Mä veikkaan, että jännität ihan turhaan ja samoin tuo mies. Toki varmaan risteilee mielessä, että mokaa jotain, lähinnä meinaan miehen kokemattomuutta. Mutta ei niitä mokia kannata liikaa jännitellä, koska yhessä kun niillekkin nauraa ja näyttää vielä, että ei niistäkään kannata paineita ottaa niin se lähentää vielä entisestään. Sulla varmaan se ero kipuilee taustalla ja aiheuttaa pientä pelkoa ja sen ymmärrän todella hyvin.
Aikanaan kun aviomeheni kanssa tavattiin niin mulla oli lyhyt aika erosta. Entinen avoliitto oli täyttä helvettiä. Exä käytti henkistä- ja fyysistä väkivaltaa mua kohtaan ja petti mennen tullen koko neljän vuoden suhteen ajan. Neljä vuotta asuttiin saman katon alla ja sit mulle riitti. Ihmettelen mistä sain voimia repästä itteni irti siitä.
Joten olin toipumassa tuosta suhteesta, kun aviomieheni asteli baari tiskin kautta mun elämään. Kaikki suju hyvin siihen saakka, kun mieheni ehdotti yhteen muuttoa. Siinä kohtaa vilisteli kauhukuvia, miten kaikki voi päättyä ja mies huomaakin, että haluaa ihan jotain muuta. Yks yö valvottiin ja puhuttiin, kerroin kaiken mieheni pyynnöstä. No, muutettiin yhteen ja kaikki on menny hyvin. Mulla on ihana mies, joka rakastaa mua älyttömästi näyttää ja kertoo sen, on välillä ylisuojeleva mua kohtaan ja alussa oli, että pelkäs pahottaa mun mieltä

. Mutta, mun eteen tekee kyllä kaikkensa ja toki myös ite teen kaikkeni mieheni eteen. Ollaan oltu yhessä liki 8- vuotta, kihloissa 7- vuotta ja lapsi 6- vuotias. Naimisissa ollaan oltu 9kk.
Nyt vaan käsittelet eron pois mielestäs ja kohtaat ilman pelkoa ja jännitystä tulevan, huomaat, että olo rentoutuu jo huomattavsti, kun jätät menneet taa ja viskaat sen painolastin vaikka hevonkuuseen. Pienikin ele ja kosketus vie eteenpäin ja saa toiselle tunteen, että on tärkee. Tsemppiä ja näytä sille epävarmuudelle, että se on ylitettävissä. Ihmistä estää toimimasta vain oma epävarmuus ja sä ruokit sitä vetäytymällä. Nyt potku persuksille sille epävarmuudelle ja itsevarmuutta kehiin

. Tsemppiä ja hyvin kaikki menee.