:hug: Hyvä, että mies löytyi! Tilanne viittaa aivojen verenkiertohäiriöön tai (lievään) aivoinfarktiin. Tiedän samankaltaisen tapauksen, jossa henkilöä alettiin etsiä, kun oli lähtenyt töihin kotoa, mutta ei tullut työpaikalle ajallaan. Löytyi istumasta autosta työpaikan laajalla parkkipaikalla, eikä muistanut minne oli menossa ja mistä oli tullut. Selvisi hyvin tuosta lievästä infarktista ja on nyt ihan terve.
Todella suuri ongelma
- Viestiketjun aloittaja rva De Maflen
- Ensimmäinen viesti
-
Alkuperäinen kirjoittaja rva De Maflen:Tähän voin 100% varmasti sanoa että EI OLE.Alkuperäinen kirjoittaja nomie:jospa tuo on päätynyt vieraaseen petiin? ei sieltä oo ennenkään poistuttu puhelimiin vastaamaan...Alkuperäinen kirjoittaja rva De Maflen:
Ensinnäkin, mieheni ei riskeeraisi tätä suurperheen elämää pettämällä. Ja toisekseen... No sitä syytä en ala tässä erittelemään sen kummemmin. On henkilökohtainen syy. Mutta sen sanon että mistään muusta en ole niin varma kuin siitä että mies ei petä.
Olette kai lestaadiolaisia..??
vieras
Mä en tiedä RDM:n vakaumuksellisesta taustasta mitään mut mikäli ei ole muuta syytä luulla lestadiolaiseksi kuin lapsilukumäärä niin millä vuosisadalla sä elät?Alkuperäinen kirjoittaja -:Alkuperäinen kirjoittaja rva De Maflen:Tähän voin 100% varmasti sanoa että EI OLE.Alkuperäinen kirjoittaja nomie:jospa tuo on päätynyt vieraaseen petiin? ei sieltä oo ennenkään poistuttu puhelimiin vastaamaan...Alkuperäinen kirjoittaja rva De Maflen:
Ensinnäkin, mieheni ei riskeeraisi tätä suurperheen elämää pettämällä. Ja toisekseen... No sitä syytä en ala tässä erittelemään sen kummemmin. On henkilökohtainen syy. Mutta sen sanon että mistään muusta en ole niin varma kuin siitä että mies ei petä.
Olette kai lestaadiolaisia..??
ehdotus
olisko aiempi pitänyt viitteinä lapsimäärää sekä sitä että on 100%varma ettei mies henk.koht. syistä pettäisi.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Mä en tiedä RDM:n vakaumuksellisesta taustasta mitään mut mikäli ei ole muuta syytä luulla lestadiolaiseksi kuin lapsilukumäärä niin millä vuosisadalla sä elät?Alkuperäinen kirjoittaja -:Alkuperäinen kirjoittaja rva De Maflen:Tähän voin 100% varmasti sanoa että EI OLE.Alkuperäinen kirjoittaja nomie:jospa tuo on päätynyt vieraaseen petiin? ei sieltä oo ennenkään poistuttu puhelimiin vastaamaan...Alkuperäinen kirjoittaja rva De Maflen:
Ensinnäkin, mieheni ei riskeeraisi tätä suurperheen elämää pettämällä. Ja toisekseen... No sitä syytä en ala tässä erittelemään sen kummemmin. On henkilökohtainen syy. Mutta sen sanon että mistään muusta en ole niin varma kuin siitä että mies ei petä.
Olette kai lestaadiolaisia..??
mie
ja mitä väliä kenenkään vakaumuksella on tässä tai missään muussakaan asiassa? Muistelen kuitenkin ap:n joskus kertoneen, että lapsiluku ei johdu uskonnosta. Ja mitä sitten vaikka johtuisikin.
Kaikkea hyvää heidän perheelle!
Kaikkea hyvää heidän perheelle!
Noniin, tulin juuri kotiin sairaalasta. Mies nyt joutuu olemaan siellä pitkälle ensi viikkoon. Kyseessä oli lievä aivoinfarkti.
Mies muistaa riidan pätkittäin ja muistaa ajaneensa satamaan. Oli ollut huonovointinen mutta luuli johtuvan siitä että edellisestä ruokailusta oli jo aikaa. Lisäksi hämärästi muistaa puhelimen soittoäänen joka ei lakannut. Selitti olleensa kuin unessa jossa se puhelin vain soi mutta ei pystynyt liikkumaan että vastaisi, oli ollut jotenkin raskas olo. Sen jälkeen hänellä ei ole muistikuvia. Sen sijaan on nyt yhtäkkiä alkanut muistaa aiemman onnettomuuden yksityiskohtia.
Verenpaine on vielä koholla mutta parempaan päin. Tajuissaan on ollut koko päivän. Puhe on hieman puuromaista mutta raajat toimivat normaalisti. Väsymystä valittaa koko ajan.
Emme ole lestadiolaisia.
Tässä on nyt ollut aikalailla toimintaa koko päivän ja nukuin n. puoli tuntia sairaalassa tuolilla, niskat jumissa ja päätä särkee ihan kamalasti. Minulle tarjottiin unilääkkeitä mutta en ottanut.
Hiljaista täällä on, vain vauva seuranani. Muut lapset ovat anopin luona. On niin tyhjä olo. :ashamed:
Selitin miehelle eilisestä illasta kaiken ja pyysin anteeksi... Miehen puhelimen hain autosta ja kuuntelin viestit joita olin jättänyt vastaajaan. Tuntuu nyt jotenkin kaukaiselta koko eilinen ja kaikki se hätä ja piina mitä oli.
Itkenyt olen vähän väliä. Kun se mieskin näyttää jotenkin aaveelta, on niin kalpea ja katse jotenkin etäinen, joka kerta jos poistuin huoneesta niin takaisin tullessa purskahdin itkuun. Se tunnelma jotenkin löi kasvoille ja muistan koko ajan mitä piinaa oli onnettomuuden jälkeen kun ei tiedetty yhtään miten käy. Nyt sentään tiedetään että TÄSTÄ infarktista selvitään, eikä ole mitään vakavia vaurioita tullut.
Mies kuitenkin oli niin ihanan reippaalla päällä että väänsi vitsiä koko asiasta ja nauroi jopa sille riidallekin, minä vain itkin...
Oli ihanaa kun piti minua kädestä ja sanoi ettei aio täältä vielä lähteä. Siihen sanaan uskallan luottaa. :'(
Mies muistaa riidan pätkittäin ja muistaa ajaneensa satamaan. Oli ollut huonovointinen mutta luuli johtuvan siitä että edellisestä ruokailusta oli jo aikaa. Lisäksi hämärästi muistaa puhelimen soittoäänen joka ei lakannut. Selitti olleensa kuin unessa jossa se puhelin vain soi mutta ei pystynyt liikkumaan että vastaisi, oli ollut jotenkin raskas olo. Sen jälkeen hänellä ei ole muistikuvia. Sen sijaan on nyt yhtäkkiä alkanut muistaa aiemman onnettomuuden yksityiskohtia.
Verenpaine on vielä koholla mutta parempaan päin. Tajuissaan on ollut koko päivän. Puhe on hieman puuromaista mutta raajat toimivat normaalisti. Väsymystä valittaa koko ajan.
Emme ole lestadiolaisia.
Tässä on nyt ollut aikalailla toimintaa koko päivän ja nukuin n. puoli tuntia sairaalassa tuolilla, niskat jumissa ja päätä särkee ihan kamalasti. Minulle tarjottiin unilääkkeitä mutta en ottanut.
Hiljaista täällä on, vain vauva seuranani. Muut lapset ovat anopin luona. On niin tyhjä olo. :ashamed:
Selitin miehelle eilisestä illasta kaiken ja pyysin anteeksi... Miehen puhelimen hain autosta ja kuuntelin viestit joita olin jättänyt vastaajaan. Tuntuu nyt jotenkin kaukaiselta koko eilinen ja kaikki se hätä ja piina mitä oli.
Itkenyt olen vähän väliä. Kun se mieskin näyttää jotenkin aaveelta, on niin kalpea ja katse jotenkin etäinen, joka kerta jos poistuin huoneesta niin takaisin tullessa purskahdin itkuun. Se tunnelma jotenkin löi kasvoille ja muistan koko ajan mitä piinaa oli onnettomuuden jälkeen kun ei tiedetty yhtään miten käy. Nyt sentään tiedetään että TÄSTÄ infarktista selvitään, eikä ole mitään vakavia vaurioita tullut.
Mies kuitenkin oli niin ihanan reippaalla päällä että väänsi vitsiä koko asiasta ja nauroi jopa sille riidallekin, minä vain itkin...
Oli ihanaa kun piti minua kädestä ja sanoi ettei aio täältä vielä lähteä. Siihen sanaan uskallan luottaa. :'(
hei
Kyllä teitä koetellaan. Yritä nyt itse levätä, mitä vauvalta saat. Tarvitset voimia lasten kanssa kun mies pitkään toipilaana. Hyvä ettei pahemmin käynyt.
nalle
Varmasti kamala hätä ja huoli sinulla,oikein paljon voimia ja jaksamista!!!Hyvä että mies jaksaa vitsaillakin,elämänjanoa riittää siis.Toivon kaikkea parasta perheellesi.Koeta levähtää jossain välissä itsekin!!!Alkuperäinen kirjoittaja rva De Maflen:
:'( :hug: ihanaa että hän kunossa. herätinkin miehen yöllä ja kerroin teidän tarinan. luulin etä pahemmin käynyt. Oli ihanaa huomata että mies hengissä ja etä vielä paraneekin. Voimia teille koko perheelle. muistakaa nauttia toisistanne kun saitte vielä mahdollisuuden :hug:
vieras
Paljon voimia sulle ja miehellesi. Kirjoitin jo aiemmin, että omakin mieheni sai viime vuonna lievän aivoinfarktin, mutta on onneksi toipunut täysin. Jos haluat "vertaistukea", sano vaan, niin laitan sulle y-viestiä. Vaikka nyt tuntuu aivan hirveältä, aurinko paistaa taas pian, usko vaan!
Pakko se on varmaan kohta painaa pää tyynyyn, väsyttää jo niin etten eteeni näe. Taksilla tulin sairaalastakin kun en uskaltanut ajaa puolinukuksissa... Mutta vielä pitää käydä sairaalassa viemässä miehelle tavaroita... Päivällä jo ne laitoin valmiiksi mutta en muistanut ottaa mukaan.
Onneksi tuo vauva on ihan superkiltti ja helppo tapaus niin kyllä sen kanssa pärjää vaikka mikä olisi. Esikoinen tulee sitä hoitamaan siihen asti että tulen sairaalasta takaisin. Lupasi kylvettää ja antaa ruoat ym. Että kyllä tämä tästä. Jotenkin en malttaisi jättää miestä yksin sinne sairaalaan... Tuntuu niin pahalta lähteä kun toinen vain makaa sängyssä eikä pääse minnekään.
Onneksi tuo vauva on ihan superkiltti ja helppo tapaus niin kyllä sen kanssa pärjää vaikka mikä olisi. Esikoinen tulee sitä hoitamaan siihen asti että tulen sairaalasta takaisin. Lupasi kylvettää ja antaa ruoat ym. Että kyllä tämä tästä. Jotenkin en malttaisi jättää miestä yksin sinne sairaalaan... Tuntuu niin pahalta lähteä kun toinen vain makaa sängyssä eikä pääse minnekään.
hei
Jaksaiskohan esikoinen muutenkin illalla olla varuulla jos vauva herää, saisit itse nukkua paremmin. Vain syötöille herätä.Alkuperäinen kirjoittaja rva De Maflen:
Kyllä tuo esikoinen varmaan on yön täällä. Saavat poikaystävänsä kanssa hoitaa vauvaa. =) Ei tuo pikkuinen onneksi yöllä herää kuin kerran, oikeastaan aamuyöstä.
miero
ihana, että mies on kunnossa vaikka tuollainen olotila onkin. varmasti on väsynyt ja toipuminen ottaa ja sairaalassa aikaa vierähtää. kerrohan kuulumisia taas kun jaksat ja koita levätä. teillä on todella ihana anoppi ja mummu lapsilla. äiti miehellä. eilisiltainen kuulosti jotenkin niin uskomattomalle. teillä TODELLA välitetään toisista :hug:
Voimia teille kaikille. Toivottavasti olet itse tällä hetkellä unten mailla ja nukkuisit levollisesti. Miehellesi toipumisvoimia!
lisse
tulin tänne kurkkaa ja tietoakin ap tullut.jaksamista :hug:
saitte vielä mahdollisuuden =) rakastakaa toisianne,nyt varmasti ei tule wc papereista enää riideltyä, eikä muustakaa.
saitte vielä mahdollisuuden =) rakastakaa toisianne,nyt varmasti ei tule wc papereista enää riideltyä, eikä muustakaa.
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja lisse:
Voi voi, niinhän sitä tuossa tilanteessa aina ajattelee, mutta äkkiä se arki taas palaa. Mä olen se sama vieras, jonka miehellä oli aivoinfarkti viime vuonna. Meillä meni tärkeysjärjestykset aivan uusiksi silloin, mutta ihmeen nopeasti ne järjestykset sitten taas unohtuivat, valitettavasti
Me ollaan opittu tapahtuneesta vain se, että me ei taideta oppia mistään mitään