Toiveissa vauva 2021

Oioi @minttuni kylläpä kuulostaa lupaavalta. Kunpa viimein ois teidän kierto ja plussa pärähtäis <3

Ja @Kasikuus ja muutkin, mä oon kans aina halunnut naimisiin. Ollaan miehen kans seurusteltu teini-iästä asti, mut lähes 20 vuotta piti oottaa et sain kosinnan Oon vihjaillut moneen otteeseen ja ehdin jo luovuttaakin useeks vuodeks. En ite halunnut kosia koska oon tämmönen jästipää. Sit 2 vuotta sitten päätin et nyt otan asian puheeks et mikä mättää Oli hyvät keskustelut ja mies lupas miettiä oikeesti asiaa. Ja sithän siitä parin kuukauden päästä keväällä järkkäs aivan ihanan romanttisen kosinnan kylpylässä mulle <3 Ja mentiin sit samana kesänä naimisiin pika-aikataululla koska en enää malttanut oottaa Ihanat sunnuntaihäät vietettiin merenrannalla 40 läheisimmän läsnäollessa ja oli kyllä niin koskettavaa <3 Just tossa juteltiin et eipä se meidän arkee sinänsä oo muuttanut muuten kun et mun on pitänyt opetella uus sukunimi kun halusin miehen sukunimen, ja on vaan jotenkin kivempaa. Musta on ihana olla vaimo. Toivottavasti sä @Kasikuus saat kosinnan vähän nopeemmin kummiskin!

 

Nyt vain toivotaan @Töppönen_ hidasta hcg nousua, eikä kemiallista Ja viitoset, ai että ois ihanaa

Meillä muuten miehellä oli se järjestys, et ensin vakityö, häät, talo ja vauva. No suunnitelmat ei oo mennyt ihan niin vakityö check, seuraavana oli vauvahaave, sit alkoi talon suunnittelu ja kihloista ei tietoakaan. Mies sanoikin sillon, kun vauvasta aloimme puhumaan, et nyt tää menee kyl aivan päinvastoin, kun työ on, mut sit tulee vauva, sit talo ja sit häät. Mut eihän ei sekään sit mennyt suunnitelmien mukaan Mitä tästä opimme? Ei kannata suunnitella mitään etukäteen

 

Oi, ihana tarina @Shibali

 

@Shibali mä kans ehdin jo luovuttaa ja sit se pääsikin yllättää, kun en osannut odottaa! Mutta eipä se tosiaan arkeen oo vaikuttanut, kun just vaan uuden sukunimen opettelulla, mikä tuntunut kyllä yllättävän omalta ja helpolta alusta asti On kyllä parasta olla vaimo

 

Me ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä, joista kuus kihloissa ja neljä naimisissa. Vuoden päästä häistä annettiin lapselle lupa tulla, mutta tässähän sitä vielä ollaan yrittämässä. Juuri tuli se kolme vuotta yritystä täyteen Talo valmistui viime kesänä.

Itse olisin ollut valmis aikaisemminkin jo lapsen tuloon, kun taas mies ei. Välillä sitä miettii, et olis pitänyt aloittaa aikaisemmin, kerta tämä näin hankalaa on. Lisäksi ketutuksissani miettinyt kuinka paljon mennyt rahaa hukkaan hormonaaliseen ehkäisyyn (n. 10v käytössä), kerta ei tässä raskaaksi tule sitten millään :'D

Me kans mietittiin, että kuinka mennyt rahaa ehkäisyyn, ei tarvi ottaa enää käyttöön kyllä. Ellei tule jotain terveydellistä syytä, sitten toki eri asia. Miten teillä persikka etenee, oliko hoitoja alkamassa nyt? Minä en ole vielä soittanut, odotan uutta kiertoa, jos alkaa. Ei tosin päästä vielä varmaan vähään aikaan, kun mulla kilpparin kans sitä ongelmaa. No katsotaan. Tsemppiä

 

@minttuni Nyt kuulostaa todella hyvältä Kuinka maltat olla testaamatta?

@Alinna86 Joo mä oon vihjaillut ekat 3v vaikka ja kuinka, mut ei auttanut Kyl mä tossa alkuvuonna taas puhuin hälle ja se sano, että kyllä se on täs viimeisen vuoden aikana käynyt monta kertaa mielessä, mutta aina tullut jotain esteitä, että se on sit jäänyt. Odottelen nyt vaan rauhassa, eihän se sormus tosiaan tilannetta juurikaan muuta. Lähinnä oon sitä niin toivonut, kun tiedän, että mies menee kerran kihloihin ja naimisiin, niin se tois sitä varmuutta tähän suhteeseen, mut eiköhän tuo tuossa pysy, kun vauvaakin minun kanssa yrittää, ni ei täs enää niin kiire
Mulla oli menkat kans aika niukat, mikä on todella outoa. Kerran vain tuli hyytymiä ja olen selvinnyt kahdella siteellä ja kahdella tampoonilla Aiemmin mennyt paketillinen molempia

Viime ketjussa heitettiin ilmoille dpo15-haaste, olen edelleen tässä mukana. Testaan vasta lauantaina siis, jos sinne asti päästään

 

Viime ketjussa heitettiin ilmoille dpo15-haaste, olen edelleen tässä mukana. Testaan vasta lauantaina siis, jos sinne asti päästään

Sinuna en kyllä malttaisi Meinaa, kun sinulla on suht lyhyt luteaali vaihe, niin oot kyl aika sissi, kun jaksat odottaa sinne 15 asti. Nyt vaan sit toivotaan, että se la tulee

 

Sinuna en kyllä malttaisi Meinaa, kun sinulla on suht lyhyt luteaali vaihe, niin oot kyl aika sissi, kun jaksat odottaa sinne 15 asti. Nyt vaan sit toivotaan, että se la tulee

No jep, luteaalivaihe ollut 10 tai 11 vrk, joten kyllähän varmaan jotain voisi jo testissä näkyä. Mutta olen niin jääräpäinen, kun kerran päätin että testaan jatkossa vasta dpo15, niin se pitää

 

No jep, luteaalivaihe ollut 10 tai 11 vrk, joten kyllähän varmaan jotain voisi jo testissä näkyä. Mutta olen niin jääräpäinen, kun kerran päätin että testaan jatkossa vasta dpo15, niin se pitää

Tuo jääräpäisyys on aika tuttua Nyt vaan pystyssä, että se plussa sieltä tulee, vihdoinkin

 

@Titi-Love toivotaan että vielä lähtisi vahvistumaan!

En usko että enää täs vaiheessa ku dpo 10 oli saman vahvuinen, jos ei jopa hitusen tummempikin.
Ihmeitäkin toki tapahtuu, ainakin joillekin. Mut oottelen menkkoja ja katselen seuraavan kierron tärppipäiviä.

 

IMG_20200518_104552

IMG_20200518_104552

aijaa.com

Jännä ku mustavalkoisena näkyy muka selvemmin. Mut eipä mustavalkoisuus tee siitä positiivista.

Tuossa testi on vielä märkänä, siks menee railuja sivusuunnassakin

 

Me ollaan mun miehen kanssa tunnettu vasta alle kolme vuotta (elokuussa tulee 3 vuotta täyteen) ja meillä on jo reilun vuoden vanha poika, sekä se yksi keskenmeno ennen esikoista. Kesken mennyt raskaus oli toki yllätys, mutta se sai meidät varmistamaan siitä että molemmat haluaa lapsen. Tämä nyt yrityksessä oleva toinen lapsi jää meillä kyllä viimeiseksi, sillä täytin juuri 37 vuotta ja mies on vuoden nuorempi. Mies välillä arpoo, että jaksaako toista, vaikka meidän esikoinen on ollut superhelppo, ettei ole siitä mitään kammoja jäänyt. Mutta kyllä se sitten aina kun varmistelen asiaan, niin on mukana hommassa. Tätä palstaa lukeneena, niin ilmeisesti kuuluu asiaan tuo miesten epäröinti ja ailahteleva mieli. Mä kun luulin että meidän naisten mieli muuttuu jatkuvasti..

 

Mä voisin ottaa tän dpo15 haasteen vastaan tai ainakin yrittää! Olis just tuolloin tulevana lauantaina..

 

Mä voisin ottaa tän dpo15 haasteen vastaan tai ainakin yrittää! Olis just tuolloin tulevana lauantaina..

Minä myös voisin yrittää.

 

Me ollaan miehen kans pidetty yhtä ens kuussa 11 vuotta. Lasta ei mitenkään suunnitteltu ja esikoinen oliki iloinen yllätys. Mulla ei tullu vauvakuumetta ennen ku viime vuoden tammikuussa plussasin, se oli tiedossa et mahdollista koska keskeytetyllä mentiin, mut keskenmeno tuli ja oli kauhea pettymys, kun raskaus ei jatkunut, siitä sit toukokuussa aloitettiin yrittämään "varovaisesti" eli minähän hurahdin heti ovistesteihin ja aikaiseen testailuun. Marraskuussa sit plussasin mut joulun alla keskenmeno nyt oli virallisesti yk 2 keskenmenon jälkeen ja molemmilla kierroilla kemiallinen, onhan seki toki jotain, et yrittää kiinnittyä, ehkä ens kuussa sit paremmin tarraa kiinni, ku on kemiallisia pohjilla toivon näin.

 

Meillä tosiaan 16. yrityskerta nyt menossa ja ei ole yhtään kemiallista tai muuta ollut tänä aikana. Menkat ollu joskus myöhässä, mutta todennäköisesti nämä olleet ovuloimattomia kiertoja. Raskaustestejä olen tehnyt joissain kierroissa. Useammassa kierrossa ollut olo, että olen raskaana. Etenkin ennen, kuin tiedettiin että luomuonnistuminen on hyvin epätodennäköistä. Nyt lapsettomuustutkimusten aikana ei ole ollut niin selkeästi oloa, että olisin raskaana, tiedon myötä ne toiveetkin vähän laantuu. Mutta näemmä tämä kierto herättää nyt pitkästä aikaa enemmän toiveita. Ja todellakin tämä positiivinen mieliala on parempi, kuin jatkuva pettymyksen tunne Että eiköhän tässä lähetä aivot kropalle ainaki parempaa viestiä, että olis sellainen rentoutunut ja hyvin toimiva kroppa. No en tiedä Mutta kivempi tosiaan tällaisella mielialalla. On tässäkin kierrossa ollut epätoivoa ja lauantaina itkuakin, että ei onnistu. Mutta sen jälkeen parempi mieli taas.

 

Meillä mies jahkaili kans pitkään, pari kaveripariskuntaa sai n. 5v sitten lapsia ja niiden elämä on munkin mielestä näyttänyt sen jälkeen niin vaikeelta ja siltä, että ne luopui ihan kokonaan omasta elämästään. Me reissataan aika paljon ja eletään muutenkin tosi aktiivista elämää, niin mies pelkäsi että joudutaan luopumaan siitä kaikesta jos saatais lapsi. Luojalle kiitos, että miehen siskon perhe on näyttänyt hyvää esimerkkiä kuinka lapset voi kasvattaa osaksi omaa elämää! Plus että ne lapset (meidän kummilapsia) on myös aivan ihania, joten mieskin lämpesi ajatukselle omista lapsista

Me alettiin seurustelemaan 2012. 2018 mentiin kihloihin ja viime toukokuussa (31.5.) naimisiin. Olis niin ihanaa, kun vois ekana hääpäivänä juhlia myös raskautta

 

Minut saa poistaa listoilta, pakko jättää tämä raskautumisasia taka-alalle,josko se sitten onnistuisikin.. tänään äsken testattu nega, joten nyt vaan menkkoja odottamaan.
Pahoittelut en saanut väriä tekstiin.. @Kasikuus

 

Mäkin voisin olla taas lauantaitestaaja jos sinne asti suhaillaan. Viimeks tais alkaa menkat jo keskiviikkona kylläkin.

PÄÄRYNÄ5 zempit ihan hirmusti, ollaan tässä nää pari kiertoo menty niin ripi rinnan, että harmittaa sun puolesta, että raskautumispaineet on liian kovat. Pidän peukkuja kumminkin että homma etenee pian toivottuun tapaan tai tää nyt nega onki jokin vuosisadan huijaus. Onhan niitäkin useinkin käsittääkseni, kun menkat ei ole vielä myöhässä.

 

Mä testasin tänään aamulla negan. Yllätyin ettei se aiheuttanu suurta tunnemyllyä. Ihmettelen vaa tätä kiertoa. Kerran aiemmin tässä yritysaikana ollu hullun pitkä kierto ja nyt näköjään taas. Mies oli tosi pettyny negatiivisestä tuloksesta.

 

Jaahas.. eipä tarvitse lauantaita odottaa, sillä taitaa olla tänään sittenkin kp1.

 

Hei!
Haluaisin liittyä mukaan
Ikää mulla 29v, pcos todettu. Oon jonossa naistentautien poliklinikalle syksyllä (tiedä sitten kuinka pitkälle menee kun tää korona ja kasvavat jonot)
Nyt kuitenkin toivekkaana ilman pillereitä ja yk1 siis menossa ja kp16
Erilaisia tuntemuksia mm. paineen tunnetta, jännää kipuilua, nipistelyä yms ollut kp 10-15 välillä. Tiedä sitten oliko ovulaatiota vai mitä ihmettä. Vai kuuluuko vain normaali kiertoon
Pillereitä kun on tullut yli 10v käytettyä niin tuntuu ettei edes tiedä miten oma keho toimii. Mulla kierrot saattaa siis venyä puoleen vuoteen ilman pillereitä kun ilmeisesti ei ole ovulaatiota eikä kierrot toimi.
Osaako joku neuvoa kuinka käyttää hymiöitä, melko töksäyttelevää tekstiä meinaa tulla ilman niitä

 

Ihania elämäntarinoita, joita lueskella. Hauskoja, yllättäviä, vähän riipaisevia mutta kannattelevia ja tukevia tekstejä. Rakkaus on ihmeellistä ja voimaannuttavaa. Raskaus on lahja.

Kerron omastanikin hieman.
Olin jo luovuttanut rakkauden suhteen. Ajattelin että jään lapsettomaksi, oikeastaan itselläni sellaista "haluan lapsia, haluan äidiksi"-tunnetta ei oikeastaan koskaan edes ollut. Silti välillä tuli tunne, että pitäisikö sitä asiaa harkita. Tunne tuli ja meni, hiipui lopulta. Tunsin itseni jo vanhaksikin.
Ja olenhan minä, kohta nelikymppinen nainen.
Viime vuoden keväällä sitten vastaani käveli mies. Jalat maassa oleva, samanlaisen huumorin omaava, monin tavoin hurmaava ja komea itseäni parisen vuotta nuorempi mies. Luulin hänen olevan itseäni hieman vanhempi, mutta iän paljastuttua, kuulin hänen luulleen myös toisin päin, että minä olisin häntä nuorempi.
Asiat eteni nooeasti. Itse koitin vielä jollakin tapaa hidastaa tahtia. Lopulta rentouduin ja tajusin, että olen löytänyt elämäni sielunkumppanin, miksi siis odotella.
Etsimme yhteisen asunnon. Aloimme haaveilemaan vauvasta. Molemmilla esikoinen kyseessä. Saimme vain surua ja murhetta. Voimatkin ehti mennä ja talvella pistimme yrityksen tauolle.
Mies sanoi, että jos minun voimani ei enää riitä lapsihaaveiluun, hänelle on enemmän kuin hyvä olla "vain" minun kanssani.
Menimme tammikuussa naimisiin. Kirkkohäät ja juhlat vietämme vielä jossakin kohtaa, nyt halusimme virallistaa suhteemme. Tilaisuus oli pieni ja intiimi. Nyt naimisiin menon jälkeen, olen tuntenut itseni jälleen henkisesti vahvemmaksi. Vauvahaaveilun tauolle laitto antoi minulle tilaa kerätä voimia ja saada henkinen hyvinvointi tasapainoon. Pohdin asiaa pitkään ja hartaasti. Keskustelimme mieheni kanssa mahdollisista vastoinkäymisistä, mutta mikään ei tuntunut syyltä jättää yritystä tähän. Päätin jatkaa, vaikka kahdestaan olisi myös oikein hyvä olla.
Nyt kp15 (listassa päivän jäljessä.)
Tsemppiä kaikille yritystä odottaville, haaveilijoille, yrityksen aloittaneille, haamun saaneille ja plussanneisiin siirtyneille! Täältä (toivon mukaan) tullaan pian perästä.

 

@minttuni kiitos kysymästä. Mulla on tässä kierrossa menossa dpo10, en vaan ole jaksanut enää edes piinalistalle tulla. Ens lauantaina pitäis menkkojen alkaa. Ainahan sitä toivoo raskautta, mutta niin monet pettymykset takana, ettei jaksa pilvilinnoissa olla.

Hoidoista sen verran, että en ole ollu nyt vielä yhteydessä klinikalle. Ajattelin että kunhan uusi kierto käynnistyy niin olen sitten. En siis tiedä vielä, että joko hoitoja jatkettais. Jos jatketaan niin itse ajattelin, et vois kerran vielä inssillä kokeilla (yhdistettynä gonal), jos siitä ei tärppää niin sitten ivf.

Mites teillä oli hoitojen suhteen?

 

Vielä tuli tyylipuhdas nega testattua 3h päiväpissasta, eli ei nuo Sofin 25 testit ny ainakaan aina käytä mulla plussaa. Nyt vaan ootteleen menkkoja,
Saa ottaa pois piinalistalta, jo valmiiksi


Jos haluatte tuolla punasella värillä nii kirjoittakaa tuolleen(ottakaa vaan nuo *tähdet Pois) ;
[*COLOR=rgb(209, 72, 65)] Teksti tähä [/COLOR*]

Ku tää foorumi ei selvästi toimi enää niinku ennen.