Toistuvista keskenmenoista kärsivät

Heippa. :heart:
Taidan minäkin tänne sopia mukaan... Jos joku voisi minutkin sitten tuohon porukka listaan lisätä...
Olen juuri 35v täyttänyt äiti etelä Suomesta. Meillä on kaksi elävää lasta tyttö 2000 ja poika 2003. Siihen loppui elämänmeno ruusunpunaiset lasit päässä ja alkoi aivan uusi elämä... tällä elämänsaralla. :|
1/06 km 6+, kohtukuolema 36+ 11/06, km 16+ 12/07 ja vielä km 8/08 14+.
Monta menetystä, kun jo yksikin on liikaa. Mitään syytä menetyksille ei ole löytynyt, kaikki mahdollinen mitä nykylääketieteellä voidaan on (muka) tutkittu. En usko että on vain sattumaa yhdelle ihmiselle peräjälkeen, en vain voi. Jotain on pakko olla pielessä, mutta mitä??? Viimeisin loppukatselmus on vielä tekemättä mutta tuskin siinäkään keskustelussa mitään irtoaa.
Mies on jo siinä vaiheessa että ei haluaisi enää lisää pettymystä ja surua, joka minullekin on kyllä käynyt mielessä, mutta kun koskaan ei tiedä josko ensi kerralla... :heart:
Syynä ei voi olla ylipaino (näin lääkärikin epäili...) koska yleensä se aiheuttaa enemmänkin sitä ettei edes raskaudu, mutta kun meillä ei niinkään ole ollut ongelmaa sen asian kanssa... ei kyllä samantien onnistu mutta kohtuullisessa ajassa kuitenkin....
Näillä miettein jos hyppäisi kyytiin mukaan... jos huolitaan. =)

 

angelmum: Tottakai huolitaan, tervetuloa! Sinulla on ollut paljon murhetta matkassa. Tuntuu nuo omat kokemukset varsin pieniltä kun luin sinun tarinasi. Tsemppiä jatkoon! :hug:

 

Tervetuloa lelluni, Alexandria ja Angelmum!! Teillä on kyllä kaikilla tosi rankka tilanne takana. Aina jaksan ihmetellä että miksi ihmisiä koetellaan näin, lapsen saaminen kun pitäisi olla mailman onnellisin asia mutta silti joillakin siihen liittyy ihan kauheata tuskaa. :hug: :hug:


Ja lelluni. Saa täällä olla vaikkei yrittäminen ole ajankohtaistakaan. Tämä pino on siitä hyvä että täällä saa olla niinkauan kuin haluaa vaikka la olisi jo hetken päästä. Tämä on niin kipeä asia kuitenkin. Itse ajattelin kun tämän pinon pystytin että olen kyllästynyt aina tippumaan kuumeilu puolelle takaisin, niin täältä ei tarvitse tippua mihinkään jos ei halua


Nyt menen hyysäämään esikkoa potalle

 

Samaten muuten tuntui omat kokemukset ja surut aika pieniltä Angelmumin tarinaa lukiessa.
Tänne ovat tervetulleita kaikki!

 

Tuonne alun listaan jos saisin pyytää vielä sen verran korjausta kohdalleni että 4. lapsi toiveissa... Meidän Pikkuveikka on kolmas lapsemme vaikkei hän täällä meidän kanssa olekaan... Kiitos. :hug:

 

Korjattu. Sori en huomannut ajatella asiaa kun nopeasti laittelin noita tietojasi ylös :ashamed:

 

Niin ja tehkääpä kaikki jotka eivät vielä ole tehneet, niin se pieni esittely pätkä että voin liittää sen tuonne pinon alkuun. Ja kaikki toisaan saa kertoa sen mitä haluaa


Omaanpaa sen verran että taaskaan en viime yönä nukkunut paljon mitään. Ärsyttää vain että mulla on koko päivä rytmi ollut päälaellaan jo pitkään kun meidän pojukin herää vasta sitten kun hänet herättää, eli hieman aamu uninen kaveri Tänäänkin herättiin vasta puol 11, siinä on vain päivä vähän ohi kun niin pitkään nukkuu. Ennen viimeistä km:a herättiin aina klo 9. mua vaan ahdistaa tuo nukkumaan meno niin paljon etten varmaan siksi saa unenpäästä kiinni. Niin ja nyt jännittää hirveästi se torstainen lääkärin aika ja huominen hcg-testi...

 

km rv 8+, km rv 6+, kohtukuolema rv 26. Ensimmäistä haaveillaan ja jonotetaan ivf/icsi hoitoon vielä puolisen vuotta.

 

Tervetuloa pure love! Höh, onpa teillä vielä pitkä aika odotettavana. :'( Ajalla kun on taipumus vielä mennä ihan liaan hitaasti kun jotakin toivoo ja odottaa...

 

Hei "pure love".
Oletko jo liittynyt tuntematon enkeli-palstalle yahooseen? Se on kohtukuolemaäitien oma kokoontumispaikka.

 

Hei!

Tänään kävimme siellä ultrassa ja tuulimunaksihan se paljastui. :'( Suru on suuri ja sanat vähissä.

 

MeaMimosa. Voi ei!! Halauksia sinulle hirveästi. Olen niin pahoillani sun puolesta. Mulla oli sen tuulimuna toteamisen jälkeen niin huijattu olo että olis tehnyt mieli paukuttaa päätä seinään. Miten meillä joillakin voi olla näin huono tuuri.. :'(


Kysymys Asan käyttäjille: missä vaiheessa kiertoa sitä pitäisi alkaa syömään vai yödäänkö sitä koko ajan? Minähän viime raskaudessa sitä yritin syödä. Mutta aloitin sen vasta kun sain plussan testiin. Otin 100mg päivässä. Jotkut sanoivat tuolla vauvan palstalla (lapsettomuus) että sitä pitäisi syödä heti alku kierrosta, kun sen kuulemma pitäisi auttaa ovista? Mutta sitten taas jostakin luin että sen käyttäminen vaikeuttaa raskautumista.
Mullahan on ain ollut vähän turhankin hyvä hb ja nyt olenkin sitä miettinyt että onkohan se jotenkin syynä noihin keskenmenoihin..
Miten teillä jotka ovat jo tutkimukset käyneet läpi, onko lääkäri maininnut tämmöisestä asiasta koskaan?

 

MeaMimosa: Ei sanat riitä lohduttamaan. :hug:

Tuosta asan käytöstä.. Minä aloin syömään Primaspania (100mg) aika pian viimeisimmän keskenmenoni jälkeen. Olen kuullut että se kannattaisi aloittaa mahdollisimman aikaisin. Keskenmenossa minua hoitanut lääkäri sanoi ettei siitä mitään haittaakaan ole, siksi päätin itsekin kokeilla.

Eilen oli ultra ja hoitava lääkäri oli Primaspanin käytön kannalla. Tosin se saattaa vääristää hyytymiskokeiden tuloksia, mutta kokeethan voidaan ottaa vasta kolmen kk:n päästä ja toivon raskaustuvani jo sitä ennen. Ultrassa näkyi että kohtu oli suuri ja limakalvo paksu, mutta raskausmateriaalia ei näkynyt. Tänään oli seuranta-hcg ja otettiin myös kilpirauhaskokeet. Viime viikolla hcg oli 4 ja lääkärin mukaan siitä ei voi sanoa, josko olisi jo tärpännyt. Torstaina on soittoaika ja kovasti toivon että hcg olisi nousussa, mutta en uskalla uskoa siihen.

Oli ihana uusi lääkäri, jolla oli aikaa jutella ja kuunnella. Edellisessä raskaudessani hcg nousi epänormaalin hitaasti ja lääkäri piti sitä mahdollisena merkkinä istukan toimimattomuudesta. Se antoi taas uutta toivoa jatkoon.. josko nyt primaspanin avulla sitten onnistuisi.

Eipä tässä muutakaan voi kuin toivoa, toivoa, toivoa ja yrittää olla stressaamatta. Minun onneni on tuo parivuotias poikaseni joka väkisinkin vie ajatukset muualle. Vauhtia piisaa päivisin pikku viikarin perässä kimpoillessa. Surussakin se pieni osaa jo lohduttaa, tulee halaamaan ja taputtaa olkapäälle. :heart:

 

Kuumeile en tosiaan, mutta 4 keskeytynyt km on nyt todellisuutta. Perjantaina tyhjennykseen :'(

 

Voi mymmyryy :hug: . Muistan sinutkin tuolta heinäkuisten pinosta. Voimia sinulle surussasi! :hug:

 

Mymmis! Laitoin yksäriä! :hug:

 

Mymmyryy: Sen verran vielä, että söitkö sitä kortisonia viikolle 8 asti? Vai muistanko ihan väärin?

 

Ei voi olla totta! Voi Mymmis :hug: Voimia ihan hirveästi...

 

merkku yv ei ole tullut perille :wave: :wave:
Kiitokset kaikille haleista!

 

mymmyryy: Voi kamalaa! Olen niin pahoillani :hug: Ei tämä voi enää olla totta!

Kiitokset kaikille Leinikille ja Hilmuskalle osanotoistanne Kyllä tästä vielä noustaan, vaikkei se helppoa ole. Olen päättänyt selvitä ja periksi en saakutti anna!

 

En tiedä mutta mymmryyn ja MeaMimosan surulliset viestit on jotankin pysäyttänyt mun päivän ihan täysin. Vielä kummallekin paljon lämpimiä halauksia :hug:

MeaMimosa. Hyvä juttu! Älä anna periksi! Kyllä haluan uskoa että teillekin se nyytti vielä on tulossa. Minä myöskin annoin melkein periksi sen viime km:n jälkeen mutta taistelu tahto on taas löytynyt =)

mymmis. Ethän vielä katoa ihan kokonaan mihinkään vaikket halua kuumeilla. :|

 

Niin joo. Se eilinen hcg-testi oli nega. Huoh.. yks murhe mulla vähemmän..

 

Mymmis: Loistava asenne! :hug: Niinhän se on ettei suru menetetystä pikkuisesta koskaan unohdu, mutta kipu hälvenee vähitellen ja uusi toivo löytää hiljalleen tiensä surun keskelle. Aika parantaa, niin klisee kuin se onkin.

Minä olen koko päivän funtsinut sitä eilisen labran hcg-arvoani. Typerää toiveajattelua ja hölmöjä haaveita.. torstaina olisi soittoaika lääkärille, mutta taidanpa jo huomenna päästää itseni piinasta ja soittaa vastanotolle vain kysyäkseni sen arvon. Sittenpä ei tarvitse haaveilla enää. Menkkamaista juilintaa ollut tänään, sitä tämä tunteilu mahtaa vain olla.
Vaikka toisaalta ihan ok, että menkat jo tulisivat.. sittenhän sitä pääsisi taas yrittämään .. Niin, ja sitten alkaakin taas se armoton jännittäminen.

Löysin itseni lueskelemasta tuolta helmi- ja heinäkuisten pinoista, kummastakin putosin. Pelottaa vähän tuo helmikuun 21. päivä, se kun oli ensimmäinen laskettu aikani ennen tätä keskenmenojen sarjaa. Ihan hillittömästi toivon että saisin plussan ennen sitä, ei olisi niin surullinen päivä sitten.

Mutta nyt täytyy lähteä leikkimään poikasen kanssa. =)

 

leinikki :flower: onnea negasta! Harvoin sitä näin toivotellaan!

 

Hieno pino! Oon ollut pari kuukautta palstatauolla ja nyt kun kirjaiduin sisään, niin tuntui löytyvän juuri oikea paikka. Mahtuuko mukaan?

Aluksi pahoittelut kaikille huonoja uutisia saaneille. :hug: Se on niin rankkaa.

Mun tausta lyhyesti. Meillä on kaksi poikaa 09/00 ja 07/03. Jälkimmäinen sai alkunsa clomeilla. Sit km:t 7/06 rv 6+0 spontaani tyjjeneminen, 1/07 rv 10+0 (sikiö vastasi n. rv 7) lääketyhjennys kotona ja sairaalassa, 12/07 rv 13+0 IVF-raskaus, "kotisynnytys" + lääketyhjennys sairaalassa + myöhemmin vielä kaavinta, 7/08 rv 10+0 (sikiö vastasi n. rv 8) lääketyhjennys sairaalassa.

4/08, 9/08 ja 10/08 tehtiin lisäksi PASit, joista kaikista nega.

Pakkasessa vielä/enää kaksi alkiota, jotka on molemmat kahteen kertaan pakastettuja eli mahdollisuudet varmaan huonommat. Siirrot tehty aina lääkkeelliseen kiertoon.

Neljännen keskenmenon jälkeen toivoin ja luulin, että kuumeilu vihdoin jättää mut rauhaan. Mutta sieltähän se jälleen palasi. Ja joka kerta voimakkaampana kuin koskaan aikaisemmin. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että jos on nuo kaikki kärsinyt, niin pakkohan joskus on saada se palkintokin. Eli edelleen kovasti sitä nyyttiä sykiini toivon.

Meillä siis alunperin vain ongelma tulla raskaaksi, mutta nyt siis uutena tämä km. Syytä ei oo löytynyt. IVF-raskaudessa käytin minidisperiniä, mutta siitä ei ollut hyötyä. Nyt lääkäri suositteli Crinonea (vastaava kuin Lugesteron), jos jostain kumman syystä onnistuisin luomuna tulemaan raskaaksi. Samaa on kyllä käytetty myös kaikkien PASien aikana, mutta niistä kaikista nega.

Nyt taidan lähteä takaisin pyörimään tonnen sänkyyn, ei oikein meinaa uni tulla.

Ihana, että on näin monta kanssasisarta, jotka todella tietävät ja ymmärtävät, mistä on kyse! Hulluna mua ainakin pidetään, että vieläkin tähän touhuun ryhdyn...

Niin, tietenkään ei ole ihanaa, että yhtään kukaan on näin monta km:a kokenut, mutta tietänette mitä tarkoitan.

Tuomenmarja