Totaaliyksinhuoltajia?Onko muita?

Täällä kanssa tuleva yh. Lapsen isä ei halua olla tekemisissä missään vaiheessa ja sen jälkeen kun raskaus selvisi eipä olla tekemisissä oltukaan. Odotusaika on vielä menossa ja pienen salamatkustajan LA on 8.2.2011 :heart:

 

:wave:Täällä myöskin 3kk 1vko pojan yhäiti.. Pojan isä jätti mut kun kerroin raskaudesta.. Alkuun pyysi kuvaa pojasta ku oli syntynyt, nyt ei missää tekemisissä. Ihan hyvin on arki lähteny rullaan, mun vanhemmat onneks asuu lähellä ja on tukena, myös perheellisiä ystäviä on. MUTTA lähipiirissäni ei ole ainuttakaan yh:ta, joten vertaistukea kaipais.. Turusta ollaan!

 

Tampereelta....tyttö 2v 1kk totaaliksi lasken itseni. Saan vapaa-yön n. kerran puolessa vuodessa,isä läy n. kerran kk muutaman tunnin,päihteet on hänen elämänsä. Mulla jonkun verran äiti kamuja,mut kaikki perheellisiä.olis kiva löytää samassa tilanteessa oleva. yksäriä saa laittaa.

 

Täällä tuleva totaali yh. l.a 5/2011.. Mulla pienenä apuna esikko joka jo 12v mutta eihän hänestä ole avuksi kuin kaupan käynnin ajaksi. Tulevan lapsen isä ulkoisti itsensä tästä paketista heti kun kuuli että oon raskaana.. Isomman kanssa mulla laaja tukiverkko mut tän tulevan kans ei lainkaan..

Asustellaan Vantaalla..

 

Hei, minäkin totaali yksinhuoltaja, 30v Helsingistä ja odotan esikoistani. LA on 16-20. toukokuuta 2011. Lapseni isän kanssa olin yhdessä tosi vähän, tulin heti raskaaksi, hän oli mun kanssa yhdessä raskausviikolle 11 asti, sitten välit menivat poikki ja ollaan erottu nyt ihan oikeesti. Eli hän ei aio olla missään tekemisissä minun ja lapsemme kanssa enää. Hän palasi edellisen perheensä luo (hänellä on ennestaan pinei poika sen naisen kanssa), eli meidän elämästä hän on lopullisesti lähetnyt
Tukea ei ole, koska vanhempani asuvat Virossa, ystäviä ei juuri täällä ole, joten olen ihan yksin.

 

Täällä 2-vuotiaan poitsun yh-äippä Vantaalta. Koko ajan ollaan oltu kaksin, lapsen isä käy milloin käy eikä häneltä minkäänlaista tukea tai apua ole odotettavissa. Perhe ja sukulaiset asuvat kaukana, ystäviin tukeudun silloin, kun ylpeys antaa periksi pyytää eli aika harvoin. Silloin tällöin olen kuitenkin saanut omaakin aikaa, mutta nyt en edes muista milloin viimeksi poitsu olisi ollut yökylässä. Kovasti kaipaisin rauhallista aamua. Poitsulla on nyt myös uhma pahentunut, sen kanssa on kyllä ollut jaksamista, enkä aina ole jaksanutkaan. Tulee kyllä itkettyä välillä, kun ei vain tiedä mitä pitäisi tehdä.

Menin takaisin töihin elokuussa, tein aluksi 6-tuntista päivää, nyt marraskuun alusta normipäivää. Rahallisesti pärjätään nyt ihan ok, tiedä sitten, kun poitsu kasvaa ja menot sitä myöten suurenevat.

Poitsu on mulle rakkainta mitä on, mutta kyllä välillä tuntuu, että pälli leviää, kun toistemme naamaa lähinnä tuijotellaan kun vapaata on. Kiva ois saada kavereita/ystäviä, mutta oon vähän erakkoluonne ja tosi huono tutustumaan uusiin ihmisiin...