Oman mielenterveyteni takia en jaksa olla enää kiinnostunut miehen suvusta

[Turhautunut, paha olla]

Olen näiden yhdessäolovuosien aikana tehnyt kaikkeni, että kelpaisin miehen suvulle ja että he pitäisivät minua mukavana miniäkokelaana. Nyt en enää jaksa! Me olemme olleet miehen kanssa yhdessä 6 vuotta, ja mulla ei ole enää voimia. Olen täysin loppuunpalanut ja uupunut - minä, joka olen aina ollut itsevarma ja aurinkoinen, pidetty tyyppi. Miehen suvulle en ole kelvannut.

Miehen veli alkoi taannoin seurustella, ja tuosta tyttöystävästä tuli hetkessä anopin suosikki. Samoin koko muun suvun. Kuukausi sitten he saivat vauvan, ja anopista tuli mummu. Lienee sanomattakin selvää, että anoppi on miehen veljen perheen lumoissa eikä paljon meihin yhteyttä pidä.

Jaksoin aikani ns. taistella anopin huomiosta ja hyväksynnästä tuon toisen miniäkokelaan kanssa. Onnekseni ymmärsin, ettei sellainen ole ensinnäkään kypsää tai fiksua saatikka terveellistä ja tärkeää. En tiedä, mikä minussa mättää. Olen hyväkäytöksinen ja hauska persoona, jolla on paljon tavoitteita ja unelmia. Olen pohtinut jopa sellaista, että onko minun opiskeluni syy tähän kaikkeen: miehen perheessä kukaan ei ole kirjoittanut ylioppilaaksi yliopisto-opinnoista puhumattakaan.

Asia vaivaa minua tietysti joka päivä. Mutta yritän jatkaa elämääni. (Miehen veljen tyttöystävä on mulle yhtä kyrpä kuin kaikki muutkin, vaikka olen yrittänyt tehdä hänen kanssaan tuttavuutta ja olla vauvankin elämässä mukana ja tukena. Paskat...)

 

[vieras]

Kuin minun kirjoittamaa. Miehen suku ei tykkää musta, enkä mä niistä, enkä jaksa enää edes välittää. Olen ollut mieheni kanssa yli 10 vuotta, eikä mitään muutosta ole tapahtunut. Olen heidän kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä ja yritän hymyillä kauniisti anopin tekemisille ja kommenteille ja jälkikäteen hakkaan päätäni seinään tai puran mieletäni kaverilleni.

 

[Siru]

Älä ota itteesi tuollaisten ihmisten "arvotuksia" ja käytöstä. Sun anoppi on vanhakantainen, huonosti koulutettu "käpy", joka ei pääse omasta epävarmuudestaan yli. Kaikkia ei voi eikä pidä yrittää miellyttää. Pysyt omana itsenäsi, niin pysyt terveenä ja onnellisempana

 

[Turhautunut, paha olla]

Kiitos kommenteistanne!
Ehkä tämä tästä. Päivä kerrallaan.

 

[Gluteus maximus]

sama täällä. Olen yrittänyt tulla hyväksytyksi, mutta enää en edes yritä. minä en vaan koskaan kelpaa! Odotan vaan milloin miehen veli saa lapsia....silloin riemu repeää ja meihin ei varmaan enää pidetä edes yhteyttä.

 

[vähän sama täällä]

minä elän mieheni kanssa, en heidän sukunsa. minä kun en kelpaa miehen sisaren mielestä hänen veljelleen. oma sukuni on ottanut mieheni avosylin vastaan ja olemmekin yhä vähemmän tekemisissä miehen suvun kanssa.

 

[Hei!]

Mulla aika lailla sama tilanne, 4 vuotta ollaan oltu naimisissa miehen kanssa. Itselläni oli eilen syntymäpäivät ja appi ihan muuten vaan soitti miehelle joten asia tuli ilmi. No, eivät siis tiedä syntymäpäivääni, mutta yllätyin itsekin kun appi oli kysynyt paljonko täytän kun ei hänellä ole hajuakaan... Aika hyvin tuohon tiivistyi tämä meidän suhde, eivät tosiaan edes tiedä minkä ikäinen olen. Ja minä kun viime joulunakin keitin sinapit ja leivoin maustekakut heille joulukoriin.

Meillä on yksi lapsi 1,5v ja toinen ihan näinä päivinä tulossa, ovat miehen puolen suvun ainoita lapsenlapsia. Lapsista kyllä ovat kiinnostuneita, sitä en voi sanoa.

 

[piina]

Ehkäpä miehesi suku pitää enemmin tavallisista ihmisistä, kuin itsevarmoista, aurinkoisista, hyvistä tyypeistä. Ehkä he enemmän pitävät sellaisista, joitka ovat epävarmempia, joilla on myös sateisia päiviä ja eivät yritäkään olla hyviä :/

 

[Turhautunut, paha olla]

Meilläkin niin, että minun sukuni rakastaa miestäni. Siksi onkin niin vaikea ymmärtää sitä, että miehen puolelta ei ole näin. :|

Ja tosiaan, kaikkein pahimmalta tuntuu se, että meidät on nyt täysin unohdettu, kun sukuun syntyi pikkuinen. Minä KOEN asian niin, että kun meillä ei ole tarjota lapsia ainakaan nyt, ei meitä pidetä vähässäkään arvossa.

 

[Turhautunut, paha olla]

Ehkäpä miehesi suku pitää enemmin tavallisista ihmisistä, kuin itsevarmoista, aurinkoisista, hyvistä tyypeistä. Ehkä he enemmän pitävät sellaisista, joitka ovat epävarmempia, joilla on myös sateisia päiviä ja eivät yritäkään olla hyviä :/

No mä olen ihan tavallinen ihminen.
Mutta pidetty kuulemma aurinkoisuuteni ja rempseyteni vuoksi.
Anopissa on samankaltaisia piirteitä, siksi olisin toivonut, että tulisimme toimeen. Mutta ilmeisesti olemme sitten liian samanlaisia? Toinen miniä on aika tavalla minun vastakohtani.

 

[Hei!]

Meilläkin niin, että minun sukuni rakastaa miestäni. Siksi onkin niin vaikea ymmärtää sitä, että miehen puolelta ei ole näin. :|

Ja tosiaan, kaikkein pahimmalta tuntuu se, että meidät on nyt täysin unohdettu, kun sukuun syntyi pikkuinen. Minä KOEN asian niin, että kun meillä ei ole tarjota lapsia ainakaan nyt, ei meitä pidetä vähässäkään arvossa.

Meilläkin mies on minun puoleltani otettu koko suuren suvun voimin hyvin vastaan. Kuten tuossa kirjoitin niin meillä on kohta 2 lasta ja ainakaan meillä se ei ole minun asemaani vaikuttanut mitenkään, ihan välttämätön paha olen edelleen.

 

[Turhautunut, paha olla]

Se harmittaa myös, että miehen veljen ja tämän tyttöystävän sekä vauvan kanssa ei voi olla tekemisissä. Veljen tyttöystävä piilovittuilee jatkuvasti mulle (harvoin nähdessämme), ja on muutenkin "hymyssä suin kelju" (muistatte varmaan jostain ala-asteelta ne koulukiusaajat, jotka osasivat manipuloida ja esittää viatonta, ilkeily tapahtui hymyilemällä ettei ope huomais mitään).

Jo tyttöystävän ollessa raskaana ostin heille kaikenlaisia vauvantarvikkeita ja yritin olla hengessä mukana, mutta eipä tuo ole paljon hedelmää tuottanut. Meitä ei pyydetä kylään, ei mitään. Ajattelin, että kaiken muun ohella vauva voisi olla ihana asia siinäkin mielessä, että ehkä hänen kauttaan pääsisimme taas miehen suvun elämään mukaan. Joopa joo, voi minua tyhmää, hölmöjä toiveita!

 

[Turhautunut, paha olla]

Niin ja nyt en ole pitänyt minäkään yhteyttä miehen veljen tyttöystävään, saatikka pyytänyt että saisimme käydä katsomassa vauvaa. Emme siis pidä heihin enää mitään yhteyttä. Olisi tietenkin kiva, jos HE ottaisivat joskus MEIHIN yhteyttä... Sitä minä odotan, sillä en aio itse enää nöyristellä ketään. :/

 

[LisaMarie]

Koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Sen takia on parempi vaan olla oma itsensä ja kelvata sellaisena tai olla kelpaamatta. Jos ei jollekulle kelpaa, se on se toisen ongelma, ei minun (tai sinun)

 

[vieras]

Jo tyttöystävän ollessa raskaana ostin heille kaikenlaisia vauvantarvikkeita ja yritin olla hengessä mukana, mutta eipä tuo ole paljon hedelmää tuottanut. Meitä ei pyydetä kylään, ei mitään. Ajattelin, että kaiken muun ohella vauva voisi olla ihana asia siinäkin mielessä, että ehkä hänen kauttaan pääsisimme taas miehen suvun elämään mukaan.

Sorry vaan, mutta tuo kuulostaa aivan siltä, kuin olisit yrittänyt OSTAA hyväksyntää. Useimmat haluavat itse ostaa omat vauvatarvikkeensa, tulevat silloin mieluisat.

Muutenkin kaikesta paistaa läpi, että yrität miellyttää, et ole oma itsesi miehen suvun keskuudessa ja todennäköisesti he myös vaistoavat sen.

 

[unohda]

ja keskity niihin ihmisiiin joilta saat positiivista palautetta. ei kaikkien tarvitse susta pitää, vaikka oletkin ihana.

 

[Turhautunut, paha olla]

Jo tyttöystävän ollessa raskaana ostin heille kaikenlaisia vauvantarvikkeita ja yritin olla hengessä mukana, mutta eipä tuo ole paljon hedelmää tuottanut. Meitä ei pyydetä kylään, ei mitään. Ajattelin, että kaiken muun ohella vauva voisi olla ihana asia siinäkin mielessä, että ehkä hänen kauttaan pääsisimme taas miehen suvun elämään mukaan.

Sorry vaan, mutta tuo kuulostaa aivan siltä, kuin olisit yrittänyt OSTAA hyväksyntää. Useimmat haluavat itse ostaa omat vauvatarvikkeensa, tulevat silloin mieluisat.

Muutenkin kaikesta paistaa läpi, että yrität miellyttää, et ole oma itsesi miehen suvun keskuudessa ja todennäköisesti he myös vaistoavat sen.

Epäilemättä. Mutta siis en mä mitään isoja asioita vauvalle ostanut, mutta siis esimerkiksi nallen, taulun ja vaatteen.

 

[Turhautunut, paha olla]

ja keskity niihin ihmisiiin joilta saat positiivista palautetta. ei kaikkien tarvitse susta pitää, vaikka oletkin ihana.

Hih, ihanasti sanottu Minä yritän.

 

[Turhautunut, paha olla]

Jo tyttöystävän ollessa raskaana ostin heille kaikenlaisia vauvantarvikkeita ja yritin olla hengessä mukana, mutta eipä tuo ole paljon hedelmää tuottanut. Meitä ei pyydetä kylään, ei mitään. Ajattelin, että kaiken muun ohella vauva voisi olla ihana asia siinäkin mielessä, että ehkä hänen kauttaan pääsisimme taas miehen suvun elämään mukaan.

Sorry vaan, mutta tuo kuulostaa aivan siltä, kuin olisit yrittänyt OSTAA hyväksyntää. Useimmat haluavat itse ostaa omat vauvatarvikkeensa, tulevat silloin mieluisat.

Muutenkin kaikesta paistaa läpi, että yrität miellyttää, et ole oma itsesi miehen suvun keskuudessa ja todennäköisesti he myös vaistoavat sen.

Epäilemättä. Mutta siis en mä mitään isoja asioita vauvalle ostanut, mutta siis esimerkiksi nallen, taulun ja vaatteen.

Niin ja siis tiedostan itsekin, että yritän miellyttää. Sitä olen yrittänyt koko sen ajan, mitä olemme olleet mieheni kanssa yhdessä. Ja nimenomaan se on ongelma! Varsinkin, kun siitä ei ole mitään hyötyä.

 

[anteeksi]

Pakko sanoa et on meitä joka junaan näyttävästi.

 

[Turhautunut, paha olla]

Pakko sanoa et on meitä joka junaan näyttävästi.

Miksi pyytelet anteeksi, kun tarkoituksenasi on loukata tai saada väkisin esille jokin ns. vähättelevä mielipide..? Nimenomaan, meitä on jokaiseen junaan. En minäkään ymmärrä sitä, että naamioidaan joku loukkaus tai vähättely anteeksipyynnön taakse.

 

[anteeksi]

Pakko sanoa et on meitä joka junaan näyttävästi.

Miksi pyytelet anteeksi, kun tarkoituksenasi on loukata tai saada väkisin esille jokin ns. vähättelevä mielipide..? Nimenomaan, meitä on jokaiseen junaan. En minäkään ymmärrä sitä, että naamioidaan joku loukkaus tai vähättely anteeksipyynnön taakse.

No lähinnä tarkoitan tuolla sitä, että itse en jaksa mieheni sukua, joka ramppaa joka päivä meillä. Ihan sama onko ovi lukossa tai ei, vara avain haetaan sitten ja tullaan. Samoin sekin on ihan se ja sama onko 10kk lapsi nukkumassa, kun sitä tullaan katsomaan niin lapsi mennään herättämään, koska sitä vartenhan meille tultiin.. tässä pari perustelua miksi en ymmärrä aina niitä jotka itkevät kun eivät kelpaa miehen puolelta.

 

[anteeksi]

Niin ja joo myönnetään meni sivuun sinun ongelmasta, jospa jatkan jossain muualla. Mutta toivottavasti sinun anoppi huomaa kuinka tärkeä on sinulle!

 

[vieras]

Muusta en osaa sanoa, mutta tuo koulutus.. Minunkaan sukuni ei ole opiskelleita, ihan tavisduunareita. Seurustelin joskus ihmisen kanssa, joka opiskeli yliopistossa ja äidilleni se oli jotenkin pelottava asia. "Miten semmoisen kanssa oikein osaa olla? En minä ainakaan mitään hienoja ruokia ala tekemään" jne jne, huoh. No, ei käyty kotonani, ei edes oltu menossa ja suhdekin kesti vain jonkun aikaa. Mutta siis, jos anoppisi on samanlainen kuin äitini? Äitini on muuten aina ensimmäiseksi kysynyt nimen jälkeen työpaikkaa/koulutusta, kun olen kertonut jostain ihmisestä..