Toivoin tyttöä, sain pojan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Milla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Voiko kukaan tietää tuollaista etukäteen? Että miten suhtautua? En tiedä, on siis vastaus.

Ei kukaan varmasti tiedäkään. Mutta kyllä sinäkin osasit toivoa tyttöä, vaikka kokemusta ei ollut kummastakaan merkistä. Ja osasit pettyäkin, joten varmaan voit jotakin arvella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Ksantippa S.:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No minä olen sitä mieltä että en ole tehnyt mitään väärää enkä siksi ansaitse paskaa niskaan.

Ei tässä paskaa haluta niskaan tiputtaa. Yritetään vain kysellä, mihin voi moinen tunne perustua. Minua kiinnostaisi edelleen, kuinka suhtautuisit, jos poikasi olisi transsukupuolinen. Tai saisit intersukupuolisen lapsen? Olisiko tähän helpompi luoda suhde kuin "tavalliseen" poikaan?

Voiko kukaan tietää tuollaista etukäteen? Että miten suhtautua? En tiedä, on siis vastaus.

Niin, mutta tiesit siis kuitenkin millaista on saada "normaali" poika tai tyttö?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ehkä ajattelen jotenkin, että tyttö olisi vielä enemmän osa minua, koska olen nainen. Ja sanoinkin jo ettei kyse ole mistään pynttäämisistä. Enkä ole todellakaan kohdellut huonosti poikaani, tiettävästi sanoin senkin, että hän on minulle rakas ja kaikki kaikessa. Mutta ehkä ajattelen jotenkin kierosti että poika on enemmän miehen lapsi kuin minun, he ovat poikia, minä en... tai jotain.

Ymmärrän sinua täysin!!!! Itselläni on molemmat ja varmasti tuntisin samoin jos molemmat olisivat poikia ja jos taas molemmat olisivat tyttöjä sekin olisi sopinut oikein hyvin!
Mieheni puolesta olen iloinen, että poika tuli toisesta, sillä hän toivoi poikaa...
 
En tiennyt mistään mitään, TOIVOIN vain. Ei minulla ole ollut ongelmia luoda suhdetta poikalapseeni, miksi minulla olisi ongelmia luoda suhde tyttöön tai lapseen, jonka sukupuolesta ei olla varmoja tai on molempia?

Se olisi sitten eri tilanne. En minä tyhmä ole, tai tunteeton.
 
Mulla on kaksi maailman ihaninta poikaa joita ilman en osaisi varmaan elääkään! On niin ihanaa kun he ovat parhaita kavereita ja viihtyvät hyvin yhdessä. Olemme tosi läheisiä ja kiva perheen kesken harrastaa kaikkea kivaa. Miesten jutut eivät ole vieraita vaan nautin niistä täysin siemauksin. Totta kai joskus pitää saada naistenpäivä mutta onnellinen ja tyytyväinen olen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti:
Mulla kanssa sellanen tunne että jään paitsi tyttöjen jutuista, kun on vaan poika. Poika aikanaan harrastaa ja liikkuu varmasti isänsä kanssa enemmän sillä mua ei rallit, jääkiekot yms.kiinnosta.

Meillä yksi tyttö ja kaksi poikaa. Molemmat pojat harrastavat jääkiekkoa; toinen joukkueessa ja toinen kiekkokoulussa. Tässä perheessä minä kuljetan poikia jäähallille aina viikolla, mies reissuhommissa. Mäkään en voinut sietää jääkiekkoa aikaisemmin, mutta kummasti laji tempas mukaansa kun vanhempi poika sen alotti:) Mieskin sanoi ettei olisi uskonut viisi vuotta sitten et mä olen kiinnostunut lätkästä.
 
Olin raskaudessa jotenkin orientoitunut tyttöön (ehkä "toivoa tyttöä" on liian voimakas ilmaisu), mutta rakastuin pieneen poikaani niin silmittömästi että nyt en osaisi varmaan toivoakaan kuin toista poikaa. Toki jos tytön saisin niin varmasti rakastuisin siihen samalla tavalla :).

Muistakaa että meidän lapsemme ovat meillä vain lainassa. Ei heidän kuulukaan täyttää toiveitamme, vaan katsoa maailmoihin joita me emme ehkä osaa edes kuvitella. Siinä mielessä nuo pettymyksen tunteet on ehkä vain jonkunlaista "omaa pienuutta", kaikuja yrityksestä täyttää jotakin omia puutekohtia sillä lapsella. Ihan inhimillisiä, siis, mutta syytä laittaa omalle paikalleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En tiennyt mistään mitään, TOIVOIN vain. Ei minulla ole ollut ongelmia luoda suhdetta poikalapseeni, miksi minulla olisi ongelmia luoda suhde tyttöön tai lapseen, jonka sukupuolesta ei olla varmoja tai on molempia?

Se olisi sitten eri tilanne. En minä tyhmä ole, tai tunteeton.

Et tietenkään ole tyhmä tai tunteeton. Mutta olet kertonut että sinusta tuntuu että "poika on enemmän miehen".

Siitä tulee vähän väistämättä mieleen, että oletko kenties elänyt lapsuutesi sellaisessa perheessä, jossa olet moisen stereotypian oppinut.
 
Mun mielestä lapsuudessa ei ole väliä sukupuolella. Itse en ole mikään tyttömäinen äiti eikä mun tytöt ole koskaan kasvaneet prinsessaleikkeihin tai vaaleanpunaisiin hörhelöihin, kun ei ole geeneissä sellaista perimää.

enemmän erot tulee vastaan aikuisena. Pojan äitinä on aina huonossa asemassa, se kamala anoppi. Hyvä jos näkee lapsenlapsiaan. Tytön äitinä kaikki on siinä mielessä paljon helpompaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Milla:
Kirjoitinkin tuohon toiseen ketjuun harmiani siitä, että toivoin esikoisesta tyttöä mutta sainkin pojan. Ja että se kirpaisi vähän. Ja nyt kun kuulen vauvauutisia ja kuulen että vauva on tyttö, kateus kirpaisee. Yritetään parhaillaan saada toinen raskaus alulle ja toivon taas tyttöä mutta jotenkin tiedän että toinen poika sieltä tulee.

Saako näin edes tuntea? :(

Mun tuli paha mieli sun pojan puolesta... Ihankuin hän ei olisi yhtä arvokas, kuin mitä tyttö olisi ollut...

Ekassa raskaudessa olin aivan varma että poika tulee ja ostin jo testin tehtyäni sinisiä vaatteita. Rakenneultrassa kerrottiin että on varmasti tyttö. Olin hämmentynyt, mutta iloinen ja seuraavaksi ostin vaaleanpunaisia vaatteita. Ihania mekkoja ym ja annoin siniset vaatteet pois.

Sairaalakassissa oli tietenkin pinkit vaatteet vaaville mukana ja kuinkas ollakkaan ihana poika syntyi! Olin paniikissa, sen takia koska olin pakannut vain pinkkejä vaatteita mukaan ja komensin miehen heti seuraavana päivänä shoppailemaan meidän ihanuudelle uudet vaatteet. :)
 
Vaikka tama kolmas lapsi on se toivottu tytto niin vaaleanpunaiset hompotykset meilta puuttuu kokonaan. Kaapeissa on veljiensa vaatteita ja niitakin kaytetaan. Mekkoja on ainoastaan kaksi, erityistilanteita varten. En todellakaan pynttaa. Varsin poikamainen tama tytto on, leikkii autoilla ja poikien painileikkeja ja on villimpi kuin veljensa yhteensa.
Toisaalta tytossa on selvasti hoivaava puoli, on kovasti hoitamassa jos jollakin on pienikin naarmu tai mustelma tai huomaa heti jos joku on allapain. Olen huomannut myos kuinka pojat ovat tunteellisempia siskonsa kanssa. Uskaltavat nayttaa tunteensa ja osoittavat valtavaa hellyytta siskoonsa - jotain mita eivat tee keskenaan, eivat ainakaan avoimesti. Meilla ainakin koetaan niin etta kun perheessa on molempia se rikastuttaa kaikkia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joku:
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti:
Mulla kanssa sellanen tunne että jään paitsi tyttöjen jutuista, kun on vaan poika. Poika aikanaan harrastaa ja liikkuu varmasti isänsä kanssa enemmän sillä mua ei rallit, jääkiekot yms.kiinnosta.

Meillä yksi tyttö ja kaksi poikaa. Molemmat pojat harrastavat jääkiekkoa; toinen joukkueessa ja toinen kiekkokoulussa. Tässä perheessä minä kuljetan poikia jäähallille aina viikolla, mies reissuhommissa. Mäkään en voinut sietää jääkiekkoa aikaisemmin, mutta kummasti laji tempas mukaansa kun vanhempi poika sen alotti:) Mieskin sanoi ettei olisi uskonut viisi vuotta sitten et mä olen kiinnostunut lätkästä.

Meilläkin on lätkä veressä ja muutenkin urheilulliset pojat. On jalkapalloa, taekvondoa, sählyä, jääkiekkoa ja kick boxingia. Kyllä siinä mammallekin tulee lajit tutuksi,mutta kivaa on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maailman ihanimman äiti:
Olin raskaudessa jotenkin orientoitunut tyttöön (ehkä "toivoa tyttöä" on liian voimakas ilmaisu), mutta rakastuin pieneen poikaani niin silmittömästi että nyt en osaisi varmaan toivoakaan kuin toista poikaa. Toki jos tytön saisin niin varmasti rakastuisin siihen samalla tavalla :).

Muistakaa että meidän lapsemme ovat meillä vain lainassa. Ei heidän kuulukaan täyttää toiveitamme, vaan katsoa maailmoihin joita me emme ehkä osaa edes kuvitella. Siinä mielessä nuo pettymyksen tunteet on ehkä vain jonkunlaista "omaa pienuutta", kaikuja yrityksestä täyttää jotakin omia puutekohtia sillä lapsella. Ihan inhimillisiä, siis, mutta syytä laittaa omalle paikalleen.

Aplodit! Olet tainnut Gibranisi lukea, ja vielä osaat pukea sen tavattoman kauniiksi sanoiksi.

Ja niin, minä olin siis myös tuo äskeinen nimimerkki K.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lin:
Mulla on kaks tyttöä ja päätetty ettei enempää lapsia tule. Nyt tosi moni tullut sanomaan että kyllä teidän se poika pitää vielä tehdä. Ärsyttää!!! Mä toivoin molemmista tyttöjä ja tytöt sain. Miks pitää olettaa että kaikki haluaa kumpaakin sukupuolta.

Jos esikoinen olis ollut poika niin oisin varmasti ollut pettynyt, toisen kohdalla ei ollu enää niin paljon merkitystä.

Tää teksti on melkein ku mun näppikseltä! Ainut ero siinä että meille se kolmas saattaa vielä tulevaisuudessa tulla.
Näille poikakyselijöille oon ottanu tavaks sanoa etten poikaa edes välttämättä halua..
 

Yhteistyössä