Tilallisen miehen vanhemmat saman katon alla. En jaksa enää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tarintoita tosielmästä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="aapee";24383562]Onhan hänellä nyt koulutus, mutta eipä sillä kaupungissa mitään tee. Hän on valmistunut ammattikorkeakoulusta agrologiksi. Tapasimme erään tutun tupareissa. Tuskinpa hän nyt tilaansa eli yritystään jättää, tai ammattia, johon on opiskellut. En minäkään niin tekisi, tekisitkö sinä? Ei nuo ole niin yksinkertaisia asioita.[/QUOTE]

Suosittelen sinua jäämään kaupunkiin, mies tulee perässä jos on tullakseen. Ps. kyllä agrologeille löytyy töitä tänä päivänä enemmän kaupungeista kuin maaseudulta, riippuu toki vähän kaupungista.
 
Ai että maaseudulla työskentelevät ovat automaattisesti kouluttamttomiai;) Oletko kuullut luonnonvara-alasta, agrologeista esimerkiksi? Ammattikorkeatasoista koulutusta ja kaupungissa tuskin voivat työskennellä. Metsäteknikkokaan tuskin kaupungista kovin helposti työtä löytää.

Kyllä meitä luonnonvara-alan AMKja asuu kaupungeissakin ja koulutusta vastaavissa töissä ollaan. Ihan Helsingissäkin.
 
[QUOTE="aapee";24383562]Onhan hänellä nyt koulutus, mutta eipä sillä kaupungissa mitään tee. Hän on valmistunut ammattikorkeakoulusta agrologiksi. Tapasimme erään tutun tupareissa. Tuskinpa hän nyt tilaansa eli yritystään jättää, tai ammattia, johon on opiskellut. En minäkään niin tekisi, tekisitkö sinä? Ei nuo ole niin yksinkertaisia asioita.[/QUOTE]

Ei varmasti ole yksinkertaista, mutta mina esim. en jatkanut vanhempieni menestyksekasta yritysta koska en halua asua silla paikkakunnalla. Rakensin ihan oman elaman.
 
Ei varmasti ole yksinkertaista, mutta mina esim. en jatkanut vanhempieni menestyksekasta yritysta koska en halua asua silla paikkakunnalla. Rakensin ihan oman elaman.

Niin, mutta tämä mies pitää työstään ja on sitoutunut siihen täysillä, hankkinut koulutuksenkin kyseiseen työhön. Kai hän nyt olisi voinut muutakin valita. En kai minä voi toista vaatia hylkäämään töitään ja elämäänsä, kun tilaankin on juuri tehty suuria investointeja ja muuttamaan kaupunkiin. Ei mitenkään realistinen vaihtoehto. TOki se olisi helppoa, jos hänkin asuisi kaupungissa.
 
[QUOTE="aapee";24383767]Niin, mutta tämä mies pitää työstään ja on sitoutunut siihen täysillä, hankkinut koulutuksenkin kyseiseen työhön. Kai hän nyt olisi voinut muutakin valita. En kai minä voi toista vaatia hylkäämään töitään ja elämäänsä, kun tilaankin on juuri tehty suuria investointeja ja muuttamaan kaupunkiin. Ei mitenkään realistinen vaihtoehto. TOki se olisi helppoa, jos hänkin asuisi kaupungissa.[/QUOTE]

Mutta samalla lailla sina joudut luopumaan elamastasi kaupungissa jos miehesi luona asut. Ja niinkuin tiedat se on iso muutos sinulle. Voisihan miehesikin kokeilla muutaman vuoden asumista kaupungissa? Jos ei, niin sitten en tieda ratkaisua.
 
Mutta samalla lailla sina joudut luopumaan elamastasi kaupungissa jos miehesi luona asut. Ja niinkuin tiedat se on iso muutos sinulle. Voisihan miehesikin kokeilla muutaman vuoden asumista kaupungissa? Jos ei, niin sitten en tieda ratkaisua.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että meidän urat ja ammatit ovat verrattavissa? Minä voin asua vaikka missä, it-alan ihmisille löytyy aina töitä joka kaupungista ja kaupunkiin pääsee autolla päivittäin, vaikkakin matkaa on hieman. Mieheni taas on maitotilayrityksen osakas. Miten ihmeessä hän voisi edes kokeilla asumista kaupungissa, kun hänen työnsä on 24/7-tyyppistä ja työt maalla?
 
[QUOTE="aapee";24383853]Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että meidän urat ja ammatit ovat verrattavissa? Minä voin asua vaikka missä, it-alan ihmisille löytyy aina töitä joka kaupungista ja kaupunkiin pääsee autolla päivittäin, vaikkakin matkaa on hieman. Mieheni taas on maitotilayrityksen osakas. Miten ihmeessä hän voisi edes kokeilla asumista kaupungissa, kun hänen työnsä on 24/7-tyyppistä ja työt maalla?[/QUOTE]

Miehesi muuttoa kaupunkiin ehdottava ei ymmärrä mistä puhuu. Kyllä kun tilalliseen rakastuu, niin se on vähän sama kuin yksinhuoltajaan rakastuu. Joko hyväksyt "koko paketin" (yh tulee lapsineen ja tilallinen tiloineen) tai sitten et. Eli jos et voi nähdä tulevaisuutta, jossa sinä asut jossain tilan lähettyvillä, sinun kannattaa lopettaa suhde. Miehesi ainoa mahdollinen asuinpaikka on oma tila.
 
[QUOTE="aapee";24383853]Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että meidän urat ja ammatit ovat verrattavissa? Minä voin asua vaikka missä, it-alan ihmisille löytyy aina töitä joka kaupungista ja kaupunkiin pääsee autolla päivittäin, vaikkakin matkaa on hieman. Mieheni taas on maitotilayrityksen osakas. Miten ihmeessä hän voisi edes kokeilla asumista kaupungissa, kun hänen työnsä on 24/7-tyyppistä ja työt maalla?[/QUOTE]

Han voisi kokeilla jotain muuta tyota, toki koulutusta vastaavaa. Minusta teidan tilanteet ovat taysin vertailukelpoisia, joka tapauksessa toinen joutuu luopumaan paljosta. Mutta ilmeisesti ideani eivat ole kayttokelpoisia.
 
Miehesi muuttoa kaupunkiin ehdottava ei ymmärrä mistä puhuu. Kyllä kun tilalliseen rakastuu, niin se on vähän sama kuin yksinhuoltajaan rakastuu. Joko hyväksyt "koko paketin" (yh tulee lapsineen ja tilallinen tiloineen) tai sitten et. Eli jos et voi nähdä tulevaisuutta, jossa sinä asut jossain tilan lähettyvillä, sinun kannattaa lopettaa suhde. Miehesi ainoa mahdollinen asuinpaikka on oma tila.

Tämä on aivan totta, halusin minä sen olevan niin tai en. Tilan pitäminen ei ole verrattavissa muihin töihin tai ammatteihin, joissa vaihtaminen ja muuttaminen onnistuu helpostikin. Se ei ikävä kyllä vaan mene niin.

Minä taas voin työskennellä läheisessä kaupungissa, koska minun ammattini vaatii sen. Voin asua maalla, mutta omaa rauhaa tarvitsen, samoin kontakteja kaupunkiin, harrastuksia ja vapauden tehdä uraa ja elää tavallani.
 
"asettunut asumaan" ? mitä jos ottaisit takapakkia ja olisit miesystäväsi luona vain kylässä ja sitten kun muutat sinne, muutat virallisesti ja sitä ENNEN sovitte pelisäännöt koko porukan kesken. Raha-asiat myös!!!
 
Apua, apua. Sä kirjoitat minun elämää. Erotuksena se, että se elämä on entistä. Usko pois, ellet mukaudu miehesi vanhempien tahtoon, kuihdut pikkuhiljaa pois. Menetät ihmisarvosi, niin pahalta kuin se kuulostaakin. Ja sitä ei huomaa edes miehesi itsekään.

Maatilat on syvältä, etenkin monen sukupolven tilat. Muuta en sano, säälin sinua todella. Valinta on loppuviimein sinun kaikessa. Joko jäät ja alistut, tai revit miehesi irti maatilalta muihin töihin ja kaupunkiin kanssasi tai vaihdat miestä. Pihapiiriin rakentaminen ei ratkaise mitään, ei mitään!!
 
Ei kuulosta hyvältä ollenkaan. Koko tuo kuvio. Mielestäni ap on aika itsekäs.

Sinä olet valinnut miehen, jolla on tietynlainen elämäntapa ja haave elämästä. Omasi on aivan erilainen. Kummankaan valinta ei tue toisen valintaa. Nyt MUITTEN pitäisi sopeutua siihen, että sinä haluat nukkua pitkään, harrastaa omiasi, tehdä omaa työtäsi, ja olla ihmettelemättä. Meni pieleen jo puolison valintavaiheessa...

Maatilaa on vaikeaa pyörittää yksin. Sinne on sitten palkattava työntekijä, jos sinä käyt muualla hommissa. Oletko valmis laittamaan osan palkastasi siihen, että tilalla/erillisessä talossasi käy lomittaja, leipuri, siivooja, joka mahdollistaa sen että sinä olet muualla etkä anna työpanostasi maatalousyritykseen? On oikeasti eri asia istua 8h toimistossa kuin olla 24h valmiina etsimään kadonneita hiehoja tai puimaan yötäpäivää kun on nyt pouta. Et voi oikeasti olettaa että täyden maatilapäivän jälkeen puolison pitäisi antaa vielä sinulle aikaa nukkumiseen ja harrasteluun, jolloin mieskin sitten siivoaa, laittaa ruokaa ja muuta "yhdessä" kanssasi. Maatila ei ole vain työpaikka, vaan elämäntapa. Nyt niitä töitä tekee 3 ihmistä (appi, anoppi ja miehesi). Sinä haluaat häätää heistä 2, kun vaihtelevat omia verhojaan. Kamoon. Miehesikö sitten tekee heidän kaikkien työt?

Mutta onhan ap sinullakin haave elämälle, opinnot, oma työ. Se on ihan yhtä tärkeää. Toteuta sitä. et vaan voi olettaa, että puolisosi luopuu omastaan sen vuoksi. Mahtavaa, jos saat valmistuttuasi hyväpalkkaisen työn kaupungista, niin että voit sitten antaa rahallisen panostuksen yhteiseen elämäänne. Ehkä sinä voit hankkia sen talopaketin, ja voitte ottaa palkollisia asumaan entiseen laajennettuun taloon, sitten kun appivanhemmista aika jättää? Ehkä vot tosiaan palkata sen lomittajan, että miehesi pääsee sinun kanssasi tekemään kotitöitä?

Sillä lailla suhteenne voisi toimia. Nyt vain kuulostaa asenteesi siltä, että miehen tulee joustaa ja luopua omista asioistaan, jotta sinä voit elää kuten olet tottunut. Mitäs jos miettisit omaakin vastuutasi ja keinojasi parantaa tilannettanne?
 
voivoi:lle. Asia on myös toisinpäin. Miksi tilalliset ei voi hyväksyä muulla lailla toimeentulevien ihmisten elämäntapaa?? Lehmät voi aina laittaa autoon, oikeesti voi. Mutta se mitä ei voi muuttaa, on se tilallisten vanhempien ihmisten, tässä tapauksessa ap:n miehen vanhempien asenteiden muuttaminen ja muiden ihmisten ihmisarvoinen kohtelu teoin, sanoin ja asentein.
 
[QUOTE="aapee";24383168]
Haluaisin appivanhempieni hyväksyvän tapani elää ja ymmärtävän sen, että minulla on omat juttuni ja en aio ryhtyä emännäksi, vaan teen oma urani muualla. [/QUOTE]

Vielä 20 vuotta sitten olisi ollut ihan mahdoton ajatus että tilalla olisi työskennellyt vain toinen puoliso.
Elämä maatilalla on ollut elämäntapa. On todellakin uusi ja todella mullistava ajatus, että maatilat on yrityksiä, joissa on työntekijöitä, ei enää perheen yhteinen elämäntyö vaan perheen jäsenet voi työsknnellä kuka missäkin ja se tila on vaan yhden perheenjäsenen työ. Maatila kun ei ole ollu mikään työpaikka, vaan elämäntapa, elämäntyö.
Tässä kohtaa ei todella voi kuvitella muuttavansa ihmisiä, jotka ovat kasvaneet siihen ajatteluun, että maatila on perheyritys, ei mikään firma jossa on työntekijät ja omistajat ja omistaja voi olla jopa melko tumeplo käytännön töissä, koska ison tilan (talous)hallinto vie jo melkoisesti aikaa.
Pitää vaan hyväksyä, että niitä appivanhempia ja niiden arvomaailmaa ei voi muuttaa ja sinun on vaan päätettävä otatko miehesi sellaisena kuin hän on -tulevana maatilan omistajana ja jo ilmeisesti jo nyt ainakin osaomistajana- vai etsitkö miehen, jolla on samansuuntaiset tulevaisuuden suunnitelmat kuin sinulla.
 
Ei kuulosta hyvältä ollenkaan. Koko tuo kuvio. Mielestäni ap on aika itsekäs.

Sinä olet valinnut miehen, jolla on tietynlainen elämäntapa ja haave elämästä. Omasi on aivan erilainen. Kummankaan valinta ei tue toisen valintaa. Nyt MUITTEN pitäisi sopeutua siihen, että sinä haluat nukkua pitkään, harrastaa omiasi, tehdä omaa työtäsi, ja olla ihmettelemättä. Meni pieleen jo puolison valintavaiheessa...

Maatilaa on vaikeaa pyörittää yksin. Sinne on sitten palkattava työntekijä, jos sinä käyt muualla hommissa. Oletko valmis laittamaan osan palkastasi siihen, että tilalla/erillisessä talossasi käy lomittaja, leipuri, siivooja, joka mahdollistaa sen että sinä olet muualla etkä anna työpanostasi maatalousyritykseen? On oikeasti eri asia istua 8h toimistossa kuin olla 24h valmiina etsimään kadonneita hiehoja tai puimaan yötäpäivää kun on nyt pouta. Et voi oikeasti olettaa että täyden maatilapäivän jälkeen puolison pitäisi antaa vielä sinulle aikaa nukkumiseen ja harrasteluun, jolloin mieskin sitten siivoaa, laittaa ruokaa ja muuta "yhdessä" kanssasi. Maatila ei ole vain työpaikka, vaan elämäntapa. Nyt niitä töitä tekee 3 ihmistä (appi, anoppi ja miehesi). Sinä haluaat häätää heistä 2, kun vaihtelevat omia verhojaan. Kamoon. Miehesikö sitten tekee heidän kaikkien työt?

Mutta onhan ap sinullakin haave elämälle, opinnot, oma työ. Se on ihan yhtä tärkeää. Toteuta sitä. et vaan voi olettaa, että puolisosi luopuu omastaan sen vuoksi. Mahtavaa, jos saat valmistuttuasi hyväpalkkaisen työn kaupungista, niin että voit sitten antaa rahallisen panostuksen yhteiseen elämäänne. Ehkä sinä voit hankkia sen talopaketin, ja voitte ottaa palkollisia asumaan entiseen laajennettuun taloon, sitten kun appivanhemmista aika jättää? Ehkä vot tosiaan palkata sen lomittajan, että miehesi pääsee sinun kanssasi tekemään kotitöitä?

Sillä lailla suhteenne voisi toimia. Nyt vain kuulostaa asenteesi siltä, että miehen tulee joustaa ja luopua omista asioistaan, jotta sinä voit elää kuten olet tottunut. Mitäs jos miettisit omaakin vastuutasi ja keinojasi parantaa tilannettanne?

Olet tainnut ymmärtää koko pointin nyt väärin. Mielestäni ei ole kohtuutonta vaatia omaa asuntoa ja omaa rauhaa. Ja miten minun nukkumiseni ja harrastukseni liittyy tilan kohtaloon, kun miehellenikin on selvää, että minusta ei emäntää tule? Eli ei mitenkään.

Ja minä en ole vaatinut nyt mitään, mutta mieheni nyt vaan haluaa osallistua myös siivoukseen, ruoan laittoon jne. kun on aikaa.

Ja muuten, miksi ihmeessä minun pitäisi leipuri kustantaa taloon, kun kaupastahan nuo leivät tavataan nytkin hakea? Miehelleni minun tilasta erillinen elämäni ei ole mikään ongelma, sen sijaan oman tilan puute on molemmille ongelma, mutta toistaiseksi sitä ei ole rahaa toteuttaa.
 
Älä aapee päästä hyvää miestä elämästäsi appivanhempien vuoksi. Jos sulla ja miehelläs on heidän kodissaan oma alue, niin oikeesti siitä saa olla närkästynyt jos anoppi tunkee sille alueelle. Se teidän puoli on teidän koti, vaikka anoppi siitä osan omistaiskin.
 
Han voisi kokeilla jotain muuta tyota, toki koulutusta vastaavaa.

No tuota...maanviljelijän ei ole niin helppo kokeilla muita töitä.
Ensinäkin: yleensä tilalla on enemmän lainaa kun mitä siitä realistisesti ottaen myydessä oikeasti saisi. Siis tilan arvo on paljon suurempi kuin se arvo, jonka siitä saisi jos sen myisi. Toisekseen maatiloille ei löydy ostajia ihan tosta vaan! Sieltä siis ei oikeasti voi lähteä, jos on kerran sen valinnan tehnyt, että maatilaa omistaa, ja käsittääkseni tässä tapauksessa oli se valinta jo tehty, eli mies omistaa tilan vanhempiensa kanssa, ei ole heillä vaan töissä.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, että jos koulutus on vaikka maatalousyrittäjän perustutkinto, niin sillä voi olla hiukkasen ja hippasen vaikea löytää töitä kaupungista ja kuitenki tuskin kukaan maanviljelijä haluaa ryhtyä assan vessoja siivoamaan tms.
 
Maatilaa on vaikeaa pyörittää yksin. Sinne on sitten palkattava työntekijä, jos sinä käyt muualla hommissa. Oletko valmis laittamaan osan palkastasi siihen, että tilalla/erillisessä talossasi käy lomittaja, leipuri, siivooja, joka mahdollistaa sen että sinä olet muualla etkä anna työpanostasi maatalousyritykseen? On oikeasti eri asia istua 8h toimistossa kuin olla 24h valmiina etsimään kadonneita hiehoja tai puimaan yötäpäivää kun on nyt pouta. Et voi oikeasti olettaa että täyden maatilapäivän jälkeen puolison pitäisi antaa vielä sinulle aikaa nukkumiseen ja harrasteluun, jolloin mieskin sitten siivoaa, laittaa ruokaa ja muuta "yhdessä" kanssasi. Maatila ei ole vain työpaikka, vaan elämäntapa. Nyt niitä töitä tekee 3 ihmistä (appi, anoppi ja miehesi). Sinä haluaat häätää heistä 2, kun vaihtelevat omia verhojaan. Kamoon. Miehesikö sitten tekee heidän kaikkien työt?

Ainakin viljatiloilla on kyllä ollut normaalia jo 30 vuotta, että emäntä on tilan ulkopuolella töissä. Tiedän sen, koska itse olen maalta kotoisin, samoin suurin osa sukuani ja naapureitakin tässä mietin läpi. Ehkä eläimiä pitävillä tiloilla tilanne on eri, mutta joka tapauksessa pointtini on se, että oikeasti ei voi olla enää tänä päivänä vieras tilanne appivanhemmille, että emäntä olisikin tilan ulkopuolella töissä. Aivan varmasti niitä löytyy heidänkin tuttavapiiristään useita.
 
voivoi:lle. Asia on myös toisinpäin. Miksi tilalliset ei voi hyväksyä muulla lailla toimeentulevien ihmisten elämäntapaa?? Lehmät voi aina laittaa autoon, oikeesti voi. Mutta se mitä ei voi muuttaa, on se tilallisten vanhempien ihmisten, tässä tapauksessa ap:n miehen vanhempien asenteiden muuttaminen ja muiden ihmisten ihmisarvoinen kohtelu teoin, sanoin ja asentein.

Tilan lopettaminen ei ole kovin yksinkertaista, varsinkin, jos juuri äskettäin on tehty isot investoinnit. Maatilan ostajia ei todellakaan ole joka oksalla.
 
  • Tykkää
Reactions: LisaMarie
[QUOTE="vieras";24384117]Tilan lopettaminen ei ole kovin yksinkertaista, varsinkin, jos juuri äskettäin on tehty isot investoinnit. Maatilan ostajia ei todellakaan ole joka oksalla.[/QUOTE]

Minä, jos joku sen tietää. Jos investointeja on tehty äskettäin, tilanne on huono. Mutta ellei kovinkaan mittavia investointeja ole, maldollista se on.
 
Eikö esim.5 km säteellä tilasta ole vuokra-asuntoja?
Meillä oli vähän samantapainen ongelma mieheni kanssa muutama vuosi sitten. Appivanhemmat eivät olisi lähteneet kulumallakaan tilalta, ja saman katon alle en siinä vaiheessa heidän kanssaan halunnut. Kaupunkiin matkaa yli 20 km, maajussimiehelleni se olisi ollut liian pitkä työmatka.
Päädyttiin menemään vuokralle saman kylän vuokra-asuntoon, oltiin siellä muutama vuosi, lapsiakin tuli. Välimatkaa vuokra-asunnosta tilalle n. 1 km, joka oli just hyvä: miehellä oli lyhyt työmatka, mutta anoppi ei päässyt kaikkeen puuttumaan.
Tänä vuonna vaihdettiin anopin kanssa koteja, eli me asutaan nyt tässä tilalla ja anoppi siinä vuokra-asunnossa. Kamala sanoa tämä, mutta meidän tilanteeseen vaikutti se että appiukko kuoli tässä yhdessä vaiheessa, se oli anoppia hanakampi asumaan loppuikänsä tässä tilalla ja hänen kuoltuaan asuntojen vaihto helpottui. Huom. vaikka olen tyytyväinen asuntojen vaihtoon, niin olisin kyllä toivonut appiukolle pidempää ikää joka tapauksessa, en odottanut että milloin se kuolee. :-)
 
Oletko ihan oikeasti kokeillut istua, appivanhempien ja miehen kanssa saman pöydän ääreen ja keskustella asioista? Tehdä anopille selväksi että te asutte talon toisessa päässä ja sinne ei anopilla ja appiukolla ole mitään asiaa ja sinä saat sisustaa mieleiseksesi. Ja keskustella muutenkin kaikki nuo tilan emännöimis jutut ja kaikki läpi. sopia yhteiset pelisäännöt.

Onko miehesi koettanut puhua vanhemmilleen järkeä? vai suostuuko kaikkeen mitä vanhemmat ehdottaa? Puolustaako miehesi yhtään sinua vanhempiaan vastaan?
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä