Toistuvista keskenmenoista kärsivät

Tervetuloa Tuomenmarja! Tottakai mahtuu mukaan Tuntuu kyllä aika hurjalta että kun on vaikeaa tulla raskaaksi niin sitten täytyy vielä kärsiä surua lukuisista keskenmenoistakin
Mutta sitkeesti tekin olette jaksanut yrittää. Nyt oikein hävettää kun meinasin itse heittää hetki sitten hanskat tiskiin ihan täysin.. Mutta kai se on joka menetyksen jälkeen läpi käytävä asia että jaksaako enää jatkaa sitä samaa rumbaa.
Mutta kyllä se vain tuntuu hyvältä jutella kohtalotovereiden kanssa näistä asioista kun ei tätä oikein muut ymmärrä..


mymmis. Kiitos onnitteluista


Hilmuska. Niin sullakin oli helmikuussa la siitä edellisestä km:sta. Mulla oli kanssa sen tuulimuuna raskauden la silloin, mutta en viitsinyt kirjoitella oikein missään pinossa kun se raskaus tuntui niin epävarmalta jutulta koko ajan
Kiitos asa selvityksestä!
Aika jännää olisi kyllä jos teillä olisi jo tullut uusi tärppi. Kyllä muakin pistäisi mietityttämään tuo arvo, ei tietenkään omalla kohdala tällä hetkellä koska syön niitä pilsuja vielä yhden laatan. Niin ja uskon että joudun hakemaan vähän plussavauhtia taas vyöhyketerapiasta. Mulla ei nuo kierrot enää tahdo palautua kaikkien keskenmenojen jälkeen. Viimeksikin vasta yk 3 kävin alku kierrosta siellä terpeutilla ja siitä tuli ihan suureksi ylläriksi se plussa, tuplaplussa Mutta sitä ennen kierrot oli tosi kivuliaita ja tuhrutteli joka viikko vähäsen ja tuntui että maidontuotanto olisi käynnissä. Jatkuvasti älyttömän kipeet tissit..

Jaahas, nyt alan valmistautumaan siihen lääkäriin, kauan odotettuun..

Leinikki

 

Joo nyt on lääkärissä käyty. Kuukauden päästä otettaan se SPR:n hyytymistekijä paketti, THS ja prolaktiini. Ja sitten jos seuraavakin menee kesken niin sitten kromosomit kummaltakin. Ja Klexanea pääsen piikittämään seuraavassa raskaudessa oli tilanne mikä tahansa. Lääkäri sanoi että hän kyllä uskoo että se vika on siellä hyytymistekijöissä koska meillä on sitä suvussakin ja meillä on muutenkin hirveä määrä keskenmenoja suvussa, siis minun puolella.

Lääkäri oli ihan mukava, josko vähän "hömpän" oloinen. Mutta ihan kivalla tavalla Pillerit sain käskyn lopettaa kun sitä hyytymistestiä ei voi ottaa jos niitä syö. Ja lupasin pyhästi olla tulematta raskaaksi tänä aikana. Ihanaa lopettaa ne pillerit kun ne ei mulle oikein sovi. mulla menee hermot ihan jatkuvalla syötöllä. Mieskin oli tyytyväinen tähän käskyyn, on kai kärsinyt jo tarpeeksi mun kiukuttelua

No ehkä tämä tästä, nyt on parempi mieli kun asiaa on saatu vähän eteenpäin =)

 

Leinikki Hyvä, kun pääsit lääkäriin ja sait taas vähän lisää selvyyttä asioihin tai ainakin ohjeet, mitä seuraavaksi tehdään.

Mulle oli aikoinaan (2. km:n jälkeen) luvattu, että 3. jälkeen sitten tutkitaan. Tyly sairaalagyne sanoikin, että ei mitään kannata tutkia. Soitin sit jälleen neuvolaan peruakseni aikaani. Siellä oli hyvin toimelias sijainen, joka soitti itse gynen polille ja vaati mulle tutkimuksia, koska mulla oli niihin 3.km:n jälkeen oikeus. Pääsinkin verikokeisiin, joista ei sit löytynyt mitään.

4.km:n jälkeen meiltä otettiin kromosomiverikokeet (multa ja mieheltä), joissa ei myöskään ollu mitään. Tosin sanoivat jo alkuun, että tuskin niissä mitään on, kun meillä jo on kaksi tervettä lasta.

Neljännen km:n jälkeen sairaalassa ollessani, ensimmäisen kerran ajattelin, että enhän mä voi tätä loputtomiin jatkaa. Liekö ajatus tullut gyneltä, joka sanoi, että kannattaisko nyt miettiä, onko enää järkevää jatkaa... Samalla myös tajusin, että enemmän kuin yksikään km, niin päätös lopettaa tämä kaikki ilman enää hitustakaan toivon ripettä, olisi se kaikkein rankin isku. Siitä toipuminen olisikin sitten iso juttu. Toki tiedän sen, että joskus se päätös on vaan pakko tehdä. Viimeistään ikä tulee vastaan jonkun vuoden jälkeen.

Mulla olisi ollut myös laskettu aika nyt helmikuussa. Koville ottaa, kun sitä ajattelee. Olin kesällä aktiivisena yhdessä pinossa, kun ajattelin, etten nyt varmasti enää neljättä km:a saa. Toisin kuitenkin kävi.

Vointeja kaikille!

Tuomenmarja

 

Tuomenmarja. Onpas sulle osunut tylyt ja kamalat gynet matkanvarrelle! Me päätettiin heti että me painellaan sinne Väestöliitolle tämän asian kanssa koska muuten olisin joutunut tuohon lähimmän pikkukaupungin tosi pienelle naistentautienpoliille tutkimuksiin ja se paikka ei varsinaisesti herätä meissä oikein luottamusta. Kyllä siellä nyt käy km:n jälkeiset tyhjennys lääkkeet hakemassa mutta ei kyllä muuta..
Ai sinäkin olisit kuulunut helmikuisiin Mä en enää uskalla mennä noihin kuukausi pinoihin kun sieltä on niin raskasta tippua aina pois. Mielummin pysyn täällä siihen asti kun olen melkein synnyttänyt. Myös kohtukuolema on alkanut pelottamaan tämän viime kertaisen jälkeen tosi paljon koska meillä on suvussa paljon kohtukuolemiakin. Meillä onkin tosi mukavat sukurasitteet..

Tsemppiä meille kaikille kovasti!

 

:wave: Tervehdys kaikille! Vieläkö mahtuisi mukaan?

Olen useamman kerran käynyt teidän taustoja ja keskustelujanne lueskelemassa ja useaan kertaan itsekin aloittanut kirjoittamisen, mutta lähettämiseen asti ei oma uskallukseni ole tätä ennen riittänyt. Nyt tahtoisin mukaan. :ashamed:

Omaa taustaa tiivistettynä: Yksi lapsi, kohta 6v. Kun hän oli 2v., aloimme toivoa pikkukakkosta, jota ei vain alkanut kuulumaan. Vähitellen matkattiin hoitoihin, joita nyt takana 5inssiä, joista 2tuulimunaa ja 1kemiallinen raskaus, 1ivf/icsi, josta tuulimuna ja 1pass. Hyytymistekijä- ja kromosomikokeissa ei ole häikkää, muutakaan yksittäistä selvää syytä ei ole näihin löytynyt. Itselläni on joka toisen lääkärin mielestä pco-tyyppiset munasarjat, mutta ei varsinaista diagnoosia.

Tällä hetkellä odottelen itselleni ei tyypillisen pitkäksi venyneen kierron päättymistä ja tätiä paikalle. Ivf-suunnitteluaika on tulossa maaliskuussa, tässä välissä suunnitelmissa on kokeilla vielä yksi inssi, jos kierto nyt saataisiin pelaamaan. Tueksi tuleviin hoitoihin sain juuri Metut ja vinkin miniasperiinin tai vastaavan kokeilemisesta.

Hilmuska: Kirjoittelit hitaasti nousevan hcg:n johtuvan mahdollisesti istukan toimimattomuudesta. Tuo kiinnostaa ja kovasti! Itselläni on kaikissa tuulimunaraskauksissa ennen varsinaista toteamista jo seurattu hcg:n nousua, kun on ollut alakantissa, joskin noussut omaa kaavaansa noudattaen ihan tuulimunan toteamiseen asti rv6-7. Mulla on jo useamman kierron ajan ollut itse ajatuksena napsia primaspania tms., mutta ns. pupu on mennyt pöksyyn ja pillerit jääneet kaappiin, mutta nyt ns. lääkärin kannustuksella aion kokeilla. Noin monen tuulimunan/varhaisen keskenmenon jälkeen kuulemma kaikki mahdolliset apukeinot kannattaa käyttää. Ja vaikka hyytymistekijöissä ei häikkää olekaan, saattaa kuulemma silti tapahtua joitain mikrotukoksia !? Mullekin ohjeeksi sanottiin, että alettaisiin popsimaan vasta positiivisen raskaustestin jälkeen, mutta mielelläni kyllä kuulisin millaisia ohjeita te olette saaneet?

Hienoa, että tällainen ketju on olemassa :heart: , vaikka ikäväähän se on, että meitä on täällä näin paljon. Keskenmenoa en toivoisi kenellekään, ja useampi on jo ehdottomasti liikaa. :headwall: Voimia teille kaikille!

 

EllaElias. Aivan varmasti olet tervetullut mukaan! =) Se on kyllä ihme juttu että jotkut (niinkuin myös minä onnistuu saamaan ensimmäisen lapsen ilman ongelmia, mutta sitten toista ei tahdo saada millään.. :'( kummallista että sinulla raskaudet jää aina vain tuulimuniksi.
Kokeile ihmeessä sitä Pirmaspania, kun ei siitä edes ole mitään haittakaan. Itse söin sitä kanssa ihan oma aloitteisesti viime raskaudessa ja lääkäri tänään sanoi että ihan hyvä että söit.
Toivottavasti se seuraava inssi tuo kunnon raskauden tullessaan bd


Hienoa että näinkin paljon tulee tähän ketjuun ihmisiä mukaan kun tätä aloitellessani ajattelin että miten mahtaa käydä.. Olenko ihan yksin tämän asian kanssa..
Että tulkaa vaan kaikki muutkin taustalla olevat ( jos teitä siis vielä on) niin mukaan keskusteluun! =)

Jos nyt menisin nukkumaan..

 

EllaElias. Laitanko koko sen sinun tiivistelmän tuollaisena tuonne alkuun vai haluatko vielä muokata. Kun minä käytän aina copy/pastea B)

 

Onpa hyvä Leinikki kun pääset tutkimuksiin jo noinkin pian! Ja hyvä kun asiaan on suhtauduttu vakavasti, se tuntuu olevan kovinkin lääkärikohtaista.

Lääkäriaika oli tänään.. Hcg-arvo enää 2, joten uudesta raskaudesta ei nyt tällä erää tarvitse enää haaveilla. Kilpirauhasarvot oli ok, joten nyt vain popsitaan Primaspania ja odotellaan menkkoja. Sain ajat SPR:N hyytymistekijöiden tutkintaan huhtikuulle, toukokuulla seuraava lääkäri. Kyselin mahdollisesta pistoshoidostakin, mutta antikoagulantteja ei määrätä kuin vasta noiden tutkimusten jälkeen, siihen saakka suositellaan vain ASAa. Meille annettiin lupa yrittää tässä välilläkin, kun saattaa olla että jo asa-hoito auttaa.

Kuulin tänään ystävältäni, että oli saanut keskenmenon 17 viikolla. Tuntuu niin pahalta, ikipäivänä ei tahtoisi kenenkään ystävän joutua kokemaan näitä menetyksiä. Mielellään ei tietysti kenenkään, mutta ei etenkään niiden kenestä välittää.

Meillä on murhetta hevostenkin kanssa. Justiinsa saatiin toinen terveeksi kun tänään oli ruuna kolmijalkaisena tarhassa. Löysin sitten naulan kaviosta, sain sen poiskin omin avuin mutta ainakin imusuonentulehdus on ja kuumetta liki 40. Heppaparka oli ihan apaattinen ja vaisu vaikka yleensä on niin säpäkkä ja touhukas. Huolestuttaa aika paljon. Sulfakuuri ja kipulääkkeet aloitettiin nyt. Toivottavasti ehdittiin ajoissa, verenmyrkytyksen riskihän nossa aina on. Täytyy tästä lähteäkin vielä tallille katsomaan että pojalla on kaikki kunnossa.

Haleja kaikille! :hug:

 

Hilmuska. Se lääkäri sanoi että sen SPR:n testi otetaan kahden kuukauden päästä km:sta. Miksiköhän sulla on ihan erilailla. Eli kuukauden kuluttua mulla on se 2kk siitä täynnä. Jännää että tuo mun lääkäri pistää mut piikittämään vaikkei testeistä mitään löytyisikään ja sulle sanotaa taas ihan erilailla. Lääkäri sanoi että sen testi tuloksen perusteella päätetään että kuinka kauan piikitetään. Jos siinä ei ole mitään outoa siinä tuloksessa niin sitten piikitetään rv 16 asti ja jos siinä on jotain muutosta niin sitten rv 30 asti ja jos itse ongelma löytyy niin siten piikitykset imetys aikanakin. Näin siis Väestöliitolla, missä sinä käyt lääkärissä? Jos saa kysyä..
Voi kun mullekin tuli niin surullinen mieli sinun ystäväsi puolesta. Paljon voimia hänelle!

Onko heppa jo parempi? On aina niin kauheata kun eläimet sairastaa, mulla menee yöunet ihan täysin jos meidän rakas koiruus on kipeänä ja huoli on niin kova toisesta
Pikaisia paranemisia heppa-pololle! Toivottavasti säästyy verenmyrkytykseltä.

Paljon tsemppejä kaikille! Ei luovuteta ennenkuin joku pakottaa väkisin

 

Tervetuloa mukaan EllaElias! En huomannutkaan vastata sinulle eilen.. Olikohan se rv 6 kun kontrolli hcg-arvo oli vain viitisentuhatta ja lääkäri jo totesi, että kannattaa varautua keskenmenoon kunnes kuitenkin ultrassa löytyi viikkoja vastaava sikiö ja terve syke. lääkäri totesi, että yhdeksällätoista naisella kahdestakymmenestä nousee hcg kaavanmukaisesti ja epäili, että minä olen se prosentuaalinen poikkeama. hcg.tä ei enää sen jälkeen mitattu, mutta ultra oli seuraavallakin viikolla ja kaikki on edelleen hyvin. Sikiökin oli kasvanut odotetusti. Keskenmeno todettiin ollessani viikoilla 10+ ja silloin otettu hcg oli 5500, aivan liian alhainen sekin. Voidaan jutskata lisää vaikka yv:stikin, minuakin kiinnostaa sinun tarinasi.

Kannattaa kokeilla tuota Primaspania, outoa ettei hoitava lääkäri ole sitä jo sinulle aloittanut.

Leinikki onneksi heppa voi jo vähän paremmin. Tosin päällä on melkoinen "hevoskuuri", enkä kavion haudetta ole tänään vielä avannut, mutta hevonen näyttää paremmalta kuin eilen. Hevoset ovat kyllä aika helposti luovuttavaa sorttia, joten huoleni on yhä aiheellinen.

Minä olen tänään surrut ystäväni keskenmenoa ja itkeskellyt koko päivän. Taitaa olla omakin surutyö vielä kesken, kun tuntuu niin valtavan pahalta. Ja kun ei meinaa löytää sanoja, millä toista lohduttaisi.. kaikki kuulostaa jotenkin niin arkiselta ja kuluneelta. Itse kaipasin kovasti vastaavan kokeneen tukea omissa menetyksissäni, toivottavasti minustakin olisi nyt apua hänelle.

Onpa outoa nuo poikkeavuudet sairaalan ohjeistuksessa. Käyn keskussairaalan naistentautien polilla.. Täytyykin kysäistä sieltä miksi näin on, mahdollisimman nopeasti minä niihin tutkimuksiin tahtoisin. Mulle ei varmaan määrätty piikkejä siksi kun ei ole asaa vielä kokeiltu.. luulisin. Meillä on perhesuunnittelulääkärin aika ensi kuussa, täytyypä kysäistä hänenkin näkemystään asiasta.

Jaahas, viimeinkin napero heräsi myöhästyneiltä päikkäreiltä.. Päästään lähtemään tallille katsomaan ruunan vointia.

Aurinkoisia ajatuksia kaikille loppupäivään! :hug:

 

Jaahas.. testasin clearbluella äsken ja plussa testissä oli heti. Nyt mietityttää eilinen gynekäynti, hänhän ei nähnyt ultralla kohdussa mitään..Sain clomireseptinja estrogeenigeeliä, koska limakalvo kohdussa on alkion kiinnittymiseen aivan liian surkea..

Toiseksi, historiikkini osoittaa, ettei minun kannata iloita näistä plussista tässä vaiheessa. Te varmaan tiedätte tunteen, joten ei onnitteluja kiitos. Viimeksi syyskuussa vuoto alkoi n. viikonkuluttua plussasta.

Nyt sitten odotellaan, onnistuin luomuna tulemaan taas raskaaksi, jos jotain positiivista haluaa tilanteesta repiä.

:hug: Merkku

 

EllaElias tervetuloa keskustelemaan :flower: ja :hug: kokemuksistasi.
hilmuska mustakin otettiin 2kk heinäkuun km:n jälkeen hyytymistekijät. Siinä on 2kk raja, ettei saa olla raskaana.

Kotiuduttiin justiinsa hetki sitten.
Kaikessa lyhykäisyydessään, nopeaa oli toiminta. 3h ensimmäisistä cytoteceistä meidän Nöppönen syntyi klo 11.10. Istukkaa odoteltiin tunti ja onneksi sekin tuli, ettei kaavintaan tarvinut mennä. Pitivät tarkkailussa vähän kauemmin, oksentelun ja huippauksen vuoksi.

Kokemus oli kaikenkaikkiaan hyvä. Kohtelu oli hyvää, parasta tähän saakka. Todella mukavat hoitajat ja he kuuntelivat potilasta ja ottivat aikaisemmat kokemukset hyvin huomioon. Ainoa miinus oli se, että oksensin koko ajan. Ja huono olo on edelleen. Supistelee vielä ja lähden nyt lämpöiseen suihkuun ja sitten nukkumaan :wave: .

 

Merkku :hug: :hug: :flower:

 

Pidetään peukkuja pystyssä Merkulle! Eipä tässä pinossa muuta oikein voikkaan tehdä kun plussa uutisia tulee. Mutta on se kyllä hieno juttu että tulit ihan luomuna raskaaksi.
Jännitellään nyt sinun puolesta ja toivotaan todellakin parasta tapahtuvaksi! :hug: :hug: :flower:

Äh, siivous odottaa. Eksyin vain "hetkeksi" nettiin...

 

mymmyryylle vielä. Hienoa että kaikki meni hyvin. Mua on jännittänyt täällä sun puolesta. Ja hyvä että siellä oli mukava henkilökunta paikalla. Se tekee aina paljon että kohdellaan hyvin tällaisen asian yhteydessä. Halauksia vielä sulle paaljon! :hug: :hug:

 

Mymmyryy Voimia kotonakin! Mä olin parin ekan km:n jälkeen kotona yhtä itkua ja huutoa pari päivää. Neljännen jälkeen en sit kotona enää juuri itkenyt. Oli vaan sellanen tyhjä olo, turhautunut ja pettynyt. No, kyllähän niitä itkuja saattaa tulla tänäkin päivänä. Ei noita asioita mitenkään pysty hautaamaan. Mulla ainakin lasketut ajat ja esim. PAS-päivät pyörii päässä aika ajoin. Kurjaa, että jouduit oksentamaankin. Koko km on aina niin kova juttu, että sen sois menevän ilman mitään ylimääräisiä kuvioita. Onneksi sait ystävällistä kohtelua. :hug:


Realmerkku Taisin vastata sulle jo tuolla sekundoissa... :hug:

EllaElias Tervetuloa! Jossain pinossa ollaan oltu samaan aikaan. Olisko ollu joku syksyinen "hoitokuukausi"?!

Leinikki Mun tylyt kohtelut on ollu sairaalassa, jonne oon joutunut kolmen km:n yhteydessä. Hoidoissa ollaan kuitenkin käyty yksityisellä eikä siellä oo kukaan (ainakaan vielä) vihjannut, että oliskohan jo syytä lopettaa. Mies tosin syksyn rankan ja toivottaman jakson yhteydessä epäili, että ei kai ne sano sellasta, koska saavat asiakkailtaan kuitenkin kovan maksun. Mun on kuitenkin vaikea uskoa meidän lääkäristä, että tekis työtään ainoastaan rahankiilto silmissä. Ja eiköhän meitä hoidettavia riitä!

Kurjinta tuossa huonossa kohtelussa on ehkä se, että silloin kun itse on kipeä (supistuksista ym) ja heikkona sekä henkisesti että fyysisesti, niin ei sitä vaan jaksa itseään puolustaa ja vaatia tutkimuksia ym. Mä ainakin aina vaan ajattelen, että kunpa pääsisin täältä pois, kotiin. Sit voisin taas ostaa ne kaks Marabou-levyä, kuunnella surullista musiikkia, vaipua itsesääliin, itkeä ja huutaa. Tehdä kilometrien mittaisia kävelymatkoja ja riutua. Kaks päivää sitä ja sit taas jotenkin tolpillaan. Selviytymiskeinonsa kullakin.

Hilmuska Kurjaa, että ystäväsi on joutunut kokemaan tuon rankkuuden. Kuten sanoit, niin sitä ei kenellekään soisi. Itse ensimmäisten km:jen jälkeen olisin voinut puhua asiasta loputtomiin. Olisin tarvinnut kuuntelijan, joka olisi vaan jaksanut kuunnella ja jotain kommentoida. Sellainen sinä pystyt taatusti ystävällesi olemaan. Sulla kun on vielä omaakin kokemusta. Viimesellä kerralla en jaksanut enää puhua, juurikaan. Oon myös huomannut sen, että mitä useammas km, sitä harvemmalle oon siitä kertonut. Ihmiset alkaa letkautella kaikenlaista. Onhan teillä jo kaksi jne. Toki se on suurin mahdollinen lohdutus, mutta se kohdussa ollutkin, on aina ollut mulle todellinen, oikea ja todella toivottu lapsi. Samalla ihmiset ajattelevat, että hullu nainen, eikö se jo ymmärrä lopettaa. Tottahan se onkin, mutta siinä huomaa myös, etteivät ihmiset ymmärrä. Se on jo vanha juttu. Ei kiinnosta.

 

Mikähän bouldaus tuo oli?

 

Kopsasin sekundoista tekstin:

Toivottavasti saan osallistua "narinaan", vaikka eilen sainkin plussan tikkuun. Niin tunnistan nuo tunteet. Ja minua ärsyttää kaikkein eniten ne, jotka tulevat sanomaan tyyliin viikolla 3+5, että meille syntyy muuten vauva tossa 9 kk:n kuluttua. Ja niinhän niille kaikille syntyykin. Vituttaa, kun nämä lukuisat keskenmenot ovat vieneet minulta kyvyn iloita plussasta. Kuvaavaa oli eilinen raskaustesti: Tuijutin testiä lamaantuneena. Nano-sekunnin onnentunteen jälkeen aloin jo murehtimaan sitä, jos kohtu ei tyhjene keskenmenossa kunnolla ja kaavintaa minulle ei voida suorittaa, koska kohtu on niin huonossa kunnossa. Tulipa siinä laskettua, milloin pitäisi näkyä syke (ja tietysti kaikki vanhat "ei näy sykettä, olen pahoillani"- fraasit tuli mieleen).

Se, etten oikeasti voi tehdä mitään asialle, vaikka on käsketty olla stressaamatta ja nauttia joka päivästä ja juoda jotain saatanan yrttiteetä ja vitamiineja niin mitä minä teen? Nieleskelen itkua vessassa, ja pelkään vuodon alkamista kun on vaan niin paljon todennäköisempää saada km, kuin elävä lapsi, ainakin historiaani vilkaisu sen todistaa.

Ja mies! Kerroin sille eilen, että se testi oli plussa. Niin mitä hän sanoi? " Ai,no niimpä näyttää, hyvä me!Ei sun oikeesti kannata tästä innostua, jos muistat niin meidän tapauksessa mennään ihan päivä kerrallaan. Tottakai olen tosi onnellinen, mutta lupaa mulle, että jos tämäkin menee kesken, niin sitten lopetetaan" Voi vittu! Pikkusen empatiaa ja kannustusta pliis!

Että tällaisilla mielialoilla täällä mennään

Merkku

 

Toivottavasti saan osallistua "narinaan", vaikka eilen sainkin plussan tikkuun. Niin tunnistan nuo tunteet. Ja minua ärsyttää kaikkein eniten ne, jotka tulevat sanomaan tyyliin viikolla 3+5, että meille syntyy muuten vauva tossa 9 kk:n kuluttua. Ja niinhän niille kaikille syntyykin. Vituttaa, kun nämä lukuisat keskenmenot ovat vieneet minulta kyvyn iloita plussasta. Kuvaavaa oli eilinen raskaustesti: Tuijutin testiä lamaantuneena. Nano-sekunnin onnentunteen jälkeen aloin jo murehtimaan sitä, jos kohtu ei tyhjene keskenmenossa kunnolla ja kaavintaa minulle ei voida suorittaa, koska kohtu on niin huonossa kunnossa. Tulipa siinä laskettua, milloin pitäisi näkyä syke (ja tietysti kaikki vanhat "ei näy sykettä, olen pahoillani"- fraasit tuli mieleen).

Tuohan on kun mun suusta! Tosin nyt ei ollut plussaa testissä...

 

Hei kanssamatkustajat ja kohtalotoverit, mäkin haluaisin ilmoittautua taustailijoista mukaan. Käyn palstalla säännöllisen epäsäännöllisesti lueskelemassa, mutta kirjoittelu on jäänyt vähiin. Tämä pino tuntuu oikealta!

Mulla takana 3 keskenmenoa: km rv 20+ 12/07, km 5/08, tm 9/08, 1. lapsi toiveissa ja yritystä syksystä 06 lähtien. Kaikenlaisia tutkimuksia on tehty, selitystä ei löydy. Eka raskaus saatiin aikaiseksi clomeilla ja muut luomuja, pco-tyypistä propleemia on ollut mut tällä hetkellä ei lääkityksiä menossa.

Ensimmäisestä menetyksestä toipuminen oli tosi vaikeeta, olinhan lähes vuoden yrittämisen jälkeen tullut raskaaksi ja päästänyt vihdoin itseni ajattelemaan jo tulevaa vauvaa. Toinen menetys meni jotenkin aika pienellä surulla, kupla siitä että raskaaksi tultuaan saa vauvan 9kk päästä oli jo puhjennut eikä odotukset alkuraskaudessa olleet vielä korkealla. Kolmas menetys iski ultravaiheessa eli tuulimunaraskauden selvittyä kovaa, mutta asettui aika nopeasti ja kaavinnassa sairaalassa olin jo aika tyyni ja rauhallinen. Tuska ja tyhjyys tuli sitten viiveellä, vasta loka-marraskuun taitteessa. Jotenkin tuntui niin vaikeelta uskoa ja luottaa että tästä koskaan tulee mitään... huoh. Vuodenvaiheessa surtiin ensimmäistä menetystä, käytiin haudalla jne. Sen jälkeen on tuntunut taas onneksi paremmalta ja valoisammalta, ja ajattelen, ettei tämä vuosi voi olla niin surkea kuin viime vuosi... Nyt ollaan siipan kanssa keskitytty elämän positiivisiin asioihin, suunnitellaan tulevaa lomamatkaa, ollaan treffailtu paljon ystäviä jne. Valoa kohti!

Koitan tässä lueskella tarinanne ja päästä juttuun mukaan. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

Minut voi laittaa haaveilun haaveilijaksi . KM:t 12/07, 04/08, 07/08 ja 01/09. Komea lista noita km:ja. Ja edelleen se kolmas elävä olis haaveissa.
majakka :hug: :hug: kokemastasi.
merkun ajatukset tosta plussatestistä on niin tuttua.
Mulle taas tarjottiin ehkäisyä käyttöön. Mutta en ainakaan vielä ottanut reseptiä...

 

Leinikki, mulle voit laittaa taustatiedoiksi vaikka näin:

poika-03 :heart: , vuosina 07-08 5inssiä: 2tuulimunaa ja 1kemiallinen, 1icsi: tuulimuna ja 1pas: nega

 

Merkulle onnittelut plussasta. Kirjoittamasi narina on myös itselle todella tuttua. Piinapäivinä sitä jo etukäteen tulee mietittyä, että nega on nega, mutta plussan jälkeen sitä vasta piinailut alkaakin. Plussasta ei todellakaan uskalla iloita, mutta toivo pitää säilyttää, muuta vaihtoehtoa meillä ei kai ole. :hug:

Mymmyryylle voima:hug:

:wave: Tuomenmarja! Niinpä taidettiin olla jossain samassa ketjussa joskus, joko hoitojen puitteissa tai sitten sekundoissa.

Majakka: Tervehdys sinulle ja pahoittelut kokemastasi! :hug:

Hilmuskalle olisi yv:tä hcg-asian tiimoilta!

 

majakalle tervetuloa meidän kanssa höpisemään! Ja :hug: kokemastasi! Se kyllä auttaa paljon kun yrittää ajatella ja keskittyä positiivisiin asioihin. Minäkin aloitin koulun ja puhkun kovaa opiskeluintoa pitkästä aikaa Se tuntuu hyvältä

Minä myös yhdyn merkun narinaan. Aika tutun kuuloista tekstiä. Kummasti minäkin ajattelen jo seuraavaa km:a vaikken ole edes vielä raskaana. Mikä se olikaan se onnentunne minkä joskus tunsi tehdessä plussan testiin? En minä vaan muista, muistan vain sen ajatuksen siitä keskenmenon huolesta. Ultrista puhumattakaan.. nyt olen alkanut kammoksumaan kun ihmiset kertoo hyviä ultrakuulumisia. Ne ei ikinä tunnu kertovan huonoja ultra kuulumisia.. Tuntuu että ne huonot kuulumiset on vain meikäläisen heiniä..

Huh, kun on väsynyt olo.. olen koko päivän ollut Ikeassa hakemassa taas kerran tavaraa meidän ikuisuus keittöremppaa varten..

Hyvää yötä kaikille! Ja tsemppihaleja :hug: :hug:

 

Merkku :hug: Miten tuo kaikki kuulostaakin niin tutulta. Mies ei halua näyttää plussan jälkeen minkäänlaista innostumista. Yrittää vaan olla ennemminkin pessimistinen onnistumisen suhteen. Itse taas olen ajatellut siinä vaiheessa, että mikä sai mut jälleen ryhtymään tähän?! Ja sit se alkaa, ihan kuten EllaElias sanoi, se kaikkein pahin piina, keskenmeno tuntuu vaanivan joka oven takana. Ja vaikka kuka sanois mitä, että vuoto voi olla ihan normaalia, niin mun tapauksessa se on JOKA KERTA merkinny joko kuollutta sikiötä tai alkavaa keskenmenoa. Kahden elävänä syntyneen lapsen aikana en vuotanut pisaraakaan (verta). Ja vielä kun lisää vuotoon kivut, niin silloin se on menoa.

En voi Merkku muuta sanoa kuin että ymmärrän sua. Käy täällä purkamassa oloasi, me ymmärrämme ja sydämestämme toivomme, että tämä saisi olla teille lopulta se iloinen tapahtuma.

Majakka Tervetuloa! Kovaa on ollut teilläkin :hug: Kolmannen keskenmenon aikoihin osasin jo ajatella, että kunhan nyt selviän taas tästä fyysisestä pakollisesta osuudesta, niin sit on taas sen henkisen vuoro. Aiemmin taisin jo kertoa, miten se hoituu mulla. Surullisinta on, että neljännen jälkeen sitä ei enää juuri kyyneleitäkään löytynyt. Sitä alkaa vaan turtua tälle, kaikki toistaa itseään. Turhauttaa ja suututtaa. Miten toiset voivat vaan "nips naps" saada lisää lapsia?!

Täällä me kuitenkin roikumme kaikki samoista syistä: rankat kokemukset ja keskenmenot jokaisella takana, samoin kuin toive vielä saada se tuhiseva, vauvantuoksuinen nyytti jonakin päivänä syliin asti. Jollakin toive on tällä hetkellä suuren suuri, toisella pienen pieni. Siinä ne yhdistävät tekijät. Ja samalla myös voimanlähteet tähän hommaan. :heart: