Erityisesti sinulle Äitivm84: Olenkin paljon miettinyt, että neuvolajärjestelmää pitäisi kehittää kyllä siten, että odottaville äideille annettaisiin tarkempia tietoja siitä, mitä se tarkoittaa, kun joutuu riskiryhmään. Tuloksien odottaminen on piinallista ja jos huonoja tuloksia tulee, raskauden keskeytys tapahtuu todella myöhään, jopa viikolla 24+0. Tuolloin äiti tuntee jo lapsensa liikkeet ja vatsa on jo huomattavasti pyöristynyt. Keskeytys tässä vaiheessa ja aikaisemminkin on aina äärimmäisen kuormittava psyykkisesti. Kun itse joudun kovilla riskiluvuilla riskiodottajien ryhmään, kävin mahdollisen keskeytyksen mielessäni hyvin usein läpi. Huusin ja itkin öisin epätoivoisesti ja pelkäsin, että joudun sen päätöksen tekemään. En halunnut uskoa hyviin tuloksiin, sillä jollain lailla tulevaan täytyi valmistautua. Ei auttanut, vaikka kaikki sanoivat, että ennen kuin on mustaa valkoisella, kaikki on hyvin. Myös lapsivesipunktio oli hirvittävän traumaattinen ja pelkäsin, että tulee keskenmeno terveelle lapselle. Tuskaani ei helpottanut, että neuvolasta sanottiin, että soittele, niin katsotaan sitten jos on hyviä tuloksia, sillä olisin äitiyspolin asiakas nyt. Minusta tuntui, että jopa neuvolassa ei enää luotettu siihen, että lapseni olisi terve. Mikä oikeus neuvolassa on evätä palvelut odottajalta tällä perusteella? Jos olisin joutunut keskeyttämään raskauden, en tiedä, olisinko selvinnyt tästä. Mitä apua olisin menetyksen kohdatessa saanut? Lapsen menetys on elämän pahin ja raskain juttu. Ei sellaista toivo kenenkään kohdalle. Vaikka tutkimukset ovat vapaaehtoisia, pelataan täysin venäläistä rulettia. Ei voi tietää koskaan mitään varmaksi!! Ja se, kun kysytään, haluaako seulontaan osallistua, ei anneta mitään tietoa siitä, mitä tarkoittaa, jos joutuu riskiryhmään eikä varsinkaan siitä, kuinka pitkä prosessi saattaa olla!! Itse ajattelin ennen seuloja, että jos käry käy, se on varmaa ja sillä selvä. Voin sanoa, että omalla kohdallani varsin onnellisesti alkanut raskaus on ollut vaikea henkisesti, enkä ole missään vaiheessa varsinaisesti osannut nauttia raskaudestani vaan ultraan menen aina sydän kurkussa ja jos vähänkin vihloo, olen erittäin huolestunut. Vaikka joskus muistan olla luottavainenkin. Mutta vaikeaa on.
Kaikesta huolimatta, tämä tuli meidän kohdalle. Kävi se hyvä tuuri. Tätä palstaa kun lukee, iloitsee toisen onnesta eikä voi sanoin kuvata, kuinka surullista on lukea niitä huonoja uutisia. Te, ketkä olette keskeytyksen joutuneet kokemaan - olette varmasti todella vahvoja ihmisiä.
