Tiedättekö onko ihmisellä mitään mahdollisuutta selviytyä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiitos! Ajattelin et on parempi kirjoittaa miten prosessissa kävi, että jos joku joskus etsii aiheesta kirjoitettuja juttuja niin ei sitten elätä liian suuria toiveita parantumisen suhteen kuten minulla oli. Valitettavasti olin niin väärässä. Mutta toiselta olen kiitollinen kaikista niistä lisäkuukausista mitä sain vietää isän kanssa, se aika oli ehkä parasta mitä meidän välillä on koskaan ollut.
 
Otan ap osaa :hug:
Ja hei, se on ihan luonnollista uskoa ja toivoa parasta tuollaisessa tilanteessa. Tosi inhottavia kommentteja on tässäkin ketjussa lauottu. Ei minuakaan joku sedän kuolema liikuttaisi, mutta oman alkoholistiäidin kuolema oli aivan eri juttu.
 
moikka,onko kellään kokemusta et kuis kauan on vielä elin aikaa,kun puolisoni kuuli eilen että hänellä on paha maksakirroosi arvot 1000,ja munuaisissa ja haimassa on jo häikkää.haima on sen verran tuhoutunut että diabetes puhkeaa viimestään kevään aikana,jos aikaa on niin kauan.muita oireita ei ole ollut kuin että väsymystä ollut.ei keltaisia silmiä eikä keltaisuutta ihossa!!!puolisoni on 30v,ja tyttäremme 7,5.v ja tyttäremme on sairastanut diabetestä 4.v lähtien....olisi kiva jos joku kirjoittaisi jotain.hän on absolutisti....siihen sairauteen on ehken syynä yksi toinen tekiä....ja ei mahdollisuutta maksan siirtoon :( olenko jo menettänyt hänet lopullisesti??yhdessä oloa kestänyt vajaa 12.v
 
Osanottoni sinulle. Noille naamattomille päänaukojille jotka purkavat omaa heikkoutansa toisten murheisiin, kehottaisin ostamaan pienemmät kengät jotta kengan numero olisi suurempi kuin älykkyysosamäärä. He kun luulevat tietävänsä ja puhuvat asiaa josta eivät oikeasti tiedä. Maksakirroosi on sairaus jossa moni asia riippuu myös kuun ja tähtien asennosta. Olen tavannut ihmisiä jotka maksakirroosin alkumetreillä menettävät henkensä ja sellaisia jotka selviävät myös siitä pahimmasta jolloin toiveprosentit ovat olemattomat.
 
Kiitos sinulle ap, että kirjoitit myös loppuvaiheista. Oma äitini makaa nyt sairaalassa maksakoomassa ja minä todellakin etsin aiheesta juttuja, kuten arvelit. Vaikka olen itsekin hoitoalalla, niin aina sitä lisää tietoa kaipaa. Joku aiemmin kirjoitti, että ei saisi arvostella sitä, millaiseen elämään maksakoomainen saatetaan vielä onnistua elvyttämään. En ole samaa mieltä, valitettavasti. Me jokainen myös vaikutamme läheisiimme, mm. aiheuttamalla huolta. Isäni, joka on äidin alkoholismin kanssa vuosia joutunut elämään, ei todellakaan ole tilanteesta nauttinut eikä näe asiaa pelkästään äidin omana elämänä. Itse asun liian kaukana, mutta isän tilanne tuntuu pahalta huolineen ja hätineen.
En voi kuin ihmetellä, mitä oikein tapahtui ja millaisella tarmolla äitini elämänsä on tuhonnut.
 
Isäni makaa osastolla toista viikkoa sekavana ja diagnoosi on pahentunut deliriumista alkoholihepatiitiksi, seuraava vaihe maksakooma jos lääkitys ei auta. Suurkulutusta ja alkoholismia takana 25 vuotta, ehkä enemmänkin. Lääkäri laittanut elvytyskieltoon koska maksa sökönä. Itse olen kolmissa kymmenissä. Isän kuolemaan olen henkisesti yrittänyt valmistautua jo vuosia, hän on tappanut itseään alkoholilla kirroosista huolimatta. Olen surullinen siitä että näin kävi. En kuitenkaan syytä siitä itseäni tai ketään muuta. En edes enää häntä itseään. Meistä jokainen valitsee tiensä, hänen tiensä oli tämä. Voimia kaikille alkoholistien läheisille ja vanhempansa menettäneille.
 

Yhteistyössä