Tiedän, että sinkkuus on useimmiten täysin omasta viallisuudesta johtuvaa, mutta viihdytän teitä silti..

[Lunatic]

Niin, voihan sitä olla että kyseisen miehen mieli joskus muuttuu jos niitä omia lapsia tulee jonkun kanssa hankkineeksi. Eihän tapaus (tapailtiin siis joskus 7 vuotta sitten) aikoinaan suostunut edes kissojani ottamaan autonsa kyytiin, mutta nyt oli niin kissoista tykkäävä että.

Ja olihan siinä vielä yksi toinenkin asennevamma. Mies oli sitä mieltä, että naiset eivät kiinnostu miehestä ellei miehellä ole autoa - tämä koski kuulemma myös minua, vaikka en edes häneen tutustuessani taas aluksi tiennyt, omistaako autoa ylipäätään. Ja hänhän ostaa kuulemma auton vain uutena! No, rakentakoot tulevaa suhdettaan Audinsa ympärille

hahhaha mikä persmolo.
Mistä noita sikiää.

 

[Besserwisser]

Kyllä mäkin lapsettomana kuvittelin, että rakkaus omaan puolisoon on miljoona kertaa suurempaa kuin rakkaus omiin lapsiin voisi koskaan olla.

En minä vaan.
Olen aina ajatellut rakkauden lapseen olevan jotain, mitä ei voi sanoin kuvata, jotain niin suurta ettei muuta voi rakastaa samalla tavoin.

Sulla onkin varmaan ollut sitten onnellinen lapsuus.

 

[Lunatic]

Mitä sä vaahtoat? Onko se keneltäkään pois, jos en lapsettomana osannut kuvitella, millaista rakkaus omiin lapsiin on?

Sori, en vaahdonnu. Ei ollu tarkotus ainakaan. :ashamed:
Ihmettelin vaan miten joku voi edes lapsettomana kuvitella niin, että joku mies olis rakkaampi kuin omaa lihaa ja verta oleva jälkeläinen. =)

 

[Emilyn]

Mitä sä vaahtoat? Onko se keneltäkään pois, jos en lapsettomana osannut kuvitella, millaista rakkaus omiin lapsiin on?

Sori, en vaahdonnu. Ei ollu tarkotus ainakaan. :ashamed:
Ihmettelin vaan miten joku voi edes lapsettomana kuvitella niin, että joku mies olis rakkaampi kuin omaa lihaa ja verta oleva jälkeläinen. =)

Katos, katos, täältähän löytyi tekstin takaa ihminen

Ja sitäpaitsi, et sä niiiiin vanha voi olla etteikö se Toivo voisi vielä edes haparasti horjua elossa!

 

[Lunatic]

Katos, katos, täältähän löytyi tekstin takaa ihminen

!

Samaa olen kahden viime päivän aikana ajatellu susta. Olenkohan rakastunut.. :xmas:

 

[Besserwisser]

Mitä sä vaahtoat? Onko se keneltäkään pois, jos en lapsettomana osannut kuvitella, millaista rakkaus omiin lapsiin on?

Sori, en vaahdonnu. Ei ollu tarkotus ainakaan. :ashamed:
Ihmettelin vaan miten joku voi edes lapsettomana kuvitella niin, että joku mies olis rakkaampi kuin omaa lihaa ja verta oleva jälkeläinen. =)

Mä en edes halunnu lapsia ennen kuin reilusti yli 20-vuotiaana, aiemmin en tykänny lapsista ollenkaan.

Kyllä meitäkin on, joilla ei ole sisäänrakennettuna äidinrakkautta syntymättömiä lapsia kohtaan.

 

[Emilyn]

Katos, katos, täältähän löytyi tekstin takaa ihminen

!

Samaa olen kahden viime päivän aikana ajatellu susta. Olenkohan rakastunut.. :xmas:

Soot ihana :heart:

*nauraa räkättää ääneen*

 

[Lunatic]

Soot ihana :heart:

*nauraa räkättää ääneen*

Varo vaan, tai tulen sillini kanssa oven taa.

 

[Lunatic]

Mä en edes halunnu lapsia ennen kuin reilusti yli 20-vuotiaana, aiemmin en tykänny lapsista ollenkaan.

Kyllä meitäkin on, joilla ei ole sisäänrakennettuna äidinrakkautta syntymättömiä lapsia kohtaan.

En oo minäkään tykänny koskaan lapsista, ennen kun sain omani.
Mutta veri on vettä sakeampaa. Ainakin uskon niin.

 

[PauhaavaSydän]

Jos rakastaa lapsiaan enemmän kuin puolisoaan, se näkyy suhteessa jatkuvasti keskellä arkea"

Tässä on kyllä vinha perä, niinhän siinä usein käy että kun lapsi syntyy, niin parisuhde jää kakkoseksi jopa moneksi vuodeksi, eikä välttämättä enää sieltä suosta nouse...vai löytyykö palstalta joku joka ei tunne/tiedä yhtään vastaavaa esimerkkiä?

Mulla ei lapsia ole, mutta toivon silti, että jos me joskus päätetään hankkia lapsi ja sellainen saadaan, niin jaksettaisiin ensin huolehtia siitä suhteesta ja siinä samalla sitten lapsesta. Uskon ensisijaisesti siihen, että jos vanhempien suhde voi hyvin (jos siis ovat saman katon alla vielä ), niin lapsikin voi hyvin.

 

[Besserwisser]

Mä en edes halunnu lapsia ennen kuin reilusti yli 20-vuotiaana, aiemmin en tykänny lapsista ollenkaan.

Kyllä meitäkin on, joilla ei ole sisäänrakennettuna äidinrakkautta syntymättömiä lapsia kohtaan.

En oo minäkään tykänny koskaan lapsista, ennen kun sain omani.
Mutta veri on vettä sakeampaa. Ainakin uskon niin.

Niinpä, mutta mä sisäistin asian vasta synnärillä esikoisen tultua maailmaan.

 

[Kippuravarvas]

Jos rakastaa lapsiaan enemmän kuin puolisoaan, se näkyy suhteessa jatkuvasti keskellä arkea"

Tässä on kyllä vinha perä, niinhän siinä usein käy että kun lapsi syntyy, niin parisuhde jää kakkoseksi jopa moneksi vuodeksi, eikä välttämättä enää sieltä suosta nouse...vai löytyykö palstalta joku joka ei tunne/tiedä yhtään vastaavaa esimerkkiä?

Mulla ei lapsia ole, mutta toivon silti, että jos me joskus päätetään hankkia lapsi ja sellainen saadaan, niin jaksettaisiin ensin huolehtia siitä suhteesta ja siinä samalla sitten lapsesta. Uskon ensisijaisesti siihen, että jos vanhempien suhde voi hyvin (jos siis ovat saman katon alla vielä ), niin lapsikin voi hyvin.

Mä taas olen sitä mieltä että aina ensin lapset ja sitten muut asiat.

 

[Emilyn]

Jos rakastaa lapsiaan enemmän kuin puolisoaan, se näkyy suhteessa jatkuvasti keskellä arkea"

Tässä on kyllä vinha perä, niinhän siinä usein käy että kun lapsi syntyy, niin parisuhde jää kakkoseksi jopa moneksi vuodeksi, eikä välttämättä enää sieltä suosta nouse...vai löytyykö palstalta joku joka ei tunne/tiedä yhtään vastaavaa esimerkkiä?

Mulla ei lapsia ole, mutta toivon silti, että jos me joskus päätetään hankkia lapsi ja sellainen saadaan, niin jaksettaisiin ensin huolehtia siitä suhteesta ja siinä samalla sitten lapsesta. Uskon ensisijaisesti siihen, että jos vanhempien suhde voi hyvin (jos siis ovat saman katon alla vielä ), niin lapsikin voi hyvin.

Toki, mutta kuten sanoinkin ne eivät sulje toisiaan mitenkään pois että molemmat suhteet ovat kunnossa. Ko. mies oli sitä mieltä, että jos "Titanic"-tilanteessa päättää pelastaa lapsensa puolisonsa sijaan, se näkyy arjessa.. eihän tuollaisia tilanteita oikeast edes tule ja arkea eletään siten, että kaikilla on hyvä olla ja tottakai ne jotka kaipaavat huolenpitoa eniten, ovat ykkösenä. Ei se tarkoita sitä, että parisuhde unohdettaisiin ja elämässä olisi vain lapset.

 

[jep]

Jos rakastaa lapsiaan enemmän kuin puolisoaan, se näkyy suhteessa jatkuvasti keskellä arkea"

Tässä on kyllä vinha perä, niinhän siinä usein käy että kun lapsi syntyy, niin parisuhde jää kakkoseksi jopa moneksi vuodeksi, eikä välttämättä enää sieltä suosta nouse...vai löytyykö palstalta joku joka ei tunne/tiedä yhtään vastaavaa esimerkkiä?

Mulla ei lapsia ole, mutta toivon silti, että jos me joskus päätetään hankkia lapsi ja sellainen saadaan, niin jaksettaisiin ensin huolehtia siitä suhteesta ja siinä samalla sitten lapsesta. Uskon ensisijaisesti siihen, että jos vanhempien suhde voi hyvin (jos siis ovat saman katon alla vielä ), niin lapsikin voi hyvin.

Tämä on kyllä totta. Lapsen koti on vanhempien välisessä suhteessa. Vaikka saattaa tuntua, että lapset on rakkaimpia, ei saisi unohtaa ja laiminlyödä puolisoakaan.

 

[Rukoilijasirkka]

Ihmiset ei halua kadottaa sitä hehkua parisuhteesta. Mutta se on kuitenkin eri asia, kuin rakkaus lapseen.
Ehkä niitä ei voi mitata sillä tavalla, mutta rakkaus lapseen pitää sisällään niin paljon sellaista vastuuta, että se menee, tai sen kuuluu mennä etusijalle, vaikkei kyse ole rakkauden määrästä. Kyse on rakkauden luonteesta.

 

[Emilyn]

Soot ihana :heart:

*nauraa räkättää ääneen*

Varo vaan, tai tulen sillini kanssa oven taa.

Nauroin profiilillesi eikä meinannut vessassa käynnistäkään tulla mitään, kun nauratti pöntölläkin :xmas:

Sun kanssa voisi ollakin mielenkiintoinen palstatapaaminen, missähän päin sä asuitkaan

 

[PauhaavaSydän]

Ja olihan siinä vielä yksi toinenkin asennevamma. Mies oli sitä mieltä, että naiset eivät kiinnostu miehestä ellei miehellä ole autoa - tämä koski kuulemma myös minua, vaikka en edes häneen tutustuessani taas aluksi tiennyt, omistaako autoa ylipäätään. Ja hänhän ostaa kuulemma auton vain uutena! No, rakentakoot tulevaa suhdettaan Audinsa ympärille

Järkkyä. Mieluummin mies jolla ei ole autoa ollenkaan ja on vielä ylpeä siitä, kuin mies jolla on tuollaiset mielipiteet. Mainitsinko että meillä ei siis ole autoa lainkaan, ei varmaan yllätä ...

 

[Mrs Shillelagh]

Se sinkkuus johtuu siis siitä, että on niin viallinen, ettei saa tuon parempia treffikavereita.

 

[Emilyn]

Se sinkkuus johtuu siis siitä, että on niin viallinen, ettei saa tuon parempia treffikavereita.

Kristallipallosta katsotaan ne toisen mielipiteet ensitapaamisilla?

 

[vieras]

Se sinkkuus johtuu siis siitä, että on niin viallinen, ettei saa tuon parempia treffikavereita.

Aivan näin ja sitten jos jonkun hyvän saa niin se kyllä huomaa hetken päästä millaiseen naiseen lankesi ja yrittää laukoa sammakoita suustaan että pääsis eroon

 

[Mrs Shillelagh]

Se sinkkuus johtuu siis siitä, että on niin viallinen, ettei saa tuon parempia treffikavereita.

Kristallipallosta katsotaan ne toisen mielipiteet ensitapaamisilla?

Kyllä ne mielipiteet on olemassa jo ensitreffeillä, vaikkei niitä ääneen sanottaisikaan.

 

[Emilyn]

Se sinkkuus johtuu siis siitä, että on niin viallinen, ettei saa tuon parempia treffikavereita.

Kristallipallosta katsotaan ne toisen mielipiteet ensitapaamisilla?

Kyllä ne mielipiteet on olemassa jo ensitreffeillä, vaikkei niitä ääneen sanottaisikaan.

Aijahas. Vai niin :flower:

 

[poikia3]

Musta ideaalitilanteessa miestä ja lapsia rakastaa ihan yhtä paljon eri tavalla vain. Mä ajattelen niin, että ensinnäkin ne lapset ovat rakkauden hedelmä, ja lasten synnyttyäkin, sen rakkauden eteen pitää tehdä töitä. Lapset näkevät kotona sitä puolisoiden keskinäistä suhdetta, rakkautta, saavat parisuhteen mallia. Ja kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät parisuhteen rooli kasvaa, se on kahden aikuisen suhde. Lapset eivät enää tarvitse sinua päivittäin, mutta se puoliso voi olla paras ystäväsi, rakastaja, läheisin ihminen, joka tuntee sinut läpikotaisin, ja aivan eri tavalla kuin lapset ikinä. Puoliso tietää ja tuntee asioita, joita minun vanhempani eivät minusta tiedä, ja minä tiedän puolisostani asioita, joita hänen äitinsä ei tiedä, tai meidän lapsemme eivät tiedä, eivätkä koskaan tule tietämäänkään. Ja sen puolisonsa kanssa, voi jakaa myös rakkauden lapsiin, joskus myös ne vihan tunteet, jotka lapsi aiheuttaa, hänen kanssaan voi jakaa ihan kaiken.

 

[PauhaavaSydän]

Musta ideaalitilanteessa miestä ja lapsia rakastaa ihan yhtä paljon eri tavalla vain. Mä ajattelen niin, että ensinnäkin ne lapset ovat rakkauden hedelmä, ja lasten synnyttyäkin, sen rakkauden eteen pitää tehdä töitä. Lapset näkevät kotona sitä puolisoiden keskinäistä suhdetta, rakkautta, saavat parisuhteen mallia. Ja kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät parisuhteen rooli kasvaa, se on kahden aikuisen suhde. Lapset eivät enää tarvitse sinua päivittäin, mutta se puoliso voi olla paras ystäväsi, rakastaja, läheisin ihminen, joka tuntee sinut läpikotaisin, ja aivan eri tavalla kuin lapset ikinä. Puoliso tietää ja tuntee asioita, joita minun vanhempani eivät minusta tiedä, ja minä tiedän puolisostani asioita, joita hänen äitinsä ei tiedä, tai meidän lapsemme eivät tiedä, eivätkä koskaan tule tietämäänkään. Ja sen puolisonsa kanssa, voi jakaa myös rakkauden lapsiin, joskus myös ne vihan tunteet, jotka lapsi aiheuttaa, hänen kanssaan voi jakaa ihan kaiken.

Kiitos, amen, näin minäkin olisin sanonut jos olisin sen osannut muotoilla! :flower:

 

[PauhaavaSydän]

Tuli mieleen, että ehkä palstalaiset elävät epätyydyttävissä suhteissa, jos hetkeäkään miettimättä laittavat sen kakkossijalle.