Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
eli on mahdotonta saada apua, jos ei itse ensin tiedä, millasta apua tarttee. aika hullua. jos tietäs mikä auttaa, niin eikö ihminen voisi silloin itse auttaa itseään?
Riittää että tunnistaa pahan olon - ammattilaiset voi auttaa selvittämään mikä sen aiheuttaa. Oma analyysi saattaa olla melko perusteellisesti pielessä, jolloin ei omin avuin pääse kuopasta.
mutta kuten tässäkin ketjussa todettu, ei voi siltikään luottaa siihen, että saa ymmärrystä. eli, loppujen lopuksi ihminen on aika yksin ongelmiensa kanssa.
Se on asennekysymys. Jos pättää ryoeä siinä, että kukaan ei ymmärrä, on ihan vapaa tekemään sen valinnan. Jos balitsee sen, että kertoo avoimesti ongelmistaan, tulee kohtaamaan sekä ymmärrystä ja hyväksyntää, etä tietysti niitä, jotka ei ymmärrä.
Mutta mä en nyt oikeasti ymmärrä, mikä ap:n tarkoitusperä on? Kai jokainen tajuaa, että kenelläkään muulla ei voi olla samanlaista kokemusta kuin minulla, ei yhtään mistään, vaikka olisi käynyt läpi ihan saman asian.
Suuret linjat usein on samantapaiset, mutta se vimeinen henkilökohtainen käsittelytapa on aina riipuvainen omasta näkökulmasta.
Itse olen ollut masentunut ja minulla on ollut yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. En silti luule, että jokainen samoilla diagnooseilla varustettu ihminen ymmärtää minua ja en usko voivani ymmärtää jokaista masentunutta.
Toki sen ymmärrän, että masennukseen kuuluu rypemis vaihe, se vakaa usko, että kukaan ei ymmärrä minua. Senkin tiedän, että sen vaihen ylittämisen jokainen tekee omassa tahdissaan, sitä ei voi nopeuttaa.
Tavallaan kyllä ap on oikeassa, loppupeleissä jokainen on itse vastuussa itsestään ja onnestaan. Lincoln on sanonut "Ihmiset ovat juuri niin onnellisia, joiksi he mielensä virittävät". Toisen lasi on puoliksi tyhjä, toisen puoliksi täynnä.