Tiedän, että sinkkuus on useimmiten täysin omasta viallisuudesta johtuvaa, mutta viihdytän teitä silti..

[Mrs Shillelagh]

Se sinkkuus johtuu siis siitä, että on niin viallinen, ettei saa tuon parempia treffikavereita.

Kristallipallosta katsotaan ne toisen mielipiteet ensitapaamisilla?

Kyllä ne mielipiteet on olemassa jo ensitreffeillä, vaikkei niitä ääneen sanottaisikaan.

Aijahas. Vai niin :flower:

Jokainenhan saa ansionsa mukaan. Maailma on oikeudenmukainen, pitkässä juoksussa.

 

[Kippuravarvas]

Tuli mieleen, että ehkä palstalaiset elävät epätyydyttävissä suhteissa, jos hetkeäkään miettimättä laittavat sen kakkossijalle.

Niin varmaan joo.

 

[onnellinen]

Musta ideaalitilanteessa miestä ja lapsia rakastaa ihan yhtä paljon eri tavalla vain. Mä ajattelen niin, että ensinnäkin ne lapset ovat rakkauden hedelmä, ja lasten synnyttyäkin, sen rakkauden eteen pitää tehdä töitä. Lapset näkevät kotona sitä puolisoiden keskinäistä suhdetta, rakkautta, saavat parisuhteen mallia. Ja kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät parisuhteen rooli kasvaa, se on kahden aikuisen suhde. Lapset eivät enää tarvitse sinua päivittäin, mutta se puoliso voi olla paras ystäväsi, rakastaja, läheisin ihminen, joka tuntee sinut läpikotaisin, ja aivan eri tavalla kuin lapset ikinä. Puoliso tietää ja tuntee asioita, joita minun vanhempani eivät minusta tiedä, ja minä tiedän puolisostani asioita, joita hänen äitinsä ei tiedä, tai meidän lapsemme eivät tiedä, eivätkä koskaan tule tietämäänkään. Ja sen puolisonsa kanssa, voi jakaa myös rakkauden lapsiin, joskus myös ne vihan tunteet, jotka lapsi aiheuttaa, hänen kanssaan voi jakaa ihan kaiken.

Kiitos, amen, näin minäkin olisin sanonut jos olisin sen osannut muotoilla! :flower:

Sama täällä. En ihmettele yhtään miksi tämäkin palsta on täynnä yh-mammoja: jaetaan perhe niin, että äiti + lapset vastaan mies.

 

[Rollolainen]

jos mun pitäis valita lasen tai puolison väliltä, valitsisin llapset.
Tottakai puolisoani myös rakastan, mutta lapset on kuitenkin osa minua.

 

[vieras]

Se sinkkuus johtuu siis siitä, että on niin viallinen, ettei saa tuon parempia treffikavereita.

Kristallipallosta katsotaan ne toisen mielipiteet ensitapaamisilla?

Kyllä ne mielipiteet on olemassa jo ensitreffeillä, vaikkei niitä ääneen sanottaisikaan.

Aijahas. Vai niin :flower:

Jokainenhan saa ansionsa mukaan. Maailma on oikeudenmukainen, pitkässä juoksussa.

Sä olet yhä yhdessä ensimmäisen treffikumppanisi kanssa vai?

 

[Kylkiluu]

Tuli mieleen, että ehkä palstalaiset elävät epätyydyttävissä suhteissa, jos hetkeäkään miettimättä laittavat sen kakkossijalle.

Näin yksioikoista päätelmää en vetäisi. On luonnollista, että oma lihaa ja verta oleva jälkeläinen on vanhemmalle maailman tärkein ihminen, joka laitetaan aina etusijalle.
Rakkaus puolisoon ja rakkaus lapseen/lapsiin eivät oikeastaan ole vertailukelpoisia asioita, mutta jos mun pitäisi päättää, luovunko miehestäni vai lapsistani, vastausta ei tarvitse miettiä. Ilman miestäni voin elää, ilman lapsiani mun olisi hyvin vaikeaa kuvitella eläväni.

 

[Mrs Shillelagh]

Se sinkkuus johtuu siis siitä, että on niin viallinen, ettei saa tuon parempia treffikavereita.

Kristallipallosta katsotaan ne toisen mielipiteet ensitapaamisilla?

Kyllä ne mielipiteet on olemassa jo ensitreffeillä, vaikkei niitä ääneen sanottaisikaan.

Aijahas. Vai niin :flower:

Jokainenhan saa ansionsa mukaan. Maailma on oikeudenmukainen, pitkässä juoksussa.

Sä olet yhä yhdessä ensimmäisen treffikumppanisi kanssa vai?

Miten niin? En mä ole läheskään täydellinen, enkä ole koskaan niin väittänytkään. Tosin olen kyllä yhä yhdessä ensimmäisen varteenotettavan treffikumppanini kanssa. En ole mennyt hörhöjen kanssa liian pitkälle, siinä olen ollut kyllä fiksu, toisin kuin useimmat.

 

[Emilyn]

Se sinkkuus johtuu siis siitä, että on niin viallinen, ettei saa tuon parempia treffikavereita.

Kristallipallosta katsotaan ne toisen mielipiteet ensitapaamisilla?

Kyllä ne mielipiteet on olemassa jo ensitreffeillä, vaikkei niitä ääneen sanottaisikaan.

Aijahas. Vai niin :flower:

Jokainenhan saa ansionsa mukaan. Maailma on oikeudenmukainen, pitkässä juoksussa.

Sä olet yhä yhdessä ensimmäisen treffikumppanisi kanssa vai?

Miten niin? En mä ole läheskään täydellinen, enkä ole koskaan niin väittänytkään. Tosin olen kyllä yhä yhdessä ensimmäisen varteenotettavan treffikumppanini kanssa. En ole mennyt hörhöjen kanssa liian pitkälle, siinä olen ollut kyllä fiksu, toisin kuin useimmat.

Niin, helppohan se on sanoa jos toinen ensin esittää jotain muuta ja vasta myöhemmin kertookin todelliset mielipiteensä. Vaikea sitä on kaikkea toisesta ensitreffeillä irti kiskoa.

 

[Non compos mentis]

Ei kai mielipide-ero tarkoita eroa älyssä? En minä ainakaan kuvittele toista mielipidettä kannattavien olevan tyhmiä, ainakaan automaattisesti. Tilastollisesti kenties keskivertoja älyltään, mutta ei kuitenkaan älyn puutteesta kerro eriävä ajatus.

 

[Lentokala]

Mä en edes halunnu lapsia ennen kuin reilusti yli 20-vuotiaana, aiemmin en tykänny lapsista ollenkaan.

Kyllä meitäkin on, joilla ei ole sisäänrakennettuna äidinrakkautta syntymättömiä lapsia kohtaan.

En oo minäkään tykänny koskaan lapsista, ennen kun sain omani.
Mutta veri on vettä sakeampaa. Ainakin uskon niin.

Niinpä, mutta mä sisäistin asian vasta synnärillä esikoisen tultua maailmaan.

Mulla oli synnärilläkin vielä ihan outo olo, että oonko mä tuon äiti?
Tunteet heräsivät vasta ekojen viikkojen ja kuukausien myötä esikoisen kanssa.
Ja mä en edes ajatellut lapsia alle 30 vuotiaana!

 

[heh]

Tuli mieleen, että ehkä palstalaiset elävät epätyydyttävissä suhteissa, jos hetkeäkään miettimättä laittavat sen kakkossijalle.

Niin varmaan joo.

No sulla ei oo lapsia, kyl sä sit tajuut ku saat niitä.

 

[Scarlett O Harava]

Mun mielestä rakkaus lapsiin on täysin erilaista kuin rakkaus mieheen eikä sen takia niitä voi verrata kumpi menee etusijalle.

 

[päätön]

jaa että viallisuudesta, no voihan se sitäkin olla ...

 

[Kippuravarvas]

Tuli mieleen, että ehkä palstalaiset elävät epätyydyttävissä suhteissa, jos hetkeäkään miettimättä laittavat sen kakkossijalle.

Niin varmaan joo.

No sulla ei oo lapsia, kyl sä sit tajuut ku saat niitä.

Siis kellä? Tai varmaan meinaat tuota pauhaavaa,,

 

[Miettikääpä tätä:]

lapsille se isän ja äidin välinen suhde on kaikkein tärkein. Tätä on tutkittukin: lapset toivovat, että vanhemmat eivät eroaisi, vaikka suhde olisi hieman huonokin. Siksi muistakaa, että se puoliso on tärkeä, lapsenne takia!

 

[jan]

Hmm. Tutustuin vaimooni 16 vuotiaana ja olimme yhdessä 25 vuotta. Vaimo oli minulle aina number one, sen jälkeen lapset ja sitten vasta muut ihmiset ja asiat. Eron jälkeen lapset astuivat minulla ykkössijalle. Kukaan toinen nainen ei kuitenkaan koskaan voisi mennä lasteni edelle. Ihmiset arvottavat asioita eri tavalla - esim. ex-vaimon arvojärjestys oli jotakuinkin tällainen: hän itse, hänen ystävänsä, harrastukset, lapset, työ, opiskelu, mies.

 

[Scarlett O Harava]

lapsille se isän ja äidin välinen suhde on kaikkein tärkein. Tätä on tutkittukin: lapset toivovat, että vanhemmat eivät eroaisi, vaikka suhde olisi hieman huonokin. Siksi muistakaa, että se puoliso on tärkeä, lapsenne takia!

Riippu lapsen iästä, joku teini voi jo oikiasti toivoa, että vanhemmat eroaa jos perhe-elämä kärsii vanhempien riidoista. Mä itte ainakin olin helpottunut lopulta, kun vanhemmat eros.

Mun likka ei edes muista sitä aikaa, kun olen ollut hänen isänsä kanssa joten ei hän voi sitä kaivata.

 

[kookosta]

Jos rakastaa lapsiaan enemmän kuin puolisoaan, se näkyy suhteessa jatkuvasti keskellä arkea"

Tässä on kyllä vinha perä, niinhän siinä usein käy että kun lapsi syntyy, niin parisuhde jää kakkoseksi jopa moneksi vuodeksi, eikä välttämättä enää sieltä suosta nouse...vai löytyykö palstalta joku joka ei tunne/tiedä yhtään vastaavaa esimerkkiä?

Mulla ei lapsia ole, mutta toivon silti, että jos me joskus päätetään hankkia lapsi ja sellainen saadaan, niin jaksettaisiin ensin huolehtia siitä suhteesta ja siinä samalla sitten lapsesta. Uskon ensisijaisesti siihen, että jos vanhempien suhde voi hyvin (jos siis ovat saman katon alla vielä ), niin lapsikin voi hyvin.

Toki, mutta kuten sanoinkin ne eivät sulje toisiaan mitenkään pois että molemmat suhteet ovat kunnossa. Ko. mies oli sitä mieltä, että jos "Titanic"-tilanteessa päättää pelastaa lapsensa puolisonsa sijaan, se näkyy arjessa.. eihän tuollaisia tilanteita oikeast edes tule ja arkea eletään siten, että kaikilla on hyvä olla ja tottakai ne jotka kaipaavat huolenpitoa eniten, ovat ykkösenä. Ei se tarkoita sitä, että parisuhde unohdettaisiin ja elämässä olisi vain lapset.

Mulle tulee vaan mieleen että moisessa Titanic-tilanteessa (jos mietitään realistisia tilanteita missä on vaarana kuolla, esim tulipalo) aivan taatusti miehen kanssa yritettäisi pelastaa lapset yhdessä, viis meistä. Ei tarvitsisi ajatella kuka pelastuu ensin.

 

[vieras]

lapsille se isän ja äidin välinen suhde on kaikkein tärkein. Tätä on tutkittukin: lapset toivovat, että vanhemmat eivät eroaisi, vaikka suhde olisi hieman huonokin. Siksi muistakaa, että se puoliso on tärkeä, lapsenne takia!

mä toivoin vanhempien eroa ala-asteikäisenä jo. Sitä jatkuvaa piikittelyä, mökötystä jne vaan ei jaksa...

 

[kookosta]

lapsille se isän ja äidin välinen suhde on kaikkein tärkein. Tätä on tutkittukin: lapset toivovat, että vanhemmat eivät eroaisi, vaikka suhde olisi hieman huonokin. Siksi muistakaa, että se puoliso on tärkeä, lapsenne takia!

Riippu lapsen iästä, joku teini voi jo oikiasti toivoa, että vanhemmat eroaa jos perhe-elämä kärsii vanhempien riidoista. Mä itte ainakin olin helpottunut lopulta, kun vanhemmat eros.

Mun likka ei edes muista sitä aikaa, kun olen ollut hänen isänsä kanssa joten ei hän voi sitä kaivata.

Sitä ei voi tietää.
Mä en oikeastaan muista sitä kun vanhemmat oli yhdessä mutta olen kaivannut sellaista arkea joskus missä isä olisi ollut myös mukana ja tuntenut tiettyä katkeruutta sisarpuolia kohtaan jotka saivat elää lapsuuden mihin kuului kumpikin vanhempi saman katon alla.

 

[heh]

Tuli mieleen, että ehkä palstalaiset elävät epätyydyttävissä suhteissa, jos hetkeäkään miettimättä laittavat sen kakkossijalle.

Niin varmaan joo.

No sulla ei oo lapsia, kyl sä sit tajuut ku saat niitä.

Siis kellä? Tai varmaan meinaat tuota pauhaavaa,,

jep sitä juuri en sinnuu

 

[Rytkäätys]

Jos rakastaa lapsiaan enemmän kuin puolisoaan, se näkyy suhteessa jatkuvasti keskellä arkea"

Tässä on kyllä vinha perä, niinhän siinä usein käy että kun lapsi syntyy, niin parisuhde jää kakkoseksi jopa moneksi vuodeksi, eikä välttämättä enää sieltä suosta nouse...vai löytyykö palstalta joku joka ei tunne/tiedä yhtään vastaavaa esimerkkiä?

Mulla ei lapsia ole, mutta toivon silti, että jos me joskus päätetään hankkia lapsi ja sellainen saadaan, niin jaksettaisiin ensin huolehtia siitä suhteesta ja siinä samalla sitten lapsesta. Uskon ensisijaisesti siihen, että jos vanhempien suhde voi hyvin (jos siis ovat saman katon alla vielä ), niin lapsikin voi hyvin.

Olen tismalleen samaa mieltä ja rakkauden täyttämässä kodissa lapsikin tuntee olevansa rakastettu, ei suinkaan se, että vanhemmat rakastavat toisiaan yhtä paljon kuin lapsiaan, tarkoita sitä että se olisi lapselta jotenkin pois!

 

[Rytkäätys]

Ihmiset ei halua kadottaa sitä hehkua parisuhteesta. Mutta se on kuitenkin eri asia, kuin rakkaus lapseen.
Ehkä niitä ei voi mitata sillä tavalla, mutta rakkaus lapseen pitää sisällään niin paljon sellaista vastuuta, että se menee, tai sen kuuluu mennä etusijalle, vaikkei kyse ole rakkauden määrästä. Kyse on rakkauden luonteesta.

Vastuuta nimen omaan, sillä tavalla se eroaa siitä rakkaudesta mitä kumppania kohtaan tuntee. Mutta yhtä syvää ja juurtunutta minulla ainakin on rakkaus sekä miestä että lasta kohtaan, molempia katsoessa ja kuunnellessa sydän pakahtuu rakkaudesta ja onnesta.
Ei se ole minkään "hehkun" säilyttämistä vaan sitä että se rakkaus vuosien myötä lujittuu, kasvaa ja vahvistuu.

 

[Rytkäätys]

Musta ideaalitilanteessa miestä ja lapsia rakastaa ihan yhtä paljon eri tavalla vain. Mä ajattelen niin, että ensinnäkin ne lapset ovat rakkauden hedelmä, ja lasten synnyttyäkin, sen rakkauden eteen pitää tehdä töitä. Lapset näkevät kotona sitä puolisoiden keskinäistä suhdetta, rakkautta, saavat parisuhteen mallia. Ja kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät parisuhteen rooli kasvaa, se on kahden aikuisen suhde. Lapset eivät enää tarvitse sinua päivittäin, mutta se puoliso voi olla paras ystäväsi, rakastaja, läheisin ihminen, joka tuntee sinut läpikotaisin, ja aivan eri tavalla kuin lapset ikinä. Puoliso tietää ja tuntee asioita, joita minun vanhempani eivät minusta tiedä, ja minä tiedän puolisostani asioita, joita hänen äitinsä ei tiedä, tai meidän lapsemme eivät tiedä, eivätkä koskaan tule tietämäänkään. Ja sen puolisonsa kanssa, voi jakaa myös rakkauden lapsiin, joskus myös ne vihan tunteet, jotka lapsi aiheuttaa, hänen kanssaan voi jakaa ihan kaiken.

Ihana kirjoitus! Juuri näin! Lisään vielä että lapsethan ovat meillä ikään kuin lainassa, he lähtevät aikoinaan omille siivilleen ja löytävät ne omat rakkaudenkohteensa. Puoliso jää ja seisoo rinnalla loppuelämän juuri kuten kirjoitit.

 

[Rytkäätys]

jos mun pitäis valita lasen tai puolison väliltä, valitsisin llapset.
Tottakai puolisoani myös rakastan, mutta lapset on kuitenkin osa minua.

Minä tunnen niin, että ehdottomasti mieheni on osa minua, toinen puoliskoni. Me olemme me, emme minä ja mies, tai mies ja tuo.