Hema Mä inhoon tota kuolaamista. Koskaan ennen en ole moista harrastanut, mutta nyt on syljen eritys jotenkin niin lisääntynyt että kuolaa vaan valuu. YÖK!
Mä olen siirtynyt nukkumaan sohvalle, kun en tosiaankaan voi nukkua miehen kanssa samassa sängyssä, musta tuntuu ettei mahduta siihen ja jotenkin on itselläkin helpompaa kun ei tarvii kaikkien lihaskramppien ja vessareissujen kanssa miettiä ukon unia.
Mun isä oli muuten aika samanlainen kun oltiin pentuja. Aina se oli touhuamassa meidän kanssa jotain ja naapuruston pojille se piti puutyökerhoa ihan huvikseen. Ja kaikilla oli hauskaa.
Mun miehellä on sellainen tapa, että vaikka riekkuu muksujen kanssa, niin miettii kovasti niiden turvallisuutta ja terveyttä. Sillä on aina sellainen pieni huoliryppy otsalla. Esim, jos ostaa lapsille karkkia niin ostaa samalla hammasharjat ja hammastahnat jotta hampaat pysyy ehjinä. Jokaikinen pipi polvesta, nenästä tai mistä vaan puhalletaan huolella ja parin tunnin päästä tarkistetaan ettei pipi vaan ole tullut takaisin =)
Sillä on myöskin sellainen ihailtava taito, että saa lapset (ja aikuisetkin )unohtamaan murheensa tosi pian, se keksii aina jonkun kivan laulun tai tarinan jolla saa huomion käännettyä harmituksesta pois.
Vaikka ukolla omat puutteensa onkin (ihan niinkuin mä olisin jotenkin täydellinen
) niin ainakin meidän muksu saa hyvän isän!
Voi vitsit kun jaksais ruveta jotain hääräämään, mutta kun tuntuu niin raskaalta jo tän ruhon hilaaminen ylös. Mietin tässä että pitäiskö soittaa sinne neuvolaan tosta mahakivusta, mutta ehkä mä odotan huomiseen kun huomenna sinne on kuitenkin mentävä. Ehkä se ei ole mitään vaarallista, kun masussa käy kuitenkin tasainen tuuppiminen.