Oon koko raskausaikani siitä saakka kun erehdyin menemään NT- ultraan seurannut tätä ketjua ja saanut ilokseni todeta, että suurin osa hälytyksistä on turhia, onnea siis kaikille heille ja voimia niille, joilla ei ole ollut niin onnekasta...
Olen pian 34- vuotias äiti ja odotan neljättä lastani rv:lla 40+, enkä keneltäkään edelliseltä lapselta ole seulontoihin osallistunut. Vaan jostakin kumman syystä vastasin neuvolassa myöntävästi, että voisinhan seulaan ehkä mennäkin, vaikka olin jo ajatellut, etten poikkea linjastani tälläkään kertaa. Jälkeenpäin olen ajatellut oliko tällä joku tarkoitus, vai onko kaikki vaan sattuman kauppaa. Kärähdin nimittäin seulasta riskiluvulla 1:80, rv:lla 11+5 nt oli 2,4 mm ja PAPP-A 0.50 MoM ja HCG 0.51 MoM. Siinä kohtaa löin liinat kiinni, en halunnut tietää enempää. LVP on mielestäni niin luonnoton toimenpide, etten omalle kohdalleni voinut sitä kuvitellakaan. Nyt kuulostaa edelleen yhä kummallisemmalle koko seulontaan osallistuminen, en näe siinä itsekään mitään järkeä. Olin itselleni vihainen -ja olen edelleen- siitä, että menin seulontaan. Olen itse alan ammattilainen ja saanut paljon tukea, jota "siviili" ihmiset eivät voi saada ja olen muodostanut yhä vain kriittisemmän kuvan näistä sikiöseulonnoista. Suomessa syntyy vuosittain lähes 60 000 lasta ja arvioiden mukaan lähes 95% näiden äideistä osallistuu seulontoihin. 5% seulontoihin osallistuneista äideistä saa "positiivisen" siis 1:250- 1:1 riskituloksen eli noin 3000 raskaanaolevaa vuodessa joutuu tähän murheeseen. Downin syndrooman yleisyys on noin 1/600 syntyvää lasta kohti, eli noin 100/vuodessa, jossain mainitaan 70/vuodessa. Seulonnan avulla näistä tapauksista löytyy 80-90% (eli 80-90 lasta sadasta) Jos 3000 raskaanaolevaa saa hälytyksen, se tarkoittaa että 2920 äitiä murehtii turhaan
Siis rankimmin mua ärsyttää tämä turhan murheen aiheuttaminen! Moni raskaus menee puolen väliiin saakka aivan pilalle, aivan turhaan!
Itse en siis edelleekään tiedä, onko minun hälyytykseni ollut turha vai ei. Vauvan sydän ja rakenteet on kaikki moninkerroin tutkittu eikä mitään vikaa ole löytynyt, olen itse voinut koko raskausajan erinomaisen hyvin ja vauva on kasvanut normaalisti, enkä olisi mitään murehtinut, jos ei olisi ollut tätä muutamaa millimetriä liikaa! Enhän voi ollenkaan tietää, mitä muilla lapsillani on NT ollut enkä näin ollen ole voinut asiasta huolestuakaan. Ehkä se ainoa hyöty tästä on se, että olen valmistautunut ajatukseen siitä, että saattaa olla että lapsi ei olekaan tavallinen lapsi vaan erityinen... Tämä ajatus on toki varmaan jokaisella vauvaa odottavalla aika ajoin mielessä ja eihän seulonta todellakaan tuo esille kuin kromosipoikkeavuudet ja toisaalta pahoja sydänvikoja. Liian usein tuntuu sille, että LVP:n jälkeen kun vauvalle on saatu terveet kromosomit tulokseksi, erehdytään ajattelemaan, että nyt ei mikään voi mennä pieleen. Eipä sillä, että nyt tarvitsisi ikuinen pessimisti ollakaan. Itse olen välillä joutunut sellaisiin murheen aallokkoihin tämän asian takia, että mopo on karannut käsistä täysin, sitten olen taas nostanut faktat esille (kuten 98,75% todennäköisyys saada kromosomeiltaan terve lapsi, normaalit UÄ- löydökset jne. ja sitten se fakta, että me emme kaikkeen täällä voi vaikuttaa ja jos meille syntyy esim. Down- lapsi, voi olla, ettei se olekaan maailmanloppu vaan ONNI?) ja pystynyt kaikesta huolimatta nauttimaan tästäkin raskaudesta ja rakastumaan vauvaani :heart:
Nyt vaan odotan innolla synnytystä ja että saamme nähdä meidän ihanan vauvan, oli hän sitten millainen hyvänsä. Hänet on rakennettu samoista aineksista kun perheemme muutkin ihanat ja rakkaat lapset.
