Onko tämä koiralta normaalia?
Appivanhemmilla on 5-vuotias kettuterrieriuros, joka on mielestäni täysin sekopäinen poikaamme kohtaan. Koiran hoitovietti ylittää mielestäni normaalin rajan jo reilusti. Poikamme on 1v, ja ko. koira on pojan syntymästä asti "pessyt" (nuoleskellut) poikamme korvia, päätä ja naamaa muutenkin. Itse emme ole antaneet lupaa ja olemme kieltäneet koiraa, mutta auta armias jos silmä välttää niin anoppihan ei koiraa kiellä. Ja meidän kielloista anoppi loukkaantuu.
Koira ei myöskään pojan läsnäollessa pysy hetkeäkään paikallaan vaan kiertää poikaa kuin hullu puuroa, vikisee ja vinkuu ja läähättää. Kun poikamme oppi konttaamaan, koira seurasi perässä kuin hai laivaa eikä meininki ole siitä juuri muuttunut. Koiraa ei voi laittaa toiseen huoneeseen koska sitten alkaa niin hirveä ulina ja vikinä ettei sitä kestä kukaan. Koira myös nylkyttää (vaikkakin leikattu) kaikkia mieheni suvun lapsia, jotka ovat alle 12. Odotan vaan, koska alkaa meidän poikaa nylkyttää...sitten ei ole koiralla hyvät oltavat.
Pari kertaa koira on myös yrittänyt näykätä/purra jotakuta kellä poikamme on ollut sylissä. Appivanhemmilla on myös 2 muuta koiraa, jotka kylläkin kiertävät pojan kaukaa kun eivät ole kiinnostuneita. Jos tulevat kuitenkin vahingossa "liian lähelle", terrieri alkaa murista ja käyttäytyy kuin päätön kana.
Itse olen erittäin eläinrakas ja olen aikoinani omistanut 3 koiraa, mutta tämä menee jo liian pitkälle. Poika ei voi tehdä mitään rauhassa, ellei joku ole koiran niskassa kiinni. Pari kertaa olen menettänyt hermoni, räjähtänyt anopillekin kun ei mitään kiellä, ja tarttunut koiraa niskasta ja "heittänyt" toiseen huoneeseen. Appiukkokin tämän onneksi tajuaa, ja kieltää koiraa siinä missä mekin. Mutta anoppi vaan lässyttää koiralle että "juu pese vaan korvat ja nassu blaablaa". Kerran ilmoitin kantani ettemme ole kyseiseen toimintaan lupaa antaneet, jolloin anoppi alkoi itkemään, nappasi koiran syliinsä, tömisteli yläkertaan ja huusi että ei sitten jos meitä ei kaivata. Annoin olla. Loukkaantui mielestäni liian herkästi.
Appiukko ehdotti vaimolleen (ihan omasta aloitteestaan, mennyt hänelläkin hermo koiran käytökseen) josko koiraa käyttäisi eläinlääkärillä ihan vain neuvoja kyselemässä. Anoppihan riemastu ja ilmoitti että pojassa on vain joku väärä haju. Ja "koirahan on ihan viaton, se haluaa vain hoitaa". Minun mielestäni siitä on hoitaminen kaukana jos koira yrittää jo purra muita ihmisiä lapsen takia.
Olisiko kellään mitään neuvoja, joita voisin anopille ystävällisesti antaa? Tai voiko koiralle tehdä mitään?
Appivanhemmilla on 5-vuotias kettuterrieriuros, joka on mielestäni täysin sekopäinen poikaamme kohtaan. Koiran hoitovietti ylittää mielestäni normaalin rajan jo reilusti. Poikamme on 1v, ja ko. koira on pojan syntymästä asti "pessyt" (nuoleskellut) poikamme korvia, päätä ja naamaa muutenkin. Itse emme ole antaneet lupaa ja olemme kieltäneet koiraa, mutta auta armias jos silmä välttää niin anoppihan ei koiraa kiellä. Ja meidän kielloista anoppi loukkaantuu.
Koira ei myöskään pojan läsnäollessa pysy hetkeäkään paikallaan vaan kiertää poikaa kuin hullu puuroa, vikisee ja vinkuu ja läähättää. Kun poikamme oppi konttaamaan, koira seurasi perässä kuin hai laivaa eikä meininki ole siitä juuri muuttunut. Koiraa ei voi laittaa toiseen huoneeseen koska sitten alkaa niin hirveä ulina ja vikinä ettei sitä kestä kukaan. Koira myös nylkyttää (vaikkakin leikattu) kaikkia mieheni suvun lapsia, jotka ovat alle 12. Odotan vaan, koska alkaa meidän poikaa nylkyttää...sitten ei ole koiralla hyvät oltavat.
Pari kertaa koira on myös yrittänyt näykätä/purra jotakuta kellä poikamme on ollut sylissä. Appivanhemmilla on myös 2 muuta koiraa, jotka kylläkin kiertävät pojan kaukaa kun eivät ole kiinnostuneita. Jos tulevat kuitenkin vahingossa "liian lähelle", terrieri alkaa murista ja käyttäytyy kuin päätön kana.
Itse olen erittäin eläinrakas ja olen aikoinani omistanut 3 koiraa, mutta tämä menee jo liian pitkälle. Poika ei voi tehdä mitään rauhassa, ellei joku ole koiran niskassa kiinni. Pari kertaa olen menettänyt hermoni, räjähtänyt anopillekin kun ei mitään kiellä, ja tarttunut koiraa niskasta ja "heittänyt" toiseen huoneeseen. Appiukkokin tämän onneksi tajuaa, ja kieltää koiraa siinä missä mekin. Mutta anoppi vaan lässyttää koiralle että "juu pese vaan korvat ja nassu blaablaa". Kerran ilmoitin kantani ettemme ole kyseiseen toimintaan lupaa antaneet, jolloin anoppi alkoi itkemään, nappasi koiran syliinsä, tömisteli yläkertaan ja huusi että ei sitten jos meitä ei kaivata. Annoin olla. Loukkaantui mielestäni liian herkästi.
Appiukko ehdotti vaimolleen (ihan omasta aloitteestaan, mennyt hänelläkin hermo koiran käytökseen) josko koiraa käyttäisi eläinlääkärillä ihan vain neuvoja kyselemässä. Anoppihan riemastu ja ilmoitti että pojassa on vain joku väärä haju. Ja "koirahan on ihan viaton, se haluaa vain hoitaa". Minun mielestäni siitä on hoitaminen kaukana jos koira yrittää jo purra muita ihmisiä lapsen takia.
Olisiko kellään mitään neuvoja, joita voisin anopille ystävällisesti antaa? Tai voiko koiralle tehdä mitään?