tiiättekö, näin kaverin MYKKÄÄ lasta ja ajattelin että toivottavasti mun lapsi ei ikinä ole vastaavanlainen...

[Kerpele]

Mä olin kyllä ihan haavi auki kun pk:ssa pidettiin huonona asiana sitä että nuorempi lapsista oli varautunut uusia ihmisiä kohtaan eikä suostunut puhumaan tai tekemään esim. sijaisen kanssa mitään ennen ku oli "lämmennyt" ihmiselle.

Kun taas yltiösosiaalinen, yltiöluottavainen lapsi sai valtavat kehut siitä miten on aina kaikessa heti mukana ja kaikkien kanssa.

Meillä tuo hiljaisempi ja varautuneempikaan lapsi ei tosiaan ole mistään hiljaisimmasta tai varautuneimmasta päästä ja mä näen paljon turvallisempana lapsen luonteessa sen, ettei ole heti lähdössä jokaisen matkaan ja kälättämässä kaikille vastaantulijoille.

 

["vieras"]

Asennevamma ap:lla ja se jos jokin on todella ärsyttävä piirre aikuisessa ihmisessä! Jokainen on luonteeltaan sellainen kun on ja hyvä niin, kaikkien lasten ei tarvi olla samanlaisia. Olis todella tylsä maailma jos kaikki olisi luonteeltaan samanlaisia.

 

[Aamuäree]

Mä ihan oikeastikin 'pelkään' enemmän mun yltiösosiaalisen lapseni puolesta- välillä tuntuu että on liiankin luottavainen ja rohkea.
Ujo lapsi tarkkailee enemmän ja alkaa tutuiksi vasta sitten.

Mun lapseni ovat kuin musta ja valkea- kaksi niin ääripäätä kuin olla voi.
Ujo lapsi voisi saada hiukan tuon esikoisen sosiaalisuutta ja sosiaalinen lörpötin hiukan enemmän varautuneisuutta

 

[hiljainen lapsuus]

Mun lapsellani todettiin selektiivinen mutismi 5-vuotiaana. AP:n kaltaisia pässejä on yllättävän paljon. Niitä löytyi lastentarhanopettajista koulujen opettajiinkin, kasvatuksen ammattilaisiin siis. Tietämättömyyttä ja kauhistelua, sitä saatiin paljon kokea.

Nyt lapsi on 15-vuotias, takana terapiat, yksi osastojakso ja viimein lääkitys. Päällepäin ei enää huomaa, että mykkiä vuosia oli takana monta. Ihan on samanlainen teini kuin muutkin ikäisensä, mutismista ei enää tietoakaan.