toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

Tähän ketjuun minäkin kuulun, valitettavasti :'( . Piti tämän takia ihan rekisteröityäkin tänne kun en oikein muualta kohtalotovereita löytänyt.

Meillä siis todettiin niskaturvotusta 2,6-2,7mm. Huomenna olisi aika lapsivesipunktioon. Pelkään sitä ihan tajuttomasti, vaikka olen itse aikoinaan harjoittelussa ko toimenpiteen nähnyt ja tiedän faktat. Jotain esilääkettä mulle lupailtiin, mutta saa nähdä. Joskus aiemmin olin ajatellut etten tällaisessa tilanteessa mitään punktioita ota, mutta nyt kun olen tässä, tunteet ovatkin ihan erilaiset. En kertakaikkiaan jaksa ja pysty elämään totaalisessa epätietoisuudessa raskauden loppuun asti. Tosin huoli tuskin kokonaan poistuu oli punktion vastaus mikä hyvänsä.

Samoja tunteita käyn läpi kuin monet tähän ketjuun kirjoittaneet. Eniten pelkään, että lapsella on joku kuolemaan johtava vamma, esim. 18-trisomia. Raskaudesta ei olla kerrottu oikein kenellekään. Jaksan ihan kohtalaisesti kun ei tarvitse asiaa ajatella, kiitos opiskelun ja isompien lasten. Äskeinen neuvolakäynti toi taas tunteet pintaan. Terveydenhoitaja kertoi, että hänen äideistään kuudella on aiemmin todettu suurentunut niskaturvotus. Kolmella on ollut jokin vamma ja kolmella ei. Eli hänen kokemustilastonsa mukaan meidän vauvalla mahdollisuudet ovat 50/50 :/ .

 

Suruvaippa :hug: . Tiedän tunteesi.

Tuo niskaturvotus ei kuulosta kovin pahalta, mutta tiedän, että laiha lohtu nyt. Mitkä muuten olivat rv:t ja mikä sikiön pituus? No, joka tapauksessa odottelu on ihan kamalaa. Myös minä olin aiemmin kuvitellut, etten lähtisi jatkotutkimuksiin ja itse asiassa niin päätimmekin alkuun. Vaan ei voi mitään, ei sitä epätietoisuutta sitten kestä.

Toivotaan, että punktio menee oikein hyvin. Itselleni istukkanäyte oli kamala lähinnä ajatuksen tasolla, kiputuntemuksena ei niinkään mitään.

Niin, tuosta 50/50 mahdollisuudesta: saitte kaiketi lääkäriltä jonkun todennäköisyysarvion? En silti usko, että olisi noin suuri kuin 1/2, tuolla turvotuksella?

 

Mitkä muuten olivat rv:t ja mikä sikiön pituus?
...
Niin, tuosta 50/50 mahdollisuudesta: saitte kaiketi lääkäriltä jonkun todennäköisyysarvion?

Rv:t olivat mittaushetkellä 11+5 ja pääperämitta 50mm.

Itse asiassa ei saatu lääkäriltä mitään varsinaisia todennäköisyyslukuja. Jotain selitti että kun olen niin nuori (29) niin on epätodennäköistä että mitään vikaa olisi. Mutta tuon olisi voinut sanoa ihan yhtä lailla vaikkei mitään olisi mitattukaan. Verinäytettä en ottanut, koska mulle ei selvinnyt miten se olisi voinut tuon niskapoimimittauksen kumota niin että huoli olis yhtään poistunu. Tuo 50/50 oli tosiaan ihan vaan terveydenhoitajan omaan kokemukseen perustuva arvio.

Tänään viikkoja on siis 14+6 ja ihan kohta pitää lähteä sinne lv-punktioon, HUI.

 

Suruvaippa, tuo todennäköisyys 50/50 kuulostaa todellakin suurelta tuohon nt:en nähden. Otettiinko teiltä myös veriseula??
Meillä todettiin heinäkuun alussa ultrassa nistkaturvotusta 4,07mm ja veriseulan jälkeen saimme riskiluvuksi 1/5, eli 20% mahdollisuus siihe, että vauvalla on jokin kromosomihäiriö. Ilmeisesti meillä tuo nt oli se suurin tekijä tuohon korkeaan riskilukuun, koska veriseulan tuloksissa ei ollut mitään kovin hälyyttävää.

Kävimme sitten lapsivesipunktiossa (en kylläkään saanut mitään esilääkistystä, se oli nopeasti ja aika pienellä kivulla ohi). Päivän vajaa 2 viikkoa odotettiin tuloksia ja kun sitten vihdoin saimme ne, saimme kuulla odottavamme kromosomeiltaan TERVETTÄ POIKAA!!!
Rakenneultrassakin kaikki näytti hyvälle, sydän oli oikein kaunis.

Tiedän, että sinulla on varmasti hirvittävä huoli, mutta jospa tuo meidän tarinamme antaisi sinulle pientä lohtua ja toivoa.

Kaikkea hyvää teille :hug: ja toivon todellakin, että kaikki menee hyvin.

inkie & poju 20+5

 

Kiitokset myötätunnosta unni ja inkie :hug: . Punktiossa käyty. Näyte saatiin otettua vaikka pelotti ihan sairaasti lääkkeestä huolimatta ja melkein jänistin kun ekalla pistolla eivät saaneet vettä tulemaan. Nyt sitten vaan odotellaan 3 viikkoa...

 

Käytiin tänään kuulemassa Onni-vauvan diagnoosi sitten sikiöntutkimusyksikössä. Kyllähän se tunteet pintaat latasi ja itku tuli todella herkästi, mutta hyviä uutisia saatiin. Oikean diagnoosin olivat tehneet, vaikka ei sitten ollut niin paha kuin miltä ultrissa näytti, kuitenkin oli kyse DandyWalker malformasta (tai jotain tonnepäin) mutta meidän tapaus on vaan alle 1% perinnöllisyysluokkaa =) tämä helpotti huomattavasti nyt uskaltaa raskautua uudelleen... kun kaikissa raskauksissahan on se 3% mahdollisuus saada ei-terve vauva.

Voimia kaikille tuloksia odottaville tai tutkimukseen vasta meneville. Parempaa onnea toivotan teille, ei tällaista kokemusta kenellekään toivo :ashamed:

 

Hei taas pitkästä aikaa!

Rakenneultra on nyt sitten takana päin. Siellä todettiin kaiken olevan edelleen erittäin kunnossa. Tästä eteenpäin raskautta seurataan "normaalina" eli seuraava ultra on vasta sitten vkolla 37.

Olen kadottanut täällä(kin) DW:sta kirjoittaneiden säpo-osoitteita, mutta uutiset saatte varmaan myös tätä kautta.

=)

 

Orchidille onnittelut ja mukavaa uuden raskauden yritystä .

Annukka24: Voi kuinka ihania kuulumisia sielläkin :flower: . Onnellista loppuodotusta!

 

Hienoa Annukka :hug:

ja onnittelut inkielle myös!

 

Ekaksi onnittelut Annukalle hyvistä ultrakuulumisista.

Sitten varsinaiseen kysymykseen. Oletteko te muut seuloista kiinni jääneet kertoneet raskaudesta muille samalla tavalla kuin jos mitään suurentunutta riskiä ei olisi ilmennyt? Itse en ole halunnut asiasta puhua ja tähän mennessä koko raskaudesta tietää vain 3 ystävää. Omille lapsillekaan ei olla vielä mahdollisesta pikkusisaresta hiiskuttu kun kaikki tuntuu niin epävarmalta vielä. Lapsivesipunktiosta on kolme viikkoa kulunut vasta ensi viikolla. Nyt olisi kuitenkin viikonloppuna isot sukujuhlat enkä tiedä mennäkö sinne vai ei. Toisaalta harvoin noita juhlia on mutta kun en tiedä mitä laittaisin päälle etten näyttäisi raskaana olevalta :/ . Tuntuu että maha erottuu jo löysien vaatteidenkin läpi. Nyt kun asian ratkeaminen suuntaan tai toiseen on jo hyvin lähellä, en välittäisi ruveta kaukaisemmillekin sukulaisille asiaa selostamaan. Eikä ole kiva jos lasten kuullen (tai lapsilta!) ruvetaan asiasta kyselemään..

 

Meillä taas kävi niin, että niskaturvotus oli normaali ja kaikki muutkin ultrat ihan ok. Silti meille syntyi pikkuinen Down-poika. Järkytys oli aikas suuri, kun lääkäri esitti epäilynsä, poika oli silloin 5vrk. Sitten otettiin kromosominäyte ja odoteltiin. Sydämestä ei kuitenkaan löytynyt mitään hälyyttävää. Jotenkin siihen oli jo ihan asennoitunut, kun tulos tuli. Vaikka jotenkin sitä ajatteli, että "ei kai nyt meille" . Vaikka totuushan on että ei kaikki jää kiinni.

 

Suruvaippa: No minä aloin alkuun piilotella raskautta, kun seulassa jäimme kiinni. Sitten jossain vaiheessa muutin mieltäni ja jotenkin päätin, että odotan lasta aivan normaalisti, kunnes toisin todistetaan. Vieraammille ihmisille emme sentään kertoneet (ja oli hankalia ja epämukavia tilanteita mm. kaupassa, kun maha kyllä jo erottui, muttei uskaltanut mainita asiasta mitään), mutta lähisukulaisille kerroimme. Ajattelin niin, että todennäköisyys on kuitenkin terveen vauvan puolella. Ja jos vauva ei ole terve ja joudutaan esim. keskeytykseen, se on niin musertava asia, etteivät sukulaiset siitä voi millään jäädä tietämättömiksi. Ja tuolloin varmaan sillä, kuka ajattelee ja mitä, ei olisi ollut yhtään mitään merkitystä.

nana83: Totuushan tosiaan on, että seula on vain seula ja antaa vääriä tuloksia molempiin suuntiin. Teillä vaikutti varmaan sekin, että vauva on kuitenkin ilmeisesti muuten terve; jotenkin ymmärsin, että juuri sydänvika lisäisi niskaturvotusta?

Onkos Malla saanut jo istukkanäytteen tulokset??

 

Ei ne seulat kyllä välttämättä anna luotettavaa tulosta puoleen, jos toiseenkaan. Meillä ei ollut niskaturvotusta, eikä mitään muutakaan poikkeavaa koko raskaudessa, mutta silti syntyi ihana down-neitokainen. Onnellinen olen kyllä siitä, että koskaan ei missään jääny kiinni. En tiedä mitä olisin tehny ja nyt kuitenkin olen todella onnellinen tuosta meidän pienestä iloisesta neitokaisesta.

 

Voi Malla, kylläpä tulin iloiseksi: miljoonasti onnea tervekromosomisesta tytöstä :flower: :'( =) :flower: . Meillekin oli jotenkin aivan kummastus, kun kuultiin, että tyttö tulee (meilläkin esikoinen poika). Jotenkin sitä ajatteli, että meille vaan niitä poikia B) .

 

Kiitos Unni.
Enempää en uskaltaisi edes toivoa, tuntuu jotenkin että tämä masurinsessa kruunaa meidän koko perheen, on palapelin puuttuva palanen. Hetken täytyy tätä sulatella itsekin.
Nyt vain rauhallista loppuodotusta. :wave:

 

Ihanaa, että Mallakin on saanut hyviä uutisia!! :heart: :flower:

Mulla on tänään kulunut punktiosta tasan kolme viikkoa ja saan suunnilleen sydärin joka kerta kun puhelin inahtaakaan, vaikka tulis vain tekstiviesti. Vielä ei ole siis kuulunut mitään ja viime viikolla kun kyselin onko 3 viikkoa enemmän minimi kuin maksimi aika, sanoivat että joskus voi kestää sen neljäkin viikkoa. Ei jaksaisi enää yhtään odotella. Pikkuinen liikkuu jo paljon ja tuntuu että päivä päivältä olisi aina vain vaikeampaa kuulla niitä kaikista ikävimpiä vastauksia.

 

Voi kun nuo vastaukset kestää... Itse en olisi saanut vieläkään mitään tietoa jos en olisi itse soittanut, koska se dna-vastaus puuttuu aina vain ja sairaalasta olisivat soittaneet vasta sitten kun kaikki vastaukset on valmiit. Siksi en osannut säikähtää puhelimen soimista, kun ajattelin vain kysäistä josko jotain edes alustavaa olisi selvinnyt, olin soittaessani varautunut siihen ettei mitään vielä olisi tiedossa.

Mä ihmettelen vieläkin, onko meille tosiaan tulossa tyttö!!! Onneksi sairaalan täti kysyi mun syntymäajan ennen vastauksen kertomista, muuten epäilisin että kattoikohan täti oikeista papereista...=) Mutta taidan kuitenkin vielä kysyä uudestaan kunhan soittavat noista lopputuloksista, sen verran harvinainen tapaus miehen poikavaltaisessa suvussa.

Kiitos Suruvaippa ja jaksamista, ei enää kuitenkaan kauaa mene. Yritä nyt vain nauttia noista liikkeistä, se on aina yhtä ihana tunne.

 

Kylläpä tosiaan kestää. Toisaalta sanoivat Taysista että viipyminen on yleensä hyvä merkki. Huonot uutiset tulevat kuulemma nopeammin. Toivottavasti pitää paikkansa. Eiköhän ne vastaukset kuitenkin viimeistään tiistaina tule. Silloin on kulunut 4 viikkoa.

 

Jaksamista, Suruvaippa, yhä vaan tulosten odotteluun!

Malla: Meilläkin kysyivät henkilötunnuksen, kun sukupuolta kysyin. Ja nyt sitten tällä viikolla rakenneultrassa ihan varmistui, että tyttö se meilläkin on. Muutenkin oli rakenneultrassakin kaikki oikein hyvin :heart: .

 

Unni: niin, se on huvittavaa, kun kromosomivastauksen täti kertoi ihan pelkän nimeni perusteella, mutta sitten kun oli kyse niinkin vakavasta kuin sukupuolesta niin halusi ensin tarkistaa henkkarit! ettei vain sano väärin. =) Taysin kätilö on kyllä tosi mukava, kerran olen hänet nähnyt ja muutaman kerran olen tämän raskauden aikana hänen kanssaan puhelimessa puhunut mutta heti hän kyllä muistaa nimen perusteella mistä asiasta soitan. Ja kyselee muutakin vointia sekä jaksamisesta esikoisen kanssa.
Perjantaina kokeilin soittaa, mutta dna:sta ei ollut kuulunut mitään. Kätilö oli juuri asiaa yrittänyt selvitelläkin mutta lääkärin mukaan on niin hidas ja työläs tutkimus, kun meidän kohdalla täytyy mennä metyleenitasolle(?) tutkimuksissa.

Mutta sama se oli kuopuksestakin, reilu kuukausi meni silloinkin odottaessa. Ja täytyy kuitenkin olla tyytyväinen vaikka vastausten saanti kestäisikin, äitini juuri muistutti miten ihmeellistä on, että ylipäänsä pystyvät tässä vaiheessa noin monimutkaisia asioita selvittämään.

Mikä viikko Suruvaipalla on meneillään? Mä uskoisin, että me molemmat saadaan tällä viikolla soitto taysista.

Kiva Unni, että ultrassa oli kaikki hyvin! Eli sä olet nyt niin "selvillä vesillä" kuin raskaudessa voi olla, ainahan voi ilmetä jotain yllättävää mutta tämän parempia lähtökohtia ei voi olla jos selviää kunnialla kromosomeista ja rakenteista. Nauti nyt loppuodotuksesta:wave: Mun rakenneultra on vasta 20+ viikolla, siihen on vielä pari viikkoa.

 

Kiitokset Mallalle ja Unnille tsempityksestä =). Mulla on tänään 18+6 ja tasan 4 viikkoa punktiosta, eikä vieläkään ole kuulunut mitään. Viime viikolla kätilö sanoi ettei muista kuin muutaman tapauksen että olisi mennyt yli 4 viikkoa. Taidan nyt sit päästä poikkeukseksi :'( . Asia on koko ajan mielessä ja tuntuu että on vaikea keskittyä mihinkään kun vaan odottaa sitä soittoa :/ .

 

Voi itkut, Suruvaippa, tiedän ja muistan niin hyvin, mitä tuo odottelu lopulta on. Itse en suurinpiirtein uskaltanut kotoa poistua, jos soitto tuleekin :| . Muuten minäkin olen ymmärtänyt, että vastausten viipyminen ei ainakaan huono merkki ole, siis yleensä huonot tulokset saadaan nopeammin. Toivotaan, että te saatte ne hyvät uutisenne jo huomenna!

 

Normaalit pojan kromosomit!! :heart: :heart: :heart:

Saitko Malla jo lopullisen vastauksen?

 

Onnittelut Suruvaipalle hyvistä uutisista. Aika pientähän tuo turvotus oli muutenkin, juuri rajalla mutta aina parempi kun ottaa selvää eikä synnytykseen asti itseään piinaa että jos sittenkin... :flower:

Ei ole soittoa kuulunut. Tänään kävin neuvolassa ja siellä oli sijainen joten sai kaiken selittää alusta asti. Hän oli ihan kauhuissaan kun näin pitkällä jo ollaan eikä vastausta kuulu... Itse olin kyllä positiivisin mielin enkä valittanut muusta kuin pitkällisestä yskästäni ja siitä johtuvasta yöunien vähyydestä mutta sijais-täti oli sitä mieltä että kirjoittaa minulle saikkua uupumuksen vuoksi... Ja varasi ajan jo seuraavalle viikolle jotta pääsen kuuntelemaan sydänääniä vielä ennen rakenneultraa. Kun minulla tätä stressattavaa riittää kuulemma muutenkin.
Hän taisi stressata enemmän kuin minä, mulle tämä on jo vuosien saatossa muodostunut normaaliksi olotilaksi enkä osaisi luokitella itseäni uupuneeksi. Olen kaiken muun ohella pääasiassa vain onnellinen että tähän mennessä vauvalla on kaikki hyvin.

 

Oih, Suruvaipalle sydämelliset onnittelut tervekromosomisesta pojasta :'( :heart: . Nyt vain onnellista odotusta!!

Malla: Tekin olette kuitenkin jo aika selvillä vesillä. On kaiketi toooosi pieni todennäköisyys, että DNA-tasolta nyt jotakin löytyisi. Toivotaan silti, että nekin tulokset ihan näinä päivinä tulevat!

Meillä kyllä sujuu odotus jo ihan onnellisesti ja normaalin huolettomasti. En jaksa enää murehtia näitä seulajuttuja yhtään: kaikki on tutkittu, mitä tutkia voidaan .