Tiedän, että tää on ihan tyhmää, mutta... katkenneesta ystäyydestä.

[entinen]

Mulla oli yksi eritttäin läheinen ystävä. Todella hyvä, puolin ja toisin oltiin erittäin hyvin ystäviä. Sitten hän lopetti yhteydenpidon, syytä en tiedä. Mitään isoa dramaattista tapahtumaa siihen ei minun tietääkseni liittynyt. Yhdessä vietettynä aikana kummallakin oli ihan oikeasti hauskaa. Mitään selitystä en ole kuullut, mutta en kyllä toisaalta ole sitä koskaan tivannutkaan. Viimeksi olemme nähneet melkein kahdeksan vuotta sitten, häissäni. Johon tuo ihminen tuli, ei ilmoittautunut ja olin viimeiseen asti epävarma että tuleeko vai ei. Tuli lopulta sitten myöhässä, mutta tuli kuitenkin. Siellä vaikutti viihtyvän, sen jälkeen on tullut pari joulukorttia ja ehkä kerran kirje jos oikein muistan.

No kuitenkin, se taustoista. Ystävyydellä oli ikäää suunnilleen meidän koko elämä siihen asti. Käyn aina silloin tällöin pienellä paikkakunnalla, jolla hänkin asuu, vietän siellä joitakin päiviä kerrallaan. Törmääminen on todennäköistä, ottaen huomioon sijaintimme toisiimme nähden.

Olen nykyisin ottanut tavakseni sen, että aina kun menen sinne, lähetän tälle ihmiselle tekstiviestin. Kerron, että olen paikkakunnalla siitä päivästä siihen päivään, ja voisi olla hauska tavata. Tiedän, että hän vastaa siihen että tapaaminen olisi todellakin hauskaa, sovitaan aika mutta sen jälkeen "katoaa". Emme siis koskaan tapaa.

Oikeastaan lähetän sen viestin hänelle aina siksi, että hän tietäisi minun olevan kaupungissa. Totta kai olisi hauska tavata, mutta olen kyllä jo ymmärtänyt ettei hän syystä tai toisesta halua tavata minua. En tiedä onko hän ymmärtänyt, että viestissäni voisi yhtä hyvin lukea "olen paikkakunnalla ke-ti, kerron tämän jotta tietäisit osata vältellä minua, emmekä kumpikaan joutuisi siis kiusalliseen tilanteeseen". Ehkä hän ymmärtää, tai ehkä hän vain ajattelee että taas minä "ahdistelen" häntä viestillä ja yritän tuppautua tapaamaan vaikka hän ei halua. Ehkä hän kuvittelee, että olen typerys, joka ei ymmärrä olevansa persona non grata.

Ehkä tämä on ihan tyhmää, voisin olla aikuinen ja ajatella että en kerro kun olen paikkakunnalla, elän elämääni niin kuin elän ja kun törmäämme sattumalta kauppajonossa, sanon ystävällisesti hei, hauska nähdä, niin kuin sanon kaikille tuttavillekin.

 

[vieras]

enpä minä ainakaan enää ilmottelesi.nähdessäni sanoisin vaan hei..jos sitäkään.mitäpä tuota seuraa tuputtamaan jos ei kelpaa

 

[ap]

enpä minä ainakaan enää ilmottelesi.nähdessäni sanoisin vaan hei..jos sitäkään.mitäpä tuota seuraa tuputtamaan jos ei kelpaa

En minä niitä enää siksi lähettelekään, että tuputtaisin seuraani, vaikka kohteliaisuuden vuoksi siihen laitankin sen että olisi kiva tavata. Tiedän jo etukäteen, että emme tule tapaamaan. Tuntuisi vaan niin tyhmältä kirjoittaa "olen siellä ma-pe", koska olen kokenut että mielummin varoitan häntä etukäteen että olen siellä, ettemme joutuisi noloon tilanteeseen törmätessämme vahingossa.

 

[Vieras]

Kuin lukisin omaa tekstiäni... Minullakin oli todella hyvä ystävä, molemmin puolin olimme tärkeitä toisillemme. Sitten menin naimisiin, sain lapsen. Yritin pitää yhteyttä, kutsua kylään, lenkille, soitin, lähetin viestiä ja jopa kysyin olenko jotenkin tietämättäni loukannut. Ei selitystä. Kaikki yhteys loppui ja sitä ihmettelivät ulkopuolisetkin. Vuosia on kulunut ja suren ja ihmettelen asiaa edelleen. Ymmärrän siis sinua!

 

[vieras]

enpä minä ainakaan enää ilmottelesi.nähdessäni sanoisin vaan hei..jos sitäkään.mitäpä tuota seuraa tuputtamaan jos ei kelpaa

En minä niitä enää siksi lähettelekään, että tuputtaisin seuraani, vaikka kohteliaisuuden vuoksi siihen laitankin sen että olisi kiva tavata. Tiedän jo etukäteen, että emme tule tapaamaan. Tuntuisi vaan niin tyhmältä kirjoittaa "olen siellä ma-pe", koska olen kokenut että mielummin varoitan häntä etukäteen että olen siellä, ettemme joutuisi noloon tilanteeseen törmätessämme vahingossa.

no ei varmaan kannata laittaa enää ollenkaan.mitä tuota varottelemaan.voisittehan te ihan hyvin nähdä muuallakin..en ainakaan minä viittis ilmotella

 

[ei enää viestejä]

unohda koko ihminen

 

[Sabira]

Juu, mullakin oli tosi hyvä ystävä viitisen vuotta sitten. Tää ystävä loukkasi mua todella pahasti, haukkui suurin piirtein kaikesta mahdollisesta. Halusi pitää taukoa ystävyydessämme. No, kun häntä kuuntelin, niin halusin kyllä minäkin. Joitain sähköpostiviestejä olen hänelle laittanut sen jälkeen ja hän takaisin päin. Mutta koskaan ei pahoitellut käytöstään. Kun kaupungilla tuli joskus vastaan, niin hymyili mulle leveästi ja jotenkin yliystävällisen maireasti. Eli siis mun pitäis vaan unohtaa ja olla kuin ei mitään oliskaan tapahtunut?! Sori mut ei onnistu, ei multa. :/

 

[Herkkis äiti]

Minulla on hieman sama tilanne erään entisen opiskelukaverini kanssa. Otan häneen yhteyksiä ehkä kerran pari vuodessa, tarkoittaen sitä että soitan hänelle ja päivitämme tapahtumat edellisen yhteyden oton jälkeen. Asumme useiden satojen kilometrien päässä toisistamme, joten soittaminen ainoa mahdollisuus. Tosin sain viimeksi soittaessani häneltä myös sp-osoitteen, johon laitoin lupaamaani viestiä ja kuviakin.
Tästä ystävästä ei vaan ole kuulunut tuon puhelun ja viestin lähettämisen jälkeen taaskaan yhtään mitään. Mietin että mikä minussa mahtaa olla vikana, kun hän ei lupauksistaan ja puheistaan huolimatta pidä/ota yhteyttä minuun ? Vaikka teen sen hänelle helpoksi sähköpostilla tms. tavalla. Onko hän vain niin laiska vai onko kyse siitä, että hän ei kehtaa sanoa minulle että ei halua enää minua tuntea ja olla yhteydessä minuun millään tavalla.
Puhelimessa hän siis joko osaa teeskennellä hyvin ystävällistä tai sitten hän on muuttunut kieroksi kuin korkkiruuvi. Vai mistä tässä oikein on kyse? Tai sitten minä tyhmä en ymmärrä, että seuraani ja yhteyden ottoani ei enää kaivata.

 

[ap]

no ei varmaan kannata laittaa enää ollenkaan.mitä tuota varottelemaan.voisittehan te ihan hyvin nähdä muuallakin..en ainakaan minä viittis ilmotella

Ei me oikein muualla voitaisi törmätä, ainakaan kovinkaan todennäköisesti. Asun niin kaukana hänestä, sukulaisuussuhteiden vuoksi käyn kuitenkin tällä pienellä paikkakunnalla, jolla hänkin asuu.

Ehkäpä teen sitten kuitenkin niin, että tästä lähtien en enää varottele. Eihän minulla kuitenkaan itselläni loppujen lopuksi ole mitään syytä tuntea oloani kiusalliseksi, en edes tiedä miksi välit katkaistiin ja tiedän käyttäytyneeni hyvin häntä kohtaan. Jos hän kiusaantuu törmätessään minuun, niin se on sitten hänen ongelmansa, ei minun.

En edes tiedä, miksi olen näin monta vuotta jaksanut välittää siitä, etten vaan aiheuttaisi hänelle kiusallista tilannetta :|

 

[ap]

Kuin lukisin omaa tekstiäni... Minullakin oli todella hyvä ystävä, molemmin puolin olimme tärkeitä toisillemme. Sitten menin naimisiin, sain lapsen. Yritin pitää yhteyttä, kutsua kylään, lenkille, soitin, lähetin viestiä ja jopa kysyin olenko jotenkin tietämättäni loukannut. Ei selitystä. Kaikki yhteys loppui ja sitä ihmettelivät ulkopuolisetkin. Vuosia on kulunut ja suren ja ihmettelen asiaa edelleen. Ymmärrän siis sinua!

Niin, jos olisi saanut jonkunlaisen selityksen niin asia olisi helpompi vain jättää taakseen ja unohtaa. Nyt minulla ei oikeasti ole aavistustakaan siitä, että mitä tapahtui, enkä sitä koskaan saa tietääkään. En tiedä miksi ihmiset eivät voi kertoa syytä, miksi välit katkaistaan? Mitä väliä sillä sitten enää olisi, se selittämättä jättäminenkin loukkaa, sama kai se sitten olisi kertoa että en vaan pidä sinusta enää enkä halua olla sinun kanssasi missään tekemisissä.

 

[ap]

Lisään vielä sen, että tämä ystävä on itse asiassa minulle sukua, joten väistämättä aina silloin tällöin ja oikeastaan aika useinkin kuulen hänen kuulumisiaan. Hän on katkaissut välit myös kaikkiin muihin tämän puolen sukulaisiin, toisen puolen sukulaisista en tiedä.