Tiedän, että sinkkuus on useimmiten täysin omasta viallisuudesta johtuvaa, mutta viihdytän teitä silti..

[NeitiNasu]

Heiii!! Mäkin olen tavannut tuommoisen miehen, jonka mielestä aikuisten parisuhde/rakkaus on aina ykkönen ja sitten vasta kakkosena lapset.

Mä tapaan sellaisen naisen joka aamu, kun katson peiliin.

 

[Rytkäätys]

Heiii!! Mäkin olen tavannut tuommoisen miehen, jonka mielestä aikuisten parisuhde/rakkaus on aina ykkönen ja sitten vasta kakkosena lapset.

Mä tapaan sellaisen naisen joka aamu, kun katson peiliin.

Mulle ne kaksi asiaa ovat yhtä tärkeitä pitämään perhettä onnellisena.

 

[metsänpeitto]

PS. Viisas mies on palstalaisten silmissä älykäs, hienoista piireistä itseään ulkomailla asti korkeastikoulutettu, että se siitä mainostetusta älykkyydestä

Millä perusteella se on viisas mies, ja palstalaisten silmissä älykäs?

 

[onnellinen]

Heiii!! Mäkin olen tavannut tuommoisen miehen, jonka mielestä aikuisten parisuhde/rakkaus on aina ykkönen ja sitten vasta kakkosena lapset.

Mä tapaan sellaisen naisen joka aamu, kun katson peiliin.

Peesi!

 

[Madicken04]

En jaksanut kaikkea läpi lukea, mutta varmasti tuon takia onkin hyvä ottaa suhteen alku vähän rauhallisemmin (varsinkin kun kuvioissa on lapsia). Kaikki kun ei aina ole ihan sitä miltä ensitreffeillä näyttää ja ihminen saattaakin jopa nopeasti olla pyörtämässä ne näkemyksensä joilla aluksi yritti toiseen tehdä vaikutusta...

 

[Nyynä]

Kertomalla pari olennaista syistä, miksi eräs tapailusuhde päättyi naisen päätöksestä ja erittäin helposti tuosta noin vaan.

Keskustelu, abortti (ei, kukaan ei ole ollut raskaana eikä edelleenkään aio tullakaan, teoriat on hyvä kuitenkin käsitellä );

Mies; "Kyllähän se abortti on aina elämän tappamista eikä mikään toivottava juttu. Kannan kyllä vastuun asioista"

Aborttikeskustelu osa kaksi myöhemmin;

Mies; "Lapsia ei tehdä vahingossa vaan suunnitellusti. Jos toinen tulisi ehkäisystä huolimatta raskaaksi, eikä suostuisi aborttiin mikäli minä sen haluaisin seurauksena olisi ero enkä ikinä haluaisi olla lapsen kanssa missään tekemissä enkä maksaa elatusmaksuja"

Keskustelu, rakkaus lapsia kohtaan

Mies; "Kumpaa sinä rakastat enemmän, lapsiasi vai aiemmin puolisojasi tai mahdollista uutta puolisoasi. Kukaan nainen ei ole tätä kysymystä läpäissyt"

Nainen; "Tottakai omia lapsiani. Rakkaus heitä kohtaan on aina ja pysyy, kaikesta huolimatta ja he ovat omia jälkeläisiä. Sitä rakkautta ei voi verrata rakkauteen puolisoa kohtaan, koska puoliso on aikuinen ihminen ja puolisoa kohtaan suhde voi päättyä, jos toinen vaikkapa pettää. Lapset ovat ja pysyvät kaikesta huolimatta, heistä tulee huolehtia ja kantaa vastuu"

Mies; "Minä kyllä valitsisi puolison, vaikka olisi omia lapsia. Vaikka suhde päättyisi eroon, rakkaus puolisoa kohtaan on tärkein. Jos rakastaa lapsiaan enemmän kuin puolisoaan, se näkyy suhteessa jatkuvasti keskellä arkea"

:xmas:

PS. Viisas mies on palstalaisten silmissä älykäs, hienoista piireistä itseään ulkomailla asti korkeastikoulutettu, että se siitä mainostetusta älykkyydestä

me ollaan varmaan nyt tapailtu samaa miestä...

ja tuohon viimiseen: EI, se korkeakoulutus ei tee ihmisestä tunneälykästä, kyllä se tunneäly tulee ihan jostain muualta. ellei ole sitä jaettaessa jääny junasta, niinku tuo äijä tuntuis jääneen...

 

[Nyynä]

Heiii!! Mäkin olen tavannut tuommoisen miehen, jonka mielestä aikuisten parisuhde/rakkaus on aina ykkönen ja sitten vasta kakkosena lapset.

Mä tapaan sellaisen naisen joka aamu, kun katson peiliin.

luojan kiitos mie en.

 

[Kerro mulle heti kaikki]

Ymmärrän kyllä tuota rakkaus-juttua siinä mielessä että ihannesuhde pysyy vielä pesän tyhjennyttyäkin, ja vanhempien suhde on lapsen koti.

 

[Mrs Shillelagh]

Se sinkkuus johtuu siis siitä, että on niin viallinen, ettei saa tuon parempia treffikavereita.

Kristallipallosta katsotaan ne toisen mielipiteet ensitapaamisilla?

Kyllä ne mielipiteet on olemassa jo ensitreffeillä, vaikkei niitä ääneen sanottaisikaan.

Aijahas. Vai niin :flower:

Jokainenhan saa ansionsa mukaan. Maailma on oikeudenmukainen, pitkässä juoksussa.

Sä olet yhä yhdessä ensimmäisen treffikumppanisi kanssa vai?

Miten niin? En mä ole läheskään täydellinen, enkä ole koskaan niin väittänytkään. Tosin olen kyllä yhä yhdessä ensimmäisen varteenotettavan treffikumppanini kanssa. En ole mennyt hörhöjen kanssa liian pitkälle, siinä olen ollut kyllä fiksu, toisin kuin useimmat.

Niin, helppohan se on sanoa jos toinen ensin esittää jotain muuta ja vasta myöhemmin kertookin todelliset mielipiteensä. Vaikea sitä on kaikkea toisesta ensitreffeillä irti kiskoa.

Et siis tajunnut, että pointti olikin siinä, ettei pääse edes niille ensitreffeille tuon paremman tyypin kanssa.

 

[Rytkäätys]

Ymmärrän kyllä tuota rakkaus-juttua siinä mielessä että ihannesuhde pysyy vielä pesän tyhjennyttyäkin, ja vanhempien suhde on lapsen koti.

:heart: Niin kauniisti sanottu :flower: =)

(haluan painottaa että toki sellaisissakin perheissä on hyvä olla joissa ei ole toista vanhempaa, mutta nyt puhuttiin nimen omaan niistä perheistä joissa on sekä isä että äiti saman katon alla)

 

[harmaa]

En nyt lukenut koko ketjua, mutta työnnän lusikkani soppaan.

Minä en jaksaisi olla äiti lapsilleni ilman mieheni rakkautta. En voi asettaa kumpaakaan toisen edelle, eli rehellisesti - en voi sanoa laittavani lasta parisuhteen edelle. Mä en ole maailman kärsivällisin ihminen, mutta se rakas ihminen siinä vierellä tukemassa antaa voimaa.

Minä en ole koskaan kokenut tuota ylimaallista "oman lihan ja veren" rakkautta mitä tässäkin ketjussa hehkutetaan. Rakastan kyllä lapsiani, mutta mikä on tuo ihmeellinen ja jumalainen rakkaus, sitä en tiedä. Mulle lapset ovat ihan yhtä tärkeitä kuin mies, eikä tämä perhe-elämä varmaan muuten toimisikaan. Sama ihmisarvo kaikilla.

 

[Huspati Huta]

En nyt lukenut koko ketjua, mutta työnnän lusikkani soppaan.

Minä en jaksaisi olla äiti lapsilleni ilman mieheni rakkautta. En voi asettaa kumpaakaan toisen edelle, eli rehellisesti - en voi sanoa laittavani lasta parisuhteen edelle. Mä en ole maailman kärsivällisin ihminen, mutta se rakas ihminen siinä vierellä tukemassa antaa voimaa.

Minä en ole koskaan kokenut tuota ylimaallista "oman lihan ja veren" rakkautta mitä tässäkin ketjussa hehkutetaan. Rakastan kyllä lapsiani, mutta mikä on tuo ihmeellinen ja jumalainen rakkaus, sitä en tiedä. Mulle lapset ovat ihan yhtä tärkeitä kuin mies, eikä tämä perhe-elämä varmaan muuten toimisikaan. Sama ihmisarvo kaikilla.

Aikalailla samoin miettein minäkin. Ja minusta on aika miten sen sanoisi, surullista tai surkeaa, tai pelottavaakin, että moni sanoo, ettei voisi elää, jos menettäisi lapsensa. Kauhean moni kuitenkin joutuu sen kokemaan, millaisia ihmisiä he sitten ovat, kun kuitenkin ovat edelleen täällä elämässä, kuka mitenkin? Eivätkö he muka lastaan rakastaneet, vaikka ns voivatkin edelleen elää. Eihän siinä paljon muu auta, kuin yrittää selvitä.