Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Täällä oli myös riskiluku 1:5, turvotuksen ja lääkitykseni takia.

Edelleen vain odottelua, nyt on n. 1,5 viikkoa punktiosta. Ei jännitä, mutta toki haluaisin jo tulokset tietää, niin voisi sitten alkaa hyvillä mielin ostelemaan vauvatavaraa :D Minä kun ehdin kaiken pistää eteenpäin edellisen jäljiltä eikä rahaa ole sitten kaikkea kerralla ostaa... Ja onhan ne vaatteetkin niiiiiiiin söpöjä... <3
 
Hei,

vihdoin löytyi paikka jossa on kohtalotovereita!

Kävin viime viikon tiistaina np-ultrassa jossa viikoiksi arvioitiin koon perusteella 12+0. Sain esikoisen 1/2009 joten kuukautisia ehti olla yhdet keväällä ja yhdet syksyllä, joten kävin ensin varhaisultrassa että saatiin tolkku millä viikoilla mennään. Ne oli ilmeisesti arvioitu alakanttiin, koska LA aikaistui viikolla np-ultrassa. Np-ultrassa niskaturvotus oli 1,6mm ja kaikki muutoinkin ok. Huoahdin helpotuksesta, kaikkihan on oikein hyvin kun turvotus on ok. Esikoisen kanssa kaikki meni kuin oppikirjassa ja oli muutenki huoletonta aikaa, pienessä mielessäni ei käynyt edes ajatus, että veriseulasta voisi sitten löytyä jotain. Kunnes eilen soi puhelin. Riski 1:190. Lääkäri puhelimessa toisteli että tämä on aika pieni todennäköisyys kun rajakin on 1:250 mutta shokki tämä on, piru vie. Tänään soittivat sitten onneksi jo sikiötutkimusyksiköstä, mutta lapsivesipunktioon aika on vasta kahden viikon päästä, ke 20.1. jolloin olen 15+1. Karmivaa ajatella, että ensin pitää odotella kaksi viikkoa ja sitten tuloksia vielä 7 työpäivää. Toisaalta en voisi kuvitellakaan jättäväni lvp:a väliin, koska pää hajoaisi totaalisesti jos tässä pitäisi loppuraskaus olla epätietoisena, kolme viikkoakin ku tuntuu ikuisuudelta! 1.2. koittaa paluun töihin, sekin mietityttää siinä valossa että kromosomitutkimuksen tulos ei ole mukavaa kuultavaa. Stressaan helposti kaikista pikkuasioista ja olen sairastanut useammankin masennusjakson, viimeisin iski synnytyksen jälkeisenä masennuksena viime kevättalvella. Olen toistaiseksi vielä esikoisen kanssa kotona, mutta 1.2. pitäisi mennä takaisin töihin. Toivottavasti se tulos terveestä lapsesta tulee ennen sitä, epätietoisena paluu töihin ei tunnu kovinkaan houkuttelevalta ajatukselta.

Vaikka kuinka yrittää ajatella järjellä että todennäköisyys terveeseen lapseen on 99,47% niin silti sitä miettii pahinta. Ja lvp:n aiheuttaman keskenmenon riskihän on suurempi kuin tuo 1:190 todennäköisyys... Fiilikset syöksyvät yltiöpositiivisesta täysin toivonsa menettäneeseen monta kertaa päivässä, itken välillä silmät päästäni ja yritän pysyä järjissäni. Mutta vaikka tieto lisää tuskaa, vertaistuki auttaa edes vähän. Eli kiitos tästä! Ja tsemppiä kaikille tuloksia odottaville!
 
Tunteet hieman sekaisin, puoli tuntia sitten soitettiin äitipolilta kromosomivastauksista. Pojalla on ylimääräinen x-kromosomi, joka aiheuttaa mahdollisesti lapsettomuutta yms. Jään tutkailemaan netistä mitä tämä käytännössä tarkoittaa... Kyseessä siis Klinefelterin oireyhtymä, 47 xxy.
 
Yeb
Tulin välillä tänne kurkkimaan, täällä onkin uutta porukkaa jännittelemässä :hug:

Mikä on Riinuzkan olo nyt kun oot saanut vähän lueskeltua tuosta XXY:stä? Kai te pääsette kuitenkin vielä johonkin perinnöllisyyspolille tai vastaavaan puhumaan asiasta? Paljon jaksamista tilanteeseen :hug: Mäkin kävin tutkailemassa uudestaan mitä tuo käytännössä tarkoittaa ja jos joku poikkeama on niin onneksi noinkin "vähäinen". En missään nimessä halua vähätellä mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.. Itse ainakin toivoin vastauksia odotellessani että jos jotain on, niin mieluummin sitten noita ylimääräisiä sukupuolikromosomeja. Niitähän oli ymmärtääkseni eriasteisinakin tuota XXY:tä, toivottavasti pääsette helpommalla! Se on tietysti todella harmi ettei pojalla todennäköisesti ole mahdollisuutta hankkia omia biologisia lapsia.

Kaikkea hyvää teidän perheelle ja onnea loppuraskauteen :heart:

Yeb ja tytöntylleröinen rv28+4
 
Käyn aina välillä tätä palstaa edelleen lukemassa ja toivotan jaksamisia kaikille näytteenottoa tai tuloksia odottaville. Se oli raskasta aikaa enkä vieläkään ole ihan päässyt yli kaikesta murehtimisesta. Jotenkin se huoli on vaikea unohtaa.

Sonnet rv26+1
 
Hei!
Pakko tulla tänne "kohtalotovereiden" joukkoon jakamaan epätietoisuutta. Odottelen esikoista viikolla 11+4 ja eilen kävimme niskapoimu-ultrassa. Kätilö mittasi pikkuiselta turvotusta vaihtelevasti 4,7-5,5 mm. Sikiö vastasi kooltaan hyvin viikkoja ja pieni sydän löi vahvasti, myös aivopuoliskot olivat kehittyneet ja kädet ja jalat erottuivat selvästi.

Kätilö antoi rivien välistä ymmärtää, ettei meillä ole juurikaan toivoa saada terve lapsi. Riskilaskennalla saatiin tulos 1:5 ja ymmärrän itsekin, ettei se mikään kovin positiivinen ole. Seuraava etappi on istukkabiopsia, joka toivottavasti tehdään heti ensi viikolla. Olen vasta 24-vuotias perusterve nainen, joten ainoastaanko tuo niskaturvotus antoi noin hurjan riskilukeman?? Kävin ennen np-ultraa verikokeissa ja sain tulokset: S-Hcg 25 ja S-PAPPA 594. Kätilö ei todennut verikokeen tuloksista mitään, emmekä ymmärtäneet kysyä, sillä olimme niin järkyttyneitä tästä negatiivisesta uutisesta. Osaako joku kertoa, ovatko nuo verikokeiden tulokset jotenkin todella poikkeavat?

Emme varsinaisesti yrittäneet raskautta, meillä oli ajatus että "lapsi saa tulla, kun on tullakseen". Raskaus oli positiivinen yllätys ja olemme tietenkin olleet onnemme kukkuloilla. Eilen tultiin kyllä ryminällä alas... Kaiken huipuksi olemme menossa naimisiin ensi kuun 20. päivä, joten tunteet ovat todella ristiriitaiset! Istukkabiopsian tulokset saa kuulemma 2-4 viikon sisällä näytteen otosta, joten toisaalta toivon, että vauvamme tilanne selviää ennen häitä. Toisaalta, jos tulee tieto, ettei vauvalla olekaan kaikki hyvin, miten ihmeessä voin nauttia hääpäivästäni?!

Nyt tarvitaan todellakin voimia...

 
pauii Piti samanlaisen taustan takia tulla kommentoimaan, mekin nuori pari joka sai nt ultrassa tulokseksi 3mm, joka siis juuri vähän päälle normaalin. Kätilön suhtautuminen täälläkin heti kovin negatiivinen. Meillä ei puhuttu verikokeen tuloksista yhtään mitään, joten oletin niiden olevan ok. Kunnes paljon myöhemmin neuvolassa mainittiin että niissäkin ollut jotain häikkää, kun yhteislaskennassa riski 1:15.
Jokatapauksessa täällä tuli istukkanäytteestä ihan normaali tulos ja vielä lohdutukseksi että tulokset tulivat todella nopeasti, 3-4 työpäivässä. Käsittääkseni ainakin täällä Helsingissä pyrkivätkin 7 työpäivään. Lapsivesipunktiossa ilmeisesti sitten pidempi odotusaika. Toivottavasti teilläkin kaikki ok :hug:
Kyllä ne arvot voi heittää ihan ilman että mitään vikaa löytyy.

Sanonpa vielä että kysykää, kysykää ja kysykää. Kukaan ei välttämättä muuten kerro kaikkea, vaikka niin olettaisikin.
Ja kun saatte tulokset pyytäkää ihmeessä ylimääräinen ultraus siihen väliin, ennen rakenneultraa. Kuulema yleinen käytäntö, mutta kukaan ei meille maininnut..On sitten paljon mukavampi odottaa, kun ei ole niin pitkää väliä ennen kun pääsee kurkkaamaan vatsaan:)
:hug:
 
Kiitos lohdutuksesta Miumiu83. Mitä nyt tuon eilisen ultran jälkeen olen nettiä selannut, tuntuu näitä positiivisia tarinoita olevan aika paljonkin. Se tuo jonkinlaista valoa tähän tilanteeseen :) Toisaalta ymmärrän kätilöiden "nuivan" suhtautumisen näihin niskaturvotuksiin, pitäähän heidän tehdä selväksi, että kyse on nyt riskituloksesta, joka mahdollistaa tarkemman tutkinnan. Jos kätilöt vaan naurahtaisivat, että no, kyllä näitä turvotuksia tulee ja menee ja tuloksena olisikin esim. 21-trisomian omaava vauva, järkytys voisi olla tuhat kertaa suurempi.

Menen onneksi jo tiistaina neuvolaan, siellä pitää kysellä tarkemmin noista verikokeen tuloksista. Tuosta ylimääräisestä ultrasta meille jo eilen kätilö sanoikin. Totesi, että jos eivät TAYS:sta (asumme siis Tampereen suunnalla) tulosten selviämisen jälkeen anna suorilta ultra-aikaa, kannattaa se tilata itse.

Toivotaan nyt, että meilläkin turvotuksessa on kyse "väärästä hälytyksestä" ja saamme puhtaat paperit istukkanäytteestä :)
 
pauii Toivotaan että teillä kaikki hyvin!
Ihan totta, ajattelin samaa ajattelin kätilöiden asenteesta, parempi se tietysti on olla kaunistelemattakaan asiaa..(meidän tapaus oli kyllä kaiken lisäksi sellainen hössö, että epäilin jopa että onkohan nyt ihan oikein mitattu;) ) Mittausvirheetkin ovat muuten ihan mahdollisia.

Ja hei jotain positiivistakin, jos haluaa niin tuloksistahan saa tietää sukupuolen:)
 
Yeb, ihan hyvältä nyt jo tuntuu, alkushokin mentyä ohi. Tosiaankin xxy on melko lievä poikkeama, eikä 1/3 xxy-pojista/miehistä koskaan tule tietämään ylimääräisestä kromosomista mitään :) Nykyään on jopa (kokeilumuotoisia) hoitoja, joilla xxy-miehetkin saavat lapsia. Ja tilannetta ei tiedä 20-30v päästä, tiede kehittyy huimaa tahtia. En siis ollenkaan ole huolissani pojan tulevaisuudesta tällä hetkellä ja ihanaa päästä onnellisena odottamaan pientä miestä :heart:

Muoks vielä. Tänään käytiin vauvan isän kanssa perinnöllisyyspolilla, mutta ei siitä reissusta juuri mitään kostuttu. Samat tiedot tuli, mitä jo netistä ennestään ehdin selata. Tulipahan kuitenkin käytyä.

Tsemppiä tuloksia/testejä vielä odottaville, rankkaa on se odotus mutta toivottavasti odottaminen palkitaan hyvillä tuloksilla.

Minä jatkan "murehtimista" arkisemmilla jutuilla, kuten streptokokki-bakteerilla, joka aiheuttaa supistuksia, välillä kipeitäkin... viikkoja vasta 18+4, mutta tämä on tuttua jo kolmesta edellisestä raskaudesta (supistelu siis). Hissukseen elellään niin loppuun asti selviää.
 
Jaksamista Riinuzkalle ja erityisesti pauiille. Kyselit noista veriseulan luvuista ja noista ei voi vielä sinällään päätellä mitään, sillä ne muutetaan korjatuiksi MoM-arvoiksi ja kummankin pitäisi olla mahdollisimman lähellä 1,00 . Muistelen että mulla oli down-raskaudessa rv 12+2 nuo luvut S-hcg 48 ja P-APPA 333 ja viikkoihin suhteutettuna MoM oli 1,28 ja P-APPA 0,23. Ts. sikiö kehittyi hitaammin kuin normaalisti ja istukkahormoni oli liian korkea tuosta kehittymättömyydestä johtuen. Toivon kovasti että teillä kuitenkin kyse väärästä hälystä! odottelu ´kyllä kamalaa :( Kannattaa pyytää nuo MoM-arvot, niin niistä osaa lääkäri kertoa.

Itsellä kanssa alkoi uusi odottelu, istukkabiopsiassa kävin. Riskiluku 1:6700 mutta lääkäri sanoi riskin olevan silti 1-1,5% jos on alle 35-vuotiaana ollut kromosomipoikkevuus sikiöllä. Eli nyt odotellaan vaan... onneksi pikatulos tulee tosiaan viikossa,ajattelin jo ens keskiviikkona kysellä. Suppareita ja lieviä kipuja ainakin on,mutta kuuluupi asiaan.
 
Enkelinäiti, onko tuo pikatestin tulos yhtä luotettava kuin jos istukkanäytettä "sorkittaisiin" useamman viikon ajan?? Haluan ehdottomasti vastauksen pikatestillä, mikäli se vaan Tays:ssa on mahdollista! Selviääpä tilanne ainakin hyvissä ajoin ennen häitä. En keksi mitään hirveämpää kuin saada häitä alustavalla viikolla tieto, ettei sikiön kromosomisto ollutkaan normaali.

Saimme onneksi heti eilen postissa lähetteen istukkanäytteeseen, joka otetaan tulevana maanantaina heti aamulla. Mitä muuten luulette, kannattaako perua tiistaille varattuna ollut neuvolalääkärin aika?? Noissa ohjeissa ja muuallakin kun kehotetaan välttämään mm. sisätutkimusta vuorokauden ajan ja sellainenhan lääkärin luona olisi tiedossa. Vaikka itse näytteenotossakin on häviävän pieni keskenmenoriski, en ainakaan tahallisesti halua sitä omalla toiminnallani kasvattaa! Eiköhän sinne nlalääkärille ehdi myöhemminkin...
 
Paii, mä en saanu istukkanäytteestä mitään ohjeita, lääkäri sanoi että voi tehdä mitä vain eikä tarvi varoa mitään. :( Ite kuitenkin huomasin,että supistaa herkästi ja tän aamun siivoilun jälkeen on aika rätti olo. Ei ehkä olis pitäny..

Pikatestin lisäksi istukkanäytettäkin viljellään lisää,eli alustavat tulokset on vaan alustavat. Niistä kuitenkin selviää yleensä 13- 18- ja 21-trisomiatulos sekä sukupuoli. Kuulemma joskus tulos voi muuttua,mutta harvemmin. Varsinaisen kromosomikartaston saamme parin-kolmen viikon sisällä.

Tosta lääkärinajasta, että ehkä tosiaan peruisin sen ja siirtäisin vähän kun kuitenkin se km-riski on noin viikon ajan.

Hyvä että pääset pikaisesti biopsiaan!
 
Mäkin täällä vielä käyn lukemassa juttuja, eikä pelko puhtaasta vastauksesta huolimatta ole täysin väistynyt. Meillähän sitten loppujen lopuks selvisi että istukan tiukat virtaukset aiheutti hälyn.


Voimia kaikille jotka täällä vielä odottelevat tuloksia. Pikaviljelystä sen verran et siinä katsotaan käsittääkseni vain ne yleisimmät häiriöt?

Pikku jätkää odotellaan innolla, nyt rv 31+5. :heart:
 
Koska odottavan aika on niin pitkä, olisi kiva tietää vähän miten tuo punktio käytännössä tehdään ja tutkitaanko samalla reissulla muuta? Meidän lähetteessä luki, että aikaa pitää varata 3 tuntia. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta toisaalta sehän on vaan hyvä, ei tule ainakaan sellainen olo että tässä nyt vasemmalla kädellä vähän työnnetään neulaa vatsan läpi :/
En ole mitenkään hirveän piikkikammoinen ihminen, mutta sattuuko tuo näytteen ottaminen?
 
pauii Tosi ikävää kun teille saatui viikonloppu tähän väliin. Toivottavasti ei mene vapaat ihan pilalle.
Minusta tuo toimenpide ei ollut mikään inhottava, eikä varsinaisesti sattunut. Sellaista paineen tuntua oli. Itse olin vielä edellisenä päivänä lähes pyörtynyt verikokeiden otossa:D En hirveästi pidä piikeistä.
Ennen toimenpidettä lääkäri ultrasi hyvin nopeasti, mutta ei enää mittaillut uudestaan. Toimenpiteessä katsoin vain tiiviisti kattoa, en ultrascreeniä mistä lääkäri katsoi neulan suuntaa.. Suurin osa ajasta taisi mennä odotteluun, ruuhkaa oli. Ja annettu aika oli "noin"-aika. Eli vaikka ohjeissa taidettiin sanoa että rakon pitäisi olla tullessa täynnä, ei sen olisi tarvinnut olla Ihan niin täynnä. Oli vähän tukalaa odottaa..
Jälkeenpäin lääkäri sanoi että voi olla ihan normaalisti, mutta olin todella tyytyväinen että minulla oli vapaapäivä..kun joudun töissä jonkin verran liikkumaan. Ei olisi ollut kiva joutua esim. kumartelemaan tai nostelemaan mitään.
Siinä meidän kokemus, toivottavasti auttaa jotenkin :)
 
Apua, ei meidän ohjeessa ollut mitään puhetta, että rakon pitäisi olla täynnä! Parempi siis ilmeisesti, ettei ainakaan enää sairaalassa kipitä vessaan...

En varsinaisesti pelkää tuota tutkimusta, toisaalta ihanaa että siihen pääsee näin äkkiä ja siten myös tulokset tulevat suht nopeasti. Ihan kamalaa olisi ollut odottaa, että viikot täyttyvät lapsivesinäytteen ottamista varten. Tää viikonloppu tässä välissä ei ole kyllä kaksinen. Varsinkaan kun isäntä varastettiin aamulla polttareihin ja luvattiin palauttaa joskus huomenna...:D No, saapa ainakin mies jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä.
 
Pakko jatkaa vielä spekuloimista, kun ylimääräistä aikaa tuntuu olevan...
Molemmilla veljilläni on huulihalkio. Tai toisella tarkemmin ottaen vielä ns. vakavampi muoto; huuli- ja suulakihalkio. Tuli vaan mieleen, että voisiko niskaturvotus kenties viitata tähän poikkeamaan? En ole äidiltäni tajunnut tarkemmin kysyä olisiko mahdollista, että minullakin on jonkinlainen huulihalkiolle altistava geeni. Muistan äitini sanoneen, että huulihalkio on joka tapauksessa yleisempi poikalapsilla.

Tässä lainaus tekay.fi nettisivuilta:
MISTÄ HUULI-SUULAKIHALKIO JOHTUU?
Huuli- ja suulakihalkiot syntyvät sikiökehityksen ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana raskausviikkoina 4-12. Sikiön huulet, leuka ja suulaki muotoutuvat yhteen kasvavista osista raskausviikoilla 4-8 ja suulaki viikoilla 8-12. Näihin kehitysvaiheisiin ajoittuvista häiriöistä johtuen yhteenliittyminen voi olla epätäydellistä, joilloin jää halkio. Kyseessä saattaa olla perinnöllinen alttius. Vanhemmat, joilla itsellään on halkio, saavat hieman muita useammin huuli-suulakihalkiovauvan. Lisäksi ulkoiset tekijät vaikuttanevat halkion syntymiseen, mutta niitä on usein vaikea varmuudella osoittaa.

Olen yrittänyt googlettaa aiheesta ja siitä, voiko niskaturvotus viitata myös huuli- ja suulakihalkioon, mutta vastausta ei tunnu löytyvän. Itse en pidä tätä "vammaa" millään tavalla pahana, vaikka varmasti vastasyntyneen rikkinäinen suu monia asiasta tietämättömiä vanhempia kauhistuttaakin. Molemmat veljeni ovat käyneet läpi monia korjausleikkauksia ja nyt kun nuorempi täyttää keväällä 18v., pääsee hän vielä viimeiseen leikkaukseen, jossa korjataan nenää & leukaa, kun puberteetti alkaa olla ohi. Molemmat ovat muuten täysin terveitä ja normaaleja nuoria miehiä, eikä esim. vanhemman kohdalla tuntematon välttämättä edes tajua, että tämä on syntynyt huulihalkioisena :)

Pitääkin tentata lääkäreitä maanantaina Taysissa...
 
Kannattaa sitten varmaan seurata teidän sairaalan ohjeita ennen toimenpidettä, Helsingissä hoitajakin vielä muistutti että vessassa ei saisi käydä ennen toimenpidettä - oli ilmeisen tärkeää. Teillä on varmasti sitten keksitty toinen (parempi) tapa..koska rakko täynnä odottelu oli tosiaan ehkä se ikävin osio.
Ennen toimenpidettä oli tosiaan täälläkin varattu aikaa kysymyksille, joten saat varmasti kysyttyä kaiken mikä askarruttaa. Me oltiin niin pihalla, että ei tajuttu kysellä juuri mitään:D Vähän etukäteen miettiminen olisi varmasti hyvä.

Ihan maalaisjärjellä ajateltuna niskaturvotus voisi hyvinkin viitata huuli-suulakihalkioon.
 
Tosta rakkojutusta, että näin mullekin sanottiin etukäteen et pitäs pidätellä ja NKL:lla kävin. Mutta en pystynyt pidättelemään ja oli pakko käydä... niinpä litkin sit kokista puoli litraa ennen käyntiä eikä lääkäri edes maininnut mitään koko asiasta. :)
 
Tuohon huuli-suulakihalkioon ja turvotukseen viitaten, niin olen vakaassa käsityksessä että itse halkio ei aiheuta turvotusta. Turvotus liittyy kai jollain tapaa imunesteiden kiertoon, vaikka olen ymmärtänyt, että varsinaista syytä ei tiedetäkään, eikä halkiolla ole vaikutusta siihen. Sen sijaan halkio voi joskus tulla jonkun syndrooman(niitä on lukuisia) mukana ja tämä sitten voisi aiheuttaa turvotusta.

Jos yhtään lohduttaa pauii niin onhan teille annettu 1:5 todennäköisyys samalla myös 80% todennäköisyys kromosomeiltaan terveeseen lapseen. Kovasti voimia odotteluun. :hug:

Ja vielä rakosta, mulla oli tosi täysi rakko biopsiaan mennessä kun olin siellä tunnin toimenpiteeseen odottelun aikana juonut vielä hädissäni vettä kun yritin rauhoittua. Rakko oli sitten liian täysi kun lääkärin piti päästä käsiksi kohdun takaseinään ja sain käydä kahdesti pissimässä tietyn suuruiseen purkkiin kun yritettiin kontrolloidusti tyhjentää rakkoa sopivaan mittaan. :LOL:
 
Jep, vähän sellainen fiilis jossain tuolla selkärangassanikin kytee, ettei huuli-suulakihalkiolla ole mitään tekemistä turvotuksen kanssa. Kai sitä vaan yrittää keksiä mahdollisia "lievempiä" diagnooseja näin itsekseen, jotta saa edes hetkellisen mielenrauhan.

Hyvä kun vinkkasitte tuosta rakkoasiasta :D Siispä en käy varmuuden vuoksi vessassa ennen sairaalaan lähtöä ja otan vielä juomapullon mukaan, jos pitää saada lisää täytettä! Menee sitten toimenpide kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Ja kiitos Filuuri, sitä 80% mahdollisuutta tässä yritän itsekin ajatella. Heikkona hetkenä taas tuo 20 prosentin mahdollisuus vammaisuuteen tuntuu toooodella suurelta :(
 
Pakko ensinnäkin onnitella teitä kaikkia ihanista vauvoistanne. Toivon todella että teillä kaikilla menee hyvin, oli lapsi terve tai ei :)
Minä olen 22 vuotias ja sain ensimmäisen lapseni -09 kesällä. Yritimme lasta vuoden päivät ennenkun tärppäsi. Päätimme tietoisesti olla menemättä np-tutkimukseen koska olin satavarma siitä ettei mikään tule minua keskeyttämään raskautta, vaan tulee itse jos on tullakseen.
Raskaus meni hyvin viikolle 30 asti jolloin jouduin supistusten takia vuodelepoon kahdeksi viikoksi sairaalaan. Poikamme meinasi syntyä viikolla 34 mutta supistukset onneksi loppuivat itsekseen. Kovasti oli mielessä silloin jo että eikai mikään ole vialla.
Viikolla 39+4 syntyi sitten ihanainen poikavauva jolla todettiin heti Downin Syndrooma. (mahdollisuus 1/25000)Shokki oli valtava ja mietin vain että mitä olen tehnyt väärin. Pojan napanuora oli niin lyhyt että sen takia supisteli aiemminkin jo kovasti.
Kuitenkin se, kun olin tietoisesti jättänyt menemättä tutkimuksiin, harmitti aluksi kovasti. Olisin voinut varautua tähän lapseen paremmin. Toisaalta taas, jos olisin mennyt np-ultraan, niin olisiko shokki ollut sittenkin niin valtava että olisin keskeyttänyt, eikä minulla olisi tätä kiljahtelevaa, nauravaa, suloista lasta? ;) Sepä se.
Kohtalo onneksi osaa meitä kaikkia johdattaa. Minulla kävi hyvä tuuri ja lapsi on kaikin puolin kunnossa ja ryömii niinkuin kuka tahana "normaali" lapsi. Trisomia21 on kromosomipoikkeavuuksista yksi helpoimmista.
Tässä nyt vain yksi kokemus siitä, miten kaikki meni parhain päin, kun vaan päätin olla menemättä np-seulaan :) Se suuri huoli mikä teillä monella on/oli niin on valtava, enkä halua koskaan kokea sitä :heart:
 

Yhteistyössä