi tuo uskomaton ihmisenalku jäänyt syntymättä, enkä usko että universumi olisi sitä minulle antanut anteeksi koskaan.

 

[Lilii lisänimetön]

Kiinnostataiskin tietää, MILLÄ mittareilla tuota onnellisuutta on mitattu noissa ap:n mainitsemissa tutkimuksissa. Jos vaikka kysytään vapaa-ajan määrää, rahan kulutusta ja yöunien pituutta, ja noista lasketaan onnellisuusindeksi, niin tulos on yhdenlainen. Jos taas kysymykset koskevat vaikkapa rakkauden määrää sydämessä, tarpeellisuuden ja tärkeyden tuntoja tai päivän aikana saatujen pusujen ja halien määrää, niin saadaan aika erilaisia tuloksia...

"On myös esitetty, että vanhemmat ovat todellisuudessa onnellisempia kuin lapsettomat, mutta survey-lomakkeen tyypillinen kysymys: "Kaiken kaikkiaan, oletteko nykyisin erittäin onnellinen, melko onnellinen, ei kovinkaan onnellinen, ei lainkaan onnellinen?" ei mittaa todellista onnellisuutta tai rauhaa, jonka lapset mukanaan tuovat."

Täällä lisää ja asiallisesti näistä onnellisuustutkimuksista:
Tilastokeskus - Kyllä se siitä; ajan myötä

Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsia. Onnellisuus näyttäisi karkaavan yhä kauemmaksi lapsiluvun kasvaessa. Kahden lapsen vanhemmat ovat onnettomampia kuin yhden, ja kolmen lapsen vanhemmat onnettomampia kuin kahden. Tämä negatiivinen yhteys lasten määrän ja onnellisuuden välillä pätee maasta toiseen.

 

[harmahtava]

No, minä en ole voinut koskaan saada lapsia ilman hoitoja, ja kärsinyt siitä ihan suunnattomasti toistakymmentä vuotta. Kun sitten tärppäsi vanhoilla päivilläni, olin jo täysin varma että todellakin haluan lapsen.

Nyt kun lapsi on kolmivuotias, tunnen joka päivä suunnatonta iloa siitä että minä todellakin sain lapsen, hädintuskin voin vieläkään uskoa sitä todeksi. Ja vaikka välillä on hiton rankkaa, ei kaduta pätkääkään. Lapseni ei ole edes ns. helppo, vaan vaativa- temperamenttinen ja omapäinen, mutta silti ihana. Se tyhjyyden tunne joka minua kalvoi sisältäpäin koko ajan pitkälti toistakymmentä vuotta, on nyt kadonnut. Nyt elämälläni on tarkoitus. Toki oli sitäkin ennen, muttei samalla tavoin kuin nyt.

Eli vastaus- äitiys ON ihanaa. <3

 

[Kepsis]

"On myös esitetty, että vanhemmat ovat todellisuudessa onnellisempia kuin lapsettomat, mutta survey-lomakkeen tyypillinen kysymys: "Kaiken kaikkiaan, oletteko nykyisin erittäin onnellinen, melko onnellinen, ei kovinkaan onnellinen, ei lainkaan onnellinen?" ei mittaa todellista onnellisuutta tai rauhaa, jonka lapset mukanaan tuovat."

Täällä lisää ja asiallisesti näistä onnellisuustutkimuksista:
Tilastokeskus - Kyllä se siitä; ajan myötä

Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsia. Onnellisuus näyttäisi karkaavan yhä kauemmaksi lapsiluvun kasvaessa. Kahden lapsen vanhemmat ovat onnettomampia kuin yhden, ja kolmen lapsen vanhemmat onnettomampia kuin kahden. Tämä negatiivinen yhteys lasten määrän ja onnellisuuden välillä pätee maasta toiseen.

Olisikohan iso syy siinäkin kun ihmiset lisääntyy hyvin usein ne ruusunpunaiset vauvalasit päässä vaikka olisi puoli tusinaa jo jaloissa "pyörimässä" valmiiksi. Oma aika vähenee joka kerta enemmän vaikka kuinka ajateltaisiin että "kyllähän se yksi lisää menee kun on jo edellisiäkin" vaikka todellisuus on se että mitä useammin lisäännyt sitä eri ikäisempiä lapset on ja eri kehityskaaret, hoitoa, tarhaa, esikoulua, koulua, harrastukset: kerhot, urheilu jne jne. Hoitopaikat voi olla jopa eri paikoissa, kilometrienkin välillä, koulut erit kun ikäero kasvaa.

Onhan noita syitä vaikka kuinka jos alkaa miettimään. Kun arki menee vaikeammaksi sitä vähemmäksi menee ne hetket milloin saa olla omien ajatuksien kanssa ja hengähtää.

 

["mona"]

Oon todellakin joutunut kovemmalle niin fyysisesti kuin henkisesti kuin ennen lapsia, mutta toisaalta koko tunneskaala on laajentunut lasten myötä. Siis myös ilon ja onnellisuuden hetkiä on enemmän. Äitys on parasta elämässäni.

 

[Eedla]

[QUOTE="aloittaja";26478440]Useiden eri tutkimusten mukaan lapsettomat ihmiset ovat onnellisempia kuin he, joilla on lapsia. Tutkimuksissa on onnellisuutta mitattu monilla eri tavoilla, ja silti tulos on ollut sama. Vasta vanhusikää lähestyessä lapselliset pääsevät lapsettomien kanssa samalle onnellisuustasolle, ehkä jopa ylikin.

Miksi ihmiset sitten hankkivat lapsia?

Itse luulen, että useimmilla meistä vielä lapsettomista, ei ole etukäteen käsitystä siitä mihin on ryhtymässä. Toisin sanoen vauvahaaveet ovat ruusunpunaisia. Niin pitää ollakin, eihän monikaan muuten ryhtyisi vanhemmaksi. Käsite "vauvakuume" kuvaa hyvin sitä, kuinka päätökset lasten hankkimisesta etenevät. Itse asiassa jotkut läheiseni ovat kertoneetkin, että jos olisivat tienneet mitä vanhemmuus todella on, he olisivat harkinneet sitä toiseen kertaan, tai ainakin siirtäneet myöhemmäksi.

Yleinen syy lapsien hankkimiseen on myös yhteiskunnan ja omien lähiyhteisöjen odotukset: lapsen saamisen katsotaan kuuluvan normaaliin elämään kuten työteon, parisuhteen jne. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, käymieni keskustelujen pohjalta (tapaan työssäni paljon äitejä) monet hankkivat lapsia myös siksi "kun muillakin on", alkaa olla jo sen aika, etenkin jos omassa kaveripiirissä monilla on jo lapsia.

Nyt kun on mahdollisuus kirjoittaa nimettömänä, eikä ole pakko huonon vanhemman leiman pelossa ylistää vanhemmuutta, kertokaa nyt ihmeessä että millaista se vanhemmuus todella on, onko se niin ihanaa ja äitienpäiväruusun tuoksuista kuin yleensä annetaan ymmärtää. Kaduttaako ketään?

(Lähteet: Ilonpilaaja | Ylioppilaslehti ja Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry | Lapset eivät tuo onnea. Päinvastoin.)[/QUOTE]

Mulla pisti silmään tuo lähde. Vapaaehtoisesti lapsettomat. NO tottakai he kokevat olevansa onnellisempia kuin lapselliset ihan samalla lailla kuin lapselliset kokevat olevansa onnellisempia kuin lapsettomat. Kysykää tahattomasti lapsettomilta ovatko he onnellisia niin voi tulla toisenlaisia vastauksia kuin vapaaehtoisesti lapsettomilta.

Ihminen voi olla onnellinen niin lapsellisena kuin lapsettomanakin, sehän riippuu täysin siitä onko ihminen tyytyväinen omiin valintoihinsa.

 

[Kitiara Uth Matar]

Eka vuosi oli vain ihanaa vauvan ja uutta oppivan taaperon kanssa.. Sitten seuraavat pari-kolme vuotta meinas mennä järki villin taaperon kanssa joka oli joka paikassa yhtäaikaa. Ja sen jälkeen muutamia hetkiä lukuunottamatta kaikki on taas aika ihanaa ja en vaihtas tätä mihinkään.

Äitiyden raskain puoli on se pelko menettää lapsi. Joskus ahdistaa niin että henki ei kulje jos liikaa miettii.

 

["ookoo"]

Rakastan lapsiani yli kaiken ja on ihanaa olla äiti. Silti se on totta, että ei kasvatustehtävä ole aina vain pelkkää kivaa ja nautintoa eikä tarvitsekaan olla. Minusta kasvattamisvastuukin on hieno osa vanhemmuutta, vaikka joskus edellyttääkin sitä, ettei kaikilla ole kivaa koko ajan. Tämä nykyajan hedonistinen kulttuuri on sellainen, että kaiken pitäisi olla ensisijaisesti Nautittavaa ja Kivaa. Siksi lapsettomienkin määrä kasvaa, koska halutaan ensijaisesti helppoa ja nautinnollista elämää. Kaikesta hienosta huolimatta, mitä lapset tuovat elämään, aiheuttavat lapset myös vaivaa ja harmaita hiuksia. Ja minusta se on ihan ok kuten on myös ok jäädä lapsettomaksi. Kaikkien lasten tulisi olla haluttuja ja sellaisia, että niistä halutaan pitää huolta (= vaivannäkemistä toisen, pienemmän ja heikomman eteen).

 

[Lilii lisänimetön]

Mulla pisti silmään tuo lähde. Vapaaehtoisesti lapsettomat. NO tottakai he kokevat olevansa onnellisempia kuin lapselliset ihan samalla lailla kuin lapselliset kokevat olevansa onnellisempia kuin lapsettomat. Kysykää tahattomasti lapsettomilta ovatko he onnellisia niin voi tulla toisenlaisia vastauksia kuin vapaaehtoisesti lapsettomilta.

Ihminen voi olla onnellinen niin lapsellisena kuin lapsettomanakin, sehän riippuu täysin siitä onko ihminen tyytyväinen omiin valintoihinsa.

Siellä lapsettomien sivuilla vain lainattiin "ihan oikeaa" tutkimusta aiheesta. Lue lisää: Tilastokeskus - Kyllä se siitä &ndash; ajan myötä

 

[mietin]

En ketjua jaksanut lukea eli en tiedä mistä puhuttu. Mulla on pitkä lapsettomuushistoria, liki 15 vuotta.
Mun elämässä aika lapsen syntymän jälkeinen aika on ollut ehdottomasti onnellisempaa aikaa kuin lapseton aika. Toki lapseton aika olisi voinut olla paaaljon onnellisempaa jos se olisi ollut vapaaehtoisesti lapsetonta aikaa. Että paha sanoa.. Ei kai niitä oikein voi verrata. Jos ihminen ei halua lapsia ja elää mieleistänsä elämää niin onhan elämä ilman lapsia monin verroin helpompaa ja vapaampaa. Eli minä voisin kuvitella, että elämäänsä tyytyväinen lapseton voisi hyvinkin olla onnellisempi kuin lapsellinen ihminen.

 

["niin"]

helppoa se ei todellakaa aina ole. meillä itkettiin ensimmäinen vuosi jatkuvasti ja kärsin mielettömistä univaikeuksista. nyt onneks helpompaa ja minäkin saan nukkua. mutta ikinä en ole mitään niin paljon rakastanut kun tuota pientä poikaa, se rakkaus on jotain ihan ainutlaatuista. joskus on hetkiä kun kaipaan sitä että sai olla, mennä ja tehdä ihan mitä lystää, mutta loppuenlopuks ei se elämä sillon ollu onnellisempaa. en lastani pois antais ja lisääkin haluan, joskus.

 

[rietas]

Osaisiko sitä ymmärtää hyvien hetkien riemun, jos koskaan ei olis verrokkia eli niitä huonoja hetkiä?

Kyllä minusta äitiys on ihanaa, nuo lapset on elämässäni parasta. Raskasta on ollut, lapsiluvun piti olla täynnä yhden jälkeen koska tuntui, ettei minusta ehkä ole enempään, mutta "vahinkolapsi" on lopulta ollut jotain ihan uskomattoman ihanaa, ehkä osin siksikin kun asiat ovat menneet hieman toisin hänen kanssaan: synnytys oli helpompi, osasin ottaa rennommin ja nauttia enemmän.

On ne elämän hienoimmat hetket, kun nuo mussukat illalla kapsahtaa kaulaan toivottamaan hyvät yöt ja kertovat rakastavansa :heart:

 

["liinis"]

On. Todella ihanaa.

Minulla ei mitään ruusunpunaisia kuvitelmia ollut, joten periaatteessa vanhemmuus ja lapsiperhe-elämä on juuri sellaista kuin kuvittelin ennen lasten hankkimista.

Sen olen huomannut, että joillekin vanhemmuus on suorittamista, omat lapset ovat työleiri. Se on surullista, että omien lasten kanssa oleminen katsotaan työksi.

 

["mindi"]

Äitiys on ihanin asia maailmassa, mutta samalla myös vaikein. Minua ei äitiys ole tehnyt onnellisemmaksi, mutta elän "täydempää elämää", iloineen suruineen. Ennen lapsia elämä oli tasaista puurtamista, nyt elämälläni on nyt tärkeä tarkoitus. Itse olen rikkinäisestä, ongelmaisesta kodista, ja äidiksi tuleminen on pakottanut kohtaamaan näitä asioita, se tekee kipeää, mutta palkitsee kun pääsee eteenpäin.

 

[leijona76]

Mä sain lapseni suht myöhään ja ehdin siis elää niin yksin kun parisuhteessakin lapsettomana. Mutta se elämä ei ollut sen onnellisempaa kun nykynenkään äitinä. Olen saanut valtavasti lapsen myötä eikä se elämä helppoa ollu ilmankaan, kuten ei se nytkään ole pelkkää kivaa. En silti kadu sitä että halusin vauvan. En siksi että muillakin on, vaan omasta halustani. Olen halunnu lapsia jo nuorena.
Sii, totuudenmukaisesti äitiys on ihanaa. Sanokoot tutkimukset mitä tahansa.