Toimitus kysyy: Joudutko venyttämään penniä?

Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on lähes kolminkertaistunut viime lamasta, vaikka Suomi on muuten vaurastunut viime vuosikymmeninä. Missä on vika?
Joutuuko teidän perheenne venyttämään penniä, ja miten se vaikuttaa elämäänne?

Saga Wiklund
editoiva toimittaja, Kaksplus

 

Kun itse olen palkattomalla hoitovapaalla (tulona Kelan kotihoidontuki, ei lisäosaa eikä kuntalisää ) ja miehen yllätti teollisuuden suhdannetaantuma, olemme totisesti viimeisen puolen vuoden aikana venyttäneet penniä. Venyttäminen jatkuu vielä kotvan, vaikka yksi palkkatulo pian perheelle saadaankin eikä kolmen hengen tarvitse pärjätä pelkällä <300e kuukaudessa.

Lapsiperheen kotihoitomahdollisuutta ei taloudellisesti kannusteta, mutta sitä silti suositellaan muutoin lähes kaikille. Lapsen ollessa nyt puolitoistavuotias palaan töihin, jotta saamme ruokatalouden monipuolistumaan: onneksi tämä sopii työnantajalleni. Puolisoni jää lomautettuna kotiin, hoitopaikkaa lapselle tarvitsemme vajaaksi kuukaudeksi siirtymävaiheessa. Asuntolainan maksut korkoja lukuunottamatta ovat jäähyllä jouluun saakka. Muut laskut maksetaan sitä mukaa kuin ne tulevat - kiitos säästöjen, säästäväisen luonteen ja tiukan kirjanpidon. Nautinnot jäätelöstä lähtien ovat pannassa, kun rahaa ei vain nyt riitä. Tili ammottaa tyhjyyttään, ja ensimmäisen palkan odotusarvo on todella huipussaan.

Ikää meillä vanhemmilla on molemmilla yli 30 vuotta, ja lapsen tuloon varauduttiin taloudellisesti hyvin. Taantumaan emme osanneet varautuakaan.

 

Meidän perhe kyllä joutuu venyttämään penniä. Asutaan tytön kanssa kahdestaan ja olen hoitovapaalla eli muita tuloja ei ole kuin nämä kelan tuet. Minusta se ei kuitenkaan juuri ole vaikuttanut meidän elämään sillä ennen lapsen saamista olin vielä pienemmillä tuloilla elävä opiskelija joten en ole ikinä saanut rahaa niin paljoa ettei penniä tarvitsisi venyttää. Tähän olen siis tottunut enkä paremmasta tiedä. Nyt syksyllä alkaa taas opiskelut ja tulot romahtavat paitsi tietenkin siinä tapauksessa jos otan opintolainaa. Silloin pysyisivät lähes samana.
Ostan paljon tytölle vaatteita kirpputorilta, uutena ostan yleensä vain H&M:lta tai muista "halpisketjuista". Leluja ostan myös kirpparilta. Emme syö ikinä kovin kalliita ruokia ja käytän tarjoukset aina hyväkseni kun taas suurituloiset eivät välttämättä jaksa juosta tarjousten perässä. Kun jotain saa halvalla niin ostan paljon varastoon, esimerkiksi kaapissa on vino pino astianpesuainetta ja pyykinpesuainetta kun joskus on ollut tarjouksessa. Usein myös kuun alussa ostan kaapin täyteen vauvanruokaa ja maitoa että lapsella ainakin on ruokaa jos rahat sattuvat loppumaan. Vaippojen kanssa sama juttu.

Lahjaksi pyydän aina tytölle rahaa jos mummut eivät tiedä mitä ostaa. Sillä voin sitten ostaa jotain hyödyllistä, seuraavana olisi hankittava sänky. Autoa meillä ei ole ja kuljen bussilla kun rattaiden kanssa pääsee ilmaiseksi. Minua huolestutti ennen lapsen syntymää että kuinka pärjäisimme taloudellisesti mutta hyvin ollaan pärjätty enkä edes kaipaa lisää rahaa. Sitten joskus kun valmistun niin ehdin törsäillä, ikää minulla on vasta 21 vuotta eikä minulla ole ystäviäkään jotka olisivat suurituloisia, heillä vauvaperheen arki aikalailla samanlaista kuin meilläkin. Jos olisin 10 vuotta vanhempi ja kaikki ystävät olisivat rikkaita niin voi olla etten olisi näin tyytyväinen.

 

Aina. Koko ikäni olen siihen tottunut, niin en osaa pitää sitä mitenkään erikoisena.
Minimituilla ja olemattomilla tuloilla, silti tuntuu ettei oikein mistään jäädä paitsi.

 

kyllä joutuu hiukan venyttään penniä. yritykseni tulot on hiukan pienentyneet. miehellä onneksi ei mutta koko ajan töissä puhutaan vähennyksistä..joten joitan menoja on pakko karsia ja säästölinjalle ollaan alettu. tilanne ei vielä paha mutta kyllä se hiukan näkyy meidän kukkarossa kuitenkin.

-nelihenkinen perhe-

 

Joudun venyttämään psenttiä alvariinsa.

Eron jälkeen ja työttömänä ollessani meni osa veloista ulosottoon joten ei ole mitään apua vaikka teen nykyään osa-aikatyötä koska ulos otto vie kaikki muut paitsi suoja osuuden, elatuskmaksut (joita jouduttiin pienentämään ex:n jouduttua työttömäksi) ja lapsi lisät.

Vakuttaa elmäämme lähinnä niin että emme enää matkusta emmekä välillä pääse edes harrastuksiin.
Välillä joudumme syömään "vanhoja jämiä" eli pakkasesta niitä mitä joskus on jäänyt sen verrán että ei riitä kaikille tai kaurapuuroa tms...

Onneks kohta alkaa taas koulu ni lapset saa sen kerran päivässä ainaki ruuan siellä.

 

Ei. Poika on nyt 8kk ja talvella mies oli muutaman viikon lomautettuna. Itse tein huhti-kesäkuussa viikonlopputöitä, mutta ei olisi ollut rahan vuoksi pakko. Olemme laittaneet säästöön ja olen kotona, kunnes poika on lähes 2v. Rahan menoa on nyt seurattu, jotta tiedetään mihin sitä menee ja mistä olisi varaa kiristää. Jos mies jäisi nyt työttömäksi, pärjättäisiin, kunnes palaan töihin. Poika on hyvin allerginen ja onneksi otettiin vakuutus hänelle ennen syntymää!

 

Penniä jouduimme venyttämään minun ollessa kotihoidontuella kolmen lapsen kanssa. Liian tiukaksi ei mennyt koskaan, enkä pidä meitä köyhänä perheenä vaikka tulorajojen mukaan sellainen olimmekin. Olen saannut kotoa opetuksen, että "ei ne suuret tulot vaan pienet menot" ja että kulut pitää suunnitella menojen, ei mielihalujen mukaan. Näillä ohjeilla pärjättiin hyvin.

Ostin lapstenvaatteista ja -tarvikkeista mahdollisimman suuren osan käyettynä kirpputoreilta, huutonetistä tai sitten hyödynsimme alennusmyyntejä. Ompelin osan lastenvaatteista ja nuorimmalle myös kestovaippoja vanhoista pyyhkeistä, mikä on paitsi taloudellista myös hyvin ekologista. Kierrätin pieneksi jäänneet lastenvaatteet ja muut tarvikkeet (pinnasänky, hoitopöytä, turvakaukalo) myymällä ne huutonetissä ja siitä sain aina vähän ekstraa elämiseen. Leivoin leipää itse ja tein ruoan muutenkin itse perusraaka-aineista einesten sijaan, silloin todella säästää euroja. Poimin syksyisin marjoja pakkaseen, siitä iso säästö talven ruokamenoihin myös.

Emme tilanneet kotiin lehtiä, vaan luin ne kirjastossa. Lapsille valittiin edulliset harrastukset esim MLL:n muskari ja srk:n kerhot. Itse harrastimme miehen kanssa lähinnä lekkeilyä ja uimassakäyntiä, jotka molemmat on edullisimmasta päästä. Ulkona emme käynneet juhlimassa sen enempää ruokaravintoloissa kuin baareissakaan. Kumpikaan meistä ei tupakoi ja alkoholia käytämme hyvin vähän. Emme matkustelleet ulkomailla vaan lomailimme kotisuomessa, mikä usein tulee monin kertaisesti halvemmaksi. Haimme joka toinen vuosi tuettua perhelomaa ja sellaisen aina saimme eli lomailimme kotimaan kylpylöissä yms edulliseen hintaan täysihoidolla! Lomailimme myös sukulaisten mökeillä ja vastavuorosesti autoimme heitä esim puita pilkkomalla ja auttamassa muissa mökkitöissä.

Monen nykynuoren silmissä varmasti hyvin niukkaa elämää, johon ei suostuta vaan enemmin eletään sitten yli varojen ja otetaan kulutusluottoja, pikavippejä ja muita jotta saadaan nostettua omaa statusta, mutta joka johtaa entistä suurempiin taloudellisiin ongelmiin, ylivelkaantumiseen jne. Me olimme kuitenkin tyytyväisiä, sillä samalla kun "pihistimme" ja elimme varojemme mukaan, oli meillä mahdollisuus kasvattaa lapset kotona sen sijaan että olisi pitänyt alle vuoden ikäinen viedä päiväkotiin. Nyt olemme taas molemmat työelämässä ja säästöön jää rutkasti rahaa, koska ei sitä osaa samalla tavalla tuhlatakaan kun on tottunut tiukempaan budjettiin. Nyt menee enemmän rahaa lasten harrastuksiin ja vaatteisiin, kouluikäisille onkin jo kiva ostaa uutta eikä kirppikseltä oikein tahdo löytyäkään heille enää päälle pantavaa. Nykyisin meillä on myös varaa matkustella, mitä ei ollut minun ollessa kotona ja isompien lasten kanssa sitä onkin jo kiva nähdä maailmaa kun ovat itsekin kiinnostuneita vieraista kielistä, kulttuureista ja maista.

 

meillä on 1v lapsi, mies keskipalkkainen ja minä hoitovapaalla kelan tuilla. mistään emme tinkimään, 2x2 viikon ulkomaan matkaa tehty tänä kesänä. meillä on velkainen 3h-k ja 5v vanha velaton pieni auto. lapsella on hyvä vakuutus ja olemme ottaneet ylimääräisiä rokotuksia n 400 euron edestä. kaikki tarvikkeet on ostettu uutena, mutta ei niitä kalleimpia, ja tarjouksesta tai ulkomailta. näitä olen jo myynyt eteenpäin. vaatteet on lähes kaikki kirpparilta, perusvaateetta. ulkovaatteet ja kengät on ostettu uutena, hyvälaatuiset hintaa miettimättä, mutta mahdollisesti tarjouksesta. ulkona syödään pari krt kuussa. lapsilisät tulee käytettyä, emme ole korvamerkinneet lapselle säästöjä vaan pidämme säästöt samassa "kasassa" jolloin niitä pystyy jotenkin suojaamaan inflaatiolta.
ikää hieman yli 30v ja asumme pk-seudulla

 

olen kotihoidon tuella ja tulomme menevät juuri muutaman kympin yli, että saatasiin asumistukea. Maksamme asunnosta vain korot ja silti menot ovat suuremmat kuin tulot, joten miinukselle joka toinen kuukausi. Leivon itse paljon, käytämme kestovaippoja, yritämme syödä mahdollisimman halvalla. Herkutella täytyy aina silloin tällöin. Alkoholia kulutamme todella vähän ja viinaa emme lainkaan. emme syö ulkona 2 x vuosi, leffassa käymme 1x vuosi. kirpputorilta ja tutuilta hankimme vaatteet. ei ole lehtiä tilattu.
Duunari ja hoitovapaalla, kolme pientä alle 5 vuotiasta. meillä epäonnea kodin laitteita rikkoutunut. autoon menee rahaa 10 vuotta vanha tila-auto. lapsilla vakuutukset on.
Ei kovin hodokasta ole ollut, nyt palaan töihin ja tilanne muuttuu onneksi plussalle - aluksi maksamme miinukset pois ja sitten pistetään hieman ylimääräiset sivuun tulevaisuuden turvaksi. joskus jotakin uutta voinut ostaa viimesen puolen vuoden aikana - alet avittaneet tätkin. (kenkiä ja talveksi alesta haalarit, jotakin pientä koristetta kotiin) harrastuksia kenelläkään ei ole, ulkoilu, hoplopissa saatettu käydä muutaman kerran.
näin olemme menneet vuoden verran. joten meidän silmissä tulevaisuus näyttää lupaavalta, kunhan työt pysyy molemmilla. ja tietysti ostovoimamme kasvaa !

 

Mies tienaa vuodessa lähes 70000? ja silti joudumme laskemaan tarkasti mihin rahamme käytämme. Minä olen opiskelija ja meillä on yksi lapsi. Ei ne suuret tulot vaan ne tosi suuret menot

 

Tulen vaatimattomasta perheestä, vähävaraisesta. Mieheni tausta on samanlainen. Lapsillemme haluaisimme paremman elämän, ettei tarvitsisi miettiä jokaista suupalaansa... vaan taitaa toiveeksi jäädä.

Joudumme todellakin miettimään ja senttejä venyttämään tässä kahden aikuisen ja kolmen lapsen taloudessamme. Itse olen kotona hoitamassa pieniä lapsiamme, mies tekee takki tyhjänä pitkiä päiviä, jotta verottaja saa rankaista kovalla kädellä - kaikki raha mikä talouteemme tulee, mikä ei ole paljon, menee sujuvasti ja sukkelasti elämiseen. Ruoka on kallista - teemme itse leipämme, jogurttimme yms. marjastamme isosti porukalla,vaatetamme itsemme kirpputorihankinnoilla, lapset pääsevät huvitteluihin vain näin kesäisin kun olemme niistä vähistä yrittäneet säästää lapsien kokemuksille...tosin tämän kesän riennot jäävät väkisinkin väliin, kun mies sai juuri kuulla jäävänsä pakkolomalle...

Ja kyllä, rassaa elämää kovasti. Suomeen on tulossa aivan selkeä luokkayhteiskunta, missä rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Kyllä porvarihallitus kannattaa...Suuren ja mahtavan Venäjän meininkiä...

 

koko elämä on yhtä pennin venyttämistä. Oli kyllä jo omassa lapsuudessakin,joten olen aikalailla tottunut.
Rahaa kun tulee niin vuokran ja laskujen jälkeen ei paljon jää.
Yh olen kahden pienen lapsen kanssa,vielä hetken kotona. Ja kohta kun lähden opiskelemaan niin samoilla tuloilla edelleen pärjättävä joista osa lainaa jota saa sitten maksella vuosikaudet takaisin.
Mutta tavoitteena nyt hankkia ammatti itselleni että ei olis elämä aina tätä samaa.

 

Olen jäämässä kotihoidon tuelle ja mies käy töissä. Ostamme kohta asunnon, koska meillä on säästöjä ja tämä vuokralla asuminen on hyvin kallista. Minulla on ammatti ja pitkä työhistoria, mutta vakituinen työpaikka jäi paikkakunnalle josta muutimme juuri uuteen kaupunkiin. Olen hieman huolissani työllistymisestäni. Alan etsimään vuoden päästä töitä kun nuorempi lapsi on 1,5 v. Uskon saavani työpaikan, mutta koska nyt on tämä paljon puhuttu lama niin kyllä vähän mietityttää.

Meillä on aina ollut sopivasti rahaa käytössä, vaikka emme olekaan mitään superrikkaita. Pitkät työtaipaleet ennen lasten hankintaa ovat kartuttaneet säästöjä. Nyt kun ostamme perheasunnon (kohtuullisen kokoisen, ei mitään luxusta) tulee penninvenytys mahdollisesti kuulumaan elämäämme. Tiedän tosin, että meillä ei tule olemaan tiukinta mahdollista kotielämää, koska elämme niin säästäväisesti ( syömme tavallista, edullista kotiruokaa ja joskus teemme jotain eksoottistakin, emme harrasta kalliisti, ulkoilua ja lenkkeilyä, ostan lastenvaatteet aleista tai kirpparilta, itse en ole ostanut vähään aikaan mitään vaatteita, meillä on kaikki kodin tarpeet jo valmiina ja lapsille olen tehnyt löytöjä eli tulevaan aikaan löytyy jo lapsille vaatteetkin. Käymme kirjastossa ja kyläilemässä usein. Ja meillä käy vieraita. Vielä pystymme syömään ravintolassa kun huvittaa, mutta mahdollisesti tämäkin vähenee kun olemme asuntovelallisia. Onneksi meillä on melkein puolet asunnon hinnasta säästössä (saimme vanhan asuntomme myynnistä) eli tuleva velkamäärä ei ole kohtuuton. Silti pitää ottaa suuri summa lainaa, että saamme rivitaloasunnon.

Toivon saavani mukavan työpaikan, mutta eniten tietenkin toivon, että lapsille järjestyy hyvä hoitopaikka ja he viihtyvät siellä. Raha ei ole tärkeää. Sitä pitää olla sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän.

 

verojen jälkeen käyttöön jää 1500e, siitä tonni asumiseen ja autoon. 500e ruokakauppaan. En tuosta venyttämisestä tiedä, mutta mitään ylimääräistä rahanmenoa ei kärsi tulla. Meillä ei esim. ole vara sairastua. Tai joutua onnettomuuksiin, sillä meillä ei ole vakuutuksiakaan.

Jokaisen äidin ja isän oikeus kasvattaa pieni lapsi kotona on ihan puppua, siihen on oikeus niillä perheillä missä toinen tienaa tarpeeksi hyvin kattaakseen perheen menot. Kodinhoidontuki ainakin meillä on sen suuruinen, että sillä juuri ja juuri saisi tehtyä pienelle lapselle tarvittavat hankinnat. No, kodinhoidontuki meillä syödään, ja hankinnat tekee mummut ja papat. Luojalle kiitos heistä.

Tilanne helpottuu kun pääsen töihin, toivottavasti pian. Haluaisin kyllä jäädä vielä kotiin hoitamaan 1,5-vuotiasta, vaan ei tästä elämästä oikein osaa nauttia kun ei pysty lapselle jäätelöä ostamaan saatikka mitään muita elämyksiä tarjoamaan.

 

Ensimmäistä lasta odottaessa oltiin mieheni kanssa molemmat ihan ok-palkkasessa työssä, eli asiat oli lasta varten hyvin. No, työsopimustani ei uusittu, ja jäin työttömäksi 4kk ennen äitiyslomaa. Siitä alkoi alamäki... Lapsen ollessa alle vuoden, jäi mies yllättäen työttömäksi ja sain tietää odottavani toista lasta, joka oli aivan silkka vahinko... Mies löysi kyllä töitä, mutta todella pienipalkkaista. Eli kituutettua on tullut, tässä sopassa mennyt luottotiedot ja elämä oli todella köyhää. Onneksi isovanhemmat ostivat lapsille esim. talvivaatteita ja muita kalliimpia juttuja. Tili oli aina tyhjillä noin viikko ennen seuraavaa rahapäivää.

Viime syksynä mies löysi todella hyvän työpaikan, josta tienaa hyvin, mutta joka myös vaatii paljon työntekoa, eli hän on paljon poissa kotoa... Rahahuolia ei enää ole, mutta jotenkin tuntuu että onnellisimpia oltiin silloin köyhänä, vaikkei ollut rahaa niin oltiin sentään paljon yhdessä! No, toiveissa on kuitenkin että mies pystyy ensi talvena vähentämään töitään, jolloin meillä olisi sekä hyvä toimeentulo että aikaa olla yhdessä perheen kesken!

 

Nykyään on sentti käytössä kyllähän sitä vähän joutuu venyttämään.

 

Tällä hetkellä ei tarvitse, olen äitiyslomalla, ja tein opintojen aikana töitä tuplavuoroja, jotta äitiyspäiväraha olisi korkea. Ensi kuussa, kun siirryn hoitovapaalle, niin "tuloni" tippuvat yli puolella, ja se todella tuntuu. Miehelläni on kohtuullinen palkka ja lapsia on ainoastaan yksi, mutta silti joudun tekemään hoitovapaalla työvuoroja, jotta rahat riittäisi. Voin vain kuvitella, mitä tämä olisi yksinhuoltajana..

 

venyttämään. Lastenhoidontuki törkeän alhainen muuhun elämiseen verrattuna. Kyllä olis kirveellä töitä poliitikoille!!! Teollisuuden palkat alhaiset, ruoka ja bensa ja muu eläminen kallista. Ei tarvitse kummoista laskupäätä, että tarvitseeko venyttää, jos useampikin lapsi. Muka lapsilla hankkii, joku sanoi yksi päivä.... Outoa ajattelua..

 

Meitä on taloudessa hyväpalkkaisessa työssä oleva mies, hyvällä ansiosidonnaisella oleva työtön äiti ja alle kouluikäinen lapsi. Juuri asunto ostettu, rempattu ja sisustettu, häät työn alla. Uutta autoa harkitaan lainarahoilla ostettavaksi, lisää lapsia on haaveissa muutaman vuoden sisään. Joka kuu laitetaan kunnon summa säästöön, ostetaan silti turhuuksiakin. Lomamatkoja ei tehdä, harrastukset vie rahaa. Leffassa pari kertaa kuussa, samoin ulkona syömässä. Pukeutumisesta ja syömisestä ei tingitä, mutta kaikki harkitaan ja suunnitellaan tarkkaan, jotta minimoidaan kulut.

Ei siis venytetä, mut ei törsäilläkään. Säästää vois enemmänkin, mut halutaan myös elää ja fiilistellä.

 

Kyllä, perheessämme todellakin venytetään penniä. Olemme kolmekymppisiä ja meillä on neljä lasta. Itse opiskelen ja miehen tuloilla nyt lähinnä elämme.
Eniten rahaa menee ruokaan, ja siinä ei kovin paljon voi tinkiä. Joskus on todella tiukkoja kuukausia ja joudumme lainaamaan rahaa. Haaveilemme omasta asunnosta mutta se tuskin tulee kyseeseen niin kauan kun opiskelen.

 

Mieheni palkka on pieni ja minä olen kotihoidon tuella. Perheeseemme kuuluu myös kaksi lasta ja koira. Pihistämme kaikessa. Ei oole autoa, emme polta, käytämme vähän alkoholia, emme harrasta tai baareile. Emme "shoppaile" vaan ostamme vain pakollisia. Lyhennämme opintolainojamme ja muita lyhennyksiä sekä valkoja tuttaville. Kesälomarahat menivät kaikenlaisiin lyhennyksiin. Ei paljoa lomailla. Välillä ketuttaa rankasti ja rahattomuus stressaa. Myönnän, että ystävien aina parempi tilanne harmittaa ja olen välistä jopa kateellinen heidän "shoppailuilleen", matkoilleen jne.
Toki olen valinnut hoitaa itse lapseni ja olen onnellinen mutta kyllä raha tekisi mielen vielä paremmaksi.

 

Olen opiskelija joten lama ei tähän "penninvenyttämiseen" vaikuta, koska joudun venyttämään sitä muutenkin.

 

Sentin venytys ei liity lapsiin, vaan sukupuoleen. Siitä asti, kun työelämään siirryin, minun oli pakko turvautua joko vanhempiini, ystäviini, sukulaisiini - tai mennä naimisiin, koska nainen ei elä palkallaan.

 

No meillä ollut alusta asti selvää, että säästetään silloin kun ollaan töissä, säästötilille, jotta sitten kun tarvis tulee niitä voidaan käyttää. Meillä säästössä noin 4-6kk/bruttotuloja vastaava summa. Joten ei paljoa hetkauta vaikka pesukone tmv menee rikki vaikka olisikin työttömänä tai kotihoidontuella. Meillä on toiminut ennakointi. Kaikki sitä voivat harrastaa hyvinä päivinä jos haluavat. Se on valinta ja arvokysymys,mihin kukin rahansa haluaa sijoittaa.