toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

  • Viestiketjun aloittaja erilainenko
  • Ensimmäinen viesti
Unni, kiitokset! Täytyy tutustua artikkeliin, kun on hetki aikaa.

Voisi vielä kysellä löytyykö muita, jotka ovat imettäneet ja veriseulassa saaneet matalan PAPP-A arvon?

Itse löysin tämän:"Farmakologisia oksitosiiniannoksia voidaan antaa parenteraalisesti infuusiona, nenätippoina tai -sumutteena tai suussa hajoavina resoribletteina. Oksitosiinin puoliintumisaika veressä on noin 10-20 minuuttia, ja oksitosiini eliminoituu sekä maksan että munuaisten kautta. Raskauden aikana plasmassa olevan oksitosiinia hajottavan entsyymin aktiivisuus lisääntyy."

http://www.terveysportti.fi/terveysportti/ekirjat_tmp.Naytaartikkeli?p_artikkeli=fat00072

Mahtaakohan tuo plasma nyt juurikin tarkoittaa PAPP-A :ta?
 
mä en ymmärrä näis arvoist mitään, mut mulla oli näin
pitoisuus: , korjattu MoM, MoM
Pappa-A 1068, 07 mU/L 0,58 0,41
HCG 64,08 ug/L 1,92 1,59
NT 2,30mm 1,78 1,78

Riskiluku 1:90 ja ikää siinnä 30vee. Ja ihan reipas viisikiloinen tytöntyllerö syntyi toukokuun lopussa =)


 
Sain tänään ensimmäisen kerran jotain hyviä uutisia tämän painajaismaisen viikon aikana, kun veriseulatulokset saapuivat. En meinannut millään uskaltaa avata kirjekuorta, mutta tulokset siis olivat normaalit, ei aihetta jatkoselvittelyihin (siis tämän downin suhteen, muutenhan näitä ongelmia kyllä meidänkin tapauksessa riittää...).

Pelkäsin tuota seulatulosta ihan hirveästi ihan senkin takia, että meillähän niskaturvotuksesta todettiin sen jatkuvan pitkälle selän puolelle, vaikkei turvotuksen määrä kai itsessään rajoja ylittänytkään (1,6 mm np-ultrassa ja 2,0 mm seuraavana päivänä sikiöntutkimusyksikössä, jonka epikriisissä siis tosiaan maininta tuosta selän puolelle jatkumisesta).

Mutta nyt edelleen odotetaan seuraavaa ultraa torstaille ja mitä se sitten tuo taas tullessaan. Toivotan kovasti voimia teille kaikille muille, jotka joutuvat odottamaan ja pelkäämään oman pienokaisensa puolesta!!
 
Kirjoittelin uusia kuulumisia tuonne aiemmin, mutta km tästä tuli :'( Taisi tämäkin pieni olla liian sairas elämään ja luonto hoiti pikimmiten pois. kipeätä tekee, mutta elämän on jatkuttava.

Kaikkea hyvää teille kaikille, toivottavasti jokaisen tilanne kääntyy parhain päin. Onnea jokaisen odotukseen ja paljon jaksamista vaikeiden asioiden kanssa.

Lumi-Marja ja seitsemän pikku enkeliä (viisi lasta kuitenkin sulostuttaa elämämme )
 
Voi Ei, Ei, EI, Lumi-Marja! :'( :hug: Ei ole totta! Voimia sinulle!

Meille saapui tänään hyviä uutisia: kromosomisto on normaali :) ja tyttö tulossa...

Kaikille jaksamista, käyn kurkkimassa välillä täällä. Kiitokset vertaistuesta, se oli korvaamaton apu odotellessa!
 
Jo jouduin toisen kerran teille pahoitteluni osoittamaan! :hug: :hug: Olen todella pahoillani, mutta se nyt antaa sitten odotuttaa itseään.... ekat viikothan ovat ne kriittiset ja et ollut ainut, joka joutui kokemaan alkuraskauden keskenmenon; kohtalontovereita on pilvin pimein! itsellä muistissa tuulimuna 1,5 vuotta sitten....

eikun katse kohti tulevaa ja toivotaan pikaista plussaa sitten! :hug: :heart:
jeppistä
 
Osanottoni Lumi-Marja :hug:
Meillä oli myös koettavana aiemmin tänä vuonna keskenmeno ja se oli kyllä surullista.

Eri tavalla surullista kuin tämä paniikki, mitä edelleen jatkuva tulosten odottelu saa aikaan :/
 
Osanottoni myös minun puolesta Lumi-Marja !

Hepsis Melko samassa tilanteessa elellään, eikä oloa kovin loistavaksi voi kuvailla. Meillähän np-ultrassa turvotusta sama 2,3mm ja lapsivesipunktiossa olimme 2,5 viikkoa sitten ja tulokset ei oo vieläkään tulleet


:/
Kävi sitten tähän kaiken päälle pelkäämäni juttu eli joudumme odottamaan tuloksia kauemmin kuin norm koska solut eivät olleet lähteneet jakautumaan halutulla tavalla ja nyt niitä sit lisäviljellään. Tänään soittivat tuon tiedon.

Ollut niin raskasta aikaa tämä kaikki epätietoisuus ja ainainen odotus. Ensin jo ennen rv 12 tuo turvotus, sitten odotettiin rv 16 asti et voidaan tehdä punktio ja nyt kolmatta viikkoo tuloksia. Henkisesti ollut todella raskasta aikaa , iso lohtu kyllä ollut tämä palsta ja tämä ketju. =)

Eli nyt ensi viikkoa ja puhelua (toivottavasti hyvää sellaista) odottelemaan. :wave:

TB ja potkuri rv 17+6
 
TeeBird: se on kauheinta tuo jatkuva odottelu. muistan sen edelleen ku 12 viikosta lähtien romuttu kaikki ihanat odotushaaveet. ja sit odotetaan punktiota. ja sit tuloksia. ja sitten vielä rakenneultraa.. :( se oli niin kauhean stressaavaa ettei sitä hevillä enää uusiksi lävitse kävisi. jaksamisia kovasti!

ja tuhannesti onnea kaikille jotka saaneet hyviä uutisia.

huolesta harmaa:lukasin tuota sun tarinaa..jaksamisia kovasti. :hug: :hug:

lumi-marja: voi ei. :'( ei olisi tarvinut kesken kyllä mennä. kovia olet kokenut jo aivan liikaa mitä yhdelle ihmiselle tarvisi antaa. :'(
toivotaan nyt että tärppäisi uudestaan pian ja kaikki menisi hyvin. eihän ne jatkuvasti voi noin mennä. jaksamisia kovasti :hug:

nemika+jäbä kohta 4kk
 
Meillä näkyi tänään ensi kertaa tämän kahden painajaismaisen viikon aikana valoa tunnelissa, kun kävimme tänään toisella lääkärillä hakemassa toista mielipidettä vauvamme asiaan. Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi: viime viikolla ei annettu toivoakaan, että vauva voisi mitenkään selvitä ja tämänpäiväinen lääkäri ihmetteli kovasti Naistenklinikan lääkäreiden intoa raskaudenkeskeytykseen ja varsinkin tällaiseen kiireeseen. Meillehän olisi annettu aika jo tälle viikolle, mutta itse halusimme odottaa uusintatutkimusta vielä ainakin parin viikon päähän ja katsoa sitten tilanteen, vaikka aika epätoivoinen olo onkin ollut lääkärien (perinatologi + perinnöllisyyslääkäri) lausuntojen vuoksi. Tänään sitten peruin ajan :)

Mutta asiaan tämänpäiväiseltä ultrakäynniltä: siellä se pienoisemme viuhtoi, minkä ehti, ei puhettakaan mistään huonosta liikkumisesta, turvotuksista, sydämen vajaatoiminnasta, munuaisaltaiden laajenemisesta jne.! Virtsarakkokin oli yli puolet pienempi viime käyntiä! Viimeksi sen halkaisija oli 18 mm, mutta nyt vain 6,2 x 7 mm :) Ja tämähän tahtoi kertoo sen meille niin suuren ja tärkeän ilouutisen, että raskaudella on mahdollisuus jatkua ja kyseessä siis täytyy olla juuri ns. uretraläppä, joka päästää sikiön virtsaa ajoittain lapsiveteen. Lapsivettäkin oli tällä hetkellä ihan normaalimäärä, joten en tiedä, mikä voisi saada minut tällä hetkellä iloisemmaksi ja onnellisemmaksi. Tämä on oikeasti ihmeiden ihme, hymiöt loppuvat kohta kesken :)

Sikiö oli kasvanut hienosti, hieman on isompi kuin viikot näyttäisivät, mutta se on vain hyvä merkki (meillä edelliset lapsetkin ovat olleet hieman yli 4 kg syntyessään, joten samaa kaliiberia tuntuu tämäkin tulokas olevan :)) Painoarvio tällä hetkellä kokonaiset 91 g ja perätilassa tällä hetkellä, vaikka siellä nyt on tilaa heitellä vielä kuperkeikkaa kerran jos toisenkin.

Tämän ultrakäynnin kyllä maksoi mielellään tästä mielenrauhasta. Lääkäri oli edellisestä raskaudesta jo tuttu ja valoi 110% luottamusta meille tulevaan. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka tulevasta ei vielä tiedäkään. Maanantaina sitten taas Naistenklinikalle, mutta se on nyt varmaa, että keskeytysaika ensi viikolle on turha ja peruin sen jo. Todennäköisesti tässä tulee matkan varrella toisenlaisiakin uutisia: lääkäri puhui juuri siitä, että tämän sairauden kohdalla tilanteet vaihtelevat, välillä virtsarakko voi sitten olla todella reilukin, mutta tämänhetkinen tilanne on hyvä tietenkin munuaisten kannaltakin ja tarkkaa seurantaa tullaan toki tarvitsemaan. Rakenneultraääni on tietysti tärkeä tutkimus ja näyttää taas sitten suuntaa eteenpäin: nyt esimerkiksi sydäntä ei voinut vielä tarkastella sikiön pienen koon vuoksi kovin tarkasti, mutta nelilokeromaisuus jo näkyi ja sydänäänet olivat normaalit.

Veriseulahan minulla oli onneksi normaali ja NKL:lla sanottiin, että tähän ei yleensä liity mitään kromosomihäiriöitä tms. mutta kieltämättä kaikki on nyt vähän avointa, etenkin kun siellä NKL:n epikriiseissa oli tuo maininta niskaturvotuksesta ja sen jatkumisesta selän puolelle (josta tosin lääkärit eivät voineet sanallakaan mainita meille vastaanotolla, oli kiva lukea niistä sitten papereista...) :( Mutta nyt ollaan vain iloisia tämän päivän hyvistä uutisista ja murehditaan muuta sitten, jos/kun se aika tulee...

Lumienkeli79 ja masu 13+1 (ultran mukaan vähän enempi)
 
TeeBird
Tsemppiä tulosten odotteluun, tiedän todellakin tunteen.


Meidän elämän pisimmät päivät päättyivät tänään ja saimme tiedon, että odotamme kromosomeiltaan tervettä poikaa. Olo on helpottunut, mutta pääseeköhän koko raskauden aikana aivan samaan huolettoman ja innostuneen odotuksen tilaan kuin esikoisen kanssa? Ainakin nyt tuntuu, että sellainen tietty huoli tuli ja jäi edelleen mielen pohjalle. Että entä jos kaikki ei kuitenkaan oliskaan jostain syystä hyvin :/


Lumienkeli

Onnea hienoista uutisista ja toivottavasti tilanne pysyy nyt hyvänä :)
 
Perinf ja huolesta harmaa! Itselläkin on ihan epätodellinen olo, sitä odotti tältä päivältä joko huonoja tai hyvin huonoja uutisia ja kun saikin kuulla näin hyvät uutiset, niin ei tästä voi kun iloita ja olla kiitollinen :)

Vähän itseä kylmää ajatus, jos sitä olisi vaan sokeasti uskonut niitä kahta ensimmäistä lääkäriä ja olisi heidän antamansa tiedon pohjalta tehnyt jotain ratkaisuja raskauden jatkumisen suhteen... Mutta onneksi otimme itse asioista selvää, eikä sokeasti uskottu vain lääkäreitä ja tietysti eihän se mikään tieto asioita muuta, vaan meillä nyt näyttäisi olevan tuon uretraläpän suhteen parempi tilanne sikäli, että se siis välillä päästää sikiön virtsaa lapsiveteen eikä virtsaputki ole täysin tukossa.

Tuntuu, että meille viime viikolla ne lääkärit kertoivatkin vain kaikista kamalimmat vaihtoehdot, mutta kyllä minun mielestäni tällaisessa tilanteessa pitäisi lääkärin osata myös valaa uskoa tulevaan, etenkin jos tilanne ei ole ihan selvä. Raskauden keskeyttämisajatukset ovat kuitenkin suurimmalle osalle odottajistakin se hyvin viimeinen askel, kun ei ole mitään muuta tehtävissä ja jos sikiö itse esimerkiksi kärsii esim. suurista kivuista jne.

Monta matkaahan tässä on vielä edessä ja lääkärikin sanoi tänään, että tilanne voi jonkun kerran olla erilaisempi, että virtsarakko täyttyy enemmän. Mutta kyllä hänkin oli ihmeissään meille Naistenklinikalla tehdyistä ehdotuksista! Tällä haluan vain valaa uskoa kaikkiin muihin kanssaodottajiin, jotka odottavat tuskallisina tietoa oman vauvansa terveydentilasta, että vaikka tilanne olisi kuinka huono, joskus tapahtuu se käänne parempaankin päin.

Odottaminen ja epävarmuudessa eläminen on kerrassaan KAMALAA, on tässä itselläkin sellaiset 1,5 viikkoa takana, että itketty, surtu ja stressattu on kovasti vauvan puolesta. Mutta nyt täytyy vain yrittää olla luottavaisin mielin ja katsoa eteenpäin. Harras toive on siitä, että meille vielä syntyy se vauva helmikuussa, mutta varovaisesti ja askel kerrallaan mennään: montaa mutkaa on vielä matkalla, mutta tällä hetkellä tilanne on verrattain hyvä :)

Huolesta harmaa: Mikä sinun tilanteesi on tällä hetkellä, odotteletko edelleen tuloksia? Voimia sinulle myös!!

Lumi-Marja: Sinulle haluan lähettää aivan erityisen paljon voimia jaksaa eteenpäin! Eiköhän teilläkin olisi ollut jo tarpeeksi ja liian kanssa noita vastoinkäymisiä :hug:

Voimia kaikille odotteluun!!!
 
Hepsis: Onnea iloisista uutisista sinulle myös :) Itsellä on hyvin sama tunne, että raskausaika ei todellakaan tule olemaan helppo jatkossakaan. Meillähän nyt on se tieto joka tapauksessa, että vauva ei ole täysin terve ja tulee tarvitsemaan varmaan toimenpiteitä synnyttyään ja toki tarkkaa seuraantaa niin odotusaikana kuin synnyttyäänkin vaikka kaikki menisikin ns. hyvin loppuun asti. Lopullisen tilanteen näkee vasta vauvan synnyttyä, mutta kyllä sitä itse ainakin nyt yrittää nauttia näistä hyvistä uutisista ja murehtia sitten, jos sen aika on (helppo sanoa, mitä todellisuus sitten kuitenkaan on: sitä varmaan panikoi jokaikistä asiaa vielä monen monta kertaa...).
 
Lumienkeli79 onnea hyvistä uutisista !! Noita on niin ihana kuulla :heart:

Ja Hepsis Sinulle myös onnea hyvistä tuloksista ja iloa pienen pojan odotukseen =)

mutta pääseeköhän koko raskauden aikana aivan samaan huolettoman ja innostuneen odotuksen tilaan kuin esikoisen kanssa? Ainakin nyt tuntuu, että sellainen tietty huoli tuli ja jäi edelleen mielen pohjalle. Että entä jos kaikki ei kuitenkaan oliskaan jostain syystä hyvin

Lainasin tuon tekstisi Hepsis, on kuin minun ajatuksistani...
On ollut meilläkin niin erilainen koko odotus kuin esikoisen (01/07 syntynyt tyttö )

Nyt vain kun ne tulokset tulisi ja ne hyvät siis =)
Ollut nämä tulosten odottelujen viikot (jo reilu 2,5vko ja ens viikkoon menee) raskaita senkin puolesta kun olen alkanut liikkeitä tuntemaan ja masu on kasvanut huimasti.

Tytön kanssa peuhaamaan vielä ulos enne kuin tuo myrsky muuttuu sateeksi




:wave:

TeeBird ja pikkuinen 18+0
 
Kopsaan kirjoitustani tuolta "Kuinka suurella niskaturvotuksella syntynytkin täysin terve vauva?"-ketjusta:

"eipä saatu juuri toivoa vauvan elämään :'( turvotusta oli tullut paljon lisää, pahimmillaan niskan kohdalla 2cm :'( päästä peppuun asti ulottui turvotus. myös masun puolella ja nyt lisäksi vatsaontelossa :'(
muuten kyllä normaalisti kasvanut ja kehittynyt, 10 sormea ja 10 varvasta :heart: siellä liikkui ihan niin kuin pitääkin :heart:
kahden viikon päästä kontrolliin, mutta lääkäri sanoi että "varautuakaa että vauva on saattanut menehtyä siihen mennessä" :'( :'(
sanoi kyllä että aina voi ihmeitä tapahtua mutta kovin on suuri taakka tuo turvotus pienelle sydämelle. lääkäri tutki tarkkaan ja pitkään sydäntä, sanoi että epäilee vasemman puolen toimivan vähän laiskasti joka sinällään selittäisi sitten turvotusta. mutta että sitten kahden viikon päästä sydän on jo isompi ja pystyy paremmin sitä tutkimaan... jos vaan vauva on sitten vielä hengissä...
miten tällaista voi jaksaa? mulla on täällä kotona muitakin lapsia joille pitäisi jaksaa olla äiti, läsnä oleva äiti mutta nyt tuntuu että tekisi mieli vain mennä peiton alle piiloon, herätä ja huomata nähneensä kamalimman painajaisen ikinä!
"

Kävin siis viimeksi maanantaina ultrassa (11.8) ja seuraavan kerran menen 25.pvä.
Mulla on menny kyllä oma olo lähes masennuksen puolelle, olen vaan maannut peiton välissä koko viikon. Mies tehnyt iltaruuat, lapset syöny siihen asti jääkaapista sitä mitä ovat löytäneet. Pienimmät lähtikin tänä aamuna miehen kyydillä mummolaan kun aika huolissaan nekin jo olivat minusta kun vähän väliä itken :(
Eli siis minähän olen heittänyt jo toiveet kankkulan kaivoon, vaikkakin kiva sit täällä käydä lukemassa näitä onnellisiakin uutisia. En vaan uskalla oikein antaa itseni enää nauttia tästä.
Vaikka jokainen vauvan potku saakin minut itkemään, ehkä onnesta, ehkä siksi että pelkään niiden pian loppuvan :(

Lisään vielä että emme antaneet lv punktiota koska mulla on ollu aika paljon supistuksia. Ihan varmaan vaan tästä stressistä :/
Ja tultiinpa siihen tulokseen että ei sitä anneta nyt ottaakaan, ei haluta riskeerata nyt ollenkaan tätä. Ultralla tutkitaan muuten vauvan vointia.
 
Hepsis: Onnea hyvistä uutisista :flower: . Minä aikanaan onnistuin jotenkin karistamaan huoleni, kun terveet kromosomit selvisivät. Yleensä murehdin ja vatvon liikaakin, mutta jotenkin sain itseni vaan luottamaan sitten ja loppuraskaus oli melkein huolettomampi kuin esikoisen odotus =) . Jospa siis onnistuisi sinullakin!

Lumienkelillä aivan mahtavia uutisia myös :heart: . Juuri näiden ultralöydösten suhteen lie todella monimutkaisia tilanteita, ne kun ovat tulkinnanvaraisia, kuten nytkin huomataan. Paras mahdollinen uutinen siis tämä teille, hieman kummastuttaa noiden edellisten lääkärien into sanoa lopullisia totuuksia?? Oli miten oli, nyt iloitkaa tästä =) .

huolesta harmaa:
Tässäpä suuri epäkohta: kun näitä seuloja järjestetään, pitäisi myös järjestää mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua, kun näitä tilanteita tulee. Siis kaikenlaista apua! Joku jolle puhua, jonka kanssa keskustella; joku, joka vaikka hoitaisi muita lapsia, kun äiti joutuu käsittelemään yhtä elämänsä vaikeimmista asioista :'( . Voi, en tiedä miten sinua lohduttaisin, ei varmaan oikein lohduttaa voi. Hyvä päätös kuitenkin mielestäni jättää punktio väliin, ei varmaan kannata yhtään vaarantaa mitään lisää. Nyt se on sitten kokonaan korkeimman kädessä, voidaan vain odottaa ja toivoa. Ja tietysti ihan loppuun asti toivotaan, että tilanne ei käänny huonoksi, vaan kääntyy paremmaksi. Voimia :hug: .
 
Hei kaikille ja kiitos että edes te olette jaksaneet antaa minulle (meille) tukenne :wave: :hug: :heart:

Kotiuduin juuri sairaalasta. Eilen menin tarkastukselle kun luulin lapsiveden tihkuvan. Pikatesti värjäytyi heti mustaksi ja minä kirosin mielessäni että "tämäkin vielä prkl" :/
Sit se viiden minuutin testi... lääkäri ja hoitaja sitä tehdessään samalla opiskelivat ja arpoivat että "tehdäänköhän se näin ja nytkö tää laitetaan tänne vai pitäskö tässä välissäkin odottaa se viis minuuttia". Luottamus oli mun puolelta aika vähissä sillä hetkellä :whistle:
No se testi sit näytti puolestaan negaa. Ottivat verikokeet ja niitä sit lähdin odottelemaan vanhempieni luo pariksi tunniksi. Menin takas sairaalaan kuuntelemaan tuloksia. Tulehdusarvot oli 5 ja hemppa 147 =)
Koska meiltä on pitkä matka sairaalaan, päädyin kuitenkin jäämään tarkkailuun yön yli koska mielestäni sieltä jotain tihkui. Päivystyksessä sit odottelin ilta kymmeneen, (kahdelta päivällä menin sinne) ennen kuin pääsin osastolle.
Siinä kun pitkäkseni aloin alkoi "tiitiäinen" potkimaan todella kovaa ja minä itkin onnesta :heart: Piti kuulkaa ihan kädet ristiin liittää vaikken niin kovin uskovainen olekaan, mutta mitäpä sitä ei oman lapsen eteen tekisi ;) Pyynnöt oli suuret yläkerran isännälle, mutta ehkä minua kuunneltiin.
Tänään lääkärin tarkastuksessa tulehdusarvot edelleen ok eikä niin pikatesti kuin se viiden minuutinkaan testi näyttänyt että lapsivettä tulisi =)
Pyysin lääkäriä mittaamaan vauvan turvotusta, että onko maanantaista mitään muutosta.
Ja arvatkaa mitä!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!!? =) =) =) Turvotus oli vähentynyt huomattavasti!!! =) =) =)
Niskan kohdalla oli paksuin turvotus, tasan 1cm, selän kohdalla 6mm ja siitä oheni peppua kohti. Samoin päässä ohut turvotus.
Eli siis turvotus on vähentynyt puolella ja ylikin :heart:
Tiedän kyllä että turvotus on vieläkin huolestuttavaa mutta tämähän oli meille kuin lottovoitto =)
Lähes juoksin lääkärin luota huoneeseeni soittamaan miehelle. Kädet täristen ja itkua vääntäen sain kerrottua uutiset. Mies itki onnesta myös :heart:
Että meillä näin ollen nyt vähän parempaa.

Sain kuitenkin sairaslomaa. Pitäisi levätä ja olla nostelematta. Onneksi mies jää tiistaina lomalle. Maanantaina tulee mun äiti tänne kotiin avuksi.
Ja kyllähän minä nyt lepään. Minkäänlaista riskiä en ota. Tuntuu että kotityöt ja muut on nyt vaan niin toisarvoisia. Toiset lapset pitää myös huolen että lepään. Heti kun kotiin pääsin, komensivat minut sänkyyn :heart:
Onneksi tietokone on sängyn vieressä niin voin surffailla kanssanne ;)

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille :wave:

t.huolesta harmaa + tiitiäinen rv15+6
 
Huolesta harmaa: Onpa sulla ollut taas koettelemuksia, mutta tosi ihanaa kuulla, että tilanne vaikuttaa nyt noin paljon paremmalta :hug: Paljonko sinulla on viikkoja nyt koossa? Kyllä ne pienen asukin potkut tuntuu tässä tilanteessa ollessa itsestäni ainakin tosi lohduttavilta, ihan kuin siellä yritettäisiin kertoa, että kyllä täällä äiti pärjäillään :)

Uskon tietäväni, miltä tuo suuri muutos ultraustulosten välillä on sinustakin tuntunut, kun sitä oli itsekin ihan epäuskoinen omien kokemusten myötä nyt kun käytiin uudessa ultrassa, kun turvotus oli meillä häipynyt jo täysin, kun edellisellä kerralla puhuttiin jo ties mistä sydämen vajaatoiminnoista ja sydämen pettämisistä meillä niiden vuoksi (meillä silloin siis turvotusta ei ollut määrällisesti niin paljoa, mutta sitä oli just vähän joka puolella ja niskasta jatkui pitkälle selkään)...

Nyt voimia niin sinulle kuin kaikille muillekin ja kädet tosiaan kyynärpäitä myöten ristiin, että meillä kaikilla tämä odotus sujuisi näistä koettelemuksista huolimatta kuitenkin verrattain onnellisesti ja saataisiin se maailman paras palkinto sitten aikanaan :)

Lumienkeli 79 rv 13+3
 

Yhteistyössä