Heippa!täällä kanssa yksi seulassa "kiinni jääneistä".Kaksi viikkoa sitten oli np-ultra ja ultrassa itsessään ei mitään hälyttävää ilmennyt, niskaturvotus oli 1,9mm. Kätilö oli tosin harmissaan, että olivat antaneet mulle ajan ultraan jo 10+6viikoilla, olisi toivonut että olisi ollut enemmän. Mutta kyllä sieltä näkyi kaikki se mitä pitikin, enkä osannut ton ultran jälkeen olla lainkaan huolissaan. Kätilö tosin tuumas käynnin lopussa, että älä sitten säikähdä jos tulee veriseulassa hälytys, ja sitä mä nyt oonkin sitten miettinyt että näkikö/tiesikö kätilö jotain mitä ei meille kertonut, vai halusko vaan muuten rauhotella. Seuraavana päivänä kävin sitten verikokeessa, ajattelin, että tuskinpa sieltä mitään perästä kuuluu. Takana kaksi aikaisempaa raskautta, eikä kummassakaan ole tullut mitään hälyyttävää. Viikko sitten sain soiton, että kuulun riskiryhmään, ja tarjoavat meille mahdollisuutta tulla istukkanäytteeseen, mikäli haluamme. Riskisuhdeluku on 1:65. Verikokeen tuloksista en saanut mitään tietoa, että mitä arvoja siellä oli ja enpä mä niistä mitään olis ymmärtänytkään. Nyt onkin sitten ollut järkyttävän pitkä ja ahdistava viikko, kun huomiseksi saatiin aika sikiöntutkimusyksikköön tutkimuksia varten. Vaikea ollut iloita odotuksesta, kun pitää jotenkin henkisesti yrittää valmistautua siihenkin vaihtoehtoon, että vauvalla on kromosomeissa jotakin häikkää. Se on kuitenkin ollut selvää alusta asti, että jos vauvalla todetaan kehitysvamma, niin keskeytämme raskauden, vaikka sekin tuntuu raskaalta ajatuksesta, todella. En uskonut, että odottaminen ja pelossa eläminen on näin kuluttavaa. Toivottavasti saadaan kuitenkin tulokset kokeista nopeasti ja toivottavasti istukkanäytteen ottaminen onnistuu,ettei tarvitse jäädä odottamaan lapsivesipunktioon pääsyä. Siitä tämä on jälleen muistuttanut, että mikään tässä maailmassa ei ole itsestäänselvää, ja paljon voi kaikenlaista sattua. Tsemppiä kaikille saman asian kanssa murehtiville, toivotaan että asiat kääntyisivät parhain päin kuitenkin!