Toimitus kysyy: Joudutko venyttämään penniä?

Tavallaan
Meillä 3kk esikoislapsi, mies käy töissä. Ei huippupalkka mutta riittävä. Jos olisimme tottuneet leveään elämään, joutuisimme nyt varmasti venyttämään penniä, mutta koska olemme tottuneet säästäväiseen kuluttamiseen, rahaa on juuri sopivasti, ja vähän jää kuukausittain säästöönkin, niin miehelläni kuin minulla. Tavallaan venytämme penniä automaattisesti ja vapaaehtoisesti vanhasta tottumuksesta, sillä siitä ei ole niin kauan aikaa, kun elimme molemmat opintotuella. Ruokakaupoissa vertailemme kilohintoja, ja vaatteita ostamme alennusmyynneistä. Vauvan vaatteet ja tarvikkeet on lähes kaikki käytettynä saatuja. Eläminen ei tunnu köyhäilyltä, kun säästötilillä on rahaa pahan päivän varalle.
 
Nyppiintynyt euroon
Vika on siinä että ruoka ja muut maksaa paljon enemmän kun markka aikaan, vaikka palkat pysyy ennallaan! Eli kaikki maksaa paljon enemmän ja tämä ainakin meillä vaikuttaa niin että saa kaupassa tarkkaan katsoa mitä ostaa!Esim. juustoa en osta juuri lainkaan, ehkä kerran kuukaudessa!
Ennen sait 100 markalla kassillisen ruokaa, nykyään 20 euroa ei riitä mihinkään!
Silloin kun euroon siirtymisestä alettiin puhumaan niin luvattiin ettei hinnat muutu. Kyllä ne muuttui!!
Lapsiin rahattomuus ei vaikuta. Heillä on lelut, pelit ja vehkeet. Vaatteet hankitaan myös sitä mukaan kun tarvetta on! Tingin mieluummin omista menoistani! En harrasta, en tilaa lehtiä, en käy ulkona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja salla:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyppiintynyt euroon:
Ennen sait 100 markalla kassillisen ruokaa, nykyään 20 euroa ei riitä mihinkään!
niin saikin, ja olikohan silloin vuosi 1990. ja mun peruspalkka ei ainakaan ollut silloin 2000 euroa.
No niinpä! Mä muistan lapsena haaveilleeni, että jos joskus saisi 10000 markkaa bruttona palkkaa, niin olisi ihan sikarikas! No, nyt saan tuon nettona eikä tuo nyt mikään huippupalkka ole.
 
opiskelija
Emmekä venytä senttejäkään. Olen opiskelija, mies tavallinen duunari ja nyt vielä lomautettuna. Pärjäämme oikein hyvin, saamme matkustelllakin jne. Oikeat valinnat ja sijoittaminen pitävät talouden kunnossa.
 
pahinta sakkaa
En tiedä onko muita yrittäjiä vastannut tähän kysymykseen, mutta vastaan nyt omasta puolestani. Monesti (kaiketi aina) kun tehdään tulo/köyhyystilastoja, niin unohdetaan täysin yrittäjä-lapsiperheet.

Meillä kolme lasta, 3v 7 v ja 13 v.
Meillä mies on yrittäjä ja kuka tahansa voi kuvitella, että yrittäjän tulot ovat ihan normalistikin hyvin vaihtelevat ja tässä taloudellisessa tilanteessa kuukausitulot ovat harvemmilla lisääntyneet. Meillä mies ollut jo viime lamasta asti yrittäjä ja sieltä ajalta maksellut edellisen laman velkoja. Miksi? Koska toinen vaihtoehto olisi ollut konkurssi ja se ei ole oikeastaan edes vaihtoehto ihmiselle, joka haluaa edes pienenkin ihmisarvonsa pitää. Konkurssin tehnyt henkilö kun on lopun elämänsä luottotiedoton, vaikka kaikki lainansa saisikin maksettua rehellisesti takaisin, niin silti luottotiedot eivät enää koskaan palautuisi takaisin.

Nykysin meidän perhe elää täysin minun palkallani, joka on nettona noin 1400 euroa. Siitä sitten pitäisi maksaa asuntolaina ja muut normalit kustannukset. Lisäksi meillä on kulutusluottoa, jota on jouduttu ottamaan ihan perustoimeentuloon liittyviin kustannuksiin, kuten sähkölaskuun, vesilaskuun jne.

Köyhyystilastoissa ei siis oteta huomioon yrittäjä-lapsiperheiden tilannetta. Kerronpa meidän tapauksen:

Olin hoitovapalla, koska luulin, että pärjäisimme joten kuten miehen tuloilla. No meidän yritystä kohtasi työntekijän kavallus, joka sai aikaan suuren muutoksen (liikepaikka jouduttiin sulkemaan ja siitä saatavat vuosivoitot jäivät saamatta, lisäksi tietysti 5 henkilö joutui työttömäksi). Meillä kerääntyi laskuja, joita ei pystytty maksamaan. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana käännyin sosiaalitoimiston puoleen ja lähdin anomaan toimeentulotukea. Siis tukea, joka on tarkoitettu vähävaraisille. Virkailija jaksoi useampaan kertaan ihmetellä, että miten ihmeessä olemme tulleet toimeen pitkiin aikoihin? Sanoin, että on ollut vain pakko ja kaikesta mahdollisesta on jo tingitty. Siis meillä ei polteta tupakkaa, ei juoda alkoholia, ei harrasteta, ei tehdä matkoja,ei lehtiä, ei mitään ylimääräisiä ostoksia. Vaatteet ja lasten tarvikkeet (pyörät, sukset, luistimet jne.) hankitaan aina käytettynä. Kuitenkin samaan hengenvetoon luki toimeetulotuen saamisehtojen lakipykälästä kohdan, jossa kerrottiin, ettei toimeentulotukea myönnetä ollenkaan (siis kenellekään perheestä), jos yrittäjä laiminlyö oman elatuksensa. Siis lyhyesti sanoen emme olleet oikeutettuja toimeentulotukeen, koska mies oli yrittäjä. Viis siitä, että heidänkin laskelmien mukaan elimme reilusti alle köyhyysrajan. Harkinnanvaraistakaan ei voitu myöntää, ettei siitä tulisi meille tapa, että ollaan siellä toistekin pyytämässä. Kysyin virkailijalta, että onko mitään muuta paikkka, mistä saisi apua, mutta ei kuulemma. Yrittäjille ja koko perheelle ei ole mitään apua valtion puolelta tarjolla.

Siitä alkoi kierre, jossa ihan perusasioita jouduttiin maksamaan korkeakorkoisella kulutusluotolla. Sitten kun se menee tappiin niin seuraavaksi laskut menee suoraan ulosottoon, koska yksinkertaisesti rahat eivät riitä niiden maksamiseen.

Sinänsä huvittavaa, että tiedän tasan tarkkaan miten "suuren palveluksen" olemme kuitenkin tälle samaiselle valtiolle tehneet kun olemme parhaimmillaan useita kymmeniä henkilöitä palkanneet, maksaneet yrityksen voitosta paljon veroja, puhumattakaan siitä, että moni meidän palkkaamista on myös maksanut veroja jne. Mutta missä on kiitos? Ei missään. Arvostaako valtio yrittäjiä? Ei todellakaan tai ehkä niin annetaan ymmärtää niin kauan kun yritys tuo sopivan siivun kaikkine lakisääteisine maksuineen valtiolle.

Miedän perhe elää niukin naukin, pelkää käydä postilaatikolla ja yrittää ostaa lapsilleen purtavaa, mutta sen ruoan ravitsevuuteen ei voida vaikuttaa. Kaikki alennustuotteet ja -50% tuotteet käytetään tarkkaan hyväksi.

Alkuperäinen kirjoittaja Saga W:
Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on lähes kolminkertaistunut viime lamasta, vaikka Suomi on muuten vaurastunut viime vuosikymmeninä. Missä on vika?
Joutuuko teidän perheenne venyttämään penniä, ja miten se vaikuttaa elämäänne?

Saga Wiklund
editoiva toimittaja, Kaksplus
 
nainen
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Sentin venytys ei liity lapsiin, vaan sukupuoleen. Siitä asti, kun työelämään siirryin, minun oli pakko turvautua joko vanhempiini, ystäviini, sukulaisiini - tai mennä naimisiin, koska nainen ei elä palkallaan.
jaa, mä kyllä elätän koko perheen palkallani, maksan myös kaikki lainat ja laskut. se on ammatinvalintakysymys
 
Tuore äiti
Ei olla jouduttu. Mies on vakaassa hyväpalkkaisessa työssä ja minä keskipalkkaisesta työstä äitiyslomalla. Tuhlataan kuten ennenkin, vauvan tavaroihin erityisesti. En tiedä vielä jäänkö hoitovapaalle. Se 300 e kuussa ei juuri houkuttele, vaikka taloutemme kyllä sen kestäisi hyvinkin, mutta hieman joutuisi elintasosta karsimaan.
 
äiti
En mä ajattele asiaa niin että joudunko venyttämään penniä. Olen kiitollinen Taivaan Isälle jokaisesta päivästä ja jokaisesta ateriasta jonka saamme. Olen iloinen ja kiitollinen kun saamme kaurapuuroa aamulla ja perunoita päivällä. Ei meidän tarvitse huolehtia maallisista. Kyllä Taivaan Isä pitää huolen meistä.
 
4n äiti
ei joudu. olemme mieheni kanss töissä ja menot ovat budjetoitu tulojen mukaan. säästämme lisäksi koko ajan. kun olin 2kk kh-tuella niin oli tiukkaa. nyt ei enää ole. ruokakaupassakaan emme joudu hintoja katsomaan. 2 omaa velatonta autoa ja vetaon iso omakotitalo.
 
v
Alkuperäinen kirjoittaja Saga W:
Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on lähes kolminkertaistunut viime lamasta, vaikka Suomi on muuten vaurastunut viime vuosikymmeninä. Missä on vika?
Joutuuko teidän perheenne venyttämään penniä, ja miten se vaikuttaa elämäänne?

Saga Wiklund
editoiva toimittaja, Kaksplus
b jkufjj jtuuyuuuyuuuuuguuuuuuquuuwuuwowoiiwywtyyeyettetttwtetttttttettdwdwdwddwdwdddedd
 

Yhteistyössä