tilitystä tästä naisen elämästä

syksystä asti olen ollut aika väsynyt, käyn töissä , teen kotityöt mutta kumma alakulo vaivaa. mieluiten makaan sohvalla kun menen lenkille. ennen kävin lenkillä joka päivä ja olin energiaa täynnä. Kiloja on tullut. sekin harmittaa , mutta omaa syytäni!!! Perhe elämässä ei ole mitään ongelmia, ihan mukavasti menee vaikka välillä aika tylsää, kun ollaan aina kotona kaiket illat, viikonloput jne. siihen on tietysti syykin, taloudellinen tilanne. miehen työpaikalta alkoi jo syksyllä kuulua yt neuvotteluista tietoa, lomautuksia on ollut ja talous tiukalla. minun palkallani ei pitkälle pötkitä. Näin syrjässä asuvilla auto on pakko olla. talosta velkaa remonttilainaa jne... huoli on valtava ja minulla vielä taipumusta murehtia kaikesta etukäteen. marraskuussa kuoli työkaverikin yllättäen joka oli järkytys koko työpuorukalle. Vanhasta äiditäni on huoli kun hän asuu vielä kovin kaukana. itsellä alkanut olla pieniä vaivoja kuten tenniskyynärpää ja nyt sitten kantapäässä kalvojänteen tulehdus... onneksi ei kuitenkaan vakavampaa mutta tietysti olen joutunut olemaan poissa töistä. hormonaaliset vaivatkin tuovat tässä isässä omat juttunsa.
Antakaa nyt hyviä vinkkejä miten saisi taas itsensä liikkelle. On kuin talviunta nukuisi! Herätelkää minut! Nyt pitäisi alkaa vähän hoitaan itseään ja tiputtamaan painoaan. Mistä kummasta saan taas energian ja ilon jokaiseen päivään.
Hyvää kevättä kaikille!

 

Hanki itsellesi ulkopuolinen seksisuhde, se piristää

 

Hanki itsellesi ulkopuolinen seksisuhde, se piristää

ei kiitos!

 

Hei Aada.
Toivottavasti lähestyvä kesä on jo saanut sinut piristymään. Lovedoctorin neuvo ei sitä ainakaan tee.

Kyllä tässä varmasti jokaiselle noita alavirekausia tulee ja siitä liikkeelle lähtö ja poispääsy on aina jonkinlaisen työn takana.
Itselleni kyllä yksi parhaita voimien antajia on luonnossa kulkeminen ja oleminen. Kunhan vaan saa itsensä sieltä sohvalta ylös. Kesäaikaan se on kyllä huomattavasti helpompaa.
Toivottavasti sinä olet jo löytänyt iloa elämääsi. Kaikkea hyvää toivottaen,
Meriaani

 

Hei Aada.
Toivottavasti lähestyvä kesä on jo saanut sinut piristymään. Lovedoctorin neuvo ei sitä ainakaan tee.

Kyllä tässä varmasti jokaiselle noita alavirekausia tulee ja siitä liikkeelle lähtö ja poispääsy on aina jonkinlaisen työn takana.
Itselleni kyllä yksi parhaita voimien antajia on luonnossa kulkeminen ja oleminen. Kunhan vaan saa itsensä sieltä sohvalta ylös. Kesäaikaan se on kyllä huomattavasti helpompaa.
Toivottavasti sinä olet jo löytänyt iloa elämääsi. Kaikkea hyvää toivottaen,
Meriaani

kiitos että vastasit!

Olen todellakin piristynyt ja herännyt siitä talviunesta. Auringolla on mahtava vaikutus. Niinkuin sanoit luonnossa liikkuminen antaa uskomatonta voimaa.
kaikenlainen puuhastelukin ulkosalla on antanut uutta virtaa.Oikein mukavaa kun kesä on niin lähellä tai voisiko sen sanoa jo alkaneen.
Perheen kanssa ollaan tehty paljon metsäretkiä ja muttenkin liikuttu paljon.Kaikki näyttää valoisemmalta ja paremmalta.
Hyvää kesää!

 

Toivottavasti jakselet hyvin ja olet löytänyt lataamiskeinoja, joita voit käyttää lähestyvän syksyn ja talven yli. Vointisi on tärkeä asia koko perheesi hyvinvoinnin kannalta, varaa sen hoitamiseen aikaa. Itse lienen vähän vanhempi, sillä meidän lapset ovat jo isoja eivätkä lähde metsäretkille. Omat jaksamiskeinoni koostuvat seuraavista: perheen yhteiset päivällishetket, jooga, lenkkeily koiran kanssa, hyvät kirjat, ystävät ja mielialalääkkeet. Lisäksi talvisin tarvitsen D-vitamiinilisää ja kirkasvalolamppua. Vitsailen, että olen aivovammainen, kun aivokemiani tarvitsee kaikkea tätä. Toivon sinulle voimia tulevaan talveen!

 

Toivottavasti jakselet hyvin ja olet löytänyt lataamiskeinoja, joita voit käyttää lähestyvän syksyn ja talven yli. Vointisi on tärkeä asia koko perheesi hyvinvoinnin kannalta, varaa sen hoitamiseen aikaa. Itse lienen vähän vanhempi, sillä meidän lapset ovat jo isoja eivätkä lähde metsäretkille. Omat jaksamiskeinoni koostuvat seuraavista: perheen yhteiset päivällishetket, jooga, lenkkeily koiran kanssa, hyvät kirjat, ystävät ja mielialalääkkeet. Lisäksi talvisin tarvitsen D-vitamiinilisää ja kirkasvalolamppua. Vitsailen, että olen aivovammainen, kun aivokemiani tarvitsee kaikkea tätä. Toivon sinulle voimia tulevaan talveen!

Ihanaa kun joku vastailee aina silloin tällöin. Kiitos!
Niin kesä meni ihan mukavasti ja pirteimmissä merkeissä. Syksy on taas tuonut omat juttunsa, vaikka syksystä pidänkin. Kynttilöiden valosta ja hämärästä.
miehellä pakkolomia ja se on vaikuttanut taloudelliseen tilanteeseen. ja minä tietty stressaan näillä rahaasioilla tällä kertaa. Vetää mielen niin matalaksi. Tällä iällä ei rahahuolia enää pitäisi olla, mutta kun ei ole syntynyt kultalusikka suussa eikä pienituloisena ole päässyt kartoittamaan tiliään, ei voi mitään.
Ymmärrän hyvin nuoria perheitä joilla rahat on tiukilla, se vaikuttaa kaikeen tahtoipa tai ei.
Lenkkeilemään pitäisi alkaa ja laihduttamaan. kiloja keryy ja sekin potuttaa.
Mutta mistä saisi sen kipinän?
tuo jooga kiinostaa minua valtavasti. Voisi olla tosi mukava kokeilla sitä.
ruokavalion muutoksesta on lähdettävä ja siitä liikkumisesta.
Hyvää syksyä myös sinulle !

 

Tämä on se ikä, voisiko sanoa näinkin vaikka ei pitäisi ikään takertua eikä olettaa tiettyjen asioiden kuuluvan sinne ja olevan silloin hyväksyttyjä. Paino nousee, hormonit, hormonit, näin olen itselleni sanonut. Ei mitään mielekästä jumpparyhmää tai si vaan tule lähdettyä. yritän itse polkea kuntopyörää kun ei ulos viitsi eikä sitten talvipakkasille pääse, mutta mies jo huomautti että poljenko ollenkaan vai myydäänkö pois. ostin nilkka/käsipainot ja yritän näin jopa sohvalla maaten telkkaria katsoessa tehdä jotakin.
ei viitsisi mitään, mutta takaraivossa ajatus että pitäsi kun tässä iässä on joku läheinen jo sairaseläkkeellä tai jopa pilven laidalla. kelaan omien vanhempieni elämää, sitä mihin asti he töissä ja missä vaiheessa toinen jo vainaja, tuohon jälkimäiseen aikaa, mutta se lähestyy.
onko se tosiaan tämä ikä meillä molemmilla ja monella muulla vai laitetaanko iän piikkiin asiat, jotka on nuorempana saanut helpommin selviteltyö.
Mutta sitä jää pohtimaan, juuri eilen puhuin pitkän pitkän puhelun ikäsisareni kanssa joka oli saanut verisuonitukoksen, on sairaslomalla ja oikeasti on sohvan pohjalla maannut. jäin miettimään että mikä johti tuohon ja mitä itse voisi tehdä ettei tulisi mitään kun sukurasitteet on tuolla sydämen puolella ja vahvasti!!
Mutta jaksettava on ja pyrittävä ajattelemaan aurinkoisia asioita nyt kun aurinko paistaa. Mutta ongelmista on myös puhuttava ja vaikka kirjoitettava. ja siitä muistuukin mieleeni että minun pitäisi meilata sinulle tässä taas joskus (ainakin olen n 95 % varma että me tunnetaan muutenkin tai siis noin meilien perustella)