Merkku voima :hug: Tuntuu kohtuuttomalta, että joudut tuollaisenkin käymään läpi!!!
Mymmyryy Mun mielestä km:issa melkeinpä pahinta on se, et kun ajattelis, että kaikki fyysinen tuska on vihdoin ohi ja pääsis potemaan sitä henkistä puolta, niin sit alkaa tuo rasittava epätietoinen tila, että pitäiskö soittaa sairaalaan tm. jne. Öisin varsinkin pyörittelee asiaa eikä saa nukuttua. Pelkää kohtutulehdusta ja mitä milloinkin.
Neljännen km:n aikaan yks gyne sairaalassa sanoi, että eihän lääketyhjennyksellä koskaan tule täysin tyhjäksi! Olin jotenkin järkyttynyt siitä. Ajattelin, että eikä juuri siitä syystä voisi päästä vielä lisäkontrolliin viikon/kahden päästä.
Kolmannen km:n jälkeen jälkivuoto oli kestäny jo pari viikkoa ja vähän väliä soittelin osastolle. Sit lapsettomuushoitoklinikan lääkäri sanoi mulle puhelimessa, että sun täytyy päästä sairaalaan, koska et varmasti oo tyhjä. Ja jälleen soitin osastolle. Vaativat mua menemään terveyskeskuksen kautta!!! Sanoin, etten suostu, koska olivat itse kotiuttaneet mut ilman ultraa (2 päivää olin jo syöny sytotecejä). Yks lääkäri sit lupas mut suoraan sisään. Ja niinhän se oli, etten ollu tyhjä ja sit niille alkoi tulla kiire. Kaavinta tehtiin samana iltana.
Neljännen km:n jälkeen kotiutettiin ja sanottiin, että jotain pientä vielä on, mutta se tulee itsestään ulos. Viikko siitä kesken lasten kesäteatterin väliajan tunsin, kun hirvittävän iso möhkäle valui ulos. Järkyttävintä oli se, etteä sillä kerralla kaikki raskausmateriaali kerättiin talteen, mutta sikiötä ei koskaan löytynyt. Sikiö tuli ulos vasta silloin viikon päästä!!!
Voimia sulle Mymmis ja lähet lääkäriin/sairaalaan, jos olo ei parane.
Tuomis