N
"Nane"
Vieras
Oon nyt kahlannut sitä ketjua jonnekkin sivun 20 tienoille, eli ihan kaikkea en ehtinyt lukemaan, mutta tuli tarve kirjoittaa omasta näkökulmasta.
Eli, mä olin parisuhteessa, oltiin seurusteltu jo useampi vuosi. Mulla oli ollut masennusta ja kaikkea, mistä olin selvinnyt. Pääsin töihin, ja siellä sitten tunsin olevani taas normaali, oma itseni. Mieheni oli mustasukkainen, aina ollut, ja koin siitä ahdistusta. Ehkä siksi, tai ehkä vain olen sellainen, aloin viestitelä facebookissa erään työkaverini kanssa. Viestien sisältö oli vihjailevaa, ei siis suoria ehdotuksia, mutta niistä sen käsityksen sai että pettämismielellä ollaan liikenteessä. ja se toinen osapuoli varmaan olikin.
Käytiin työpaikan pikkujouluissa, juteltiin. Vedin överikännit, tämä mies saattoi mut taksilla kotiin. mitään ei tapahtunut.
Joku oli sitten stalkannut facebookista meidän keskustelut, laittanut ne eteenpäin minun kumppanilleni ja tämän toisen kumppanille. Rehellisesti kerroin mistä on kyse, pettämistä ei ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan. Asiasta päästiin kai jo hiukan ylikin, mutta salaa jatkoin tätä facebook-viestittelyä. Ai miksi? No koska se tuntui mukavalta, saada huomiota muualtakin kuin kotoota. Tyhmää, kyllä.
Tokihan tästäkin kiinni jäätiin, samalla tavalla. Olen alkanut miettimään että stalkkeri varmaan oli exäni. No, väliäkös sillä enää on. Exäni ei päässyt asiasta yli, ja jätti minut.
Edelleenkin tekstailen tuon toisen miehen kanssa. Vieläkään suhteemme ei ole ollut fyysinen. Hän on naimisissa, enkä tahdo olla avioliiton rikkoja. Ymmärrän että jotkut kokee että rikon heidän liittonsa tekstiviesteillä, itse koen että mies itse rikkoo liittonsa, tai sen mitä siitä on jäljellä.
Mutta, pointti kai oli se, että ei kaikki facebook-viestit, vihjailevia tai ei, tarkoita automaattisesti sitä että fyysistä pettämistä tai edes halua siihen olisi.
Eli, mä olin parisuhteessa, oltiin seurusteltu jo useampi vuosi. Mulla oli ollut masennusta ja kaikkea, mistä olin selvinnyt. Pääsin töihin, ja siellä sitten tunsin olevani taas normaali, oma itseni. Mieheni oli mustasukkainen, aina ollut, ja koin siitä ahdistusta. Ehkä siksi, tai ehkä vain olen sellainen, aloin viestitelä facebookissa erään työkaverini kanssa. Viestien sisältö oli vihjailevaa, ei siis suoria ehdotuksia, mutta niistä sen käsityksen sai että pettämismielellä ollaan liikenteessä. ja se toinen osapuoli varmaan olikin.
Käytiin työpaikan pikkujouluissa, juteltiin. Vedin överikännit, tämä mies saattoi mut taksilla kotiin. mitään ei tapahtunut.
Joku oli sitten stalkannut facebookista meidän keskustelut, laittanut ne eteenpäin minun kumppanilleni ja tämän toisen kumppanille. Rehellisesti kerroin mistä on kyse, pettämistä ei ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan. Asiasta päästiin kai jo hiukan ylikin, mutta salaa jatkoin tätä facebook-viestittelyä. Ai miksi? No koska se tuntui mukavalta, saada huomiota muualtakin kuin kotoota. Tyhmää, kyllä.
Tokihan tästäkin kiinni jäätiin, samalla tavalla. Olen alkanut miettimään että stalkkeri varmaan oli exäni. No, väliäkös sillä enää on. Exäni ei päässyt asiasta yli, ja jätti minut.
Edelleenkin tekstailen tuon toisen miehen kanssa. Vieläkään suhteemme ei ole ollut fyysinen. Hän on naimisissa, enkä tahdo olla avioliiton rikkoja. Ymmärrän että jotkut kokee että rikon heidän liittonsa tekstiviesteillä, itse koen että mies itse rikkoo liittonsa, tai sen mitä siitä on jäljellä.
Mutta, pointti kai oli se, että ei kaikki facebook-viestit, vihjailevia tai ei, tarkoita automaattisesti sitä että fyysistä pettämistä tai edes halua siihen olisi.