toimiko tarhantäti oikein karkittajättämisessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Eikös tällainen juttu oo hiljan ollu täällä? Vai muistanko väärin?

Ja ei toiminu oikein.

Juu minä kerroin omasta lapsestani joka jäi ilman kaverin synttärikarkkeja, ja yleisesti ottaen aika moni tyrmäsi minut taas lapsenhemmottelijana..
 
Toimi oikein tavallaan.
Niinhän se on yleensä ollut(ainakin niissä missä olen ollut)että jos lapsi leikkii ruuan kanssa ja pelehtii eikä tottele käskyjä/ohjeita. Silloin ei tule herkkua. Tai sitten tulee ylipäänsä vähemmän(jos on tarjolla esim 4karkkia,pelleilijä saa vain 1 tai 2).
 
Ei tosiaan toiminut oikein.

Siis en ole, enkä aio, eikä mun lapsen hoitajakaan saa pakottaa mun lapsia syömään. Mikä itu siinä on? Se ruoka maistuu vaan entistä pahemmalle sen jälkeen. Ruokaa saa seuraavaksi kun on seuraava ruoka-aika. Jälkiruokaa saa, vaikka ei kaikki eturuoka olis maistunu, ruoalla kiristäminen on aika vanhanaikaista. Ja eikös suomalaisten perisynti oo just se, että ruokaa ei osata jättää, vaikka maha olis täysi tai ei tee enää mieli.

nim. itse lihava herkkupersiö
 
Riippuu ruoan määrästä..jos lapsi oli jo syönyt reippaasti muttei jaksanut loppuun, olisin antanut karkkiakin, mut jos ei syönyt kuin lusikallisen niin en ehkä olis antanut karkkiakaan..
Jos on sääntönä joku määrä mitä pitää syödä niin siitä pidetään kiinni.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Eikös tällainen juttu oo hiljan ollu täällä? Vai muistanko väärin?

Ja ei toiminu oikein.

Juu minä kerroin omasta lapsestani joka jäi ilman kaverin synttärikarkkeja, ja yleisesti ottaen aika moni tyrmäsi minut taas lapsenhemmottelijana..

Eihän tuo nyt vielä mitään

:D Mä opetan kuulemma lapseni kalliille, kun ostin mieluisian synttärilahjan :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Eikös tällainen juttu oo hiljan ollu täällä? Vai muistanko väärin?

Ja ei toiminu oikein.

Juu minä kerroin omasta lapsestani joka jäi ilman kaverin synttärikarkkeja, ja yleisesti ottaen aika moni tyrmäsi minut taas lapsenhemmottelijana..

Eihän tuo nyt vielä mitään

:D Mä opetan kuulemma lapseni kalliille, kun ostin mieluisian synttärilahjan :o

Mä myös hemmottelen kaikki lapseni kaverit.. olen lepsu-äiti!
 
Itse olen lastenhoitaja. Mielestäni ei toiminut oikein. Meillä on periaatteena, että kaikkea maistetaan. Eihän kaikesta ruoasta kukaan tykkää eikä tarvitsekaan tykätä. Jos ei suostuisi edes maistamaan, niin silloin jättäisin ilman herkkuja.
 
No itse muistan elävästi omasta tarha-ajastani tapauksen, jossa teimme porukalla joulukortteja ja menimme jakelemaan niitä läheisen kaupan asiakkaille ihan ilmaiseksi.
Eräs asiakas sitten kiitti minua ja antoi palkkioksi suklaapatukan, jonka jouduin laittamaan omaan lokerooni ja luvattiin, että saan sen tarhapäivän päätyttyä. (tarhassa ei saanut syödä karkkeja)
Odotin koko päivän, että saan lähteä tarhasta ja syödä suklaapatukan, kunnes tuli sen lähdön aika ja huomasin, että lokero oli tyhjä.
Tarhantäti kertoi, että oli vienyt suklaapatukan ja jakanut sen toisen osaston lapsille.

paskanmarjat. Itse se ämmä sen oli syönyt.
Tämäkö sitten tarhantädeiltä oikeaa toimintaa?
Pieni lapsi olin silloin ja voitte kuvitella minkälainen pettymys oli, kun kokopäivän oli asiaa odottanut.

Onhan näitä muitakin vastaavanlaisia tapauksia ja eräitä pahempiakin!
itse vain tulin siihen tulokseen, kun tarhan kävin, etten ikinä lastani moiseen pistä.
Aikasintaan esikouluun menee.
Olen ehkä hiukan ylisuojelevainen tms. mutta itse olen kokenut jos jonkinlaista kohtelua tarhassa eikä kaikki olleet positiivisia kokemuksia.

Sivuutin ehkä aihetta, mutta pointti oli se, että pienelle lapselle tollainen tapahtuma merkkaa erittäin paljon!
Tarhassa on aina muutamia tttelemattomia lapsia, joten miksi karkkeja ylipäänsä pitää viedä tarhaan, jos joltakin se evätään?
Joko annetaan kaikille, tai ei sitten kenellekään!
 
No meidän tyttö ainakin on tosi pieniruokainen, siis joskus pienmpänä yritin vielä antaa ruokaa vaikka näytti ettei enää maistu, ja oksennus tuli. Ei kaikki lapset jaksa syödä yhtä paljon. Minusta jos lapsi oli kuitenkin jotain syönyt eikä vaan leikkinyt eikä kieltäytynyt kokonaan syömästä, on väärin jättää karkitta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihkuraksupoksu:
No meidän tyttö ainakin on tosi pieniruokainen, siis joskus pienmpänä yritin vielä antaa ruokaa vaikka näytti ettei enää maistu, ja oksennus tuli. Ei kaikki lapset jaksa syödä yhtä paljon. Minusta jos lapsi oli kuitenkin jotain syönyt eikä vaan leikkinyt eikä kieltäytynyt kokonaan syömästä, on väärin jättää karkitta.

Jep. Mun poika on kans tosi pieniruokanen ja välillä ihan mietin et miten se voi kasvaa noin hyvin vaik syö semmosii hiiren annoksii!! Mut väärin teki tarhan täti,eri asia jos leikki ruualla niin silloin olisi voinut antaa vähemmän karkkia,mutta jättää nyt lapsi kokonaan karkitta!!

Niin ja ei lasta pidä pakottaa syömään jollei jaksa! Mut pakotettiin tarhassa aikoinaan syömään rahka loppuun vaik en ois jaksanu ja oksennus tuli! En tänä päivänäkään vielä voi syödä rahkaa muuta ku pitkin hampain!
 
No ei kyllä tolla perusteella ettei syönyt kaikkea. Itsekin joskus "vahingossa" otan liikaa ruokaa ja vaikka siitä kuinka pitäisin, jos vatsa on täynnä, syöminen loppuu siihen. En voi kuvitella että väkisin pitäisi syödä enkä todellakaan pakota lapsiakaan väkisin syömään. Maistaminen on asia erikseen.
 
aivan!
lapsia ei saa missään tapauksessa pakottaa syömään, jos lapsi ei yksinkertaisesti ruuasta pidä.
Itselläkin kokemuksia juuri tuosta, että on pakotettu syömään.
en ikinä ole pitänyt puurosta (minkäänlaisista) ja tarhassa sai välillä oksennella ja juosta vessaan puurot suussa, että sai sylkästyä pois.
Sekin vielä, että meillä lapset istui niin kauan pöydässä, että ruuat oli syöty.
kymmentä minuuttia ennen, kun äiti tuli hakemaan, pääsi ulos.
Miksiköhän?

 
Tuo on tilanteena tädeille kovin vaikea. Normaalisti kotona sitä toimisi niin, et seuraavaan ruokaan sit vaan, ruoka pois. Mutta teepäs se tarhatätinä, niin siitäkin tulee kakkaa niskaan. Koska vanhemmat tuskin haluaa hakea nälkäänsä kiukuttelevaa lasta hoidosta. ja monelle lapselle päivän ainoo lämmin ateria on juuri tuo hoidon lounas. Hoitaja on ehkä hätäpäissään uhannut, että sit et saa karkkia ja pakkohan se on ollut sit toteuttaa se uhkaus. Kauhean tilannekohtaista, yhtään ei tiedä mikä tilanne siellä on ollut. Siks ei voi nyt yksselitteisesti tässä päättää, et oliko nyt sit oikein vai väärin.
 
Tarhantäti toimi väärin rinnastaessaan nämä asiat. Karkit tulivat kaverilta. Siinä meni pilalle sankarinkin ajatus ja hyvä yhteishenki. Karkit olisi voinut tarjota vaikka välipalan jälkeen tai jossain muussa yhteydessä. Meillä on esikoinen ollut pienenä äärimmäisen huono syömään, ja voi vannoa, että innostamisella ja kehumisella lapsen saa oppimaan hyväksi syöjäksi, mutta pakottamalla lapsesta tulee vain entistäkin arempi maistelija.
 
komppaan vierasta, mutta kuinka moni äiti sanoo tarhantädeille, että lastani ei saa pakottaa syömään, jos ei maistu?

On tietenkin luonnollista, että lapsen edessä tarhantädille ei sanota, että lapseni ei tarvitse syödä, sillä silloinhan lapsia käyttää tilannetta hyväksi.
Nyt siis tarkoitan sitä, että jos äiti tietää, että lapsi ei siedä jotakin ruokaa millään ilveellä, niin kuka äiti ottaa asian puheeksi tarhantätien kanssa ja sanoo, että lapseni ei ole kyseistä ruokaa pakko syödä?

Useimmiten vanhemmatkin voivottelevat jälkikäteen tilanteita, mutta harva sen suunsa auki saa ja selvittää tilanteen tarhantädille.
Itse omalla kohdallani kuulin vuosikymmenen sen jälkeen kun tarhasta vapauduin, että äitini oli sanonut tarhantädeille, että minun ei puuroa tarvitse missään tapauksessa syödä.
Minkätakia tarhantädit eivät voi noinkaan yksinkertaista asiaa sitten noudattaa vaan "väkivalloin" kiristämällä, uhkailemalla jne. pakottavat lapsen syömään puuronsa.
Jos oksentaa ulos, se on silti pakko syödä.
Sekoitetaan puuroa vain hiukan ja eikun uudestaan lusikoimaan suuhun.

Tälläin tapahtui kerran jopa ensimmäisellä luokalla, jonka jälkeen äitini otti yhteyttä opettajaani ja asia oli sillä selvä.
Puuroa en koskaan joutunut enää syömään.
Mutta miksi tarhoissa ei kuunnella vanhempia?
Tai ainakaan silloin 20-vuotta sitten kuunneltu?
 

Yhteistyössä