Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Jostain kumman syystä en pääse tunnuksilla sisälle joten tulin vanhoilla tänne. Olen siis tuo Rizza80 täälä ja nyt rimpuli.
En oletkaan aikoihin täällä käynyt,on ollut aika piinaavaa aikaa odotella tuota lapsivesitulosta,mutta tänään iloinen soitto tuli ja kromosomeiltaan terve lapsi tulossa!! Ihanaa vihdosta viimein voin jo hiukan nauttia tästäkin odotuksesta vaikka pieni pelko koko ajan tuolla piileekin viel. Niin ja aimennin kerrotuista niin turvotusta oli 4.9 ja riskiluku 1:5 . Ja vastausta odotin n.2.5 viikkoa.

 

Vähän sekaisin vielä ilmeisesti uutisista kun kirjotusvirheitäkin tulee...

 

Tiistaina kolahti kirje postilaatikkoon eli hyviä uutisia: Ei 21-, 18- tai 13-trisomiaa ja meillekin tulee poika! Hassua, mulla on ollut koko raskauden vahva fiilis että poikaa tässä odotellaan. :heart: Esikoinen on tyttö ja siitä taas oli tosi vahva tyttöfiilis (vaikka kaikki väitti että takuuvarma poika kun on noin selkeä poikamaha, synnyttyään vasta selvisi sukupuoli). B)

 

onnea kaikille hyviä uutisia saaneille :heart: :heart:
täällä yks joka odottaa vielä tuloksia.... niskaturvotusta 1,7mm -ei ois aiheuttanu jatko tutkimuksia mut sit verikokeet hälyytti. viime viikolla käytiin antaa istukkanäyte ja nyt sit vaan odotellaan.... kyllä tää vaan aika paljon päätä sotkee ku koko aika joutuu odottaa odottaa odottaa ja pelätä.. tahtois vaan nauttia raskaudesta.

pikkumökö + pirpana 13+4

 

eilen tuli kirje kotiin ja uutiset onneks iloisia :heart: nyt on niiiiiin helpottunu olo.

 

Onnea pikkumökölle! Nyt vain nautit raskaudesta. :heart:

 

Tämä varmaan on oikea paikka purkautua!

Tänään tuli kirje jatkotutkimuksiin, kun Down oireyhtymä veriseulassa oli käry käyny. Riskikertoimista ei mitään hajua, huomen aamulla Naistenklinikalle jatkotutkimuksiin...

MItäs siellä tarkalleen tehdään? Voisiko joku ystävällisesti vähän vihjata

 

Jennikille voimia! Me oltiin juuri naistenklinikalla tammikuussa lapsivesipunktiossa... Luulisin, että teillä on sama kaava kuin meilläkin. Eli ensin keskustelu kätilön kanssa, joka kertoo vähän tuloksistanne, varmaan myös näyttää veriseulan tulokset ja vähän kertoo, miten jatkossa voi edetä. Sitten varmaan kysyy, haluatteko että istukkaverinäyte otetaan, ja jos haluatte, niin se varmaan voidaan ottaa samalla kertaa. Tästä en tosin ole ihan varma, koska meille hälytyksestä soitettiin ja mä sanoin heti siinä puhelimessa, että haluamme sen näytteen.

Jos te haluatte ja se näyte voidaan ottaa heti, niin sitten taas odottelemaan odotushuoneeseen, josta kutsutaan varsinaiseen tutkimushuoneeseen. Multa lopulta otettiin istukan sijainnin vuoksi lapsivesinäyte, ja se oli kyllä tosi helppo ja nopea homma. Ei sattunut, tuntui vain verikokeen ottamiselta. Sitten se onkin ohi ja seitsemässä arkipäivässä saatte tulokset. Voimia sinne!

Salaisuuksienkammiolle sen verran, että teidän riski on tosi pieni, prosenteissa 0,2%:n luokkaa. Oletko kysynyt verikokeen tuloksia? Nekin kuitenkin kertoo paljon, sillä down-raskauksissa hcg on tavallista korkeampi ja papp-a alhaisempi, mutta sulla on ne varmasti olleet ihan hyvät, kun hälytystä ei ole tullut. Jostain luin, että se riskilaskuri painottaa äidin ikää ja niskaturvotusta. Mulle sikiöntutkimusyksikössä sanottiin, että meillä jonkin verran riskiä nosti myös niskaturvotus, joka oli 1,7mm, mutta mulla oli viikkoja silloin vähemmän kuin sinulla, mun rv oli 11+2. Sinuna koittaisin nyt vain nauttia raskaudesta, riskisi on kuitenkin niin pieni.

 

hernukka Kiitos vastauksesta! Aluksi käsitin, että olis ollu uus ultra esim lääkärin tekemänä, mutta pienen kaivelun jälkeen tuli tuo punktio monessa jutussa esiin... 2-3 tuntia käskettiin varamaan aikaa, joten eiköhän siihen ole varattu aikaa myös sen näytteen ottamiseen...

Vitsi kun ei yhtään huvittais moiseen lähteä :|

 

Jennikille vielä! Joo, jos tosiaan on käsketty varata aikaa 2-3h, niin siinä on tosiaan varmasti varattu aika myös sille näytteelle. Sen näytteen ottaa lääkäri ja siinä samalla ultrataan koko ajan, ja lääkäri myös vähän mittailee vauvaa ennen näytteen ottoa. Ne ei niitä mittoja ehkä ihan automaattisesti kerro tai kirjaa neuvolakorttiin, mutta mä kyselin ne ja mua sitten vähän lohdutti, että vauva oli hyvin kasvanut eikä mitään poikkeavaa näkynyt...

Ja muista, että se näyte on vapaaehtoinen! Toimenpiteenä ihan kivuton, mutta toisaalta siinä on se pieni keskenmenoriski. Mutta kaikista näistä se kätilö kertoilee teille sitten huomenna tarkemmin. Voimia matkaan! :hug:

p.s. Verneri.net -sivuilla on hyvät infosivut odottajille ja sellainen kysymyspalstakin, jossa naistenklinikan ylilääkäri vastailee lukijoiden kysymyksiin sikiöseulonnoista.

 

jennik Kannattaa myös henkisesti varautua siihen, että näytettä ei istukan sijainnin vuoksi välttämättä voida ottaa, kuten meillä. Tällöin joutuu odottamaan muutaman viikon ennen kuin lapsivesipunktio on mahdollinen.

 

Eilen käytiin naistenklinikalla, meillä riskiluku 1:25, eli ei ollut kovin mukava käynti. NT oli 2,7mm, ja verarvot PAPP-A 0,9 ja hCGb oli 1,32 muutettuna siihen MoM yksikköön. Eli ainoastaan tuo yksi veriarvo oli yli sallitun rajan. Mitäs mielipiteitä tälläsistä arvoista/omia kokemuksia?????

Istukkanäytettä ei voitu ottaa, sillä kohtu taaksepäin kallellaan joten nyt odotellaan viikolle 15 että saadan lapsivesinäyte otettua....

 

Voi kurjaa, miten yleistä tuo, ettei sitä istukkanäytettä voida ottaa!! Meillä oli sama juttu ja siinä tulee kyllä kauhean paljon lisää niitä piinaviikkoja. Kenellekään ei sellaistä soisi! Voimia siis nyt vain Jennikille odotteluun!

Luulisin Jennik, että teillä riskilukua nostaa lähinnä niskaturvotus, sillä noi veriarvot on kai suht hyvät. Niidenhän pitäisi olla mahdollisimman lähellä yhtä ja aika lähellähän ne onkin. Mittasko ne uudelleen nyt niskaturvotusta? Mulla oli mielestäni siinä suuri heitto, kun varsinaisessa np-ultrassa niskaturvotus oli 1,7 ja viikon päästä sikiöntutkimusyksikössä 0,7mm. Mutta riskilukua ei lähdetty muuttamaan, vaikka se mulle myönnettiinkin, noin suuri ero muuttaisi aika paljon riskilukua. Kaikkinensa toi niskaturvotuksen mittaaminen on tosi virhealtista, että sinuna nyt vain yrittäisin lohduttautua sillä, että sulla on veriarvot hyvät, ja ne on sentään selkeitä mitattavia arvoja toisin kuin tuo NT.

Varmaan Vernerin sivuilta joskus luin, että hcg saa olla yli kahdenkin ennen kuin se on "hälyttävä" ja sitten taas, että papp-a on on jo varsin alhainen, jos se on alle 0,5... Nää on nyt vain sellaista mutu-muistelua, että ihan varmasti en näitä muista. Mun noi arvot oli papp-a 0,55 ja hcg 1,09.

Voimia sinne ja toivotaan, että kaikki on lopulta hyvin!! :hug: Helpolla sitä piinaa ei unohda ja siksi kai itsekin yhä käyn täällä lueskelemassa.

 

hernukka mutu-muistelu kelpaa tässä vaiheessa todella hyvin, kun ei mitään hajua mistään ole Kyllä se lääkäri mittaili mutta en tullut kysyneeksi niitä mittoja kun olin niin shokissa siitä että pitää vielä niin kauan odotella. Sen kertoi, että on kasvanut pituutta normaalisti. :kieh: Tää on hienoa, kun ei omat aivot toimi normaalisti kun päässä pyörii aina väärät asiat väärään aikaan...

Olet varmaan noista veriarvoista ihan oikeassa, koska oon törmänny paljon isompiinkin lukuihin ilman että riskiluku on ollut kovin suuri... Kiitosksia sulle oikein paljon =)

 

Jospa minäkin tähän ketjuun kirjoittaisin. Ahkerasti olen tätä käynyt lukemassa, milloin toiveikkaana milloin epätoivoisena. 23.12.09 kävin np ultrassa. Niskapoimuturvotus oli muistaakseni 1. Mutta verikokeessa papp-a arvo oli liian matala. Hcg oli normaali. Sain riskiluvuksi 1:110. "Joululahjana" tämä uutinen ei ollut paras mahdollinen. Mua lohduteltiin sieltä ja täältä että riski on kuitenkin melko pieni. Terveitä vauvoja on syntynyt huomattavasti kovemmilla riskiluvuilla jne. Mutta mieltäni jäi kaivertamaan suunnaton pelko. Viikon kuluttua kävin istukkabiopsiassa. Pelko ei hellittänyt. Reilussa viikossa sain puhelimitse tulokset, trisomia 21. Tarinan loppu on sitten liian kipeä käsiteltäväksi tässä pinossa. Koko asiaa on vieläkin vaikea käsittää todeksi

 

jääenkelille paljon voimia jaksamiseen. Harmi, että teille noilla luvuilla tuli kuin tulikin huonoja uutisia :/

Onkohan mahdollista, että äiti voisi aavistaa jos jotain on vialla? Nyt alkaa itseään pelottaa kun olen tänään lukenut 2 kertomusta joissa paljon pienemmällä riskiluvulla on saatu huonoja uutisia :|

 

Jääenkelille :hug: :hug: :hug: mulla sama kokemus, joten ymmärrän hyvin :hug: Paljon jaksamista ja voimia!

jennik, itse ainakin vain tiesin,että kaikki ei ole kunnossa. Alusta asti oli sellainen olo, että nyt on jotain pielessä. Veriarvoista.. taisin jollain sivulla niistä kirjoittaakin,mutta siis S-PAPPA oli jotain 0,33 eli aivan päin puuta. Sulla ihan suht ok noi luvut, joten kovasti tsemppistä tulosten odotteluun ja toivotaan parasta! :heart:

 

JENNIK ja KÄÄKKÄNÄ kiitos voimista, niitä tällä hetkellä tarvitaan :|
Vielä en osaa olla laskematta viikkoja kuinka pitkällä raskauteni olisi , jos en olisi päätynyt keskeytykseen. Kääkkänä luultavasti tietää tunteen. Ja toivottavasti Jennik ei joudu tietämään.
Mulla on 3 lasta, joten ainakin henkilökohtaisesti uskon että se äidinvaisto itselläni kertoi heti että kaikki ei ole ok. Muissa raskauksissa en ole kokennut samanlaista epävarmuudentunnetta mitä viimeisimmässä koin. Ja se pelko tai oikeammin varmuus siitä että kaikki ei ole kuten pitäisi oli kuitenkin hyvinkin voimakasta. Siksi en edes kertonut raskaudestani kovinkaan monelle.
Voimia kaikille jotka painivat samojen asioiden kanssa. Oli sitten kyse tulosten odottelusta tai jo niistä isoista päätöksistä mitä saattaa olla edessä tai tehtyinä.

 

Jääenkelille ja Kääkkänälle :hug:

Sydäntä särkee ajatella kaikkea, mitä olette kokeneet! Kuten Jääenkeli arvelikin tuskin kukaan muu kuin sellainen, joka todella oikeasti on kokenut saman pystyy kuvittelemaan tunteitanne. Itse ainakin ennen hälytystä luulin tietäväni, mitä ajattelisin ja miten toimisin, jos hälytys tai jokin trisomia kohdalle sattuisi. Mutta mulla monet ajatukset jo pelkästä hälytyksestä muuttuivat aivan päälaelleen ja ne vaihtelivatkin päivästä toiseen... Nyt jos joku kysyy, miten oltaisi toimittu, jos hälytys olisikin ollut todellinen, en voi vastata kuin etten todellakaan tiedä. Niitä tunteita ja ajatuksia ei vain osaa kuvitella ennen kuin se aivan totisin hetki on käsillä ja sattuu omalle kohdalle.

 

laitanpa tänne sit viimein viestiä kun olen aikani tätä ketjua käynyt lukemassa...
Ensiksi HALIT kaikille tuloksia oottaville ja huonoja uutisia saaneille. Nämä on vaikeita asioita.
Jäänenkelillekin myötunto halaus, kyllä asiat menevät päin aurinko pikkuhiljaa.

Me saimme istukkabiopsian tulokset noin kaksi viikkoa sitten ja ilmeni että vauvalla on trisomia21 eli downin oireyhtymä. Sanoin kuvaamaton fiilis oli kun soitto tuli. Sitä hirveetä tunnetta ei pääse helpolla pakoon...
Mutta päätimme kuin päätimmekin jatkaa raskautta ja annetaan sen edetä omalla painollaan. Huoli on välillä syövereihin vetävä mutta kun ultrassa oli niin eloisa kaveri niin en osaa vielä murehtia. Meidän pieni poika.
Ultria tehdään nyt useammin ja seurataan vauvan vointia. Rakenne ultrassa selvinee sitten asioiden oikea laita että varaudutaanko me sydämen leikkaukseen jatkossa vai mitä tehdään. Kaikki ainakin nyt hyvin. Otinkin heti yhteyttä yhteen down perheeseen kun päätimme pitää vauvan. Olemme käyneet heidän luonaan ja ihana poika heillä on eikä mitään sairauksia ollut hänellä. Tietenkin itse varaudun pahimpaan kohtaloon mutta aika näyttää... Potkuja tuntuu jo pikkuruisen verran, onhan nyt jo viikkoja 18. Toinen lapsi meillä ja ite olen 22vuotta.
Mutta siis tarkoitukseni oli tuoda senkin puolen toivoa tänne että vaikka huomattaisiin jotain seuloissa ja tutkimuksissa niin ihana lapsi varmasti tulee olemaan jos teette rohkean päätöksen jatkaa Voimia.

 

rosalii Ikävää, että teille tuli huonoja uutisia, mutta onnittelut kuitenkin tulevasta vauvastanne! Toivottavasti poikanne säästyy suuremmilta sairauksilta ja te sitäkin suuremmilta huolilta :hug:

Mun ensimmäinen reaktio oli, että jos lapsi vammainen niin tod näk keskeytetään... Maha kuitenkin kasvaa päivä päivältä ja mä olisin jo ostelemassa kaikkea vauvatavaraa. Nyt tällä hetkellä tuntuu taas, että tulkoon mitä on tilattu ja annetaan mennä luonnollisesti. En kuitenkaan osaa edes aavistaa mitkä tunnelmat ovat silloin kun niitä vastauksia siis saa. Meillä siis istukkanäyte reilun viikon päästä.... :/

 

ROSALII, voi kun itsekin olisin kyennyt tehdä saman päätöksen! Mutta niin moni asia vaikutti lopulta siihen että meidän pienen poikamme elämä päättyi alkutaipaleille :'( Asia on vielä hyvin tuore, ja koko suruprosessin käsitteleminen kesken.
Itselläni on tuttava jolla down lapsi. Mieheni on työskennellyt kehitysvammaisten parissa ja opiskelee alaa. Joten ihan tietämättömiä emme olleet 21 trisomiasta. Itselläni suurin pelko ei suinkaan ollut lapsen älyllinen kehitysvamma, vaan se että entäs jos vauvalla olisikin suuria leikkauksia edessä. Varsinkin sydänvika pelotti.
JENNIK, tuo odottaminen on ihan kamalaa. Itse pääsin onneksi istukkabiopsiaan viikossa. Mutta sekin viikon odotus oli pelkkää itkua. Lopullisten tulosten odottaminen kesti sitten 3 viikkoa. Viikossa satiin alustava tulos, 21 trisomia. Joka sitten vielä varmistettiin uudella viljelyllä, jota sai odottaa 2 viikkoa. Sinä aikana tunsin vauvan potkut. Lopulta en voinut enään katsoa itseäni peilistä :'( Enkä vieläkään katso mielelläni vartaloani peilistä. Yhä joka perjantai alitajuntani ilmoittaa montako viikkoa nyt olisi kasassa.

 

Jennik, kiitos onnitteluista.
Jääenkeli, uskonkin että teitte päätöksen joka oli teille kaikkein parhain. Ja ei surutyössä auta muu kuin aika :flower:
Mulla kova huoli siitä onko lapsella sydänvikaa... Nyt olen lukenut netistä palstoilta ja varsinkin sivustoa www.downiaiset.com ja koittanut saada jotain tietoa asiasta. Enään viikko rakenne ultraan! En tiedä miten päin olisin jos selviää jotain vakavaa... Joka ilta tulee itkettyä vähän. Miten tuuri jakautuu ihmisten kesken. Ja yksi työkaveri odottaa nyt esikoistaan ja näillä näkymin tervettä poikaa, niin itkua pitää pidätellä ainakun häntä näen. Ja kukaan niistä ihmisistä ketä tapaan päivittäin, ei tiedä mitä minulle ja meidän perheelle on tapahtumassa.. Vaikken tiedä itsekään. Sisimmässä toivoo että lapsen synnyttyä huomattaisiinkin hänen olevan ihan tavallinen. Olen nähnyt uskomattomia unia pojasta jonka saan ja hän onkin ihan tavallisen näköinen ja on syntyessään jo kolme vuotta No ehken ihan kolmea vuotta voisi odottaa... Ennen kaikkea haluankin että tästä vauvasta meitä onnitellaan eikä valitella huonoa kohtaloa. kaikista pahinta olisi että joku tulee sanomaan meidän lapsesta että "olen pahoillani!" varmaan vedän päin näköä samantien.
Ainoa lohtu on se että vauva potkii paljon ja on energinen tapaus.

 

Kiitos hernukka ihanasta kommentistasi ja Roosaliille kovastipaljon jaksamista! Voin uskoa, että on niin vaikea pitää sisällään samanaikainen ilo vauvasta ja kova huoli, josta vaikea puhua kenellekään :hug: Toivottavasti rakenneultrassa selviää enemmän ja tietenkin pidetään peukkuja,ettei näkyisi sydänvikoja tai muita rakenteellisia poikkeavuuksia!

Jääenkeli, minäkin olen nyt puoli vuotta keskeytyksestä miettinyt kovasti päätöstämme ja vaikka edelleen tunnen tosi rankkaa syyllisyyttä, niin pystyn nyt myöntämään rehellisesti että tämä päätös oli meille oikea. Rakastan silti sydämestäni sitä pientä enkeliämme ja hänellä tulee olemaan aina paikka sekä lastemme että meidän elämässämme. Haudalla tulee käytyä joka viikko. Tämän uuden raskauden kohdalla on ihan erityisiä huolia ja ahdistuksen aiheita mielessä. Ja nyt alkaa olla juuri se aika, jolloin odotimme sitä kauheaa hetkeä.

Nostan silti kovasti hattua Roosaliille ja toivon kovasti, että kaikki tosiaan on kunnossa vauvan sydämen kohdalla.

 

Tulin kertomaan meidän perheen kuulumisia. Olisi ihanaa jos voisin yhtyä noihin moniin helpotuksen huokauksiin ja ilouutisiin. Meidän pieni turner-tyttömme jaksoi hienosti sinnitellä raskauden puoliväliin saakka. Nyt pieni nukkuu veljensä kanssa kaunista unta ilman tuskaa ja taistelua.