Tiedän, että 'narsismi' on oikea muotisana, mutta ihan aidosti uskon mieheni olevan narsisti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väärässäkö?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
pohjaan ne yleensä johonkin konkreettiseen näyttöön (kirja tms mustaa valkoisella).

Tää on just se, mistä mä saan kritiikkiä: eiks joskus vois käyttää omaa arvostelukykyä, eikä aina lukea jonkun muun mielipiteitä ja mennä jonkun muka itseään viisamman taakse piiloon :laugh:
Mutta joo, mä kyllä myös menetän malttini, ja mun on vaikea uskoa että toinen kuuntelee, jos se on hiljaa, ei ynähtelekkään välillä mitään jne. Mulle tulee sellainen olo, että se ei kuuntele, kun se ei ole mitään mieltä! toisinsanoen mun mielestä ei ole hyvää käytöstä, jos ei keskytä, vaan mulle se kertoo, ettei muo kuunnella vaan päässä pyörii omat asiat! Joten ymmärrän miehesi kannan oikein hyvin.

Kyllä minä vastaan, mutta en puhu päälle tai keskeytä. Mieheni taas joko puhuu (karjuu) päälle tai ei suostu sanomaan mitään. Silloin yleensä otan häntä kädestä, haen katsekontaktin ja kysyn, kuunteliko hän minua ja voisiko hän olla niin kiltti ja vastata. Tai pyydän kauniisti olemaan keskeyttämättä. Raivoaminen ja syyttely kun ei tuossakaan tilanteessa auta.

Sorry nyt mutta :D ihan todella ärsyttävää!

Miksi se on ärsyttävää? Ihan vilpittömästi kysyn. Minusta kun ei huutaminen johda yhtään mihinkään, eikä minulle ole luontaista huutaa.


Tuo sun käytös on minusta luontaisen vastaista. Mun tulee mieleen että sun kätes on yhtä flegmaattinen ja veltto, kuin koko sun lähestymistapa ja tuo asenne. Näppylöitä tulee näkyviin jos joku minulle noin alistuvana esiintyy. Mä pitäisin tuota pelleilynä. Todellisena pelleilynä.

Tuo voisi toimia kerran niin että suu loksahtaa auki! :D



 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi se on ärsyttävää? Ihan vilpittömästi kysyn. Minusta kun ei huutaminen johda yhtään mihinkään, eikä minulle ole luontaista huutaa.


Tuo sun käytös on minusta luontaisen vastaista. Mun tulee mieleen että sun kätes on yhtä flegmaattinen ja veltto, kuin koko sun lähestymistapa ja tuo asenne. Näppylöitä tulee näkyviin jos joku minulle noin alistuvana esiintyy. Mä pitäisin tuota pelleilynä. Todellisena pelleilynä.

Tuo voisi toimia kerran niin että suu loksahtaa auki! :D

[/quote]

Miksi tuo on luontaisen vastaista? Yksi teistä sanoo, että ylennän itseni, toinen että olen alistuva. Millä perusteella? Omasta mielestäni hallitsen "rakentavan riitelyn" varsin hyvin. Jos keskustellaan toimintatavoista, käyttäytymisestä tai parisuhdeasioista, ei minusta maltin menettäminen hyödytä mitään. Tässä aika mielenkiintoinen linkki teillekin:

https://www.turvakoti.net/fi/testit/riitelytapamittari/

Tekemällä tuon sivuston testejä yhdessä saimme aikaan varsin mielenkiintoista keskustelua mieheni kanssa. Ensin hän suuttui, mutta lopulta myönsi, että sai ajattelemisen aihetta. Myös 'meidän perhe'-lehden (8/10) juttu "ei se siitä" oli mielestäni aika hyvä keskustelunavaaja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi se on ärsyttävää? Ihan vilpittömästi kysyn. Minusta kun ei huutaminen johda yhtään mihinkään, eikä minulle ole luontaista huutaa.


Tuo sun käytös on minusta luontaisen vastaista. Mun tulee mieleen että sun kätes on yhtä flegmaattinen ja veltto, kuin koko sun lähestymistapa ja tuo asenne. Näppylöitä tulee näkyviin jos joku minulle noin alistuvana esiintyy. Mä pitäisin tuota pelleilynä. Todellisena pelleilynä.

Tuo voisi toimia kerran niin että suu loksahtaa auki! :D

Miksi tuo on luontaisen vastaista? Yksi teistä sanoo, että ylennän itseni, toinen että olen alistuva. Millä perusteella? Omasta mielestäni hallitsen "rakentavan riitelyn" varsin hyvin. Jos keskustellaan toimintatavoista, käyttäytymisestä tai parisuhdeasioista, ei minusta maltin menettäminen hyödytä mitään. Tässä aika mielenkiintoinen linkki teillekin:

https://www.turvakoti.net/fi/testit/riitelytapamittari/

Tekemällä tuon sivuston testejä yhdessä saimme aikaan varsin mielenkiintoista keskustelua mieheni kanssa. Ensin hän suuttui, mutta lopulta myönsi, että sai ajattelemisen aihetta. Myös 'meidän perhe'-lehden (8/10) juttu "ei se siitä" oli mielestäni aika hyvä keskustelunavaaja.[/quote]



Tuossa on sekä ylemmyyttä (minä olen katsos niin rauhallinen ja osaan hoitaa sinutkin, kun sinä olet niin avuton ettet hillitse itseäsi ja minä hallitsen rakentavan riitelyn hyvin) ja näyteltyä alemmuutta.

Olet niin äärimmäisen yliselittävä ja yliymmärtäväinen, vaikka saisit ämpärillisen paskaa niskaan. Sä pärjäät hyvin tuolla asenteella oikean narskun kanssa. Olet kärsivällisyyden perikuva. Ja sinussa on itsessäsikin hieman samoja piirteitä kuin narskussa. Lähinnä se, että tunnut epäaidolta, tuon äärimmäisen kaiken ymmärtämisesi kanssa jossa on hitunen manipulaatiota.
En tarkoita pahalla, mutta näin minä asian näen.

Minä en narskun kanssa pärjäisi hetkeäkään, eikä narsku minun kanssani. En voisi tuntea rakkautta ihmistä kohtaan josta ei tiedä lyökö vai suuteleeko. Mahdoton ajatus.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuossa on sekä ylemmyyttä (minä olen katsos niin rauhallinen ja osaan hoitaa sinutkin, kun sinä olet niin avuton ettet hillitse itseäsi ja minä hallitsen rakentavan riitelyn hyvin) ja näyteltyä alemmuutta.

Olet niin äärimmäisen yliselittävä ja yliymmärtäväinen, vaikka saisit ämpärillisen paskaa niskaan. Sä pärjäät hyvin tuolla asenteella oikean narskun kanssa. Olet kärsivällisyyden perikuva. Ja sinussa on itsessäsikin hieman samoja piirteitä kuin narskussa. Lähinnä se, että tunnut epäaidolta, tuon äärimmäisen kaiken ymmärtämisesi kanssa jossa on hitunen manipulaatiota.
En tarkoita pahalla, mutta näin minä asian näen.

Minä en narskun kanssa pärjäisi hetkeäkään, eikä narsku minun kanssani. En voisi tuntea rakkautta ihmistä kohtaan josta ei tiedä lyökö vai suuteleeko. Mahdoton ajatus.

En ota pahalla, kiitos selvennyksestä. :)
 
Ap, kyllä minäkin taustallani pärjäisin narsistin kanssa, mutten enää halua, en viitsi. Terveyden ja itsearvostuksen merkki. Toivon että jonain päivänä alan kaivata läheisyyttä, haluten ottaa vastaan aitoa rakkautta. Oudolta ja vähän vastenmieliseltäkin se ajatus tuntuu ("ajatus tuntuu..." kuten itsekin sanot), mutta järjellä tiedän että herkkyys miehessä (ja itsessäni) on tervettä. Siihen pyrin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi se on ärsyttävää? Ihan vilpittömästi kysyn. Minusta kun ei huutaminen johda yhtään mihinkään, eikä minulle ole luontaista huutaa.


Tuo sun käytös on minusta luontaisen vastaista. Mun tulee mieleen että sun kätes on yhtä flegmaattinen ja veltto, kuin koko sun lähestymistapa ja tuo asenne. Näppylöitä tulee näkyviin jos joku minulle noin alistuvana esiintyy. Mä pitäisin tuota pelleilynä. Todellisena pelleilynä.

Tuo voisi toimia kerran niin että suu loksahtaa auki! :D

Miksi tuo on luontaisen vastaista? Yksi teistä sanoo, että ylennän itseni, toinen että olen alistuva. Millä perusteella? Omasta mielestäni hallitsen "rakentavan riitelyn" varsin hyvin. Jos keskustellaan toimintatavoista, käyttäytymisestä tai parisuhdeasioista, ei minusta maltin menettäminen hyödytä mitään. Tässä aika mielenkiintoinen linkki teillekin:

https://www.turvakoti.net/fi/testit/riitelytapamittari/

Tekemällä tuon sivuston testejä yhdessä saimme aikaan varsin mielenkiintoista keskustelua mieheni kanssa. Ensin hän suuttui, mutta lopulta myönsi, että sai ajattelemisen aihetta. Myös 'meidän perhe'-lehden (8/10) juttu "ei se siitä" oli mielestäni aika hyvä keskustelunavaaja.



Tuossa on sekä ylemmyyttä (minä olen katsos niin rauhallinen ja osaan hoitaa sinutkin, kun sinä olet niin avuton ettet hillitse itseäsi ja minä hallitsen rakentavan riitelyn hyvin) ja näyteltyä alemmuutta.

Olet niin äärimmäisen yliselittävä ja yliymmärtäväinen, vaikka saisit ämpärillisen paskaa niskaan. Sä pärjäät hyvin tuolla asenteella oikean narskun kanssa. Olet kärsivällisyyden perikuva. Ja sinussa on itsessäsikin hieman samoja piirteitä kuin narskussa. Lähinnä se, että tunnut epäaidolta, tuon äärimmäisen kaiken ymmärtämisesi kanssa jossa on hitunen manipulaatiota.
En tarkoita pahalla, mutta näin minä asian näen.

Minä en narskun kanssa pärjäisi hetkeäkään, eikä narsku minun kanssani. En voisi tuntea rakkautta ihmistä kohtaan josta ei tiedä lyökö vai suuteleeko. Mahdoton ajatus.

[/quote]

Kiitos minunkin puolesta.. tässä taistelen itseni eroon narsistisesti käyttäytyvästä miehestä...josta Ei siis todellakaan tiedä, aikooko lyödä vai suudella.
 
olen myös perentynyt narsistin luonteenpiirteisiin ja miehelläsi näyttää olevan ne kaikki. usko pois vaan, että hän on narsisti. tilanteen tajuaminen helpottaa kummasti, koska sitä kautta alkaa tajuamaan koko suhteen laatua ja myös omaa käyttäytymistä ja sitä miten on niin vaikea päästä tuollaisesta suhteesta irti. siinä kun olet aina syyllinen kaikkeen pahaan ja narsisti on pesiytynyt sun aivoihin nii, että alat uskomaan hänen väitteitään. lopulta menetät kaiken itsetunnon ja vain alistut. voimia sinulle!! usko itseesi, tiedät mikä on oikein ja mikä väärinkohtelua!
 

Yhteistyössä