Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Hei Sonnet82! Olen menossa punktioon Vaasassa. Täällä ei oteta istukkanäytettä ollenkaan, pelkästään lapsivesipunktioita. Kyselin äitipolilta istukkanäytteen ottamismahdollisuudesta kun olin lukenut siitä netistä. Se oltaisiin voitu ottaa jo raskausviikolla 13 ja tämä raskas epätietoisuuden aika ois vähän lyhentynyt. Sanoivat, että kiireellisissä tapauksissa istukkabiopsiakin on mahdollinen, silloin kun on saatava tietää tulos mahdollisimman nopeasti. Mutta muuten eivät lähde sitä tekemään ja siinä on kuulemma suurempi keskenmenoriskikin kuin lapsivesipunktiossa. Niinpä tässä ny odottelen...

Olen kehitellyt itselleni kaikenlaista tekemistä, että aika kuluis nopeammin. Ens viikonlopuksi lähden aivan yksikseni siskoni luo, sitä seuraavaksi taas yhden ystäväni luokse, jonne otan lapsetkin mukaan. Sitten onkin jo se joulukuun eka päivä...Tulosten oottaminen on sit varmasti kaikkein raskainta.

Tsemppiä sullekkin rakenneultran odotteluun! Minäkin odotan sitä, että saisin vain keskittyä iloitsemaan vatsan kasvamisesta ja sikiön liikkeiden tuntemisesta. Ja päätin, että en jännitä sitten tämän raskauden aikana enää mitään: Kun/jos saan punktiosta hyviä uutisia, tahdon samalla tietää myös lapsen sukupuolen! :heart:

 

Elina76 Siis lapsivesipunktiossa minäkin kävin, koska istukkanäytetty ei istukan sijainnin vuoksi saatu otettua. Punktiossakaan ei siis välttämättä selviä sukupuoli.

 

Elina76 Hyvä kuulla, että olet ainakin jonkun verta pystynyt sopeutumaan tilanteeseen. :hug: Mulle kun tehtiin lv-punktio, niin sain pikavastaukset ensimmäisen viikon aikana: nuo trisomia 13, 18 ja 21 sekä myös sukupuolen. Sen jälkeen meni 2 vkoa, koska kävivät kaikki muutkin kromosomit läpi.

Tietenkin meitä helpotti paljon saada tietää, että vauvalla on normaalit kromosomit. Se ei kuitenkaan takaa 100% että vauva on täysin terve muilta osin. En tarkoita nyt sitä, että nyt stressaisin siitä etukäteen... Elämässä ei lähes koskaan ole mitään varmaa (kuolemaa lukuunottamatta), joten yllätyksiä voi silti tulla. Jos nyt ymmärrät mitä yritän tässä selittää... Tarkoitus ei ole järkyttää! Meidän osalta tuntuu kaikki toistaiseksi menevän hyvin. Aika vain menee yllättävän nopeasti... Nyt on jo viikko 24+3 menossa.

Itse lv-punktio oli mulle yllättävän helppo juttu. Se ei sattunut ollenkaan, enkä tuntenut yhtään sitäkään kun lääkäri veti lapsivettä ruiskuun. Lisäksi se meni tosi nopeasti. Oli hyvin ohut neula, eikä pistokohdastakaan vuotanut lähes mitään jälkeenpäin, vain nuppineluan pallopäätäkin pienempi läiskä jäi laastariin.

Odottavan aika on pitkä, mutta toivon sulle ja teille voimia odotukseen! :hug:

Sonnet82 Onnea teillekin rakenneultraan!!

 

Näin kauan hyvistä tuloksista aiheutunut huojennus kesti, nyt rupesin stressaamaan rakenneultraa ja mahdollista sydänvikaa. Onneksi niiden kai pitäisi aika hyvin olla korjattavissa. 3 viikkoa vielä pitäisi odottaa. Pyrin kuitenkin nauttimaan raskaudesta enkä jaksa sitä enää salailla.

Sonnet 18+0

 

:hug: Sonnet82:lle, ymmärrän erittäin hyvin huolesi! Niinhän se on, että kun kerran kärähtää niin huoli säilyy..
Itse plussasin yllättäen eilen, haamuja tuli jo aiemminkin, ja on sellainen outo olo. Tavallaan on valtavan onnellinen,muttei oikein kuitenkaan uskalla antaa itsensä iloita kun on niin monta kiveä käännettävänä ennen kuin on kuivilla vesillä. :ashamed: Mutta jospa tällä kertaa menis toisin.

 

Enkelinäiti Onnea plussasta!

 

Hei kaikille!

Mä olen kovasti lueskellut täällä viimeisen kahden viikon aikana ja olen kokenut, että kovasti apua kyllä oli. Me kärähdimme pariviikkoa sitten veriseulasta ja sen jälkeen huoli ja murhe ovat olleet mielen päällä. Niskaturvotusta nt-ultrassa oli 2.5, joten se jonkin verran nosti tuota riskilukua, samoin PAPP oli alhaalla 0,64 ja vastaavasti HCG ylhäällä muistaakseni 2,3. Näistä saatiin riskiluvuksi 1/25. Ikää minulla on 28. Viikko sitten olimme istukkabiopsiassa ja tänään postiluukkuun kolahti vastaukset. Kromosomeiltaan terve poika tulossa :heart: .

Kaikille täällä samoja asioita murehtiville rutkasti tsemppiä ja peukkuja. Täytynee toki muistaa, että nuo riskiluvut ovat vasta riskilukuja, eli tietokoneen laskemia todennäköisyyksiä. Toki niiden avulla varmasti löydetään nekin raskaudet, joissa jotain häikkää kromosomien osalta on. Kovasti vaan myös niitä positiivisia ajatuksia kaikille. Itse huomasin, että ajattelin melkein kokoajan asiaa tosi pessimistisesti. Kun tuon riskiluvun muuttaa prosenteiksi, se kuulosti oikeasti paljon paremmalta. Meilläkin 96%:sti kaikki kunnossa 4%:sti jotain vikaa voi löytyä. Ja ainahan tuo huoli ja murhe raskauden aikana on varmasti mielessä, mutta niin se jatkuu lasten kasvaessakin!

Varmasti täällä vielä käyn lueskelemassa ja kohti rakenneultraa mentäessä taas ajatuksen varmasti hyörivät milloin missäkin. Mutta nyt ehkä ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana olen hymy korvissa . Meillä on ennen tätä kaksi alkuraskauden keskenmenoa ja sitten tämän hurja alku kaikkine tuloksien odotteluineen... Kaikille paljon :hug:

 

Rimppuli, ihania uutisia olette saaneet :hug: Onnea paljon odotukseen!

Ja Enkelinäidille toivon kaikkea hyvää tähän raskauteen, matka on tosiaan pitkä :hug:

Mä ainakin ajattelin koko ajan tosi pessimistisesti kärähdyksen jälkeen.. Ehkä tietoisestikin halusi suojella itseään, jos kuitenkin uutiset eivät olis olleet hyviä.

Huomenaamulla rakenneultra ja mua ei jännitä, ihme kyllä Tietysti jo senkin takia että osa vakavista vioista olis näkynyt jo siinä lapsivesipunktiossa otetusta AFP-näytteestäkin, mutta se oli kunnossa. Jos jotain sydämestä löytyy, tai golfpallolöydöksiä niin oon ajatellut että ne ovat korjattavissa kuitenkin

Yeb 20+4

 

Kirjoitin viikko sitten eräälle lääkärin kysymys- ja vastauspalstalle. Selostin tarkasti tilanteeni, aiemmat raskauteni sekä veriarvoni ym. Sain vahvistusta epäilyilleni: matala PAPP-A arvo saattaa kertoa istukan toiminnanhäiriöistä ja sikiön huonosta kasvusta. Se toinen mitattava arvo oli normaali. Mikäli se ois lisäksi ollu korkea, arvot olis selkeesti ollu poikkeavia ja mahdollisuus kromosomipoikkeavuuteen olis olemassa.

Aluksi tieto helpotti: onhan tää tuttu juttu. Koettu kolmesti ennenkin ja lapset onneksi terveitä. Mutta nyt seki rupes pelottaan...Entä jos tää raskaus päättyykin huonosti, jos tässä istukassa vika on pahempi kuin muissa jne jne jne!!!!! Miten mä voin ollakkaan tällanen stressaaja ja hermoheikko!

No, näillä eväillä mennään eteenpäin vaikka raskaalta tuntuukin. Ja äsken mittasin kuopukselta kuumeen: melkeen 39. Tämäkin vielä! Sen päiväkodissa on ollu possu liikkeellä. Tässä kasvaa itellekki pian kärsä ja saparo...jos ei muuta niin sarvet!!!!!

Jaksamista kaikille ja iiiiiiisoooooo :hug:

 

Kirjotin näköjään vähä hosuen edelliseen.. Siis onhan se kromosomipoikkeavuuden mahdollisuus edelleenkin olemassa. LVP:ssahan se totuus sit selviää ja siihen on vielä aikaa tuskallisen kauan... :'(

 

Kiitos paljon ja jaksamista Elina76:lle! Toivottavasti Yebillä meni ultra hyvin. Ite ajattelin tilailla viikon päästä ekaan ultraan aikaa, mikäli raskaus jatkuu... pitäs kattoa se istukan paikka rv 8-9 että tietää,voidaanko istukkanäyte ottaa.

 

Todellakin jaksamista Elinalle! Mä kuitenkin oikeesti uskon että sun taustat tietäen kyse on vaan siitä Papp-A -arvosta ja istukan toiminnasta. Mutta tosiaan, odottavan aika on hirveän pitkä tässä tapauksessa.

Rakenneultra meni oikein kivasti Täti oli ihana ja ultraili puoli tuntia! Luksusta kun sai niin kauan toista kattella selostusten kera. Sukupuolihan meillä on tiedossa kromosomivastauksista ja täti kysyi saako testata taitojaan sukupuolen katsomisessa Oikein meni vaikka luulen että tyttöjä onkin vaikeampi tunnistaa..

 

Yeb Onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Olen EHKÄ pari kertaa tuntenut liikkeitä

 

Meille olisi pitän yrittämisen jälkeen tulossa perheen lisäystä (rv 13). Eilen soittivat, että kuulun tuohon ns. riskiryhmään, eli olen sikiöseulassa niitä kiinnijääneitä... Antoivat 1:20 vaikka ikääkään ei ole kuin 28 v. Nyt ois to aamulle varattu Kättärille aika istukkatutkimukseen, pelottaa jo etukäteen
Pap-A oli 0,5 ja hcg 3,5 kun eikös molempien pitäisi olla 1. Mitä nuo tarkalleen ottaen tarkoittaa?
Oliko ilmoittko Pap-A istukan toiminta"häiriöstä"... Ja mitenhän kauan tuloksissa kestää, jossakin oli et istukkatutkimuksesta saa tiedon nopeammin...!
Odottavan aika on pitkä :attn:

 

salthe Pahoittelut En noista arvoista osaa sanoa, kun omiani en edes tiedä. Löytyikö teiltä niskaturvotusta? Minulle luvattiin Kättärillä istukkanäytteen tulokset viikossa, samoin kuin lapsivesinäytteenkin, jotka sitten tulivat jopa vajaassa viikossa. Kannattaa kuitenkin varautua, että istukkanäytettä ei aina saada otettua.

Sonnet 18+6

 

salthe , pahoitteluni myöskin että jouduit tähän piinaan :hug:
Noista arvoista, että mun käsityksen mukaan P-APPA on alakanttiin ja hcg yläkanttiin sulla. Mä en myöskään saanu noita MoM arvoja lainkaan, vaan ne raaka-arvot. Sain sit netistä kuitenkin kaivettua sen verran tietoa,että pääsin jyvälle. Ja juu, lähellä ykköstä pitäisi kai olla luvut ihannetapauksessa. Älä silti luovu toivosta, 1/20 ei ole vielä varma tulos :hug:

 

Haluan kertoa teille meidän tarinan ja sen avulla tukea ja kannustaa teitä piinassa eläviä

Me odotetaan kolmatta lasta ja koko alkuraskauden oli tunne että jotain on pahasti vialla. Olin varautunut siihen että sikiö on kuollut kohtuun tai onkin tuulimuna tms. kun menin rv. 11+3 nt-ultraan. Syke kuitenkin löytyi heti :heart:
Se mikä ei ollut edes käynyt mielessä oli se että sikiössä olisi jotain vikaa. "Eihän aiemmissakaan raskauksissa ole ollut ja olen niin nuorikin ( 24 v )." Niin ajattelin.
Mutta kuinkas kävikään. Turvotusta mitattiin yli 3mm. Sikiö vastasi viikkoja 10+6 eikä laskettua-aikaa muutettu.
Lääkäri tuli kätilön jälkeen vielä ultraamaan ja tulos oli 3,3mm niskaturvotusta.
Sain samantien lähetteen Helsinkiin Naistenklinikalle istukkabiopsiaan. Aika tuli muutamassa päivässä postilaatikkoon ja aika oli viikon päästä tuosta niskaturvotusultrasta eli todella nopeasti sain ajan. Kävin myös veriseulassa mutta sen tulosta ei oltu vielä saatu kun mentiin istukkabiopsiaan.
Jännitti ihan hirveästi se toimenpide ja varsinkin tulokset.
Lääkäri sanoi että tuolla turvotuksella riski liikkuu 2-21% välillä mutta kuulema lähempänä tuota 2% kuin 20%. Eipä se paljon siinä kohtaa lohduttanut.
Vauvaa ultrattiin. Raskausviikkoja oli 12+3 ja sikiö vastasi viikkoja 11+6 eli tasaisesti oli viikossa kasvanut ja turvotusta oli enää 1,4mm.
Se vähän helpotti mutta ei loppunut meidän odottelu siihen. Istukka on takaseinässä eikä istukkabiopsiaa voitu ottaa.
Saatiin aika tasan 3 viikon päähän lapsivesipunktioon ja palattiin kotiin odottamaan että aika kuluisi.
Sain siinä odotellessa sitten keskussairaalalta veriseulan tuloksenkin. Tulos oli 1/5. Mikä shokki! Mitä sitä turhaan enää tutkimaan, tuloshan on liki varma. Sellaiset oli tuntemukset. Mies jaksoi onneksi pysyä positiivisena ja kannustaa.
Mies oli siellä istukkabiopsia yrityksellä mukana mutta lapsivesipunktioon hän ei töiden vuoksi päässyt mukaan. Yksin menin sinne jännittämään. Näyte saatiin otettua. Sikiö ei ollut kasvanut ihan niin tasaisesti. Laskettuaika siirrettiin 5 päivällä eteenpäin koska lääkäri sanoi että se olisi pitänyt siirtää jo edellisellä kerralla. Ja kuitenkin sikiö oli 2 päivää pienempi.
Kuitenkin hyvät uutiset oli ne että vatsalaukku näkyi, selkäranka oli "nätti" lääkärin sanojen mukaan, vauva liikkui, sydämessä oli 4 kammiota, avoissa näkyi 2 osaa. Silti tuo että sikiö oli pienempi kuin pitäisi jäi painamaan mieltä. Olen lukenut että kehitysvammaiset lapset kasvavat hitaammin.

Tulokset luvattiin 7 työpäivässä. Mikä oli suuri helpotus koska olin täältä ketjuista lukenut että jopa 4 viikkoa voisi odottelua kestää.
Tänään oli se seitsämäs työpäivä ja hermostuksissani kielsin miestä soittamasta työpäivän aikana jos ei ole tärkeää asiaa. Naistenklinikalta kun hyvät uutiset tulee kirjeellä ja huonot puhelimitse.
Aloitin heti aikaisin aamulla siivoamaan, silittämään verhoja, vaihtamaan järjestystä jne. että sain ajatukset pysymään muualla.
Hain postin ja sain kirjeen jossa kerrottiin että terve vauva kromosomeiltaan tulossa :heart:
Ja minä kun olin niin varma. Yksi viidestä kuitenkin saisi sairaan lapsen.


Tsemppiä! Tiedän että tuo aika on todella piinaavaa!!
Olette ajatuksissa ja toivon teille kaikille voimia!

 

Ihanaa, et useille on tullut kuitenkin alkusäikähdyksestä huolimatta hyvä uutisia.
Mä en ole jaksanut asiaa hirveesti ajatella, pelottaa kai myöntää tuo mahdollisuus, et kaikki ei ole hyvin. Varmaa ois jossain vaiheessa mietittävä molemmat mahdollisuudet, kun tulosten saamisen jälkeen miettimisaikaa on kai aika vähän... Mieheni kyllä jaksaa muistuttaa et mitään varmaa ei vielä ole... Mut masentaahan tämä.
Niskaturvotus oli 2mm, eli se kai on siinä "normaaleissa" mitoissa.
Nyt ei kai auta kuin odotella torstaita, onneks mies pääsee mukaan tueksi (mulla aika hirvee neulakammo).

Niin ja tämänhetkinen on vain ollut jatkoa alkuvuodelle...
Tammikuussa oli edellinen raskaus, joka todettiin rv 12 tuulimunaksi, neuvolassa olivat aikaisemmin väittäneet et kaikki oli ok ja et ne sydänäänet oli siellä vilahtaneet. Mikä ei mitenkään ole voinut olla mahdollista.
Sain lääkkeet tyhjennykseen kotona samaisella utra-reissulla, mutta ei sekään mennyt niin kuin piti... tyhjennyksen jälkeen oli jatkuvasti pientä vuotoa n. kuukauden-pari. Väittivät, että on ihan normaalia. Varasin sitten ajan yksityiselle, joka ei nänyt kohtua kunnolla, kun seinämät niin paksut... lähete Kättärille.
Kättärillä totesivat, että eipä ole lääkkeellinen tyhjennys onnistunut ja saman tien kaavintaan, johon olin onneksi varautunut... Tuon jälkeen kaikki ollut ok.
Tähän kaikkeen meni n. 6 kk ennen kuin voitiin aloitta yrittäminen taas alusta...
Eli ei ole taaskaan meitä helpolla päästänyt.
:attn:

Tässä meidän tarina. Pitää vain olla nyt onnellinen et onhan meillä ainakin yksi terve lapsi... :heart:

 

Aluksi kiitos kaikille jotka jaksamista ovat toivotelleet! Ja sitten nimimerkille ce-bra oikein paljon onnea vielä tämänkin palstan välityksellä! :hug: Juttelimme eilen toisessa linkissä, olit siellä nimimerkillä äiti ja itse olin kirjautumattomana, mut samalla nikillä. Niinkuin tänään sinne kirjoitin, tulin ihan sinun takiasi palstoille katteleen, josko sulta sinne viestiä tulisi hyvien uutisten muodossa.

Meijän pojan possulenssu tais olla tavallinen flunssa, mut lääkäri kirjotti sille viiden päivän tamiflu-kuurin. Testejä siitä ei otettu. Kuurin söi loppuun ja nyt terve! Esikoinen näytti tulevan kipeeksi myös, mut eipäs tullukkaan ja keskimmäinen sai perjantaina koulussa possupiikin, josta sille nousi melkeen 40 asteen kuume. Nyt hänkin on jo kunnossa. Eli tässä on ollu sopivasti muuta murehdittavaa tämän masuasukin lisäksi, mut onneks näyttäis tämän syksyn flunssat olevan meijän perheen osalta ohi. Toivottavasti!

Tänään mulle tuli rv 14 täyteen ja tasan viikon päästä on punktio. *apuva* Rupee työhousut kiristämään ja raskaus näkymään päälleppäin. Kumpa siitä pian sais ruveta nauttimaan! Voimia kaikille. :hug:

 

Ajattelin kertoa omia kokemuksia tuosta istukkanäytteestä... Enemmän kun on ollut puhetta lapsivesinäytteenottamisesta.

Toimenpiteenä ihan kestettävä. Eli neulalla vatsanpeitteiden läpi kohti istukkaa. Tuo läpivienti sattui yllättävän vähän jonkin verran joutui lääkäri käyttämään voimaa neulan viemiseksi kohdun sinämän läpi (sekään ei juuri sattunut), mut itse näytteenotto ei tuntunut juuri miltään. Jotain se lääkäri siinä hinkkas, mut ei sattunut. Kun toimenpide oli ohi ja neula otettiin pois niin silloin "tuntui" eniten. Vaikeinta oli olla siinä ihan paikoillaan, että toimenpiteen sai tehtyä. Enemmän sattui näin rh - negatiiviselle annettava vasta-ainerokote, joka poltteli ihan kiitettävästi.

Itse sain toimenpidettä varten rauhottavia, joita ilman se ei ois varmaan onnistunut. Onnistun kehittämään itselleni aina paniikin tuollaisissa tilanteissa. :attn:

Tsemppiä teille jotka joudutte samaan, mut kyl se siitä. Itse totesin et epätietoisuus olisi ollut isompi haitta.

 

salthe: Sait siis rokotteen ennen toimenpidettä? Mäkin oon B rh- ja mulle sanoivat neuvolassa että tulen saamaan jonkun pillerin ennen lapsivesipunktiota. Tiiä sitten onko käytännöt erilaisia eri paikkakunnilla. Itse menen punktioon siis Vaasassa. Ja täällä kuulemma tulokset ei tuu kirjeellä eikä puhelimitse, vaan punktiopäivänä saan uuden ajan kahden viikon päähän, jolloin mennään äitipolille kuulemaan tulokset. Viisi yötä vielä tutkimuspäivään...voi apua!!!

 

Elina76: Sain sen rokotteen jälkikäteen ja kyllä sä siitä toimenpiteestä hengissä selviät... ihan hyvin se menee. Ja mikäli oon oikein ymmärtänyt niin lapsivesipunktio menee ihan samaan tyyliin ku näyte istukastakin.

Mulla oli (ihmeellistä kylläkin) aika helpottunut olo toimenpiteen jälkeen. Tosin ensin jännitys purkautui kunnon itkuna ja oli vähän heikko olo, kun olin niitä rauhottaviakin saanut, mut sen jälkeen olo oli osaltaan helpottunut. Nyt vaan ootellaan tuloksia ja toivotaan parasta.

Meille sanottiin että tuloksissa menee 4 pv:stä noin viikkoon, ja jos odottaminen käy raskaaksi niin voin jo ensiviikolla soitella tulosten perään ellei mitään oo siihen mennessä kuulunut.

Nyt on ollu aika heikko olo jälkeenpäin, alavatsaa "jomotellut" jonkin verran. Enpä oo paljoa sohvalta noussut, niin on ollut vähän parempi olo. Eli kannattaa ottaa pari seuraavaa päivää rauhassa toimenpiteen jälkeen. Tosin tää on vaan mun kokemus, joillakin voi mennä paljon helpommalla ja ilman mitään ylimääräsiä! :hug:

Tsemppiä!

 

salthe: Sait siis rokotteen ennen toimenpidettä? Mäkin oon B rh- ja mulle sanoivat neuvolassa että tulen saamaan jonkun pillerin ennen lapsivesipunktiota.

Mäkin sain sen rh-D negatiivisille tarkotetun rokotteen lapsivesipunktion jälkeen ja kyllä tuntui paljon pahemmalta kuin itse toimenpide! Tuo rh-B -negatiivisuus onkin eri asia, varmaan siinä vasta-aineiden muodostuminen estetään pillereillä?

Elinalle paljon tsemppiä toimenpiteeseen :hug: Hyvin se menee! Mulle ei tarjottukaan mitään rauhottavia, en kyllä olisi tarvinnutkaan. En kattellut sitä neulaa, ultrakuvasta toki näin kun se meni lapsivesilammikkoon mutta mä tosiaan menisin koska vaan uudestaan, kurjemmalta tuntuu hemoglobiinin otto sormenpäästä

salthelle toivon sydämeni pohjasta hyviä uutisia! Ihanaa että tulokset tulevat niinkin nopeasti.

Yeb 21+6

 

Siirretään tämä vanhentuneesta keskustelusta oikeaan paikkaan.

"Heip, täällä taas yksi kiinni jäänyt istukkanäytteen tulosten odottelija.
Olen hieman epätietoisena kaikesta, tuntuu että kukaan ei kerro mitään ellet itse osaa kysyä oikeita kysymyksiä.
Meillä oli siis ensimmäisessä ultrassa kaikki muu hyvin, sikiö liikkui tosi paljon ym. mutta np oli 3,0 Ja hoitaja sitten suositteli jatkotutkimuksia, jonne mentiin 2 päivän päästä. Multa ei oltu sitten otettu mitään verikokeita vielä jouduin niihin samantien, meinasin sinne pyörtyäkin.
No seuraavana päivänä taas verikokeisiin kun olivat hukanneet jonkun näytteen joka kiireellä tarvittiin istukkanäytteen yhteyteen..
Istukkanäytteessä kukaan ei sitten mainittukaan mistään verikokeen tuloksista vaan otettiin vaan näyte. Mutta "riskiarvio oli sama kuin aikaisemmin, eli ilmeisesti verikokeissa ei ollut ilmennyt muuta hälyttävää.
Nyt pitäisi jaksaa odottaa tuloksia piinaava viikko..
Ihmettelen paljon että mahdollisia tulehduksia ei tarkisteta ennen noinkin riskialtista näytettä otetaan! Kun ilmeisesti sekin voi vaikuttaa np näytteeseen..?
Itselläni kun on vielä ollut monen monta virtsatietulehdusta, eikä sitäkään näytettä ole voitu ottaa ennen kun vasta nyt 12+3, senkin otin itse kun sain labrasta purkit kotiin."

Olin tänään jo mielestäni rauhoittunut ja sisäistänyt sen että tulokset voivat olla hyviä tai huonoja, mutta sitten joku outo numero soitteli. Vetosin "työkiireisiin, enkä vastannut. Hetken päästä oli pakko kädet täristen soittaa takaisin. No se olikin sitten ihan muuta asiaa, huh

 

Tänään oli nyt se punktiopäivä. Itse toimenpide tosiaan oli lyhyt ja kivuton. Olen rikki ihan muista syistä.. Jouduin mennä punktioon yksin, kun riideltiin miehen kanssa. Koen etten saa häneltä tukea enkä lohtua, itse asiassa en yhtään mitään. Mies tuntuu usein kylmältä ja välinpitämättömältä. Tästä aiheesta tuli illalla riita ja nukuin (tai valvoin) yöni sohvalla. Mies ei kertaakaan tullut pyytämään sänkyyn, ei halaamaan, ei mitään. Hyvin tuntui uni miehelle maittavan... En varmasti koskaan elämässäni oo kokenu sellasta katkeruutta ja yksinäisyyttä ku silloin. Paitsi tietenkin sit ku makasin tutkimuspöydällä hysteerisesti itkien lääkäri ja kaksi naispuolista hoitajaa vaivautuneina vieressä.

Lääkäri oli tyly ja vähäpuheinen, en saanut kysytyksi häneltä mitään. Kiireen pystyi aistia ja toinen hoitajista sanoikin että me tehdään näitä liukuhihnatyönä. Kun kysyin sairaslomaa, lääkäri totesi kuivasti että tämähän on pelkkä neulanpisto! Pyysin kuitenkin lähtiessäni luukulta todistuksen siitä, että olen toimenpiteessä ollut ja toivon sen riittävän työnantajalle.

Kun kävelin autolta sisälle, tunsin kovaa supistelua ja tuli tunne, että nyt se putoaa sieltä justiinsa pois. Kävelin tosi hitaasti sisälle (naapurit varmaan ihmetteli jos näkivät..) ja sit suoraan sänkyyn. Nukuin monta tuntia.

On kyllä todella paha mieli. Tällä hetkellä lapset kattovat lastenohjelmia ja mies meni töistä tultuaan nukkumaan. Riita on edelleen päällä. Mies käyttäytyy niinku minä oisin tässä jotenkin syyllinen. Ainoa mitä oisin toivonu, ois ollu miehen tuki ja lämpö. Tällaista on aika raskasta kestää yksin.

Sain uuden ajan 15.12. En tiedä menenkö sinnekkin yksin kuulemaan uutiset. :'(