Toimitus kysyy: Joudutko venyttämään penniä?

monissa kirjoituksissa minua häiritsee se, että niistä selvästi paistaa läpi ... "minä säästin.." "miehellä säästöjä, minä koluaan kirppareita ja mietin mihin rahat riittää"... jne. Onko todella näin että vaikka on lapsia niin eletään erillistalouksissa että nainen kustantaa ja säästää esim äitiysvapaiden ja kotihoidontukijaksojen ajalle. Mies istuu massinsa päällä. Tuntuu uskomattomalta, aivan hullulta. Naisen euro on muutenkin pienempi kuin miehen.

Ihmettelin myös yhtä kirjoitusta jossa ei ollut lapsille edes varaa jäätelöä ostaa.

Me olemme opiskelijoita. Itse alaa vaihtanut ja siksi ei opintotukioikeutta enää ja miehellä opinnot venyneet ja siksi hänellä ei enää opintotukioikeutta. Meillä kaksi lasta; 4v ja 2,5v. Tulomme ovat lasten kotihoidontuki + hoitolisä + pieni kuntalisä, yhteensä 685e. Käteen jää 583e. Lisäksi saamme vuokra-asuntoomme yleistä asumistukea 441e joka myöskään ei ole täysimääräinen koska kesätyöt vaikuttaa siihen sillä asumistuki lasketaan edeltävien 12kk:n työtulojen perusteella. Eli kun toukokuussa oli vuositarkastuajankohta yleisessä asumistuessamme ilmoitimme edeltävien 12kk:n työtulot johon osui siis myös 2008 kesätyötulot. Nämä laskivat asumistukea. Lisäksi 2 lapsen lapsilisät 210,5e. Mitä siis saamme käteen kuussa: 1234,50e. Vuokramme on 740e. Koska asumme opiskelija-asuntosäätiöllä vuokraan sisältyy sähkö, vesi ja nopea nettinyhteys koska asunnot on kytketty yliopiston verkkoon. Käteen jää vuokran jälkeen siis 494,5e. Puhelinlaskumme ovat: Minun 15e/kk, miehen 10e/kk. Mitään osa-maksuja tai muita laskuja ei siis ole. Ainoastaan vuokrat ja puhelinlaskut. Vakuutukset erääntyy kerran vuodessa könttänä ja ne maksetaan säästöistä jotka on siis säästetty kesätöistä ja normi kk-tuloista. Koska, meitä on 4 henkeä, meillä ei kulu enää vaippoja, syömme normaalia ruokaa. Joka kk laitetaan säästöön n.50-100e. Lisäksi kesätöistä säästetään suurin osa. Säästöillä on ostettu aina kaikki. Vaatetta ostetaan todella harvoin, lapset saavat vaatteensa aina synttäri- ja joululahjoina mummulta. Alesta olen ostanut välikausipuvut ja toppapuvut ja kaikki kengät. Myös etukäteen isompia kokoja (jos on löytynyt mieluisen väriset ja kokoiset ja näköiset).

Meillä menee ruokakauppaan kuukaudessa vaihteleva summa. Kun on maksettu vuokra ja puhelinlaskut ja laitettu säästötilille säästettävä summa niin sen jälkeen loput on vapaasti käytettävissä. Meillä riittää aina raha karkkipäivän namipusseihin, jälkkärijätskeihin ja vanukkaisiin. Meillä ostetaan tarjouksesta, tarjouksia seurataan hyvin tarkkaan ja niiden perässä poljetaan pyörällä ahkeraan. Meillä ei ole autoa, asumme keskustassa isossa kaupungissa. Lihaan en ole ikinä ostanut normaalihinnalla. Viimeksi normaalihintaista lihaa olen syönyt lapsena lapsuudenkodissa ja todennäköisesti kylässä ehkäpä. Meille ostetaan kaikki lihat -50% s-marketista ja salesta. Samaten ostan tuolla -50% lihapullia, jauhelihapihvejä, karjalanpiirakoita, nakkeja, einespitsoja, mehuja... Lisäksi muutaman kerran vuodessa on poistoja kärrykaupalla ja sieltä olen santsannut puoleen hintaan vuoren siteitä, pyykkipulveria, huuhteluaineita, hammastahnoja, hammasharjoja, shampoota, suihkugeeliä, karkkia, suklaata jne jne. Meillä siis ostetaan kosolti -50% tuotteita. Ruokalaskussa sen huomaa koska liha on kallista. Puoleen hintaan on iso säästö. Ja meillä siis tilava pakastin jonne ne sitten sullotaan.

Minä en marjasta. Minä ostan ne torilta ja pakastan. Talveksi täytyy olla paljon mustikoita ja vadelmia että saamaan kiisseleitä ja piirakkaa. Sieniä ei syödä.

Mutta joo, en koe meitä köydäksi. Virallisten tulorajojen mukaan ollaan maan matosia ja umpiköyhiä mutta ei sitä kyllä arjessa huomaa. Tähän mennessä meidän matkustelut on rajoittuneet puistoretkiin joita meidän kaupungissa riittää, sekä huvipuistoreissuun kerta per kesä. Nyt säästämme näistä kesätyörahoista rahaa jotta ensi kesänä pääsemme legolandiaan ja puuhamaahan. Silloin jää sitten se perinteinen huvpuistoreissu väliin.

Mies valmistuu talvella ja epävarmuus siitä saako työtä on hyvin suuri. Hänen alallaan muutenkin on erittäin huono tilanne, vaikka dippa-inssi hänestä tuleekin. Itselläni vielä opintoja edessä pitkälti. Jos mies ei saa työtä niin minulla on mahdollisuus hoitovapaan jälkeen palata takaisin kaupan kassalle osa-aikatyöhön ansaitsemaan rahaa.

Ja meillä siis me molemmat pistämme tasaväkisesti rahaa yhteiselle säästötilille. Minä joka kk kotihoidontuesta ja lapsilisistä. Mies kesätöistä.

Meillä ei polteta ja olemme absolutisteja

 

Meillä viisohenkinen perhe elää reilulla 2500e kuussa. Lapset ovat 4,5v 2,5v ja 7kk. Hoidan lapsia kotona, ja miehellä on vakituinen työpaikka. Velkaa on rivitaloasunnosta ja autosta. Säästötilille koitamme säästää pieniä summia, samoin lasten tileille.

Laskut saamme aina hoidettua, vaatteet ostamme alennuksesta, leivon ja laitan ruuat itse, sieniä ja marjoja saamme sukulaisilta. Tavaroita ja leluja tulee joskus ostettua kirpputoreilta, enemmänkin se on harrastus kuin ehdoton pakko. Emme tee mitään erikoisia kesälomamatkoja, luonnossa tulee liikuttua ja isovanhempien mökeillä vietämme aikaa. Minä ja mieheni olemme kotona viihtyvää tyyppiä, joten ne harrastukset yms. keskittyvät aika paljon yhdessä perheenä tekemiseen. Kun tulot on pienet ne ilon aiheetkin tulevat aika pienestä. Omasta mielestämme ainakin vietämme mukavaa, ja laadukasta elämää.

 

Mekin tulisimme hyvin toimeen palkkoinemme, vaikka ne eivät isot olekkaan (1400 ja 1600/kk), jos emme olisi joutuneet tähän velkakierteeseen. Milloinkaan emme ole saaneet asumistukia, koska tuloja on, menoista viis (vaikka pakkohan ne on maksaa). Miehellä tais olla velkoja jo ennen täysikäisyyttä kun ei saanut mitään tukea vanhemmiltaa tai esim kelalta vanhempien tulojen takia. Siis lainarahalla koulukulut, asumiset, kulkuyhteydet, ruoka, opintolainalla hankki ajokortin. Näitä lainoja aloimme maksamaan yhdessä kun aloimme vakavammin seurustelemaan. Autolaina oli pakko ottaa, miehen työn vuoksi tarvitsimme auton. Joka vuosi muutaman kuukauden lomautukset. Niiltäkään kuuakusilta emme saaneet asumislisää, koska minä olin töissä suurella palkallani. Ulosottoja ei sentään niinä kuukausina tarvinnut maksaa. Meillä on pienet asumiskulut ja eläisimme ihan tavallista elämää, ilman tuota kierrettä. Pienillä tuloilla on hankala pistää säästöön ja velan maksu hidasta, lisäksi sitä on tullut lisää (aikanaan minun opintolainani ja yksittäiset isot menot kuten lämmityspuiden osto). 1,5 vuoden päästä olemme velattomia, 10 vuotta on kierteessä oltu. Autolaina on varmaan pakko ottaa vielä mutta toivottavasti ei muuta isompaa hankittavaa tule. Oman lapse nkohdalla aion katsoa että samaan tilanteeseen ei joudu. En ikinä antaisi anteeksi jos vetäisin hänet ja hänen koko perheensä samaan paskaan omalla välinpitämättömyydelläni.

 

Joutuu venyttämään. Meillä vain toinen vanhemmista töissä ja ihan tavallisella duunarin palkalla. Siitä palkasta ei säästöön mitään heru. Lapsia on kolme, neljäs tulossa. Aiemmat lapset on tullut hoidettua sillä vanhalla minimi äitiyspäivärahalla ja nyt tuntuu aivan luksukselta saada hieman isompi summa kun se minimi summa nousi. Kotihoidon tuella ollessa tekee kyllä taas tiukkaa..
Suoraan opiskeluista jäin kotiin vauvan kanssa ja siksi olemme tottuneet "köyhyyteen". Välillä ottaa päähän kun mitään hankintoja ei voi tehdä ilman jotain kamalaa suunnitelmaa ja hirmu ruokakulujen säästötoimenpiteitä. Vaatteita tulee ostettua kirpparilta ja muutakin. MItään turhaa ei meiltä löydy. Hitaasti sisustetaan kotia ja tehdään remonttia ja pihaakin laitetaan todella hitaasti. Omakotitalon osto ei vaikuttanut rahamenoihin, sillä vuokra on aina suuri. Pitkällä laina-ajalla saa mitä vain
Ainut mikä harmittaa niin on todella se että ruokatavaroissa joutuu säästämään välillä liikaakin eikä aina saa niin terveellistä monipuolista ruokaa. Lisäksi joskus haluaisi lomailla tai ostaa itselle vaatteitakin.. Mutta kaikkeen tottuu.
Jos jotenkin lapsi perheiden asemaa haluttaisiin parantaa niin äitiyspäivärahaa ja kotihoidon tukea nostamalla se onnistuisi. Työttömäthän saavat enemmän kuin kotihoidon tuella ollessa..

 

monissa kirjoituksissa minua häiritsee se, että niistä selvästi paistaa läpi ... "minä säästin.." "miehellä säästöjä, minä koluaan kirppareita ja mietin mihin rahat riittää"... jne. Onko todella näin että vaikka on lapsia niin eletään erillistalouksissa että nainen kustantaa ja säästää esim äitiysvapaiden ja kotihoidontukijaksojen ajalle. Mies istuu massinsa päällä. Tuntuu uskomattomalta, aivan hullulta. Naisen euro on muutenkin pienempi kuin miehen.

Ihmettelin myös yhtä kirjoitusta jossa ei ollut lapsille edes varaa jäätelöä ostaa.

Me olemme opiskelijoita. Itse alaa vaihtanut ja siksi ei opintotukioikeutta enää ja miehellä opinnot venyneet ja siksi hänellä ei enää opintotukioikeutta. Meillä kaksi lasta; 4v ja 2,5v. Tulomme ovat lasten kotihoidontuki + hoitolisä + pieni kuntalisä, yhteensä 685e. Käteen jää 583e. Lisäksi saamme vuokra-asuntoomme yleistä asumistukea 441e joka myöskään ei ole täysimääräinen koska kesätyöt vaikuttaa siihen sillä asumistuki lasketaan edeltävien 12kk:n työtulojen perusteella. Eli kun toukokuussa oli vuositarkastuajankohta yleisessä asumistuessamme ilmoitimme edeltävien 12kk:n työtulot johon osui siis myös 2008 kesätyötulot. Nämä laskivat asumistukea. Lisäksi 2 lapsen lapsilisät 210,5e. Mitä siis saamme käteen kuussa: 1234,50e. Vuokramme on 740e. Koska asumme opiskelija-asuntosäätiöllä vuokraan sisältyy sähkö, vesi ja nopea nettinyhteys koska asunnot on kytketty yliopiston verkkoon. Käteen jää vuokran jälkeen siis 494,5e. Puhelinlaskumme ovat: Minun 15e/kk, miehen 10e/kk. Mitään osa-maksuja tai muita laskuja ei siis ole. Ainoastaan vuokrat ja puhelinlaskut. Vakuutukset erääntyy kerran vuodessa könttänä ja ne maksetaan säästöistä jotka on siis säästetty kesätöistä ja normi kk-tuloista. Koska, meitä on 4 henkeä, meillä ei kulu enää vaippoja, syömme normaalia ruokaa. Joka kk laitetaan säästöön n.50-100e. Lisäksi kesätöistä säästetään suurin osa. Säästöillä on ostettu aina kaikki. Vaatetta ostetaan todella harvoin, lapset saavat vaatteensa aina synttäri- ja joululahjoina mummulta. Alesta olen ostanut välikausipuvut ja toppapuvut ja kaikki kengät. Myös etukäteen isompia kokoja (jos on löytynyt mieluisen väriset ja kokoiset ja näköiset).

Meillä menee ruokakauppaan kuukaudessa vaihteleva summa. Kun on maksettu vuokra ja puhelinlaskut ja laitettu säästötilille säästettävä summa niin sen jälkeen loput on vapaasti käytettävissä. Meillä riittää aina raha karkkipäivän namipusseihin, jälkkärijätskeihin ja vanukkaisiin. Meillä ostetaan tarjouksesta, tarjouksia seurataan hyvin tarkkaan ja niiden perässä poljetaan pyörällä ahkeraan. Meillä ei ole autoa, asumme keskustassa isossa kaupungissa. Lihaan en ole ikinä ostanut normaalihinnalla. Viimeksi normaalihintaista lihaa olen syönyt lapsena lapsuudenkodissa ja todennäköisesti kylässä ehkäpä. Meille ostetaan kaikki lihat -50% s-marketista ja salesta. Samaten ostan tuolla -50% lihapullia, jauhelihapihvejä, karjalanpiirakoita, nakkeja, einespitsoja, mehuja... Lisäksi muutaman kerran vuodessa on poistoja kärrykaupalla ja sieltä olen santsannut puoleen hintaan vuoren siteitä, pyykkipulveria, huuhteluaineita, hammastahnoja, hammasharjoja, shampoota, suihkugeeliä, karkkia, suklaata jne jne. Meillä siis ostetaan kosolti -50% tuotteita. Ruokalaskussa sen huomaa koska liha on kallista. Puoleen hintaan on iso säästö. Ja meillä siis tilava pakastin jonne ne sitten sullotaan.

Minä en marjasta. Minä ostan ne torilta ja pakastan. Talveksi täytyy olla paljon mustikoita ja vadelmia että saamaan kiisseleitä ja piirakkaa. Sieniä ei syödä.

Mutta joo, en koe meitä köydäksi. Virallisten tulorajojen mukaan ollaan maan matosia ja umpiköyhiä mutta ei sitä kyllä arjessa huomaa. Tähän mennessä meidän matkustelut on rajoittuneet puistoretkiin joita meidän kaupungissa riittää, sekä huvipuistoreissuun kerta per kesä. Nyt säästämme näistä kesätyörahoista rahaa jotta ensi kesänä pääsemme legolandiaan ja puuhamaahan. Silloin jää sitten se perinteinen huvpuistoreissu väliin.

Mies valmistuu talvella ja epävarmuus siitä saako työtä on hyvin suuri. Hänen alallaan muutenkin on erittäin huono tilanne, vaikka dippa-inssi hänestä tuleekin. Itselläni vielä opintoja edessä pitkälti. Jos mies ei saa työtä niin minulla on mahdollisuus hoitovapaan jälkeen palata takaisin kaupan kassalle osa-aikatyöhön ansaitsemaan rahaa.

Ja meillä siis me molemmat pistämme tasaväkisesti rahaa yhteiselle säästötilille. Minä joka kk kotihoidontuesta ja lapsilisistä. Mies kesätöistä.

Meillä ei polteta ja olemme absolutisteja

Voi kun vaan enemmän olisi teidänkaltaisia ihmisiä.

 

Joutuu venyttämään. Meillä vain toinen vanhemmista töissä ja ihan tavallisella duunarin palkalla. Siitä palkasta ei säästöön mitään heru. Lapsia on kolme, neljäs tulossa. Aiemmat lapset on tullut hoidettua sillä vanhalla minimi äitiyspäivärahalla ja nyt tuntuu aivan luksukselta saada hieman isompi summa kun se minimi summa nousi. Kotihoidon tuella ollessa tekee kyllä taas tiukkaa..
Suoraan opiskeluista jäin kotiin vauvan kanssa ja siksi olemme tottuneet "köyhyyteen". Välillä ottaa päähän kun mitään hankintoja ei voi tehdä ilman jotain kamalaa suunnitelmaa ja hirmu ruokakulujen säästötoimenpiteitä. Vaatteita tulee ostettua kirpparilta ja muutakin. MItään turhaa ei meiltä löydy. Hitaasti sisustetaan kotia ja tehdään remonttia ja pihaakin laitetaan todella hitaasti. Omakotitalon osto ei vaikuttanut rahamenoihin, sillä vuokra on aina suuri. Pitkällä laina-ajalla saa mitä vain
Ainut mikä harmittaa niin on todella se että ruokatavaroissa joutuu säästämään välillä liikaakin eikä aina saa niin terveellistä monipuolista ruokaa. Lisäksi joskus haluaisi lomailla tai ostaa itselle vaatteitakin.. Mutta kaikkeen tottuu.
Jos jotenkin lapsi perheiden asemaa haluttaisiin parantaa niin äitiyspäivärahaa ja kotihoidon tukea nostamalla se onnistuisi. Työttömäthän saavat enemmän kuin kotihoidon tuella ollessa..

Ja tosiaan, meillä on täysin yhteinen talous. Yksi tili johon tulee kaikki rahat. Kaikki hankinnat sovitaan yhdessä.

 

todellakin venytetään senttejä ja silti rahat loppuu melkein joka kuukausi Kesällä oli hyvä tilanne, kun molemmat oli töissä, mutta nyt taas näin syksyn tullen köyhyys alkaa. Olen opiskelija, joten käytännössä se raha menee suoraan ruokakauppaan. Lapsilisät (kahdesta lapsesta) menee suoraan ruokakauppaan. Miehen rahat menee lainojen lyhennyksiin, laskuihin ja työmatkakuluihin. Itse kuljen linja-autolla kouluun ja rahaa menee 34e/kk matkoihin.

Kesän rahoista on ostettu lapsille jo syksyn vaatteet ja käytiin reissussa. säästöön ei jäänyt. Kauhulla odotan talvivaatteiden ostoa... Mistä taas repii rahat moiseen. Huutonetissä myyn vanhat, mutta ne rahat tuppaa aina yleensä menemään ruokakauppaan

 

Olemme aina venyttäneet ja säästäneet kohtuudella niin ei tarvitse joutua vaikeuksiin huonoina aikoina. Olemme neljähenkinen perhe ja meillä on yhteistalous. Olen hoitovapaalla, teen keikkahommaa ja mieheni on keskipalkkaisessa työssä. Itse olen tottunut pienestä pitäen elämään niukasti ja mieheni ajattelee kanssani yhtä taloudellisesti. Mietin ostaessani jotain, että tarvitsenko sitä todella vai onko kyse vain siitä, että haluan tämän tavaran/palvelun. Asuntolaina on ainoa velka mitä olemme koskaan ottaneet. Opiskelut rahoitettiin työssäkäynnillä joten velkaa ei pohjille otettu. Luottokortit ovat kirosana ja pikavipit aivan käsittämätöntä touhua, meidän mielestä. Säästöön olemme vuosien varrella keränneet hyvän potin, ettei tarvitse jännittää. Opiskelemme molemmat, mutta emme saa opintotukea. Opinnot tulevat tässä vaiheessa arvojärjestyksessä perheen ja töiden jälkeen. Lapset kulkevat hyvissä vaatteissa, jotka on ostettu sekä uutena, että käytettynä. Lastentarvikkeet pääosin ostettiin käytettynä, koska ne ovat uutena törkeätä rahastusta. Lapsillekin opetetaan, että ilmaiseksi ei rahaa mistään saa. Raha ei tuo onnea, mutta tietynlaisen turvallisuuden tunteen josta haluan pitää kiinni. Mitään ei tarvitse jättää tekemättä vain siksi, ettei siihen ole varaa. Tähän kyllästyin jo lapsena, enkä halua sitä omille lapsilleni tai itselleni enää ikinä! Eli penniä venytetään ihan siksi, että voidaan höllätä kukkaron nyörejä sitten kun siltä tuntuu...

 

Olemme aina venyttäneet ja säästäneet kohtuudella niin ei tarvitse joutua vaikeuksiin huonoina aikoina. Olemme neljähenkinen perhe ja meillä on yhteistalous. Olen hoitovapaalla, teen keikkahommaa ja mieheni on keskipalkkaisessa työssä. Itse olen tottunut pienestä pitäen elämään niukasti ja mieheni ajattelee kanssani yhtä taloudellisesti. Mietin ostaessani jotain, että tarvitsenko sitä todella vai onko kyse vain siitä, että haluan tämän tavaran/palvelun. Asuntolaina on ainoa velka mitä olemme koskaan ottaneet. Opiskelut rahoitettiin työssäkäynnillä joten velkaa ei pohjille otettu. Luottokortit ovat kirosana ja pikavipit aivan käsittämätöntä touhua, meidän mielestä. Säästöön olemme vuosien varrella keränneet hyvän potin, ettei tarvitse jännittää. Opiskelemme molemmat, mutta emme saa opintotukea. Opinnot tulevat tässä vaiheessa arvojärjestyksessä perheen ja töiden jälkeen. Lapset kulkevat hyvissä vaatteissa, jotka on ostettu sekä uutena, että käytettynä. Lastentarvikkeet pääosin ostettiin käytettynä, koska ne ovat uutena törkeätä rahastusta. Lapsillekin opetetaan, että ilmaiseksi ei rahaa mistään saa. Raha ei tuo onnea, mutta tietynlaisen turvallisuuden tunteen josta haluan pitää kiinni. Mitään ei tarvitse jättää tekemättä vain siksi, ettei siihen ole varaa. Tähän kyllästyin jo lapsena, enkä halua sitä omille lapsilleni tai itselleni enää ikinä! Eli penniä venytetään ihan siksi, että voidaan höllätä kukkaron nyörejä sitten kun siltä tuntuu...

Niin ja marjastan, sienestän, leivon, teemme ruuat itse ja korjaan rikki menneet vaatteet taitojeni mukaan itse, mutta en pidä näitä asioita köyhäilynä. Vietämme silti sosiaalista elämää, käymme ravintolassa syömässä ja joskus harvoin jopa juomassa.

 

Ei jouduta venyttelemään senttejä vaan eletään kuten ennenkin. Kasvissyönti, kestovaippailu ym ekoilu elämäntapana ovat edullisia joten rahaa jää ylimääräiseenkin, vaikka tulot on romahtaneet entisestä. Lomilla ei olla koskaan käyty hotelleista käsin kalliissa elämyspuistoissa vaan elämyksiä on saatu ihan lähimetsästä. Mistään ei siis olla jouduttu tinkimään. Suosittelen muillekin!

 

Ei tarvi penniä venyttää, molemmat vanhemmat töissä, miehellä tälle vuodelle 4 vk lomautusta, ensi vuonna ehkä enemmän. 2 koululaista. Ei asuntolainaa, vuokra 600euroa/kk. Pyritään pitämään menot sellaisina, että yhdenkin vanhemmat tuloilla niistä selvitään. Itseasiassa mietiskelin, juuri, että voisin pitää vuorotteluvapaata, mutta onko kuukauden pätkä siihen liian lyhyt.

 

Kyllä, jatkuvasti! Silti hoidan mielummin lapseni kotona ja teen töitä samalla omassa yrityksessämme niin paljon kuin ehdin ja pystyn (esim. päiväuniajat). Pennin venytykseen olen tottunut lapsesta asti. Emme kuitenkaan säästä esim. turvaistuin- ja kodinkonehankinnoissa, tarjouksia kuitenkin seurataan mutta pyrimme noudattamaan ajatusta "köyhällä ei ole vara ostaa halpaa", ja lapsen turvallisuus on niin tärkeä asia, että turvaistuinta en ikinä ostaisi käytettynä tai kirpparilta!
Rahapula rassaa parisuhdetta, pinna on kireällä kun rahat ovat vähissä. Onneksi olemme samoilla linjoilla rahankäytön suhteen, siinä mielessä ei tule ongelmia.

 

Elämme hyvin minun vanhempainpäivärahalla, miehen peruspäivärahaa vastaavalla koulutustuella sekä asumistuella ja lapsilisällä yhdestä lapsesta. Rahaa on mahdollista laittaa jopa säästöön kuun lopussa. Asumme vuokrakolmiossa ja meillä on ei-edes-ihan-ikivanha farmariauto. Kun jokapäiväisessä elämässä kuluttaminen on järkevää, on joskus vara jopa pieniin "humputuksiin". Myös me hyödynnämme paljon -50% ja -30% elintarvikkeita, joita saatamme ostaa kunnon alelaariin osuessamme pakkaseenkin niin paljon kuin mahtuu. Vauvan vaatteet on ostettu pääosin käytettynä, pienen lapsen vaatteethan eivät yhden tai kahdenkaan muksun käytössä mene vielä miksikään. Vauva käyttää sekalaisesti kesto- ja edullisimpia kertavaippoja. Omat vaatteet ostamme oikeastaan aina alesta. Maksamme vuokran (sis. vesi ja sähkö ), laajakaistan, puhelinlaskut ym. aina ajallaan, tähän päälle kotivakuutus ja auton maksut sekä opintolainojen korot. Vauvan hankinnoista pidän kirjaa, ja jos 100 euron lapsilisästä jää osa käyttämättä, siirrän loppuosan vauvan tilille. Ravintoloita tai kampaamokäyntejä emme harrasta, emmekä kaipaakaan. Monet huonekalumme ovat kierrätettyjä, aikanaan opiskeluaikoina hankittuja, mutta uusia emme kaipaa niin kauan kuin asumme tässä väliaikaiseksi aiotussa pesässämme.

Minusta meidänkään elämämme ei ole millään tavalla kurjaa, eikä senttiä tarvitse erikseen venyttää jos säästäväisyys on itsestään selvää - harjoittelimme tätä jo kantapään kautta ollessamme kahden opiskelijan talous! Hyvät alelöydöt tai antoisa kirpparireissu tuo iloa ja voisi ajatella että ne ovat suorastaan harrastuksiamme. Olemme onnellinen pieni perhe näillä tuloilla

 

Meillä on ns hyvin toimeentuleva perhe, 3 lasta ja 2 aikuista ja sinänsä emme joudu venyttämään penniä, mutta haluamme kyllä opettaa lapsillemme kohtuutta. Ettei kaikkea voi, eikä pidä saada! Pyrin välttämään turhaa kulutusta ja tietysti olen onnellinen ja kiitollinen, että meillä menee hyvin.

 

Itse olen suht.koht hyvin toimeentuleva kolli - eli ei todellakaan tarvitse miettiä mitä ostaa, tai olla ostamatta kaupasta. Hyvin riittää varat, enkä todellakaan pystyisi kuvitella elämää, jossa joutuisi jatkuvasti miettimään rahahuolia.

Kauppakorkeasta olen valmistunut, ja niillä teillä olen pysynyt - onneksi. Elämä maittaa, kun on varaa elää mukavasti ja huolettomasti. Ihmissuhteissakaan ei ole valittamista, että voimia vaan teille, jotka joudutte miettimään turhan paljon mihin säästöt riittävät, jne...

 

Itse olen kahden lapsen kolmekymppinen kotiäitinä ja siis vakituisesta työstäni äitiyslomalla. Mies tekee erittäin hyvin palkattua työtä ja voisin olla kotona taloudellisin perustein vaikka kuinka pitkään. Tehdään joka vuosi 2-3 ulkomaanmatkaa, joista kaksi perheenä ja yksi pariskuntana. Asutaan Helsingin keskustassa isossa kerrostaloasunnossa ja tänä keväänä ostimme myös kesämökin parin tunnin päästä Helsingistä.

Vaikka meillä olisi rahaa käyttää leveämminkin niin olemme kuitenkin aika pihejä. Tai ainakin verrattuna ystäväpiiriin... Ruoka on arkisin perusarkiruokaa ja viikonloppuisin herkutellaan pihvien yms parissa. Lapsille ostan laadukkaita vaatteita arkeen, mutta juhlavaatteina voi olla jopa Burberryä tai muita vastaavia merkkivaatteita. Itse tuhlaan vain laukkuihin ja kauneushoitohin. Vaatteita ei ole nyt tullut ostettua, kun vapaa-ajan vaatetta löytyy ja muuta hienompaa vaatetta ei oikeastaan tarvitse. Niitä löytyy kaapista.

Musta penninvenyttäminen on oikeasti aika kivaa, sillä laadukkaista ja halvoista löydöistä tulee hyvä mieli!

 

Minä äippälomalla vielä hetken, ensi kuusta jään kht:lle, miehellä vakituinen työ (alle 2t e/kk) meillä kolme lasta. Penniä ei kauheana venytetä, mutta ei myöskään mitään isompia ostella ja yleensäkin ostoksia mietitään aika tarkkaan ennen hankinnan tekoa. Nyt kuitenkin kun tahdon jäädä edes loppuvuodeksi lasten kanssa kotiin kht:lla oli pakko hakea laina vapaata, jotta tämä onnistuisi. Halvempaan autoon ollaan vaihtamassa, toinen auto laitettiin heti pois kun minä jäin kotiin.
Suuresti kummastuttaa, kun kotihoitoa niin paatoksellisesti kaikille suositellaan, mutta sitä ei kyllä juurikaan tueta. Itkun kanssa lähden tammikuussa töihin, jolloin kuopus on vuoden vanha, mielellään pidempäänkin oisin kotona, mutta kuten monissa muissakin tilanteissa, on raha se herra joka päättää mitä pitää tehdä.

 

Jouduin työttömäksi tuotannollisista- ja taloudellisista syistä, lähes 10 vuoden työssäolon jälkeen.
Olo on aika kehno, uusia työpaikkoja ei ole juuri haussa.

Meillä tuo minun työttömäksi jääminen on vaikuttanut elämiseen jonkin verran.

-Ruokakaupassa olen todella tarkkana etten osta mitään ylimääräistä. Yritän leipoa ja tehdä ruokaa myös pakastimeen näin kun olen päivät kotona.
Ravintoloissa ei käydä niin herkästi kuin aiemmin, pyritään niissäkin miettimään jotain edullisempaa vaihtoehtoa ainakin.

Lastenvaatteita olen ostanut lähes entiseen tapaan mutta laittanut myös pieneksi jääneet kiertoon joko Huuto.netissä tai lastenkirpputorilla.
Yritän olla lastenvaateostoksissa nyt hieman maltillisempi, en osta mitään jota ei juuri nyt tarvita. Osan laatuvaatteista huutelen Huuto.netistä tai ostan ulkomaisista nettikaupoista alella. ( Tämä tietysti johtaa suomalaisten sudenkuoppaan, vähätkin rahat lähtevät rajojen ulkopuolelle. Valitettavasti vain Suomessa kaikista tavaroista pyydetään se viimeinen raha. )

Kuukausittaiset menot; asuntolaina, auto, vakuutukset syövät hurjan määrän rahaa. Niistä ei silti tingitä, asuntolaina on tätä menoa 7 vuoden päästä maksettu joten sitten helpottaa roimasti.

Yhteenvetona, kyllä, me venytämme penniä omalla laillamme. Tingimme aikaisemmasta elintasosta melko paljon. Säästöillä ei juuri nyt matkustella jotta ne eivät pääse yhtään hupenemaan.

Mainittakoon että mieheni on hyvätuloinen yrittäjä. Silti kaikki on epävarmaa joten säästökuurilla ollaan.

 

Todellakin joutuu venyttämään penniä... Odottamaan aina seuraavaa maksupäivää ja katsomaan mitä kaapista löytyy kun lompakosta ei ainakaan löydy mitään millä ostaa... Missään ulkona ei käydä, mihinkään ylimääräiseen ei todellakaan ole varaa... Hyvä kun ruokaan ja laskuihin riittää rahat.

 

Opiskelijaperhe. Kolmas lapsi syntyy pian, esikoinenkin alle 3v. Opintovelkaa on ja velkaa sukulaisille. Miehellä huonopalkkainen kesätyö. Tukien lisäksi sukulaisten turvin elämme. Onneksi meillä on ne sukulaiset, jotka mielellään lainaavat. Sen takia ei jouduta ihan hermoja repimään penniä venyttäessä, mutta se penninvenytys onkin ihan itsestään selvää ja välttämätöntä meidän tilanteessa.

 

2000 - vero muijja hoitovapaalla - asuntolaina -talon ylläpitokulut eli jep

 

No, eipä varsinaisesti. Molemmilla on kuitenkin työpaikka, ja mies on jo ehtinyt periä. Mutta ainahan ihmisellä on omasta mielestään liian vähän rahaa siihen ja siihen. Sen verran joudun "venyttämään" penniä, että ihan uutta autoa en menisi nyt velaksi ostamaan. Ei tosin ole tarvettakaan. Jotenkin pidän tuota "köyhyyttä" puoliksi myyttinä. Millä sitä mitataan, milloin ihminen on köyhä?

 

Olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja eletään vain miehen palkkatuloilla, mutta ei meidän minusta siltikään tarvitse venyttää penniä. Rahaa löytyy peruselämisen lisäksi vähän muuhunkin kivaan kuten matkustamiseen. Jos rahaa olisi enemmän käytössä, en oikeastaan edes tietäisi, mitä sillä tekisin. Minusta meidän elämä on kivaa näin. Olen kyllä sellainen, että nautin suunnattomasti, kun saan jotakin halvalla. Ostelen mielelläni punalappuisia tuotteita ja luultavasti saisin samat kiksit siitä, vaikka olisin kuinka rikas

 

Tulen vaatimattomasta perheestä, vähävaraisesta. Mieheni tausta on samanlainen. Lapsillemme haluaisimme paremman elämän, ettei tarvitsisi miettiä jokaista suupalaansa... vaan taitaa toiveeksi jäädä.

Joudumme todellakin miettimään ja senttejä venyttämään tässä kahden aikuisen ja kolmen lapsen taloudessamme. Itse olen kotona hoitamassa pieniä lapsiamme, mies tekee takki tyhjänä pitkiä päiviä, jotta verottaja saa rankaista kovalla kädellä - kaikki raha mikä talouteemme tulee, mikä ei ole paljon, menee sujuvasti ja sukkelasti elämiseen. Ruoka on kallista - teemme itse leipämme, jogurttimme yms. marjastamme isosti porukalla,vaatetamme itsemme kirpputorihankinnoilla, lapset pääsevät huvitteluihin vain näin kesäisin kun olemme niistä vähistä yrittäneet säästää lapsien kokemuksille...tosin tämän kesän riennot jäävät väkisinkin väliin, kun mies sai juuri kuulla jäävänsä pakkolomalle...

Ja kyllä, rassaa elämää kovasti. Suomeen on tulossa aivan selkeä luokkayhteiskunta, missä rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Kyllä porvarihallitus kannattaa...Suuren ja mahtavan Venäjän meininkiä...

Kehtaatkin valittaa maasta jossa on sentään sosiaalihuolto! Kaikki pitäis tulla kaikille ilmaiseksi vai?? Luuletko että enemmän tienaavat eivät ole palkkaansa ansainneet?? Jokainen voi tehdä tässä maassa omat valintansa koulutuksen yms suhteen. Valittajat pitäsi viedä muihihin maihin vähäksi aikaa katsomaan miten siellä ollaan reiluja kaikille! Jokainen on oman onnensa seppä! Paitsi tässä maassa kyllä avitetaan vähän liikaakin niitä jotka eivät edes yritä.

 

On aivan totta että Suomessa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, nykyinen verotus suosii suurituloisia. Ja jokainen ei todellakaan ole oman onnensa seppä! Jo lapsuusolot voivat olla niin vaurioittavat ettei yksilö kykene luomaan elämästään sellaista että tulisi omillaan toimeen. Tuo on sitä periamerikkalaista ajattelua jota soveltavat ne joilla menee hyvin. Amerikassahan on tunnetusti heikko sosiaaliturva: jos sairastut ja menetät työsi voit hetkessä joutua kadulle. Tämä siis jos sinulla ei ole ollut varaa kalliisiin vakuutuksiin.
En ymmärrä miten joku voi sivistysvaltiossa viljellä noin fasistista ajattelutapaa! Sivistysvaltiohan tunnetaan siitä kuinka hyvin se pitää huolta heikoimmista yksilöistään. Eli niin monasti ihannoitu Amerikka ei todellakaan täytä näitä kriteereitä!
Eikä jokainen voi todellakaan tehdä valintaansa koulutuksen suhteen. Monet ovat heti heikommassa asemassa perhetaustansa tai esim. psyykkisen tai fyysisen sairautensa vuoksi. Joku voi aluksi "menestyä" elämässään, hankkia koulutuksen,työn yms. mutta sairastuukin myöhemmin fyysisesti tai psyykkisesti ja putoaa yhteiskunnan turvaverkon varaan.
On todella kypsymätöntä edistää tuollaista ajattelua - no todennäköisesti ja toivottavasti elämä vielä sinuakin opettaa!