Toista lasta haaveileva, mutta...

["vieras"]

Meillä on yksi vuotias lapsi ja olemme haaveilleet toisesta lapsesta. Olemme ajatelleet yrittää lasta joko suhteellisen pian tai sitten noin vuoden päästä. Tilanteemme on se, että olen vielä kotona. Työsuhteeni määräaikaisuuden vuoksi minulla ei ole työpaikkaa, jonne palata. Melko varmasti seuraava raskaus ei tule olemaan helppo eli saatan joutua sairauslomalle aikaisessa vaiheessa. Seurantaan joudun jokatapauksessa eli henkisesti raskaus tulee olemaan stressaava. Olenkin miettinyt, etsinkö nyt töitä vai jäänkö suosiolla lapsen kanssa kotiin. Jos jään kotiin lapsen kanssani, en häntä todennäköisesti voi pitää kotona sairauslomani aikana. Sukulaisia ei ole lähellä, joten hoitoapua tuskin saan. Jos haen töitä ja päätämme yrittää lasta, joudun uudessa paikassa kertomaan raskaudesta aikaisessa vaiheessa. Mahdollisesti olen silloin koeajalla. Poissaoloja/sairauslomaa todennäköisesti tulee paljon. Kertokaa vastaavassa tilanteessa olleet kokemuksistanne tai muut mitä ajatuksia teille tulee tilanteesta.

 

[SeInka]

Tee ihan niin kuin haluat. Siis tee lapsi (yritätte...) siihen aikaan kuin haluat, muut asiat hoituvat kyllä. Jos jäät lapsen kanssa kotiin ja raskaudut, niin sittenhän voit hankkia vaikka hoitajan kotiin muutamaksi tunniksi per päivä avuksi? Tai lapsi osa-aikaisesti hoitoon. Jos taas päätät hakea ensin töitä, niin odottaisin lapsen yrityksen kanssa niin kauan, kunnes koeaika olisi ohi.

 

["annika"]

musta sun pitää ajatella tilannetta sen olemassa olevan lapsen ja itses kannalta ensi sijaisesti. jos jätät vauvahaaveet huomiotta niin mitä haluat tehdä, mennä töihin vai olla kotona? ja tee sitten niin. huolehdi siitä raskausajasta ja sen tuomista ongemista sitten jos joskus tulet raskaaksi ja jos tulee ongelmia. katkeroidut vaan jos rupeat suunnittelemaa elämääsi sen raskaushaaveen ympärille.

 

[:-/]

Oikeasti ei kannata miettiä asioita noin kovin. Elämä on yllätyksellistä. Aina asiat lutviutuvat jotenkin, nytkään ei kuitenkaan ole kyse mistään maata järisyttävistä asioista, joten teette niin kuin teistä hyvältä tuntuu.

Jos lapsi nyt saa alkunsa, niin sitten katsotte mitä teette. Jos olet saanut jo työpaikan siinä vaiheessa, niin sitten toimitte sen mukaan mitä oikeasti tapahtuu. Jossittelua voi aina harrastaa, mutta onko siinä oikeasti pidemmän päälle mitään mieltä...

 

["ap"]

Tee ihan niin kuin haluat. Siis tee lapsi (yritätte...) siihen aikaan kuin haluat, muut asiat hoituvat kyllä. Jos jäät lapsen kanssa kotiin ja raskaudut, niin sittenhän voit hankkia vaikka hoitajan kotiin muutamaksi tunniksi per päivä avuksi? Tai lapsi osa-aikaisesti hoitoon. Jos taas päätät hakea ensin töitä, niin odottaisin lapsen yrityksen kanssa niin kauan, kunnes koeaika olisi ohi.

Todennäköisesti osa-aikainen hoito ei tule onnistumaan, jos kotona voin olla. On myös mahdollista, että joudun viettämään sairaalassa pitkiä aikoja eli siinä mielessä olisi hyvä, että lapsella olisi hoitopaikka. Turhasta en halua maksaa eli siitä, että lapsi on kotona ja hoitopaikka varalla, jos en lasta voi hoitaa. Ehkä siinä tilanteessa pääsemme jonon ohi ja saamme hoitopaikan.

Niin kai se olis parasta odottaa koeajan loppuun asti. Siinä vain voi mennä aikaa, koska minulla ei ole työpaikkaa. Ennen kuin saan työnpaikan ja koeaika on mennyt umpeen, aikaa on voinut kulua jo tovi. Ei kuitenkaan huono vaihtoehto, jos asiat tapahtuvat ripeästi.

 

["ap"]

Annika, en haluaisi irroittaa vain osaa eli tässä tapauksessa lasta kontekstista. Se haluanko mennä töihin vai en, on sidoksissa myös lapseeni ja mieheeni. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei se ole minulle selkeää, mitä haluan tehdä asian suhteen. Tämän avauksen avulla hauan selkiyttää ajatuksiani ja sitä kautta ehkä hieman suunnitella elämää. En pidä sitä huonona asiana, mutta tiedä, etteivät asiat ole aina omassa käsissä. En katkeroidu siitä, jos suunnitelmat menevät uusiksi. En voinut ennustaa miten ensimmäisessä raskaudessa käy, mutta hyvin siitä selvittiin.

 

[lapsi 3-v,kymmenellä]

ehkä kannattaisi nyt keskittyä tuohon jo olevaan lapseen, mennä töihin ja yrittää sitä toista myöhemmin, kun edellinen isompi, terveytesikin vuoksi. Miksi turhaa rasittaa perhe-elämää pienillä ikäeroilla ja itsensä uuvuttamisella.