Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Ei tullut meilläkään yhtään iloisempia uutisia. Oltiin koko päivä sairaalassa. Ultrassa alaraajat olivat edelleen selvästi epämuodostuneet. Tarkkaa diagnoosia ei pysty asettamaan, jokin harvinainen luustodysplasia on kyseessä. Löydökset olivat sellaiset, että lapsi on joka tapauksessa vakavasti sairas, eikä siinä tarvinnut paljon miettiä, päädyimme keskeytykseen. Se aloitetaan huomenna, itse synnytys tapahtuu perjantaina eli juhannusaattona. Eli hyvää juhannusta vaan meille :'''(
Onneksi päätös oli helppo, pikkuinen olisi joutunut synnyttyään kärsimään suuresti ja todennäköisesti olisi kuollut ensimmäisen elinvuotensa aikana. Ja onneksi ei tarvitse enää roikkua siinä löysässä hirressä, vaan voi aloittaa aktiivisen suruprosessin.
Kävin rekisteröitymässä enkelinkosketukseen, toivottavasti rekisteröinti pian hyväksytään.

Toivotan PePalle paljon voimia, ja toivottavasti teidän matka päättyy onnellisemmin :hug:

Pikku_karhu rv 21+0

 

Voi pikku_karhu, olen niin pahoillani :'( En tiedä mitä sanoa, sanat loppuvat kesken. Kovasti voimia teille keskeytykseen ja surun prosessointiin... :hug:

 

Voi pikku_karhu :'( :hug: Voimia koko teidän perheelle! Kamalia uutisia ootte saanut,
menin ihan sanattomaksi.. Toivon kaikkea hyvää teille ja enkeleitä pienelle.

Täällä aamu alkoi melko synkästi. Eilisen päivän jännitys ja stressi purkautui illalla
ihan hirveään päänsärkyyn ja nukuin todella huonosti. Ajatukset harhaili ja näin painajaisia.
Aamulla sängystä noustessa näin pienen pinon vauvanvaatteita jotka olin jokunen viikko sitten
kirpputorilta ostanut ja laittanut makuuhuoneessamme jo edellisen käyttäjän jäljiltä valmiina
odottavalle pinnasängylle. Vaatteiden seassa oli sellainen puna-harmaa potkupuku josta olin
sen ostaessani ajatellut että tähän sitten puen vauvan jouluna. Siinä se sitten tyytyväisenä
tuhisee tissillä kun me katsotaan aattoaamuna isompien kanssa rauhassa sohvalla
joulupiirrettyjä. Tuo ajatus jäi kummittelemaan mieleen ja itkuhan siinä sitten tuli kun en
pystynyt muuta ajattelemaan kuin että nyt en ehkä saakkaan tätä lasta pitää sinne asti..

Toisaalta vähän helpotti että sain hieman tunteita purettua. Ihmettelinkin jo vähän kun ei
mulla oikeastaan ollut mikään kamala suru tai muutakaan, lähinnä vaan jotenkin ihan pihalla
tästä kaikesta enkä yhtään osannut ajatella mitään suuntaan enkä toiseeen. Nyt tuon aamuisen
"romahduksen" jälkeen ollut jo jopa hieman selkeämpi pää.

Eikä tästä lopulta niin synkkä päivä tullutkaan, miltä se alkuun aamulla vaikutti.. Käänsin kaikki
synkät ajatukset raivokkaaseen siivoukseen, ja tuli kyllä puhdasta Sitten saatiin vieraita mun
vanhemmista ja sain pidettyä mukavan ja lohduttavan juttutuokion äitini kanssa. Syötiin
hyvää ruokaa ja lapsetkin olleet tänään melko kiltisti, kaipa nekin vaistoaa että äiti on vähän
surullinen :heart: Käytiin vielä lasten kanssa iltakävelyllä nauttimassa ilta-auringosta, kaiken
kaikkiaan oikein mukava päivä kuitenkin.

 

.

 

Huomatkaa kellonaika, ei tule paljon nukuttua.

 

pikku_karhulle voimia tähän päivään :'( :hug: Paljon enkeleitä teidän pienelle!

 

Mää jatkan täällä tätä mun yksinpuhelua
Ei oikein löydy Juhannusfiilistä..

Päivät menee niin hitaasti ja huoli on suuri. Aina kun vauva potkaisee tai muljahtaa mahassa ensimmäinen ajatus on että ihanaa se on vielä hengissä, seuraava ajatus on että mitäs jos tuo oli se viimeinen elonmerkki. Lapsivettä on niin vähän, mun mahakin on kutistunut puoleen siitä mitä se oli vielä reilu viikko sitten. Pelottaa että mitä se tekee vauvan kehitykselle ja kasvulle, tuskin mitään hyvää ainakaan. Kun ei ne pienet pärjää ilman sitä vettä. Aina kun vauva liikkuu tulee mieleen vain kala joka sätkii kuivalla maalla, tai liian pienessä lätäkössä
Menee taas vähän synkäksi. Eilen olin vielä hyvillä mielin, tänään taas pahat ajatukset on saanu vallan. Kivasti heittelee nää mielialat :/

 

PePa:lle iso :hug: Olen niin pahoillani, että joudutte käymään läpi tämän ruljanssin :'( Mielialojen vaihtelu kuuluu kyllä ihan varmasti asiaan ja on tosi hyvä juttu, että sinulla on ollut hyviäkin hetkiä. Olin iloinen lukiessani siivouskohtauksestasi ja mukavasta juttutuokiosta äitisi kanssa. Sinulla on selvästi sisäistä vahvuutta ja hyvä tukiverkosto. Jos vain jotenkin pystyt, niin koita olla miettimättä liikaa mitä tuleman pitää. Keksi jotain sellaista tekemistä, joka saa ajatuksesi muualle. Jotain lautapeliä lasten kanssa (jos ovat tarpeeksi isoja siihen) tai joku hyvä piirroselokuva tai sen sellaista. Ja pysy kaukana siitä googlesta! Juhannuksia tulee ja menee ja uusia onnellisempia muistoja on tulossa juhannuksesta(kin) tulevaisuudessa. Vielä toinenkin :hug: Oikein paljon voimia teille!

pikku-karhulle oikein paljon enkeleitä matkaan täksi päiväksi. Olet ollut tänään aamusta asti mielessäni. Toivottavasti pääsit rekisteröitymään sinne enkelin kosketus -foorumille. Sieltä tuntuu moni saaneen lohtua.

Voimia kaikille!

Anukkio ja Poika 18+0

 

Keskeytyspäivä oli rankka lähinnä fyysisesti, jotenkin olin henkisesti tosi tyyni, myös pienen synnyttyä, varmaan niin pöllyssä kaikista lääkkeistä. Oli vahvasti tunne, että päätöksemme oli ainoa oikea meidän tilanteessa.
Nyt mietin sitten, mihin ryhdyn. Tuijotan varmaan seinää. Onneksi vanhempani tulivat esikoisen vahdiksi ja ovat täällä viikonlopun yli auttamassa, ja mieskin sai aloitettua lomansa aikaistettuna. En tiedä miten selviäisin yksin huomionkipeän taaperon hoitamisesta.

PePalle kovasti voimia vastausten odotteluun ja ehkä myös vaikean päätöksen edessä :hug: Olen varma, että tiedätte oikean vastauksen sitten, kun on sen aika. Toivotaan nyt vielä, ettei sitä aikaa tulekaan! Enkelin kosketus-foorumilla on muuten palsta myös näiden vastausten odotteluaikaa varten, jos haluat kurkistaa.

Anukkio :hug:

pikku_karhu ja enkelipoika Urho

 

pikku_karhu :hug: Voimia surutyöhön! Onneksi sinulla on siellä apuja, ei tarvitse jäädä yksin hoitamaan esikoista. En osaa edes kuvitella miltä tuossa tilanteessa tuntuu..

Anukkio Sanasi saavat mieleni aina paremmalle Kiitos siitä :hug: :kiss:

Mietin eilen tuota Enkelin kosketus - foorumia, että pääseeköhän sinne keskustelemaan jo vaikka ei vielä ole tuloksia saanut.. Mutta taidan nyt vielä odotella niitä tuloksia. Pikatestin tulokset pitäisi tulla alkuviikosta joten ei tässä enää montaa päivää ole. Vaikka enemmän odotan tuota 2.7. maanantaita kun meille on varattu ultra naistenklinikalle. Pääsee taas katsomaan vauvan tilannetta ja puhumaan lääkärin kanssa. Vaikka tuo pikatesti toisikin hyviä uutisia niin se ei kovin lohduta kun ei siltikään olla vielä selvillä vesillä..
Jos todetaan ettei kromosomihäiriötä ole niin on siltikin edelleen kysymysmerkki että minne mun kaikki lapsivedet on kadonneet ja miten se vaikuttaa raskauden etenemiseen. Toivon niin kovasti että veden määrä korjautuisi itsestään.

Vauva on liikkunut nyt illalla melko ahkeraan joten oma mielikin on taas parempi. Ainakaan pieni ei ole ihan vielä luovuttanut :heart: Antaa toivoa tulevasta.
Mulla jatkui myös työt taas vapaiden jälkeen joten sitäkin kautta saan taas vähän muutakin ajateltavaa.

PePa ja Siru-neiti 21+3

 

pikku_karhulle voimia surutyöhön :hug:

Mitä PePalle kuuluu? Joko olette saaneet pikatestistä tuloksia?

 

Vielä ei ole tullut tuloksia.. Olin niin varma että tänään jo tulisi mutta ei mitään. Huomenna jos ei postin mukana tule kirjettä niin soitan sinne ja kysyn että missä mennään.

Vauva on ollut tänään tosi hiljainen, jopa normaalia hiljaisempi. Kovasti huolestuttaa että mitä sinne masuun kuuluu. Maanantaihin asti kun jaksaisi odottaa niin pääsisi taas ultraan katsomaan..

Meillä pikkuneiti täyttää huomenna 2v ja perjantaina olisi tarkoitus hieman juhlistaa häntä, toivotaan ettei mitään kovin lamauttavia uutisia huomenna tulisi jottei mene juhlat ihan synkiksi.

 

Tänään soitin naistenklinikalle ja trisomiat 21, 18 ja 13 on poissuljettu
Maanantaina sitten lisää tietoa vauvan voinnista ja lapsiveden määrästä.
Pieni helpotus vaikkakaan ei ihan selvillä olla vielä

 

Olen seurannut kirjoituksianne ja saanut paljon apuja täältä omaan tilanteeseeni. Isoja halauksia iloisten uutisten saaneille ja myös huonompien saaneille, tsemppiä!! :hug:
Päätin itsekin kirjoittaa oman tarinamme tänne sillä ajatuksella, että jollekkin olisi tästä apuja. Omassa tilanteessa koin todella tarpeelliseksi lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia (niin niitä hyviä kuin huonojakin), jotka kävivät läpi samoja asioita.

Meidän tarinamme alkoi, kun innolla odotimme toukokuussa ensimmäistä ultraa rv 11+4 ja saisimme vihdoin nähdä pikkuisen ensimmäistä kertaa. Ultraan mennessä en osannut ajatella mitään huonoja uutisia, olimme mieheni kanssa onnesta soikeina!! Saimme kuitenkin huonoja uutisia: niskaturvotusta oli 3,3 mm (juuri yli 3mm rajan) ja ultraajan mukaan turvotusta oli koko sikiön ympärillä! :'( Lisäksi "pään takana oli jokin outo möykky", en muista tarkkaan mitä meille kerrottiin, olin niin sokissa...Saimme lähetteen sikiötutkimusyksikköön 5 pv päähän ultrasta. Nämä oli kauheimmat ja pisimmät päivät mitä olen kokenut, itkin ja surin (tuntui kuin en olisi ollut enää raskaanakaan...), vaikka tiesin että meillä on edelleen 85% mahdollisuus terveeseen sikiöön.
Sikiötutkimusyksikössä naistenlinikalla meille oli varattu ultra ja perinnölisyysneuvontaan aika. Ultran tehnyt lääkäri oli harva sanainen ja ultrasi pikkuista todella kauan. Siellä se pikkuinen "pomppi" kohdun seinämästä vauhtia oikein kunnolla! :heart: Saimme kuulla jotakin todella ihanaa ja odottamatonta: "niskaturvotus on normaali 1,8 mm", eli täysin normaaleissa lukemissa ja ettei mitään muuta poikkeavaa löytynyt!Kuitenkin lääkärin mielestä täytyi ajatella, että turvotus on kuitenkin nähty ja hän tarjosi mahdollisuutta istukkanäytteenottoon. Mietimme hetken ja olimme sitä mieltä että näyte otetaan. En halunnut elää epätietoisuudessa loppu raskautta. Näytteenotto oli inhottava toimenpide, en olisi pystynyt siihen ilman että mieheni piti minua koko toimenpiteen ajan kädestä kiinni.
Koska muuten kaikki oli ultrassa kunnossa ja turvotus kadonnut, emme "joutuneet" perinnöllisyysneuvontaan. Seuraavaksi oli edessä tulosten kaamea odotus, kuten täällä muutkin on kirjoittaneet. Odottaminen ja epätietoisuus on aivan kamalaa Istukasta otetun näytteen tulokset tulevat ymmärääkseni hieman nopeammin (?) ja saimmekin iloisen kirjeen postiluukustamme alle viikossa: terveet, normaalit kromosomit oli pienellä tytöllämme:heart:

Nyt vain odotamme ensi viikon rakenneultraa, joka sekin tehdään edelleen sikiötutkimusyksikössä. Jännittää aivan hirmusti, olisipa kaikki kunnossa ja pikkuinen kasvanut normaalisti.

PePalle vielä erityisesti onnea hyvien kromosomitulosten johdosta ja kerrohan heti kun saatte lisää vastauksia, kaikki on varmasti kunnossa:hug:

Voimahaleja kaikille muillekkin! :hug:

*hippu 19+4

 

Ihana uutinen PePa! :hug: Toivottavasti maanantaina tulee lisää hyviä uutisia pienen voinnista!

 

Kiitos Anukkio ja *hippu On kyllä ollut aika helpottunut olo Nyt tuntuu siltä että mitä ikinä kuullaankin maanantaina niin siitä kyllä selvitään, tai ainakaan keskeytykseen ei tarvii enää lähteä. Tai toivon ainakin.
Varmaan joudun loppuraskauden ravaamaan ultrissa ja seurannassa mutta jospa me kuitenkin saataisiin tämä pieni turvallisesti ulos :heart:
Onhan tässä se riski että raskaus joudutaan käynnistämään ennenaikaisesti, jos lapsiveden tilanne vielä huononee ja vauvalla alkaa tulla tukalat olot. Ja onhan keskosuudessa aina omat riskinsä.. mutta jospa kaveri sinnittelisi kuitenkin vielä jokusen viikon : /

*hippu Onnea teillekkin hyvistä uutisista :hug: Varmasti kaikki on kunnossa myös rakenneultrassa

Kyllä mullekkin on ollut apua lukea muiden kokemuksia. Niin niitä hyviä kuin huonojakin.. Oon yrittänyt olla liikaa selailematta nettiä, kun sieltä saa vaan lisää murheita kerättyä Mutta kyllä mä ainakin oon saanut tukea myös niistä surullisemmista tarinoista, niistä tulee sellainen tunne että kyllä minäkin selviän jos tuokin.

PePa ja Siru rv 22

 

Tosiaankin netistä löytyy jos jonkunmoista matskua, siksi ehkä parempi kirjoitella täällä Ja olen samaa mieltä, surullisemmista tarinoista saa apua jos itse joutuu sen kokemaan... PePa me varmaankin törmätään maanantaina tietämättämme ultrassa, koska meilläkin on kauan odotettu rakenneultra silloin! Toivotaan, että saadaan hyviä uutisia! Ne tulisi varmasti kaikille tarpeeseen, josko sitten osaisi oikeasti alkaa nauttia loppuraskaudesta? Itse en ole osannut vielä uskoa tätä edes todeksi, kun ensimmäisestä ultrasta asti on saanut olla varpaillaan!

 

Olipa kiva lukea viestisi PePa kun vaikutat olevan niin positiivisella mielellä! Laitetaanpa rukouksia yläkertaan, että tuo mystinen lapsivesitilanne korjaantuisi ja pikkuisella olisi taas tilaa polskia!

*hippun teksti olisi voinut olla vaikka itseni kirjoittamaa, niin tutulta kyllä valitettavasti kuulosti Onneksi teilläkin tuli onnellisia uutisia! Odottaminen oli kyllä jotain niin järkyttävän hirveää, ettei sellaista soisi pahimmalle vihamiehellekään. Istukkabiopsian tulokset taitavat tosiaan tulla nopeammin ja senhän voi myös ottaa aiemmin. Meillä istukkanäytettä yritettiin, mutta se ei onnistunut vaikka minulla onkin istukka etuseinässä. Neula meni istukasta ohi ja koska huusin ja itkin kivusta niin eivät yrittäneet toista kertaa. Siksi menimme lapsivesipunktioon rv 14+5 ja se olikin paljon kivuttomampi toimenpide. Tuloksia kyllä sai odottaa sen 2vk.. mutta luojan kiitos meilläkin kävi niin, että hyviä uutisia tuli.. kromosomit ovat terveet pojalla. Rakenneultra pelottaa minuakin ihan hirveästi. Ei sitä kyllä osaa enää suhtautua ilolla noihin ultriin. Pelkään, että vauvan sydämessä on jotain vikaa tai sitten istukan toiminnassa, koska seulassa minulla oli sekä hcg että papp-a alhaiset... Tosi vaikeaa on pysyä rauhallisena ja positiivisena välillä.

Anukkio ja Poika 18+6

 

Anukkio huomasin saman, tilanteemme on todella samankaltainen! Minä neulakammoinen kestin jotenkin ihmeen kaupalla sen biopsian, mutta se tosiaankin sattui! Hyi Eikö toimenpide ole ihan samanlainen, vaikka näyte otetaan lapsivedestä? No, pääasia että näytteenotto on nyt takanapäin ja hyvät uutiset saatu. Onko teille puhuttu rakennevian mahdollisuudesta, % tai muusta (niskaturvotuksesta johtuen, kun kromosomit ovat normaalit)?

Olen päättänyt, että mikäli kaikki on hyvin pikkuisella rakenneultrassa, annan itselleni luvan ostaa vauvalle tarvikkeita ja vaatteita. Mitään emme ole vielä vauvalle hankkinut, koska tosiaan pelkään pahinta... Ehkä meidän kaikkien pitäisi unohtaa pelkomme ja olla miettimättä asioita, joista emme tiedä ja joihin emme pysty vaikuttamaan? Murehditaan ja mietitään vasta, kun siihen on aihetta (kuinka paljon helpommin sanottu kuin tehty!)! Itsekin sorrun tähän ja mietin usein pikkuisen tilaa ja tietenkin TOIVON parasta!


Yritetään nauttia olostamme parhaan mukaan!

*hippu rv 19+5

 

*hippu, onhan se lapsivesipunktio aika lailla samanlainen toimenpide kuin istukkabiopsia, mutta se neula on paljon ohuempi. Ainakin minulle siis oli paljon helpompi. Toisaalta näin jälkikäteen voi pohtia myös sitä, että istukkabiopsiaa yritettäessä olin vielä täysin shokissa saatuani edellisenä päivänä tietää seulakärähdyksestä ja kauheasta riskiluvusta. Olin jotenkin ihan kontrolloimaton, itkin vaan täyttä huutoa aamusta iltaan. Punktiopäivänä olin sitten kylmän rauhallinen, tavallaan olin koittanut valmistaa itseni kaikkeen mahdolliseen, mikäli se nyt on mahdollista. Purin vaan hammasta ja ajattelin että kohta tämä painajainen on ohi, päättyi se sitten miten tahansa.

Meille ei ole puhuttu rakennevian mahdollisuudesta mistään viralliselta taholta. Olen itse miettinyt pienessä päässäni näitä asioita ja harrastanut ylenpalttisesti googlettamista asian tiimoilta. en suosittele sitä kenellekään. Olen hankkinut vauvalle ihan jotain muutamia tavaroita ja uskaltanut ajatella jo pitkälle tulevaisuuteen. Voisi sanoa siis, että olen todella toiveikas, mutta iso huoli painaa koko ajan taustalla. Kunpa voisi olla rauhallisin mielin!

 

Siirrän viestini tänne, sillä kaipaisin isosti vertaistukea niiltä, kenellä olisi jotain hyvää kerrottavaa, jos nt-lukemat ovat olleet yli 4mm:

Olen kohta 37-vuotias äiti, ja esikoisesta on aikaa jo 17 vuotta. Tammikuussa oli keskenmeno (tuulimuna), joka todettiin vasta nt-ultrassa rv:lla 12. Tyhjennys tehtiin lääkkeellisesti ja se meni täydellisesti, ei tulehduksia. Mieleen se sattui niin, että luulin kuolevani.

Eilen sitten kävimme ihailemassa pientä tähteämme ultrassa. Tämä rakas sai alkunsa pari kuukautta keskenmenon jälkeen. Kääpiö nukkui masussani sormi suussa. Rakastuin niin valtavasti enkä muista olleeni onnellisempi ikinä :heart:
Aikamme ihasteltuamme kätilö alkoi ottaa mittoja ja turvotusta olikin 4.2mm. Näytti olevan niskassa ja selän alueella. OLEN AIVAN KAUHUISSANI!

Voisiko joku kertoa onnellisia tarinoita näistä lukemista vai onko toivo syytä heittää roskikseen? Meillä on aika Naistenklinikalle jo ensi viikolla, mutta en meinaa paniikiltani selvitä edes sinne..

 

Bigmomma ikävää, että saitte huonoja uutisia nt-ultrassa..En tiedä luitko aiemman viestini omalta kohdaltani? Meillä nt oli 3,3 mm (sekä turvotusta koko sikiön ympärillä) mutta kuin ihmeen kaupalla jatkotutkimuksissa naistenklinikalla niskaturvotus oli kadonnut kokonaan! Eli en heittäisi toivoa roskikseen, vaan odottelisin aikaa naistenklinikallle. Odottaminen on aivan kaameaa, kun epätietoisuus valtaa mielen:'( Tsemppiä sinulle odotukseen, vielä on hyvinkin todennäköistä että pikkuinen on terve! Ja vielä nuista niskaturvotuksen mittauksista, niissä voi tulla hyvinkin helposti mittausvirheitä eri mittaajien välillä. Verneri- sivustolta löytyy myös paljon hyvää tietoa asiasta, joko olet sieltä apuja hakenut? Toivottavasti pystyin tällä edes pikkiriikkisen helpottamaan oloasi! Voimia :hug:

*hippu rv 19+6

 

Olen lueskellut näitä keskusteluja täältä forumilta ja en voi koskaan ymmärtää, miksi toisille käy hyvä tuuri ja toisille se kamalin mahdollinen. Sydämestäni olen pahoillani pikku_karhun koettelemuksesta. Tuo päivä on varmasti yksi elämänne raskaimmista ja joudut varmasti käymään asiaa läpi pitkään, jotta sen kanssa voi elää. Yritä ajatella, että teit sen, mikä täytyi. Voimia suunnattomasti.

PePan tarinaa olen myös itkien lukenut ja pidän suunnattomasti peukkuja, että kaikki menisi hyvin!

BigMomma: Meillä oli turvotusta yli 3 mm. Verestä riskiluku 1:6 down. Lapsen kromosomit terveet. Älä heitä kirvestä kaivoon. Olen kuullut, että jopa 6 mm niskaturvotuksella on syntynyt ihan terveitä vauvoja. Yritä olla ajattelematta liikaa. Edellinen raskautesi painaa varmasti vielä mieltäsi. Tämä on kuitenkin nyt uusi, ja lapsella on täysi mahdollisuus olla terve. Riskiä siitä, että jotain olisi vialla, yritetään nyt poissulkea.

Meillä on nyt vielä 17.7 uusi sydämen kontrolliultra. Olen luottavaisin mielin. Uskon, että kaikki on hyvin. Jos jotain toimintahäiriötä löytyy, on keskeytyskin jo myöhäistä. Yritän joka päivä ottaa kaiken vastaan sellaisena, kuin se annetaan. Välillä se ei kuitenkaan onnistu. Mutta täytyy yrittää jaksaa - ja nyt uskallan jopa vähän uskaltautua rakastuakin pieneen vauvaani.

Voimia rakkaat kanssasisaret!

 

*hippu ja Anukkio Toivon teille molemmille hyviä uutisia rakenneultrasta :hug:

BigMomma Pahoittelut huonoista ultrauutisista, peukut pystyyn että naistenklinikalla olisi jo parempia :hug:

toivon Kiitos :heart: Onnea teillekkin kontrolliultraan!!

Meillä on tänään juhlittu tyttären 2v synttäreitä. Ihan pienellä porukalla vain mutta ihan mukava päivä ollut
Jäi synttärisuunnittelut vähän väliin näiden kaikkien tutkimusten ja ehkä hieman maassa olleen mielen takia, mutta sainpa aika kivan kakun kuitenkin väsättyä ja neiti sai kivoja lahjoja
Äitini sai minut tosin pudotettua maan pinnalle. Hänen kommenttinsa oli täysin harmiton eikä sillä mitään pahaa mieltä varmasti tahtonut minulle aiheuttaa, totesi vain ohimennen että olenko varautunut ottamaan töistä sairaslomaa jos maanantaina tulee huonoja uutisia. Olen tässä koko loppuviikon leijunut jossain omassa pilvessäni varmana siitä että kaikki tulee menemään hienosti ja kaikki on hyvin. Asiahan ei välttämättä niin ole ja voidaan edelleen saada huonoja uutisia. Olin jo jotenkin onnistunut sulkemaan koko asian mielestäni ja nyt en olekkaan enää yhtään varma mitä ajatella..

Lapset on menossa sunnuntaina mun vanhemmille yöksi ja riippuen maanantain uutisista tulevat takaisin joko jo maanantaina tai sitten tiistaina.. Ajateltiin miehen kanssa että vuokrataan sunnuntai illaksi joku kiva leffa ja ostetaan vähän naposteltavaa. Otetaan rennosti eikä ajatella tulevaa. Enpä vaan tiedä mitenkä tuo tulee onnistumaan..

 

Bigmomma, olen pahoillani siitä, että sinäkin olet joutunut tähän ketjuun Suosittelen lukemaan tämän ketjun läpi. Myös toinen, vanhempi ketju samasta aiheesta löytyy tältä palstalta. Myös tuolta *hipunkin suosittelemalta Vernerin (Verneri.fi) sivustolta löytyy paljon asiallista tietoa aiheesta. Suuremmillakin turvotuksilla on syntynyt terveitä lapsia joten älä menetä toivoasi! Hyvä kun pääsette nopeasti jatkotutkimuksiin. Niistä saa sitten asiaan varmuuden. Tiedän tuon paniikin tunteen hyvin. Mutta kyllä sinä pystyt, sinä selviät, usko pois. Toivon paljon paljon voimia teille!! :hug:

Itsekin olen miettinyt PALJON tuota samaa kuin toivon - en vain mitenkään pysty käsittämään miksi jotkut saavat hyviä uutisia ja jotkut surullisia. Välillä on jopa hieman syyllinen olo siitä, että kuinka juuri minä sain niitä onnellisia uutisia? Siis niinkin suurella riskilukemalla kuin 1:7. Välillä kun on huono päivä ja kiukutttaa, tulee tosi paha olo siitä, että enkö minä osaakaan arvostaa sitä mitä olen saanut! Tiedän että se on ihan hassua ajatella näin, mutta kuitenkin...

PePalle paljon voimia huomiselle! Äitisi varmasti tarkoitti vain hyvää tuolla kommentillaan. Hän ei ehkä osannut ajatella sinun sen hetkistä mielentilaasi vaan ehkä luuli sinunkin "varautuneen" kaikkeen. Itse yllätyin huomattuani kuinka paljon oma äitini oli pelännyt ja jännittänyt noita meidän punktiotuloksia. Hänkin sekosi ihan täysin kerrottuani uutiseni.. Sinukin äitisi on varmasti kovasti huolissaan sinun jaksamisestasi.. ädit ovat sellaisia :heart:
Ja minusta kuulostaa hyvältä tuo, että sinusta on tuntunut siltä että kaikki on hyvin! Niin minustakin tuntui, mitä enemmän aikaa kului. Toivotaan, että se on sitä äidinvaistoa!

Pikku_karhulle iso voimahalaus, mikäli hän vielä käy täällä lueskelemassa. Olet ollut ajatuksissani usein.

Voimia paljon myös kaikille muille!

Anukkio ja Poika 19+2